16. toukokuuta 2017

Javier Cercas - La velocidad de la luz


1962 syntynyt Javier Cercas toimii espanjalaisen kirjallisuuden professorina Geronan yliopistossa. Hän työskenteli kaksi vuotta luennoitsijana Illinoisin yliopistossa Yhdysvalloissa 1980-luvulla. Cercas kirjoittaa myös kolumneja El Paísin katalaaninkieliseen painokseen ja sunnuntailiitteeseen. Kuuluisuuteen Cercas nousi Espanjan sisällissodasta kertovalla romaanillaan Soldados de Salamina (2001) - Salamiin soturit (Wsoy 2003). 

Kun luin noita kirjailijan elämäkertatietoja, tuli vahva tunne että tämä Valon nopeus (Bazar 2007) on ainakin osittain omaelämäkerrallinen. Joka tapauksessa 80-luvulla Yhdysvalloissa asuneena hän on hyvin perillä silloisesta ilmapiiristä ja suhtautumisesta Vietnamin sotaan ja sen veteraaneihin. Minäkertoja on köyhä Barcelonassa kirjallisuutta opiskeleva nuorukainen, joka saa onnekseen kahden vuoden luennoitsijapestin Yhdysvaltojen Keski-Länteen Urbanan yliopistoon. Siellä hän jakaa työhuoneensa vetäytyvän ja hipinoloisen Vietnamin sodan veteraanin Rodneyn kanssa. Alun tahmeudesta huolimatta miesten välille kehkeytyy syvä ystävyys, ja he tuulettelevat tuopin ääressä ajatuksiaan kirjallisuudesta.

Pääteemoiksi  nousivat ystävyys sekä ihmisen tuhoutuminen - toisen tuhoaa sota, toisen menestys.

Vietnamin sodan tuhoama Rodney
Rodney oli nuori kirjallisuutta opiskeleva pasifisti, joka vastusti Vietnamin sotaa niin kuin monet hänen kaltaisensa. Rodney ei lopulta paennut velvollisuuttan vaan listautui. Kun veli Bob sai Vietnamissa surmansa, alkoi Rodneyn luisu. Hän jatkoi palvelustaan yli pakollisen ajan ja kuului Tiger Force -eliittiryhmään, jonka järkyttävää toimintaa tutkittiin myöhemmin oikeudessa. Tämä eliittiryhmä, Rodney mukaan lukien, toteutti monta Mai Laita pienoiskoossa. Isälleen kotiin hän kirjoitti kirjeitä, joista paistoi hänen henkinen järkkymisensä. Kotiinpaluu ei ollut helppo, Vietnamin sodan veteraaneja pidettiin saastana ja suuri yleisö osoitti heille mieltään. Vuosikausia Rodneyn elämä oli täysin karilla, mutta koheni sitten toviksi. Menneisyyden syyllisyys koitui kuitenkin lopulta Rodneyn tuhoksi.

Menestyksen huuman tuhoama kirjailija
Minäkertoja on uneksinut kirjailijan urasta aina. Yhdysvalloista palattuaan hän julkaisee useammankin kirjan, mutta menestystä ei vain kuulu. Sitten tapahtuu ihme: yksi hänen kirjoistaan singahtaa raketin lailla myyntilistojen kärkeen. Kirjailija saa maistaa kuuluisuuden ja menestyksen hunajaa ja se huumaa hänet täysin. Hän juopuu, millään entisellä ei ole mitään väliä, ei parhaalla ystävällä Marcosilla, ei vaimolla eikä pojalla. Hän paistattelee kuuluisuutensa valokeilassa ja alkoholinhuuruissa. Sitten seuraa tragedia ja kirjailija putoaa vuosiksi pimeään tunneliin. Cercas kuvaa loistavasti tätä kuuluisuuden pyörrettä, sen kirousta ja tuhovoimaa. Kirjailija pääsi lopulta kipuamaan kuilustaan Rodneyn tarinan kirjoittamalla, läksynsä oppineena.

Menestys ei tee sinusta ääliötä tai paskiaista, mutta se voi tuoda sinusta esiin sisälläsi jo olevan ääliön tai paskiaisen.

Alussa lukeminen tuntui hiukan pitkäveteiseltä, mutta sitten Cercas vei mukanaan. Molempia miehiä kalvoi valtava syyllisyys menneisyyden tapahtumista eikä Rodney tästä taakasta ikinä irti päässyt. Aivan loistava kirja ystävyydestä ja ystävyyden elämän mittaisesta jäljestä, kohtalon eteen paiskaamista tragedioista ja musertavasta syyllisyydestä. Kirjassa on paljon herkullisia viitteitä sekä espanjankieliseen että maailmankirjallisuuteen, mm. Hemingwaysta Cercas kirjailijakertojan suulla sanoo näin:

Itse olin tuskin Hemingwayta lukenut, tai olin lukenut häntä puolihuolimattomasti. Käsitykseni tästä pohjoisamerikkalaisesta kirjailijasta mahtui yhteen surkeaan kuvaan: vanha, loppuunajettu alkoholisti, flamencotanssijoiden ja härkätaistelijoiden ihailija, joka levitti muodista menneissä teoksissaan turistimaista postikorttikuvaa vatkaten niissä kaikkein eltaantuneimpia ja sietämättömimpiä stereotypioita Espanjasta.

Hemingway kirjoitti Espanjan sisällissodasta romaaninsa Kenelle kellot soivat (1940) ja vietti maassa paljon aikaa ollen hulluna mm. Pamplonan härkäjuoksuun. Cercas lainaa Hemingwayn nihilististä uskontunnustusta, nada-rukousta, jossa on sanaleikki: nada = ei mikään korvaa mm. sanan Isä. Uskontunnustus on novellista  A Clean, Well Lighted Place vuodelta 1933. En löytänyt tästä suomennosta, enkä itse uskalla yrittääkään:

Nada nuestro que estás en la nada, nada es tu nombre, tu reino nada, tú serás nada en la nada como en la nada.
Ja englanniksi:
Our nada who art in nada, nada be thy name thy kingdom nada thy will be nada in nada as it is in nada. Give us this nada our daily nada and nada us our nada as we nada our nadas and nada us not into nada but deliver us from nada; pues nada. Hail nothing full of nothing, nothing is with thee.

Kiiltomato  on kirjoittanut tästä hienon arvion, mutta varo juonipaljastuksia tekstin loppuosassa.

Sain vinkin kirjailijasta Mari A:n blogista. Arvelin että tämä kertoo enemmänkin Barcelonasta, mutta Barcelona on vain sivuosassa. Vahva lukukokemus.

Javier Cercas
La velocidad de la luz
Tusquets 2005
*****
Kirjastosta
Suomeksi - Valon nopeus / Bazar 2007

2 kommenttia:

  1. Rankalta kuulostava tarina tässä kirjassa. Taidat lukea kirjoja espanjaksikin? Minäkin olen silloin tällöin lukenut jotain espanjaksi, mutta nyt en pitkään aikaan. Tarkoitus olisi taas jotain lukea. Se on ihana kieli!

    VastaaPoista
  2. Espanjankielinen kirjallisuus kiinnostaa. Luen alkukielellä jos vaan Helmet-kirjastoista löytyy. Kiitos kommentista - mukavaa viikkoa.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...