Lyhyt: Fiona Barton - Lapsi

Toimittaja Kate Waters tuskailee työnkuvansa muuttumista. Iltapäivälehti Postissa painotetaan nyt verkkouutisia ja jahdataan sivuklikkauksia, mutta Kate janoaa entisenlaista tutkivaa journalismia, aikaa jolloin metsästettiin kunnon skuuppeja. Hän muistelee kaiholla taannoista Jeanie Taylorin juttua, jossa hän sai panna kaiken ammattitaitonsa ja luovat kykynsä peliin. Niinpä nähdessään lehdessä pienen ilmoituksen, että purkutyömaalta on löytynyt pienen vauvan ruumis, Kate innostuu ja ryhtyy tutkimaan juttua - voisihan käydä niin, että tästä kehittyisi Postille kunnon juttusarja ja hänelle itselleen iso meriitti turvaksi yt-neuvotteluita vastaan.

Samainen ilmoitus ja Katen tekemä pieni juttu ruumislöydöstä saa pari lontoolaista naista täysin tolaltaan. Seitsemänkymppisen Angelan tyttövauva katosi synnytyssairaalasta vuosikymmeniä sitten, ja tragedia on traumatisoinut Angelaa ja tämän perhettä syvästi. Toinen paniikkiin menevä nainen on nelikymppinen julkkisten elämäkertojen haamukirjoittaja Emma, joka on kantanut karmeaa salaisuutta teini-iästä lähtien. Emmalla on ollut koko aikuisikänsä mielenterveysongelmia, ja nyt vaimoaan parikymmentä vuotta vanhempi puoliso pelkää rakkaan vaimonsa taas romahtavan masennuksen syövereihin. 

Toimittajakokemuksellaan Barton kuvaa asiantuntevasti lehtityötä talon sisältä päin. Miten jymyjutun mahdollisuus ja kunnianhimo ajaa toimittajaa eteenpäin; miten vainoharhaisesti vahditaan, etteivät kilpailevat lehdet saa vihiä. Juonikin kehittyy ja kiertyy sutjakkaasti ja Angelan ja Emman ahdistus ja hätä on hienosti kuvattu. Emman äidin Juden vuosientakaista pöyristyttävää tekoa oli vaikea ymmärtää; hän oli sentään fiksu nainen ja koulutukseltaankin juristi. Naisen takavuosien miesystävä Will piiloutui kuvottavuuksineen arvostetun professorinasemansa taakse.

Bartonin teksti on sujuvaa ja hän luo hienon kokonaisuuden monine pää- ja sivuhenkilöineen - olympiakisoihin valmistautuva Lontoo kuhisee jutun taustalla. Oli kiinnostavaa arvuutella lopputulemaa. Kirjailija antoi mukavasti vihjeitä, mutta aivan oikeaan en osunut. Hyvää ja rentouttavaa iltalukemista, tasainen ja käypä dekkari, jossa ei ole liikaa väkivaltaa. Mutta Lapsi ei valitettavasti tarjonnut samaa kihelmöivää jännitystä ja tarinankuljetuksen lumoa kuin Bartonin esikoisdekkari Leski, joka oli minulle viiden tähden tarina.

Fiona Barton - Lapsi
Alkuteos The Child 2017
Suomentanut Pirkko Biström
Kansi Mika Tuominen
Bazar 2019
***
Kirjastosta
_______________

Helmet-haaste: 2, 12, 18

Fiona Barton - Leski

Jeanie Taylor on tuore leski. Ei hänen elämänsä helppoa ollut aikaisemminkaan, mutta viimeiset neljä vuotta ovat olleet hermoja raastavaa piinaa: media on ollut kimpussa kuin hyeenalauma, naapurit ovat kääntäneet selkänsä ja solvauskirjeitä on tullut. Aviomiehen höpsötykset ovat paljastuneet joksikin äärimmäisen kuvottavaksi asiaksi. Nyt tämä piinattu nainen kertoo maagisen vetoavalla äänellä elämästään - ja minähän koukutuin ensi sivuista alkaen.

Vuonna 1957 syntynyt britti Fiona Barton antaa tässä esikoistrillerissään  äänen henkirikoksesta syytetyn puolisolle. Miltä vaimosta tuntuu, miten hän jaksaa seistä miehensä rinnalla, uskooko hän oikeasti tämän syyttömyyteen? Pitkä toimittajan ura ja vankka kokemus rikostapausten raportoijana kuultavat tekstissä vakuuttavasti. Kirjailija näyttää kuinka hillittömästi media metsästää, vainoaa ja vääristelee, miten poliisi tutkimuksissaan etenee. Barton kirjoittaa vetävästi ja nautittavasti. Alkuun on sanottava tosin, että aiheeltaan Leski on mitä kuvottavin: selvitettävä rikos kiertyy pedofiilirinkien, heidän nettikahviloidensa ja sairaan addiktionsa ympärille. Hyvän matkaa veikin ennenkuin pystyin vakuuttumaan siitä, että kykenen ylipäätään lukemaan tämän trillerin.

Vuonna 2006 se tapahtuu, koko Hampshirea kuohuttava kauhea tapaus: nuoren yksinhuoltajaäiti Dawnin suloinen 2,5 vuotias tytär Bella katoaa kotinsa etupihalta.  Keskeinen rikostarkastaja jutussa on viisikymppinen Bob Sparkes, joka tietää kokemuksesta että pienten lasten katoamiset tai sieppaukset eivät ennusta mitään hyvää. Koko poliisilaitos toimii kiihtyvillä kierroksilla Bellan tapauksessa, mutta saalis on laiha ja aika tuntuu kuluvan loppuun.

Epäillyksi päätyy lopulta entinen pankkitoimihenkilö, nykyinen jakeluauton kuljettaja Glen. Hänen avioliittoonsa kampaaja Jeanien kanssa lapsettomuus tuo omat ristiriitansa. Tietokoneelta löytyy kotiesinnässä lapsipornoa ja miestä syytetään, mutta todisteet eivät riitä. Bellan tapaus muodostuu rikostarkastaja Sparkesille pakkomielteeksi: vaikka juttu likimain hyllytetään, Bella ei jätä miestä rauhaan. Sparkesilta vie neljä vuotta saada tapaus päätökseen.

Barton kehittää kihelmöivän jännittävän juonikuvion. Itse rikostarkastaja Sparkes tuntui melko värittömältä poliisimiehen perikuvalta. Karmivin henkilöhahmo oli tietysti tuo lapsipornoon addiktoitunut  ja vaimoaan alistava Glen. Mies oli täysiverinen narsisti: eristi, vähätteli ja määräsi kaikesta vaimonsa elämässä. Vaimo Jeanien oli tanssittava miehensä pillin mukaan, tuettava tätä myötä- ja vastamäessä ja pidettävä koti sairaalloisen siistinä. Pidin kovasti tavasta, jolla Barton pani Jeanien puhumaan ja tapahtumista kertomaan. Mutta lopulta paljastui, että naisessa oli kaksi persoonaa: alistuva ja kuuliainen Jeanie sekä määrätietoinen ja laskelmoiva Jean. Tunsin suurta myötätuntoa Jeanieta kohtaan ja ymmärsin häntä oikein hyvin.

Minusta tämä oli tavattoman hieno psykologinen trilleri: loppuun asti jännittävä, sujuvasti kirjoitettu, ja juoneltaan hienosti kehitelty. Jeanie oli hallitseva hahmo, muut jäivät tämän piinatun naisen varjoon. Ihastuin Leskeen. Iljettävistä pedofiilirenkaista ja heidän lapsipornobisneksistään oli tietysti kuvottavaa lukea, mutta lukijaystävällisesti Barton ei liiaksi keskittynyt pedofilian karmeimpiin piirteisiin.

Leski on noussut bestselleriksi ja sen käännösoikeudet on myyty jo 35 maahan. Bazar julkaisee myöhemmin suomeksi myös kirjailijan toisen teoksen The Child  (2017). 

Muualla: Kirsin kirjanurkka, Leena Lumi, Rakkaudesta kirjoihin

Fiona Barton
The Widow
Leski
Suomentanut Pirkko Biström
Kansi Eija Kuusela
Bazar 2018
****
Kustantajan lukukappale - kiitos