25. helmikuuta 2019

Lyhyt: Fiona Barton - Lapsi


Toimittaja Kate Waters tuskailee työnkuvansa muuttumista. Iltapäivälehti Postissa painotetaan nyt verkkouutisia ja jahdataan sivuklikkauksia, mutta Kate janoaa entisenlaista tutkivaa journalismia, aikaa jolloin metsästettiin kunnon skuuppeja. Hän muistelee kaiholla taannoista Jeanie Taylorin juttua, jossa hän sai panna kaiken ammattitaitonsa ja luovat kykynsä peliin. Niinpä nähdessään lehdessä pienen ilmoituksen, että purkutyömaalta on löytynyt pienen vauvan ruumis, Kate innostuu ja ryhtyy tutkimaan juttua - voisihan käydä niin, että tästä kehittyisi Postille kunnon juttusarja ja hänelle itselleen iso meriitti turvaksi yt-neuvotteluita vastaan.

Samainen ilmoitus ja Katen tekemä pieni juttu ruumislöydöstä saa pari lontoolaista naista täysin tolaltaan. Seitsemänkymppisen Angelan tyttövauva katosi synnytyssairaalasta vuosikymmeniä sitten, ja tragedia on traumatisoinut Angelaa ja tämän perhettä syvästi. Toinen paniikkiin menevä nainen on nelikymppinen julkkisten elämäkertojen haamukirjoittaja Emma, joka on kantanut karmeaa salaisuutta teini-iästä lähtien. Emmalla on ollut koko aikuisikänsä mielenterveysongelmia, ja nyt vaimoaan parikymmentä vuotta vanhempi puoliso pelkää rakkaan vaimonsa taas romahtavan masennuksen syövereihin. 

Toimittajakokemuksellaan Barton kuvaa asiantuntevasti lehtityötä talon sisältä päin. Miten jymyjutun mahdollisuus ja kunnianhimo ajaa toimittajaa eteenpäin; miten vainoharhaisesti vahditaan, etteivät kilpailevat lehdet saa vihiä. Juonikin kehittyy ja kiertyy sutjakkaasti ja Angelan ja Emman ahdistus ja hätä on hienosti kuvattu. Emman äidin Juden vuosientakaista pöyristyttävää tekoa oli vaikea ymmärtää; hän oli sentään fiksu nainen ja koulutukseltaankin juristi. Naisen takavuosien miesystävä Will piiloutui kuvottavuuksineen arvostetun professorinasemansa taakse.

Bartonin teksti on sujuvaa ja hän luo hienon kokonaisuuden monine pää- ja sivuhenkilöineen - olympiakisoihin valmistautuva Lontoo kuhisee jutun taustalla. Oli kiinnostavaa arvuutella lopputulemaa. Kirjailija antoi mukavasti vihjeitä, mutta aivan oikeaan en osunut. Hyvää ja rentouttavaa iltalukemista, tasainen ja käypä dekkari, jossa ei ole liikaa väkivaltaa. Mutta Lapsi ei valitettavasti tarjonnut samaa kihelmöivää jännitystä ja tarinankuljetuksen lumoa kuin Bartonin esikoisdekkari Leski, joka oli minulle viiden tähden tarina.

Fiona Barton - Lapsi
Alkuteos The Child 2017
Suomentanut Pirkko Biström
Kansi Mika Tuominen
Bazar 2019
***
Kirjastosta
_______________
Helmet-haaste: 2, 12, 18

6 kommenttia:

  1. Siinä missä Leski vei, tämä totisesti ei. Lapsi jäi minulta kesken...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei vienyt - ja niin kuin tätä odotin. Olin bloggauksessa aika kiltti :)

      Poista
  2. Kirja on tyttärelläni, eikä hän tykännyt siitä. En sitten lainannut sitä häneltä. Sinä et kuitenkaan lyttää Lasta, joten ehkä palaan asiaan :)
    Mukavaa uutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten tuossa yllä Leenalle sanoin, olen kiltti :) Kevättä ilmassa, ihanaa!

      Poista
  3. Minulle taas Lapsi oli parempi lukukokemus. Leski oli liian julma.
    Tykkäsin myös siitä, että Kate pääsi Lapsessa enemmän esille. Leski oli lesken tarina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin me koetaan eri tavalla Mai. Minulle tämä oli turhan kesy. Toimittajantyön kuvaus oli kiinnostavaa.

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.