Eeva Kilpi, Ellen Thesleff - Laulu rakkaudesta #runosunnuntai

LUONTO - YKSINÄISYYS - KOHTAAMINEN - YHTEYS 

- ETÄÄNTYMINEN - YKSINÄISYYS - LUONTO

Laulu rakkaudesta on isokokoinen runo- ja taidekirja, jossa on valikoima Eeva Kilven runoja kokoelmista Laulu rakkaudesta ja muita runoja (1972), Terveisin (1976), Ennen kuolemaa (1982) ja Animalia (1987).  Ellen Thesleffin upea ja värikäs taide kuvittaa runoja hienosti, vaikka hänen taiteensa ei ole edukseen painetussa kirjassa. Kansikuvavalinta (Lehtimaja 1908) on mielestäni hyvin onnistunut: voi kuvitella, että yksinäisyyttä rakastava runoilija istuu siinä mökillään Savossa työpöytänsä ääressä. Tosin Thesleffin värimaailma tuo mieleen jonkun eksoottisemman ympäristön, mutta ehkä Savossakin voi toteutua tämmöinen lumoava sininen hetki. En kirjoita sen enempää Thesleffin taiteesta, vaan laitan linkin Hanna-Reetta Schreckin elämäkertaan Minä maalaan kuin jumala. Tämän kokoelman esipuheessa Eeva Kilpi sanoo:

Minulta on syntynyt runoja sellaisissa elämänvaiheissa, jolloin olen ollut murtumaisillani tai voimakkaan mielenliikutuksen vallassa. Silloin olen aina hiukan muuttunut. (...) Kaikki neljä kokoelmaa ovat ennakoineet proosateoksia, joissa runojen teemat ovat toistuneet. 

Sylissäsi

minä annan elämälle anteeksi

virheen toisensa jälkeen.

Kohta on kaikki lunastettu.

Luin juuri Kilven novellikokoelman Kootut novellit, jossa hän pyöritteli näitä samoja teemoja - näin ollen aihealueet tuntuivat jo entuudestaan tutulta. Kokoelmasta Laulu rakkaudesta löytyy tuttuja ja rakastettuja runoja, helliä rakkauden ja erotiikan kuvauksia sekä Karjalan ikävää. Terveisin kertoo kivusta ja yksinäisyydestä, Ennen kuolemaa surusta runoilijan isän kuoleman jälkeen ja Animalia on hätähuuto luonnon ja eläinten puolesta. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö siteerasi uuden vuoden puheessaan tätä runoa:

Siis kauneutta on.

Rakkautta on.

Iloa on.

Kaikki maailman kurjuudesta kärsivät,

puolustakaa niitä!

Kokoelman runojen pituudet vaihtelevat parin säkeen huokauksista pitkiin ja tarinallisiin. Eläytymistäni haittasi hiukan runojen erilaisuus, mikä lienee tällaisten koontikokoelmien haittapuoli. Pidin lukemisessani taukoja ja luin yhtä kokoelmaa kerrallaan. Luulen että eniten iholle tulivat pohjatonta surua henkivät isän ikävästä kertovat runot. Juuri lukemani novellikokoelma Kootut novellit  jätti niin vahvan jäljen, että minun oli hankala eläytyä Kilven runoihin juuri nyt. Ehkä hän on minulle puhuttelevampi novelleissaan kuin runoissaan.

Isä on kuollut taas.
Tänään hän on kuollut tästä maisemasta.
Isättöminä seisovat kuuset
risti latvassaan.

Kun epätoivo tulee
ovat kuuset.
Kun toivo menee
ovat kuuset.

Minä pitelen niistä kiinni.

Ellen Thesleffin maalaus: 
Tyttö (Thyra Elisabeth) / 1893 / öljy / 46x38 cm / yksityiskokoelma

Eeva Kilpi on aina kantanut huolta luonnon puolesta ja vastustanut kiivaasti eläinkokeita. Koko Animalia on omistettu tälle teemalle. Siteeraan tässä runoa, joka on syntynyt Tsernobylin ydinräjähdyksen (26.4.1986) jälkeen. Runo ei ole mukana tässä valikoimassa, mutta se puhuttelee minua ja kertoo yksinkertaisin säkein Eeva Kilven järkytyksestä:

Ydinsäteilyä

mutta koivuissa on hiirenkorvat

ja minä istutin orvokkeja.

Ydinsäteilyä

mutta on Helmin-päivä

ja minä kävin onnittelemassa äitiä.

Ydinsäteilyä

mutta miniäni on raskaana

ja tänään on laskettu päivä.

Ydinsäteilyä

vaikka me rakastamme.

...

Eeva Kilpi, Ellen Thesleff  - Laulu rakkaudesta. Valikoima neljästä runokokoelmasta

Toimittanut Eija Kämäräinen

Graafinen suunnittelu M-L Muukka

Wsoy 1991

***

Kirjastosta

_______________

An InLinkz Link-up