Agatha Christie - Idän pikajunan arvoitus & Lordin kuolema

Agatha Christie - Idän pikajunan arvoitus ****

Alkuteos Murder in the Orient Express 1934
Wsoy 2017
Ensisuomennos 1937, uusi suomennos Jaakko Kankaanpää
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen

On ollut vähän sellainen fiilis, että kaipaan rentouttavaa kuunneltavaa ja luettavaa. Siksi otin kuunteluun kaksi Agatha Christien dekkariklassikkoa 1930-luvulta - ja kyllä, Christien dekkarit tarjoavat taattua ja laadukasta viihdettä. 

Idän pikajunan arvoituksessa juna puuskuttaa halki lumisten maisemien, se on matkalla Istanbulista Ranskan Calaisiin. Juna on hieno ja kaikilla matkustajilla on oma makuuhytti. Jugoslavian vuorilla lumimyrsky yllättää junan ja se joutuu pysähtymään. Vain taivas tietää, miten pitkä pysähdyksestä tulisi.

Junassa on sekalainen joukko matkustajia eri maista, kaikkiaan 13 henkeä sekä Hercule Poirot, rautateiden ranskalainen johtaja herra Bouc ja kreikkalainen tohtori Constantine. Pysähdyksen ensimmäisenä aamuna havaitaan, että amerikkalainen miljonääri Ratchett on tapettu yöllä hytissään useilla tikariniskuilla. Poirot ottaa jutun hoitaakseen, koska viranomaisia ei lumimyrskyn takia saada paikalle. Vainajan hytin ikkuna on auki, mutta lumessa ei näy minkäänlaisia jälkiä. Murhaaja on siis edelleen junassa ja luultavasti joku matkustajista, mutta kuka?

Poirot haastattelee kaikkia kahtatoista matkustajaa ja ottaa selkoa heidän elämästään ja taustoistaan. Niistä paljastuukin yllättäviä, haastateltuja yhdistäviä seikkoja. Murhattu Ratchett oli sekaantunut Yhdysvalloissa tapahtuneeseen eversti Amstrongin pienen tyttären kidnappaukseen ja murhaan, mutta sai lahjottua valamiehistön ja pääsi vapaalle jalalle. Tuo tragedia koitui tytön vanhempien ja lastenhoitajan tuhoksi. 

Tässä dekkarissa kapteeni Hastings ei ole mukana, vaan Poirot joutuu yksin pyörittelemään johtolankoja harmaissa aivosoluissaan. Hänen ajatuksenjuoksuaan ja selvittelytyötään oli ilo seurata. Muuten teksti tuntui hankalalle suuren henkilömäärän vuoksi, sillä välillä unohtui kuka on kuka. Lopulta Poirot esittää tapauksen kulusta kaksi vaihtoehtoista teoriaa, mutta jättää yhtiön johtajan Boucin ja lääkärin päätettäväksi, kumpi niistä kerrotaan viranomaisille. Tutkinnan lopputulos oli minulle suuri yllätys. Wikipediasta löytyy henkilöluettelo ja tarkempi  selostus juonen kulusta. 

_____________________________________________________________

Agatha Christie - Lordin kuolema *****

Alkuteos Lord Edgeware Dies 1933

Ensisuomennos 1953, suomentanut Eila Pennanen

Wsoy 2018

Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen

Kaunista ja kuuluisaa näyttelijätärtä Jane Wilkinsonia epäillään miehensä, lordi Edgwaren murhasta. Jane on pääepäilty, onhan hän usein julkisesti ja painokkaasti sanonut, että hänen pitäisi murhata lordi, koska tämä ei anna hänelle avioeroa. Lordi on omalaatuinen ja synkkä, rikas tietysti, mutta Janella on kiikarissa toinen mies. Jane pyytää Poirotia suostuttelemaan miestä antamaan avioeron ja Poirot suostuu. Mutta lordi onkin kuulemma kirjeessään jo ilmoittanut suostuvansa eroon, vaikka Jane väittää ettei ole kirjettä saanut. Mikä on kadonneen kirjeen salaisuus? 

Lordin kuolema piti otteessaan ja oli vetävää kuunneltavaa! Kirjassa on näyttelijöitä, imitaatioita ja hienoja seurapiiri-illallisia. Poirotin harmaat aivosolut lyövät ällikällä sekä lukijan että hänen kanssaan tapausta tutkivan tarkastaja Jappin. Vihjeitä murhaajasta tulee pitkin matkaa, joten kannattaa olla tarkkana. Henkilögalleria on kiinnostava ja Poirotin ja Jappin dialogit olivat nautittavia. Viihdyin loistavasti tämän dekkarin parissa. Enpä kerro juonesta yhtään enempää, halutessasi voit lukea lisää Wikipediasta.

Espanjaksi kuunneltua x 3

CLARICE LISPECTORIN ELÄMÄKERTA & 2 x AGATHA CHRISTIE 

Olen tänä vuonna kuunnellut kohtuullisesti äänikirjoja espanjaksi. 

Muuten Clarice Lispector on minulle edelleen korkkaamaton unelma,

mutta Agatha Christie yhä vain tuore ja viihdyttävä.

Laura Freixas - Ladrona de rosas. Biografía de Clarice Lispector ****
Saga Egmont 2010

Äänikirjan lukija Marta Aparicio

Olen kaksi kertaa yrittänyt lukea Clarice Lispectorin 23-vuotiaana julkaiseman esikoisromaanin Lähellä villiä sydäntä (1944). Viime kesänäkin se ja pari muuta olivat lainassa, mutta lukematta ovat edelleen. Kuuntelin jo alkuvuonna espanjalaisen kirjailijan Laura Freixasin kiinnostavan ja eläväisen elämäkerran Lispectorista - Ladrona de rosas / Ruusuvaras, ajatuksena, että se innoittaisi minut kirjailijan pariin. Ei toiminut, mutta elämäkerta oli todella kiinnostava. E-kirjaa ei ollut saatavilla, joten postaus perustuu hatariin muistiinpanoihini.

Hän on yhtä kaunis kuin Marlene Dietrich ja kirjoittaa yhtä hyvin kuin Virginia Woolf, huudahti vaikuttuneena Lispectorin englannin kääntäjä. 

Lispectorin elämäntarina on kyllä huikea. Hän syntyi vuonna 1920 venäjänjuutalaiseen perheeseen pienessä ukrainalaisessa kylässä, josta hänen vanhempansa köyhinä, vainottuina ja kauhuissaan pakenivat sisällissotaa ja Venäjän vallankumousta seuranneita pogromeja. Jännää on, että myöhemmin Lispector peitteli juutalaisuuttaan ja myös nuorensi ikäänsä. Brasiliaan perhe saapui vuonna -22. Perheessä oli kolme tytärtä Clarice (Haja) heistä nuorin. Äiti oli vakavasti sairas jo pakomatkan aikana, sillä hän oli sairastunut syfilikseen venäläissotilaan raiskattua hänet. Äiti kuoli kun Clarice oli yhdeksän. Isä muutti tyttärineen Recifestä Rio de Janeiroon, jossa isä kuoli Claricen olessa parikymmenvuotias. Luultavasti turvatakseen elämänsä taloudellisesti Clarice alkoi seurustella nousevan diplomaatin Maury Gurgel Valenten kanssa. Tuore aviopari edusti sitten Brasiliaa Italiassa, Sveitsissä, Englannissa ja Yhdysvalloissa - yhteensä 15 vuotta.

Kukaan ei seurustele diplomaatin kanssa. Diplomaatin kanssa syödään vain lounasta. 

Lispector oli kaunis ja tyylikäs, ja hänellä oli diplomaatin vaimon täydelliset tavat, mutta todellisuudessa hän vihasi diplomaatin vaimon roolia. Kirjeissään jumaloimalleen sisarelleen Tanjalle hän purki lähes päivittäin sydäntäsärkevästi yksinäisyyttään ja ahdistuneisuuttaan, ja odotti vain kotiinpaluuta. Hän tunsi itsensä outolinnuksi Bernin diplomaattipiireissä eikä juuri avannut suutaan, koska kaikkea hänen sanomaansa olisi pidetty originellina, ja originelli oli hänestä kirosana. Bernin vuosina vasta 24 - 28-vuotias Clarice tunsi olevansa vankilassa eikä avioliittokaan ollut onnellinen. Vapaa-aikaa olisi kyllä ollut kirjoittamiseen, mutta apatialtaan hän ei pystynyt. 

Suojelusenkelinikään ei enää tiedä, missä asun.

Lähellä villiä sydäntä (1944) ilmestyi juuri ennen avioliittoa ja ulkomaille lähtöä ja se oli siis kritiiki- ja lukijamenestys - mutta ylistys ei jatkunut. Diplomaatinvaimon oli vaikea saada julkaistuksi toista teosta eikä kolmaskaan saanut kriitikoilta kehuja. Freixas sanoo, että ne olivat vaikeita teoksia, ja Lispectorin näkyvyyttä heikensi se, että hän asui aviomiehensä kanssa kaukana Brasilian kirjallisuuspiireistä. Nämä olivat yksinäisyyden ja epäonnistumisen vuosia, jotka koettelivat uskoa kirjailijan kutsumukseen.

Avioeron jälkeen vuonna 1959 Lispector palasi Rio de Janeiroon ja julkaisi tunnetuimmat teoksensa: Passio - rakkaus GH:n mukaan (1964), Agua viva, ajatuksen takana (1973), Tähden hetki (1977) ja lisäksi joukon novelleja. Nämä kaikki loivat Lispectorin nykyisen maineen. Hän kuuluu sekä Brasilian että maailmankirjallisuuden kärkinimiin. Monipuolisen kielitaitonsa turvin -  sujuva portugali, englanti, ranska ja espanja sekä melko hyvä heprea, jiddish ja venäjä - Lispector teki lukuisia käännöksiä 60- ja 70-luvuilla auttaakseen toimeentuloaan. Lispector julkaisi myös pidettyjä lastenkirjoja ja muunnelmia ulkomaisista teoksista.

Palava savuke sytytti tulipalon hänen kodissaan vuonna 1966 ja Lispector joutui kuukausiksi sairaalaan. Oikea käsi sai pahoja palovammoja eikä se koskaan saanut takaisin liikkuvuuttaan, mikä vaikeutti kirjoittamista ja hän joutui käyttämään sihteeriä. Onnettomuus ja arvet masensivat ja viimeisinä vuosinaan ennen niin kaunis Lispector lihoi kovasti. Vain muutama kuukausi viimeisen romaaninsa Tähden hetken ilmestymisen jälkeen, Lispector menehtyi munasarjasyöpään 1977.

_____________________________________________________________

Agatha Christie - El asesinato de Roger Akroyd *****

Alkuteos The murder of Roger Ackroyd 1942
Planeta audio 2019
Äänikirjan kertoja Juan Miguel Díez

Roger Ackroydin murhan ovat varmaan ’kaikki’ lukeneet, minä itsekin vuosia sitten, mutta Christien kerronta on niin nerokasta ja nautittavaa, etteivät muistumat haitaneet. Äänikirjan lukijan ääntämys oli myös erinomaisen selkeää ja miellyttävää, mitä ei voi sanoa kaikista espanjaksi kuuntelemistani kirjoista. Roger Ackroydin murha rikkoi ennakkoluulottomasti ilmestymisaikansa salapoliisiromaanin sääntöjä ja teki Agatha Christiestä nimen ja siitä tuli myyntimenestys muutaman huonommin menestyneen kirjan jälkeen.

Juonesta lyhyesti: Roger Ackroyd tietää, että hänen rakastamansa nainen, rouva Ferrars, on myrkyttänyt ensimmäisen aviomiehensä ja epäilee jonkun kiristävän naista ja sitten rouva Ferrars riistääkin henkensä myrkyllä. Iltapäiväposti tuo Ackroydille kirjeen, joka saattaisi valaista kiristäjän henkilöllisyyttä, mutta ennen kuin hän ehtii sen lukea, häntä puukotetaan kuolettavasti selkään. 

Espanjalainen äänikirja antoi lukijalle seuraavan vinkin: Jos et tiedä mitään tästä kirjasta, älä keskustele siitä kenenkään kanssa, vaan kuuntele huolellisesti, sillä kirja sisältää yhden rikosromaanin historian suurimmista yllätyksistä. Poirot toteaa epäillyn toisensa jälkeen syyttömäksi ja esittää täysin järkeenkäyvän selityksen murhalle. Viimeinen luku on sekä murhan tunnustus että itsemurhaviesti, jossa murhaaja kertoo tapahtumien kulun. Nerokasta!

_____________________________________________________________

Agatha Christie - Cinco cerditos ****

Alkuteos Five Little Pigs 1942

Planeta audio 2020

Äänikirjan lukija Juan Miguel Díez

Viisi pientä possuakin lienee useimmille tuttu, mutta minulla ei ollut siitä muistumia. Kuusitoista vuotta aiemmin Caroline Crale tuomittiin miehensä murhasta, kun tämä oli hylkäämässä hänet nuoremman naisen takia. Kuollessaan vankilassa Caroline jättää viisivuotiaalle tyttärelleen Carlalle kirjeen, jossa väittää olevansa syytön. Nyt aikuinen Carla turvautuu Hercule Poirotin apuun todistaakseen äitinsä syyttömyyden ja löytääkseen todellisen murhaajan.

Hercule Poirot tutustuu tapaukseen kuudentoista vuoden takaa ja kuulustelee kaikkia viittä pääepäiltyä ja pyytää heitä jokaista kirjoittamaan oman näkemyksensä murhapäivän tapahtumista. Heillä kaikilla on vankka alibi, mutta yksi valehtelee. Kuka heistä on murhaaja? Nautittavasti lukija saa taas kerran todeta, kuinka aukottomasti Hercule Poirotin harmaat aivosolut ja päättelykyky toimivat. Kirja sai ilmestyessään paljon kehuja, eikä suotta.

Muut Christiet blogissa:

Stylesin tapaus

Cita con la muerte (Hänet täytyy tappaa)

Cádaver en la biblioteca (Ruumis kirjastossa)

Agatha Christie - Cita con la muerte

Agatha Christien vuonna 1938 ilmestynyt dekkari Cita con la muerte on ilmestynyt suomeksi nimellä Hänet täytyy tappaa (Wsoy 1971). Romaanin tapahtumat alkavat Jerusalemissa, josta henkilöt matkustavat Petran rauniokaupunkiin Jordanian puolelle. Keskiössä on sadistinen ja rikas amerikkalainen leskirouva Boynton perheineen. Hänen parikymppinen tyttärensä Ginevra tuntuu olevan sekoamassa äitinsä vuosikausia kestäneen manipuloinnin ja sadismin takia ja kolmikymppinen poikapuoli Lennox on menettämässä kauniin vaimonsa Nadinen, koska  anoppi hallitsee heidän elämäänsä liikaa. Rouvalla on vielä poikapuoli Raymond ja tytärpuoli Carol, jotka ovat saaneet kasvatusäidistään tarpeekseen. 

Rouva Boynton terrorisoi siis jokaisen elämää pitäen aikuiset lapset kiinni itsessään, sallimatta tuttavuuksia tai ystäviä perheen ulkopuolelta. Kaikki lapset kihisevät raivosta ja olisivat valmiit tappamaan kaamean äitinsä. Perheen kanssa samoja paikkoja katsastavat myös ranskalainen psykologi tohtori Gerard, nuori lääkäri Sarah King ja Englannin parlamentin jäsen Lady Westholme. Boyntonit ja muut taivaltavat autiomaan kuumuudessa Petran raunioille ja asuvat telttamajoituksessa. Eräänä iltana rouva Boynton löytyy kuolleena telttansa ulkopuolelta istumassa tuolissaan. Pettikö rouvan sydän helteessä vai tappoiko joku hänet? Kuka?

Poirot on myös maisemissa. Yhtenä iltana Jerusalemissa hotellihuoneensa ikkunaa sulkiessaan hän kuulee jonkun sanovan seuralaiselleen Kyllähän sinä tajuat, että hänet täytyy tappaa? Poirot on varma, että tunnistaisi äänen missä tahansa ja niin hän myöhemmin tunnistaakin. Kuuluisana etsivänä Poirotille tietenkin avautuu mahdollisuus tutkia juttua ja selvittää oliko kyseessä luonnollinen kuolema vai murha.

Tämä dekkari tuntui alussa hyvin erilaiselta Christieltä, sillä hyvin pitkästi selviteltiin Boyntonien perheen sisäistä dynamiikkaa. Espanjalaisen lukijan vahva eläytyminen lisäsi vielä tavallista enemmän pateettisuutta ja draaman tuntua. Poirot ratkoo jutun tietysti vanhaan tuttuun tapaansa harmailla aivosoluillaan ja Christie järjestää lukijalle mojovan yllätyksen! Syyllistä ei varmaan monikaan ole osannut aavistaa. Ei ehkä järisyttävin Agatha Christie, mutta lukija äänsi erinomaisen selkeästi, joten sain hyvää espanjan harjoitusta. Tutustuin myös Petraan, josta en aiemmin tiennyt mitään. Christien toinen aviomieshän oli arkeologi Max Mallowan, joka teki kaivauksia Lähi-Idässä. Christie matkusti miehensä luo usein ja sai materiaalia dekkareihinsa.

Agatha Christie - Cita con la muerte
Alkuteos Appointment with Death, 1938

Planeta audio 2021
Äänikirjan kertoja Juan Miguel Diez
_____________________

 

Tarina rikkaasta amerikkalaisesta perheestä, jota hallitsee leskirouva Boynton sadistin ottein. Kuin lihava hämähäkki verkossaan tämä nainen vaanii tyttäriään, poikiaan, miniäänsä. Seurustelu ulkopuolisten kanssa on kielletty, kukaan ei saa tehdä mitään ilman vanhan rouvan lupaa, kaikkien on tanssittava hänen pillinsä mukaan. Paine käy sietämättömäksi nyt kun perhe on ensi kertaa matkalla ja nuoret näkevät muutakin maailmaa. tunnelma kiihtyy, ahdistuu, jännittyy äärimmilleen… Ja niin siinä lopulta käy, että Hercule Poirotin ammattitaitoa tarvitaan.

Lyhyesti: mm. Lokakuun lapsi, Oikeaa elämää & Punainen planeetta

Olen kuunnellut paljon äänikirjoja helmikuun pakkasten paukkuessa. Toiset ovat tuoneet viihdettä enemmän kuin toiset. Tuntuu, että olen yhtä jäässä kuin luonto ulkona eikä pitempiä blogitekstejä näistä ota syntyäkseen. Mutta haluan kirjata nämä äänikirjat muistiin ja tilastoihin.

Linda Boström Knausgård - Lokakuun lapsi **** Like 2021

Alkuteos Oktoberbarn

Suomentanut Petri Stenman

Äänikirjan lukija Leena Nuora

Lokakuun lapsessa Linda Boström Knausgård kertoo omasta elämästään, avioliitostaan ja erostaan; kuvaa millaista oli lapsuus näyttelijä-äidin ja pelottavan ja uhkaavan bipolaarisen isän tyttärenä. Hän itse sai saman diagnoosin 26-vuotiaana ja on kamppaillut sairauden aiheuttamien mielialojen kanssa siitä lähtien. Leena Nuoran lukemana Lindan koskettava ja traaginen teksti menee luihin ja ytimiin. Oli järkyttävää lukea pakkohoidosta psykiatrisessa sairaalassa, jossa muistia vaurioittavia sähköshokkeja annettiin viikoittain ’tehtaassa’.  Lääkärit väittivät, että sähköshokit ovat hellävaraisia ja vertasivat niitä tietokoneen uudelleenkäynnistämiseen. Vähänpä he tiesivät tai välittivät. Pakkohoitopotilaana Linda ei voinut niistä kieltäytyä. Sähköhoitoa käytetään Suomessakin psykoottisten masennuspotilaiden hoidossa kun mikään muu ei auta. Kirjailijan haastattelu / The Guardian.

 

Adeline Dieudonné - Oikeaa elämää ** Wsoy 2021

Alkuteos La vrai vie 2018
Suomentanut Saara Pääkkönen

Äänikirjan lukija Talvikki Eerola

Belgialainen Dieudonné on syntynyt vuonna 1982. Kirjan esittelyssä sanottiin, että se on kansainvälinen suurmenestys ja että romaanissa “satujen viattomuus kohtaa Stephen Kingin trillereiden kauhun.” Minulle tämä oli silkkaa karmean perheväkivallan kuvausta ja mieleeni tuli Èdouard Louisin teokset. Minäkertoja on huippuälykäs nuori tyttö, joka yrittää tervehdyttää traumasta puhumattomaksi mennyttä pikkuveljeään ja selvitä väkivaltaisen isänsä terrorisoimassa kodissa. Huvipuistossa työskentelevä isä oli raivokas ja väkivaltainen hullu, jonka kallis metsästysharrastus tuntui epäuskottavalle hänen palkkatuloihinsa nähden. Ei minun kirjani.

Joonatan Tola - Punainen planeetta **** Otava 2021

Äänikirjan lukija Ilkka Villi

Esikoisromaanissaan Joonatan Tola (s. 1983) kertoo lapsuudestaan ja alkoholisoituneesta, skitsofreniaa sairastavasta taiteilijaisästään. Kirjan esittelyssä sanotaan mm. Lopputulos on karnevalistisen hurjasti elämää sykkivä sekä samaan aikaan sielua ravistavan traaginen kertomus. Ja sitä se oli, erittäin hyvin kirjoitettu ja todella rankka. Herää kysymys, miksi lastensuojeluviranomaiset eivät saaneet puututtua perheen elämään, elettiinhän sentään jo 80-lukua. Mutta turvattomat lapsuusvuodet jättivät kyllä jälkensä, ei Joonatan ilman terapiaa ole niistä selvinnyt.  Tarinaansa Tola höystää mustalla huumorilla. Ymmärtääkseni kirja saa jatkoa. Google-haulla löytyy runsaasti kirjailijan haastatteluja teoksen tiimoilta.

Agatha Christie - Un cadáver en la biblioteca **** Planeta audio 2019

Alkuteos The Body in the Library 1942

Äänikirjan lukija Rosa Guillén

Tästä muistin vain alkutilanteen: St Mary Meadissa kunnianarvoisan eversti Bantryn kirjastosta löytyy kuristettu nuori tyttö. Miss Marple on rouva Bantryn ystävätär ja päätyy näin ollen pistämään nokkansa juttuun. Erinomainen lukija ja Christie kuvaa vallan herkullisesti pikkupaikkakunnan juoruilevaa ilmapiiriä ja neiti Marplen kaiken hoksaavaa ajattelutapaa - kuin myös hänen tapaansa jaaritella ummet ja lammet, mikä on ajaa hulluuden partaalle murhaa tutkivat poliisit. Agatha kestää aikaa!

Alicia Giménez Bartlett - Un barco cargado de arroz #6 *** Planeta audio 2021

Äänikirjan lukija Rosa Guillén

Tämä osa on suomennettu nimellä Petra Delicado ja kodittomat. Planeta audio julkaisee näköjään Petra Delicado -sarjaa äänikirjoina. 12.2. ilmestyi #8 El silencio de los claustros, ja luultavasti sekin tulee kuunneltua. Tämän osan nimi tulee laitapuolen kulkijan Anselmon suuresta unelmasta: mies unelmoi laivasta, joka olisi täynnä riisiä. Hän purjehtisi sillä johonkin idylliseen maahan, jossa ei olisi sotaa eikä pahaa ja perustaisi ruokaravintolan. Petralla on kiihkeä rakkausjuttu psykiatrimiehen kanssa, mutta ei hän osaa sitoutua. Dialogit Petran ja Fermínin välillä ovat kerrassaan nautittavia - viihdyttävää kuunneltavaa.

Alicia Giménez Bartlett - Sin muertos #12 *** Planeta audio 2020

Äänikirjan lukija Rosa Guillén

Ei suomennettu. Tässä osassa Petra Delicado kertoo elämästään, lapsuudestaan, siskoistaan ja rakkauksistaan. Hän oli nuorena hyvin moderni ja Francon vastainen, mutta hylkäsi taideopintonsa, päätyi asianajajaksi ja täydellisesti uralleen antautuneen Hugon puolisoksi. Lopulta Petra jätti taakseen Hugon, ylellisen elämänsä ja juristinuransa - ja ryhtyi poliisiksi, koska asianajajan työ oli hänestä rutikuivaa ja tylsää. Petra on kyllä mainio hahmo: reipas, inhimillinen ja helposti lähestyttävä.

Agatha Christie - Stylesin tapaus

#naistenviikko

Tuijata. Kulttuuripohdintoja haastaa jo kuudetta kesää lukemaan ja postaamaan naisteemalla. 

Tässä kolmannessa naistenviikon postauksessani päähenkilöt ovat dekkarikirjallisuuden
nimekkäimpiä miehiä ja naisilla on vain sivuosat. 
Mutta Agatha on Agatha jo tässä esikoisteoksessaan!

Stylesin tapaus on Agatha Christien esikoisromaani, jonka ilmestymisestä tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Wsoy on julkaissut teoksesta hienoisesti korjatun painoksen, jossa on mukana myös Christien alkuperäinen loppuratkaisu rinnakkaisversiona (luku 12).  Ei siinä muuten suurta eroa ole, vain loppuratkaisun paikka. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa Poirot teki yhteenvetonsa oikeudenkäynnin aikana, mutta paikka muutettiin kartanon saliksi - ja tämä piirre toistui sitten Christien myöhemmissä teoksissa. Kirja oli vallan mainio kuunneltava, Christielle niin tyypillisen monimutkainen juoneltaan ja käänteiltään. Kapteeni Hastingsin ja Hercule Poirotin henkilöhahmot ovat jo valmiita, tuttuja ja keskenään riemukkaasti kinastelevia.

Sinun pääsi on sekaisin. Eikö niin? Älä hätäile, mon ami. Sinä olet kiihtynyt; sinä olet jännittynyt - se on vain luonnollista. Pian, kun olet rauhoittunut, me panemme tosiasiat järjestykseen, kunkin siististi omalle paikalleen. Me tutkimme - ja hylkäämme. Ne jotka ovat tärkeitä, ne me panemme yhdelle puolelle; ne jotka eivät ole tärkeitä, puff! Hän väänteli pieniä kerubinkasvojaan ja tuhahteli jokseenkin huvittavasti. ”Ne me pyyhkäisemme pois!"

Tarinasta lyhyesti ilman juonipaljastuksia. Tapahtumat sijoittuvat ensimmäisen maailmansodan vuosiin ja tyypillisesti englantilaiseen kartanomiljööseen. Kapteeni Hastings on haavoittunut länsirintamalla ja nyt lepäämässä ystävänsä John Cavendishin kotikartanossa. Poirot on muutaman muun belgialaisen kanssa sotaa paossa läheisessä kylässä, mikä on kartanonrouva Emily Inglethorpin hyväntekeväisyyden ansiota. Kartanonrouva on Johnin ja veljensä Lawrencen äitipuoli, joka on seitsenkymppisenä mennyt uusiin naimisiin parikymmentä vuotta nuoremman, epäilyttävän Alfredin kanssa. Kartanossa asuvat myös Johnin vaimo Mary, rouvan seuraneiti-sihteeri Evelyn Howard sekä köyhä sukulaistyttö Cynthia Murdoch. Seudulla häärii myös arvostettu toksikologi tohtori Bauerstein, joka on saksalaissyntyinen, mutta saanut Englannin kansalaisuuden.

Christiemäinen lukijan pyöritys alkaa kun kartanonrouva kuolee kauheisiin kouristuksiin. Epäillään stryktiinimyrkytystä ja Hastings ja Poirot ryhtyvät tutkimaan asiaa. Herrojen yhteistoiminta on kihelmöivän hauskaa ja heidän dialoginsa nautittavia. Hastings ei monestikaan pysty seuraamaan Poirotin harmaiden aivosolujen vinhaa juoksua - kyllä, harmaat aivosolut mainitaan jo tässä teoksessa. Tapansa mukaan Christie ripottelee henkilöistään epäilyttäviä asioita. Perinnön vuoksi nuori aviomies on alkuun pääepäilty, mutta monella muullakin saattaisi olla motiivi. Nuoret kartanonherrat John ja Lawrence ovat taloudellisesti riippuvaisia äitipuolestaan, nuori Cynthia on töissä sotasairaalan myrkkyvarastossa ja Maryn kuullaan korottavan ääntään anoppinsa kanssa riidellessään. Entä mitä ihmettä tohtori Bauerstein tekee kartanon mailla aamukuudelta täysissä pukeissa?

Agatha Christie iski kultasuoneen luedessaan Hastingsin ja Poirotin hahmot ( juu, ja neiti Marplen myös). Stylesin tapaus oli viihdyttävä, käänteitä oli paljon ja kuvaus elävää. Sieluni silmillä näin Poirotin viilettävän Stylesin kartanon ja majapaikkansa väliä, hyppivän innossaan kartanon ruohikolla ja sivelevän viiksiensä suippoja kärkiä! Kohtelihan hän väliin alentuvasti hidashoksottimista Hastings-parkaa, mutta antoi tälle myös tunnustusta hyvistä päättelyistä. Olen lukenut monia Christien dekkareita ennen blogiaikaa, mutta tästä ei ollut mitään muistikuvaa. Stylesin tapaus oli hieno ja historiallinen kuuntelukokemus, josta Jukka Pitkänen teki kerrassaan nautittavan.

Agatha Christie - Stylesin tapaus
Alkuteos The Mysterious Affair at Styles 1920
Suomentanut Paavo Lehtonen
Kansi Sanna-Reeta Meilahti
Wsoy 1970, korjattu, 100-vuotisjuhlapainos 2020
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen
_______________
Jokken kirjanurkka
Lukujonossa
Agatha Christie (1890-1976) kirjoitti elämänsä aikana noin 70 romaania sekä tukun radio- ja teatterikäsikirjoituksia, novelleja ym. Hän loi englantilaisen salapoliisiromaaniperinteen, jonka jalanjälkiä monet tallaavat vielä tänäkin päivänä.

Osallistun näillä postauksilla Tuijatan Naistenviikko-haasteeseen:

19.7. Petina Gappah - Pimeydestä loistaa valo
20.7. Rebecca Solnit - Miehet selittävät minulle asioita