Petina Gappah - Pimeydestä loistaa valo

#naistenviikko

Tuijata. Kulttuuripohdintoja haastaa jo kuudetta kesää lukemaan ja postaamaan naisteemalla. 

Tässä ensimmäisessä naistenviikon postauksessani afrikkalainen naiskirjailija Petina Gappah

 luo hienon ja realistiselta tuntuvan henkilökuvan Halimasta, Livingstonen kokista. 

Millaista oli elää 1800-luvun lopun Afrikassa orjana ja toivoa vain vapautta?

Petina Gappahin Pimeydestä loistaa valo kertoo värikkäästi eläytyen, miten Livingstonen retkikunta kuljetti Chitambon suoalueella kuolleen Livingstonen ruumiin Sansibariin ja edelleen haudattavaksi Westminster Abbeyhin. Suolatun ja kuivatun ruumiin uskomattomaan kuljetukseen osallistui koko 69-henkinen ryhmä, eivät pelkästään Susi ja Chuma. Gappah eläytyy loistavasti Livingstonen kokin Haliman nahkoihin. Toinen kertojaääni on Bombayssa koulutetun ylemmyydentuntoisen ja hurskastelevan Jacob Wainwrightin. Retkikunta pähkäili pitkään, mitä tehdä kun Livingstone kuoli. Sitten päätettiin haudata Livingstonen sydän puun alle, kuivata ruumis ja uskaltautua pitkälle 2500 km:n pituiselle ja vaaralliselle matkalle, joka kesti viisi kuukautta.

Kun bwana Daudi murehti kauan sitten kaikkia Nyangwessa teurastettuja ihmisiä, sanoin hänelle, että et saa mitenkään heitä takaisin. Sinulle on annettu tämä yksi elämä, ja senkin jälkeen kun olet jättänyt sen taaksesi, ihmisiä syntyy ja kuolee ja heitä teurastetaan samalla lailla, ja Niili nousee ja laskee ja virtaa riippumatta siitä, onko sen lähdettä löydetty vai ei. - Halima

Halima oli Livingstonen naispuolinen kokki, älykäs ja tarkkaavainen nainen. Hän on aivan uskomaton suupaltti, jolla on sanottavaa asiasta kuin asiasta. Ihailin Gappahin loistavaa mielikuvitusta ja eläytymiskykyä. Halima kertoo retkikunnan jäsenistä, juoruja sen muista naisista ja mukana kulkevista lapsista. Hän piti yhtä vahvan, mutta väkivaltaisen miehen Amoden kanssa, mutta ymmärsi olevansa vain miehen reissunainen. Haliman sydän läpätti Susille, mikä johti usein Amoden kuritustoimiin. Haliman elämänhaave oli vapaus ja oma talo.

Se oli hyvin lannistavaa. Olin ajatellut, että tämä mies olisi tulvillaan Vapahtajan valoa, että hän olisi vakaa kuin kallio ja levittäisi ympärilleen pelastuksen säteitä. Mutta hänpä vain paritti naisia miehilleen. - Jacob

Jacob Wainwrightin ääni on toisenlainen. Mies on ylemmyydentuntoinen ja fanaattinen kristitty. Jacobin suurin halu on saada pappisvihkimys Englannissa ja toimia sen jälkeen lähetyssaarnaajana. Niin hurskas kristitty kuin onkin, liha on heikko ja hän himoitsee seurueen kaunista Ntaoékaa, mutta tulee karvaasti petetyksi. Mies moittii kovin sanoin myös Livingstonea, joka hänen näkemyksensä mukaan veljeili orjakauppiaiden kanssa eikä saanut montaa sielua käännytettyä. Wainwrightin matkalla pitämät päiväkirjat julkaistiin 2019, mutta Gappahin kirja oli silloin jo valmis.

Petina Gappah rakentaa Livingstonen palvelijoiden ruumissaatosta huikean, moniäänisen kudelman, joka on yhtä aikaa suuri seikkailu ja kriittinen näkökulma löytöretkiin ja kolonialismiin.

Tuohon kustantajan lausumaan on helppo yhtyä. Pimeydestä loistaa valo teki yli sadan vuoden takaisen Afrikan todellisuuden eläväksi. Orjakauppiaiden valta ja kaamea toiminta saivat tuntemaan häpeää länsimaisuudesta. Tuohon aikaan Afrikassa oli eri heimojen hallitsemia alueita, joissa retkikunta joutui taistelemaan ja moniin vaaroihin. Kuolonuhreilta ei vältytty. Mutta kaiken seikkailun, suuren tehtävänsä ja vaarojen keskellä retkikunnan jäsenet olivat inhimillisiä tunteineen ja toiveineen. Gappah loi heille kaikille elävät persoonat ja minusta Anna Saksmanin ääni istui loistavasti teokseen.

Luin hiljattain myös Gappahin Muistojen kirjan.

Petina Gappah - Pimeydestä loistaa valo

Alkuteos Out of Darkness, Shining Light 2019

Suomentanut Aleksi Milonoff

Tammi 2019

Äänikirjan lukija Anna Saksman

________________

Eniten minua kiinnostaa tie
Kirjaluotsi
Lumiomena
Oksan hyllyltä

Osallistun tällä postauksella Tuijatan Naistenviikko-haasteeseen.