Vappu Kannas - Rosa Clay

#naistenviikko

Vielä yksi naistenviikon postaus erikoisesta naiskohtalosta yli sadan vuoden takaa.
Rosa Clay / Lemberg (1875-1959) asui Suomessa lapsena ja opiskeli opettajaksi Sortavalan seminaarissa. 
Vuosia hän jaksoi, kunnes pakeni meidän rasismiamme Yhdysvaltoihin.

Tutkija Vappu Kannaksen esikoisromaani Rosa Clay kertoo fiktiivisesti Ambomaalla syntyneestä samannimisestä mulattitytöstä, joka sai ensimmäisenä afrikkalaisena Suomen kansalaisuuden vuonna 1899. Rosa on siis merkittävä henkilö historiassamme, vaikka hänen kokemaansa rasismiin on kenties tuskallista tutustua. Rosan syntymä oli se tavallinen tarina: isä ulkomaalainen ja äiti hyvin nuori paikallinen tyttö, jolta lapsi otettiin heti huostaan. Nelivuotiaasta Rosa kasvoi suomalaisten lähetystyöntekijöiden Ida ja K. A. Weikkolinin kasvattina, ja he myös toivat tytön 13-vuotiaana Suomeen. Aikuisuuden kynnyksellä Rosa opiskeli opettajaksi Sortavalan seminaarissa ja toimi virassa useilla paikkakunnilla, joilla hän kohtasi päivittäin törkeää rasismia ja muutti sen uuvuttamana 29-vuotiaana Yhdysvaltoihin. Tarkemmin Rosan elämästä voi lukea täältä.

Kannas on tutkinut Rosa Claysta löytyvät dokumentit ja uurastanut mm. Kansallisarkistossa. Dokumentit ovat kuitenkin puutteellisia ja osa myös väritettyjä. Siksi kirjailija päätyi fiktiiviseen esitystapaan ja ottaa itsensä muutamassa kohdassa osaksi tarinaa. Hän toivoo Rosalta siunausta kirjaprojektilleen ja sanoo, ettei valkoisena naisena voi koskaan täysin asettua Rosan asemaan. Mutta upeasti ja herkästi Kannas eläytyy Rosan maailmaan, ajatuksiin ja tunteisiin. Tarina on koskettava kuvaus juuriltaan repäistystä ja rakkaudetta kasvaneesta tytöstä, josta ankara kasvatusäiti Ida piiskasi solmuruoskalla pirua ulos.

Mistään ei voi tietää, että nainen on ollut tytön taivas ja helvetti ja maailmankaikkeus lähes kaksikymmentä vuotta ja muovannut tästä oman luomuksensa niin kuin luomakunnan Herrakin teki, eikä nainen edes levännyt seitsemäntenä päivänä. Seitsemäntenä päivänä kaikki jatkui niin kuin muutenkin, eikä tyttökään saanut levätä milloinkaan.

Kasvatti-isä Kaarlo oli lämmin mies, mutta perheessä määräsi kylmä Ida. Mikään Rosassa ei miellyttänyt naista. En oikein ymmärtänyt, miksi Ida otti näitä afrikkalaisia kasvattilapsia, kun ei kuitenkaan osannut tai halunnut olla heille äiti. Koska hyvän kristityn kuului? Maineen ja rahan takiako? Tuntui nöyryyttävältä, että Rosa joutui lapsena toistuvasti esiintymään lähetysaatteen ystävien kokouksissa. Hän lauloi virren Enkeli taivaan kaikki säkeistöt ’hottentottikielellä’ ja luki Isämeidänrukouksen ovambomaan kielellä pönäköiden valkoisten rouvien tuijottaessa tätä pientä villi-ihmistä. Joensuun laulujuhlilla Rosan tehtävänä oli myydä valokuvia itsestään lähetystyön hyväksi, ja toistuvasti hänelle lällätettiin Mustaa Saaraa ja syljettiin päin.

Voi ottaa villi-ihmisen ja teeskennellä että se on sivistynyt, mutta mustasta ei saa valkoista eikä yöstä päivää.

Kun Rosa pääsi Sortavalan seminaariin asiat muuttuivat parempaan. Huonetoverista Saimasta tuli ensimmäinen oikea ystävä, mutta pian Saima rakastui ja meni naimisiin. Kaunisääninen Rosa ryhtyi laulamaan seminaarin kuoroissa, jopa johtamaan niitä. Mutta esiintyessä hän oli aina tuijotuksen ja supisemisten kohteena: Tuo ei kuulu tänne, tuo on jostain muualta.

Rosa ei Suomen vuosinaan löytänyt paikkaa, johon hän olisi sopinut - paitsi seminaarin muutamia alkuaikoja ja Tampereen Cederin koulua. Aina häntä tuijotettiin ja pelättiin, aina häneen suhtauduttiin torjuvasti ja vähätellen. Rosan kohtalo oli sydäntäraastavan karu, mutta sitkeänä naisena hän muutti englantia osaamattomana Yhdysvaltoihin ja meni naimisiinkin. Rosa Lemberg nimellä tämä nainen löytyy Wikipediasta. Arvo Lindewallin kirjoittama elämäkerta Rosasta on julkaistu 1942, mutta teosta ei pidetty täysin totuuden mukaisena. Myös englannin­kielinen elämäkerta löytyy ja tuoreehko Yle:n dokumentti. Kirjan lopussa Kannas kertoo näistä ja myös Rosan vaiherikkaasta elämästä Yhdysvalloissa. 

Rosa Clay herätti paljon ajatuksia ja jäi mietityttämään. Yli sadan vuoden takaiset rasistiset asenteet pomppasivat silmille ja Rosan tarina loi varjon koko lähetystyön ylle. Mutta ehkä muut Suomen Lähetysseuran työntekijät suhtautuivat käännytettäviinsä toisin kuin Ida Weikkolin. Toisaalta samana vuonna kuin Rosa sai Suomen kansalaisuuden Wsoy:n kustantamassa maantiedon oppikirjassa luki näin:

Luonteeltaan neekerit ovat lapsellisia ja kevytmielisiä. Heillä ei ole kirjakieltä eikä historiaa. He eivät ole koskaan rakentaneet mitään kauvan kestävää rakennusta.

Vappu Kannas - Rosa Clay
Kansi Emmi Kyytsönen
S&S 2020
Äänikirjan lukija Annukka Piiparinen
_______________

Kirjaluotsi
Reader why did I marry him?
Tuijata

Vappu Kannas (s. 1984) on kirjailija, kirjallisuudentutkija ja kääntäjä. Koulutukseltaan hän on L.M. Montgomeryn päiväkirjoista väitellyt filosofian tohtori. Kannaksen esikoisrunokokoelma Morsian ilmestyi vuonna 2018. 

Osallistun näillä postauksilla Tuijatan Naistenviikko-haasteeseen:

19.7. Petina Gappah - Pimeydestä loistaa valo
20.7. Rebecca Solnit - Miehet selittävät minulle asioita
21.7. Agatha Christie - Stylesin tapaus
22.7. Jill Mansell - Kaikki alkoi salaisuudesta
23.7. Tara Westover - Opintiellä
...

PARI KIINNOSTAVAA LINKKIÄ
Suomalaisten suhteesta kolonialismiin / HS
Suomalaiset saapuivat Ambomaalle 150 vuotta sitten / Suomen Lähetysseura