Tuija Lehtinen - Pensionaatti Huojuva talo

Kyllä kesään yksi chick lit mahtuu. Tuija Lehtisen Pensionaatti Huojuva talo valikoitui kuunneltavaksi upean Art Deco -kantensa ansiosta ja kirja istuikin loistavasti kesään, sijoittuvathan tapahtumat Turun saaristoon. Helsinkiläinen taidegalleristin tytär, kolmikymppinen Marianne tarvitsee kertakaikkiaan irtioton kiireisestä uraputkestaan. Elämältä putosi yllättäen pohja, sillä puoliso jätti hänet tylysti tekstiviestillä seitsemän yhteisen vuoden jälkeen. Marianne on masentunut, lamaantunut ja kyllästynyt kaikkeen, myös menestyvään Art Deco Angelika -blogiinsa. Hän päättää selvitellä ajatuksiaan ja viettää pitkän loman saariston pensionaatissa.

Samaan aikaan yhteysveneellä saapuu toinenkin pitkän ajan kesävieras: Vincent van Goghin oloinen boheemi taiteilija Jonne Warras, joka majoittuu Mariannen seinänaapuriksi kolmen asunnon mökkiin. Marianne salaa visusti Jonnelta ja kaikilta muiltakin todellisen minänsä ja yhteytensä taidepiireihin. Majakkasaaren kesä on vilkas, ja kesän tienesteillä paikallisten on elettävä talven yli. Pensionaatin lisäksi on pubi Märkä Orava, saaren majakassa on kahvila ja paikallisten käsityöläisten keramiikkaa ja neuleita myynnissä; on kauppa, kyläkoulu ja kirjasto - kaikki mitä kesävieraat ja paikalliset tarvitsevat. Marianne tutustuu pensionaatin persoonallisiin kesävieraisiin ja ystävystyy paikallisten kanssa. Reipas juhannuksen kestävä intohimokin syttyy lähisaarella asuvan Peterin kanssa, joka tuo pensionaatin puutarhaan kesälampaita ruohonleikkureiksi. Mutta on yksi, joka ei voi sietää saaren kesävieraita: piikkilangoilla niemensä ympäröinyt naiserakko, jonka tontilla on kaksi mystistä ruostunutta kuljetuskonttia.

Saariston ja pensionaatin kesäelämä piirtyi elävänä. Vieraskattaus ja heidän ajanvietteensä olivat hyvin saariston pensionaattiin istuvia. Nuoret kausityöntekijät pitivät palvelut pyörimässä, paikalliset nuoret taas haikailivat kaupunkiin. Kirjassa oli paljon huumoria ja pirtsakkaa dialogia, jolle hymähtelin monta kertaa. Yksinhuoltajaisä Peterin pieni poika Justus oli mainio Pahan akan loitsuineen, koska ei halunnut jakaa isäänsä uuden naisen kanssa. Pidin paljon Sirkusteatterin nuorten tempauksista. Joukko vietti viikon saarella ja järjesti mm. pubin Kaisa-kokin kauhuksi Munchin Huuto-pantomiimin. Kaisa oli kauhuissaan ja muut syöjät päättelivät ruuassa olevan jotain vikaa.

Nuorten ihmisten ollessa kyseessä, romantiikkaa oli ilmassa ja sopiva määrä reippaasti sanoitettua seksiä myös. Erakon pari tekstiosuutta tulivat aika yllättäen enkä hänen hahmostaan muutenkaan kovin innostunut. Äidittä kasvaneen Mariannen iäkäs galleristi-isä oli aika vekkuli mies, sillä hän järjesti sekä Mariannelle että lukijalle mojovan yllätyksen. Kirjassa parasta ja viihdyttävintä olivat jo mainitsemani nuoret sirkusteatterilaiset sekä saaristolaiselämän elävä kuvaus.

Tuija Lehtinen on valtavan tuottelias ja monesti palkittu kirjailija, joka on kirjoittanut sekä aikuisten romaaneja että useita nuorten sarjoja. Koska chick lit on vieras genre minulle, tämä oli ensimmäinen häneltä lukemani.

Tuija Lehtinen - Pensionaatti Huojuva talo
Otava 2019, äänikirja 2020
Äänikirjan lukija Rosanna Kemppi
_______________

Tuija Lehtinen (s. 1954) on koulutukseltaan luonnontieteiden kandidaatti, mutta on toiminut vapaana kirjailijana vuodesta 1984 lähtien. Hänen kertojanotteensa on optimistinen ja valoisa, ja hän kuvaa nuorten nykytodellisuutta irtonaisen rennosti ja humoristisesti. Viihdyttävän pinnan alla on kirkasta ja terävää oivallusta elämästä ja ihmissuhteista.