Sirkku Salovaara - La mia Italia. Ihana, mahdoton Italiani

Milanossa sanotaan: ”Nähdään huomenna kello kymmenen”. 

Firenzessä sanotaan: ”Nähdään kymmenen maissa”. 

Napolilaiset puolestaan toteavat: ”Nähdään”.

Päätin lähteä nojatuolimatkalle Italiaan Sirkku Salovaaran La mia Italian siivin. Salovaara kertoo Italiastaan 30  vuoden kokemuksella ja ottaa esiin paljon mielenkiintoista. Kaipasin valokuvia, mutta tokihan kaupunkien ja muiden kohteiden kuvia löytää netistä helposti, ja niin teinkin. Kirjan esipuheessa Salovaara sanoo, että tämä ei ole matkaopas eikä elämäkerta, mutta pidin kyllä hänen tavanomaisesta poikkeavista kohdevalinnoistaan. Mukavaa oli myös, että hän valotti hieman omaakin elämäänsä. Salovaara on naimisissa italialaisen, jalkapallon parissa työskentelevän miehen kanssa ja asuu tällä hetkellä Stendhalin (ja minut!) hurmanneessa Firenzessä. Pieniä huomioita paikoista ja teemoista, joista kiinnostuin.

Il mare  - meri on italialaisten ympärillä ja sydämessä. Meri on italialaiselle vapauden symboli ja kun italialainen sanoo lähtevänsä merelle - Vado al mare -, se on sama kuin suomalainen sanoisi lähtevänsä mökille. Suomalainen hakee mökiltä rauhaa ja yksityisyyttä, italialaista eivät häiritse täpötäydet rannat ja vierivieressä olevat aurinkotuolit. Hauskaa oli myös se, että italialainen matkustaa samaan kotimaan kohteeseen uudestaan ja uudestaan, ja tapaa siellä edellisvuotiset tuttunsa.

La lingua - kieli yhdistää ja erottaa italialaisia. Kielen erottavaan ja syntyperän paljastavaan asiaan olin jo tutustunut Elena Ferranten kirjoissa. Lukutaito oli maassa pitkään huonoissa kantimissa ja vielä 1960-luvun lopulla televisiossa opetettiin ihmisiä lukemaan. Elokuvien dubbaus tuottaa tahatonta komiikkaa, koska sama ääninäyttelijä voi toimia monen erityyppisen maailmantähden (Robert de Niro, Sylvester Stallone) äänenä. Selkeintä italia on Firenzessä, mutta sielläkin on paikallinen murre, vernacolo.

Basilicata - kätkössä koron ja kärjen välissä. 

Basilicata on vuoristoinen ja eristynyt alue Italian saappaan koron ja kärjen välissä, 

asukkaita noin puoli miljoonaa. Alueen pääkaupunki on Potenza ja toinen tunnettu kaupunki on Unescon maailmanperintökohde Matera, joka oli vuonna 2019 Euroopan kulttuuripääkaupunki. 

TÄÄLLÄ Materasta upeita kuvia suomalaisin tekstein.

La Donna - italialaisen naisen mutkikas elämä. Kun sensuelli italiatar menee naimisiin, hänestä tulee la Mamma. Italialainen nainen on kyllä yhä vähemmän patriarkaalisessa talutushihnassa, mutta kohtaa edelleen esteitä sekä työ- että yksityiselämässä. Miehen mustasukkaisuus aiheuttaa perheväkivaltaa ja naisten kuolemia. Mies loukkaantuu verisesti jos häntä haukutaan halveksivalla sanalla Cornuto!, aisankannattaja. Italialaista naista ei käy kateeksi: nykypäivänäkin kotityöt ja lastenhoito ovat hänen vastuullaan ja lisäksi pitää olla kaunis ja hoikka! Noin puolet naisista käy ansiotyössä.

La Pasta - italialaisen keittiön perusta. Italialaiselle ruoka on elämän ja kuoleman kysymys ja ruoka-ajat ovat pyhiä. Tässä luvussa Salovaara antaa seikkaperäisen oppitunnin eri pastalajeista ja mitä pastaa mihinkin ruokalajiin tulee käyttää. Erittäin informatiivinen luku. Pandemian alkaessa Suomessa markettien hyllyt tyhjenivät vessapaperista, Italiassa pastasta!

L’Isola di Procida - Napolinlahden pieni helmi. 

Napolinlahden saaret Caprin ja Ischian tuntevat lähes jokainen, mutta Procida 

oli ainakin minulle tuntematon. TÄÄLLÄ Procidasta upeita kuvia suomalaisin tekstein. 

Salovaara kertoo lisäksi Napolin kiehtovasta kaaoksesta ja arvaamattomasta Vesuviuksesta, joka on Napolinlahden ikoninen näky. Hän vie lukijan Sisiliaankin Andrea Camillerin dekkarihahmon Salvo Montalbanon jalanjäljille. Salovaara kertoo myös ihanasta italialaisesta ystävättärestään Signora Annitasta, eläinrakkaudestaan, opiskeluvuosistaan Italiassa ja noloista tilanteista jalkapalloon liittyen.

La mia Italia antoi taas lisää paloja Italia-kuvaani ja herätti matkakuumeen, mutta oli kivaa ja kevyttä luettavaa Italian nälkään näin kirjallisena matkanakin. Muistelin tietysti omaa Firenzen matkaani, jolloin minulla oli onni asua Ponte Vecchion kupeessa, melkein Arnon rannalla.

Firenzen taidetarjonta on liiallista, sen totesi ranskalainen kirjailija Stendhal.

Vajaan puolen miljoonan asukkaan kaupungissa käy vuosittain 

kaksikymmentäviisi miljoonaa turistia. Valtava määrä vierailijoita, joista suurin osa 

haluaa ainakin käväistä Uffizin galleriassa ja nähdä vilauksen Michelangelon Daavid-patsaasta. 

Muissa blogeissa: Kirja ja keittiö, Kirjasta kirjaan

Bloggauksiani Italiaa käsittelevistä kirjoista:

* Ella Kanninen - Minun Italiani

* Tomi Kontio, Markku Kaskela - Vaelluksia Italiassa

Sirkku Salovaara - La mia Italia. Ihana, mahdoton Italiani

Kirjapaja 2021
_____________________

Teos kutsuu mukaan italialaiseen elämänmenoon, jossa vannotaan yksilöllisyyden nimiin ja ollaan silti Tutti insieme, Kaikki yhdessä! Vaikka arki on ajoittain kaoottista ja byrokratia voi tuskastuttaa, vastalahjaksi on tarjolla aimo annos hyväsydämisyyttä, välittämistä ja riemastuttavia kohtaamisia.

Sirkku Salovaara on Firenzessä asuva toimittaja ja koordinaattori. Hän on työskennellyt monille suomalaisille medioille sekä Firenzessä toimivassa kansainvälisen politiikan instituutissa. Salovaara on asunut Italiassa yli kolme vuosikymmentä.