Lukuviikon vinkki - Hurmaava Japani!

Kuva: Miyako

Lukuviikon vinkkinä voi vinkata yhdestä kirjasta tai teemasta. Minä valitsin teemakseni Japanin ja vinkkaan muutamasta Japani-aiheisesta kirjasta, jotka ovat minua suuresti ihastuttaneet. Kaksi näistä on japanilaisten naisten kirjoittamia, kolme suomalaisten.

Niputan tähän alkuun yhden japanilaisen runokokoelman ja kotimaisen, aivan hurmaavan tietokirjan, sillä ne molemmat puhuvat käsialasta ja japanilaisista kirjoitusmerkeistä. Kaunista käsialaa on aina arvostettu Japanissa, niin nykyäänkin - kalligrafia on taidetta! Kalligrafiaa opetetaan koulussa, järjestetään taidenäyttelyitä ja kalligrafia-taiteilijat esittävät taitojaan performansseissa.

Japanilainen blogiystäväni Miyako postailee kalligrafiaperformansseista ja -näyttelystä usein. Kurkkaa tänne! Miyakon blogista löytyy muutakin mielenkiintoista japanilaisesta kulttuurista.


In short for Miyako: We are celebrating Reading Week in Finland and I'm giving tips on books dealing with the Japanese Culture. The Japanese writers I mention here are Yumi Fuzuki and Hiromi Kawakami; the Finnish ones Minna Eväsoja and Mia Kankimäki. I'm personally an admirer of Japanese calligraphy. Thank you very much for letting me use your photos here ❤︎

Kuva: Miyako

Suomalaisen on ehkä vaikea tajuta tätä kirjoitusmerkkien ja käsialan kauneuden tärkeyttä, sillä meillä käytetään latinalaisia kirjaimia. Toki kouluissa opetetaan hyvin yksinkertaista kaunokirjoitusta, mutta ei sitä voi verrata esim. japanilaisiin taitoa vaativiin kirjoitusmerkkeihin.

Yumi Fuzuki - Kirjoitusmerkkien meri **** Aviador 2016

Fuzuki kirjoitti runonsa hyvin nuorena, teini-iässä ja hän sanoo: Mutta kun kerran on antautunut kirjoitusmerkkien meren vietäväksi, saa aikaan väreitä, hyppelehtii aalloissa. (...) Joka hengenvedolla taistelen sanat suustani vievää kohtaloa vastaan ja jatkan tanssiani silmäluomieni alla.

***

Kuva oikealla: Miyako

Mia Kankimäki - Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ***** Otava 2013

Kankimäen hurmaava tietokirjan ja matkakertomuksen sekoitus oli mahtava lukuelämys. Hän tutki yli 1000 vuotta sitten elänyttä Sei Shōnagonia ja tämän Tyynynaluskirjaa. Kauniit siveltimenvedot olivat arvossaan viestejä lähetettäessä. Naiset kirjoittivat runoja rakastajilleen ja miehet rakastajattarilleen; tekstin kauneutta arvioitiin ja arvosteltiin. Mielenkiintoista oli se, että tuolloin miehet käyttivät kirjoituksessaan kiinaa ja kiinalaisia merkkejä, naiset japanilaista kana-kirjoitusta.

Minna Eväsoja - Melkein geisha **** Gummerus 2016

Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani on juuri sitä mitä otsikointi lupaa. Aivan ihastuttava kirja, jonka sivuilla voi kurkistaa monipuolisesti meille suomalaisille monesti eksoottisen japanilaisen kulttuurin ja yhteiskunnan eri puoliin. Kirjassa on 45 otsikoitua pikkutarinaa, jotka perustuvat Eväsojan päiväkirjamerkintöihin vuosien varrelta.
_____

Minna Eväsojan uusi upea - Shoshin, aloittelijan mieli **** Gummerus 2018

Shoshin on kaunis kuin koru japanilaisine kirjoitusmerkkeineen ja Ateneumin taidekokoelmasta valittuine japanilaisine puupiirroksineen. Viisikymmentä hurmaavasti otsikoitua lyhyttä kappaletta valottavat japanilaisen kulttuurin ja filosofian eri puolia.
_____


Oppimisesta, kalligrafiasta ja kirjoitusmerkeistä Eväsoja sanoo Shoshinissa näin:

Oppimisessa yksinkertaiset asiat ovat kaikkein vaikeimpia ja niihin tulisi palata aina uudestaan ja uudestaan, sillä yksinkertainen muoto paljastaa armotta virheet, ei ole mitään millä verhota osaamattomuuttaan. Esimerkiksi kalligrafiassa japanilainen numero yksi on pelkkä suora siveltimen veto vasemmalta oikealle, mutta vedon tulisi kuvastaa voimaa ja enegiaa, ja siinä tulisi olla selkeä alku, keskellä huipentuma sekä vahva lopetus. Sen suorittamiseksi mestarillisesti voi mennä elinikä.

Loppuun vielä yksi Japani-vinkki:

Hiromi Kawakami - Sensein salkku ***** S & S 2018 

- hurmaava ja varsin epätavallinen rakkaustarina nykypäivän Tokiosta.

***

Lukuviikon järjestää Lukukeskus ja kirjabloggaajat vinkkaavat lukuvinkkejä tasatunnein! 

Täältä näet mitkä blogit ainakin ovat mukana. Lukuiloa!

"Lukuviikko on Lukukeskuksen vuosittain järjestämä valtakunnallinen tapahtuma, 
jonka aikana kirjastot ja koulut ympäri Suomen juhlivat lukemista 
mm. erilaisilla tempauksilla ja tapahtumilla, kirjailijavierailuilla ja pidennetyillä aukioloajoilla. 

Lukuviikkoa on juhlittu jo yli 40 vuotta, perinne aloitettiin 
Lukusunnuntaina vuonna 1977. Varsinaista Lukuviikkoa on vietetty vuodesta 1997."

Yumi Fuzuki - Kirjoitusmerkkien meri #runosunnuntai

Vuonna 1992 syntynyt japanilainen Yumi Fuzuki kirjoitti nämä runot kokoelmaan Kirjoitusmerkkien meri teini-iässä, vain 14-17-vuotiaana, ja Mayu Saaritsa on suomentanut ne suoraan japanista. Tämä suomennos on ensimmäinen toiselle kielelle käännetty runoilijan teos. Olen jo aiemmin julkaissut todella koskettavan runon Luulumi. 

Nuori runoilija saa aiheensa elämästä ympärillään, aivan tavallisista arjen asioista, joissa hän näkee jotain tavattoman kaunista ja elävää, sellaista mitä me muut emme näe. Fuzuki kirjoittaa herkkää ja kuulasta, visuaalista ja impressionistista runoutta. Tuntuu kuin hän maalaisi sanoillaan ja runokuvillaan taulua lukijan silmien eteen. Näitä tauluja syntyy vaikka koulumatkasta, pesukoneen rummussa pyörivistä vaatteista, vesivärien leviämisestä, käynnistä terveydenhoitajan vastaanotolla ja kokkailuista keittiössä. Runoissa toistuvat kasvamisen, lapsesta aikuiseksi muuttumisen ja oman kehon teemat.

Kokoelmassa on 24 runoa, jotka on jaettu viiteen näin otsikoituun osioon: Putoava vesikukka, Suhteelliseen maailmaan suhteeton minä, Minä muistan <kaiken>, Synnytän ensimmäisen parkaisun ja Kastuttuani sateessa valun mettä. Runot ovat pitkiä ja melkein kaikissa on suluissa oleva proosaosuus. Kokoelmassa ei kikkailla typografialla, ainoastaan välimerkkien käyttö on jännittävää. Välimerkeistä suomentaja sanoo mm.:

"Merkityksettömiltä vaikuttavien asioiden merkitsevyys ja merkillisyys karkaavat sanoista ja saavat toisen muodon välimerkkeinä, sulkeina ja muina kirjainten työtä tukevina pieninä apulaisina. Ne luovat tekstiin uusia tasoja, linkkejä ja merkityksiä. Pysäyttävät ja pakottavat miettimään. Ne pysäyttivät myös suomentajan."

Fuzuki kirjoittaa kokevansa <runot> elävinä ilmiöinä, ne eivät ole hänelle pelkkiä kirjoitusmerkkejä. Hän kirjoittaa myös kokeneensa kouluaikoina itsensä ulkopuoliseksi, koska ei halunnut olla maailman vietävänä, vaan tasoissa sen kanssa.

Mutta kun kerran on antautunut kirjoitusmerkkien meren vietäväksi, saa aikaan väreitä, hyppelehtii aalloissa. (...) Joka hengenvedolla taistelen sanat suustani vievää kohtaloa vastaan ja jatkan tanssiani silmäluomieni alla.

***

Valitsin runot elämäni liikennevaloiksi ja nyt sanat ovat ajaneet ylitseni jo monta kertaa. (...) Tällä rutiinilla ei ole loppua. Minähän haluan vain kirjoittaa runoja.

***

Mihinkähän olen hukannut
elämäni tarkoituksen?
Kenellä riittää itsevarmuutta uskoa
voivansa kuolla kauniisti?
Enkö olekin tuulen viemä puunlehti,
tai jos en sitä, niin ehkä tupakantumppi,
jota juuri hyväilit kengänpohjallasi?
Jos takertuu liiaksi olomuotoonsa,
putoaa vielä.
"Minne?"
Sillan alle.
***

Fuzukin runot vievät arjen yli, jonnekin tavattoman kauniisiin ja koskettaviin maailmoihin. Runoissa puhuu zen, hiljaisuus ja rauha, jotka tyynnyttävät sielun. Tuntuu että on vain annettava tunnelman viedä ja tuudittaa; joskus voi hiukan hymähdellä kattilaan joutuneen herra porkkanan kanssa tai tuntea sympatiaa pesussa kiemurtelevia koulupukuja kohtaan. Visuaalisesta ja lumoavasta hetkestä Fuzukin tapaan otan otteen kuvaamataidonluokasta, Putoava vesikukka:

Kuultavan pillin läpi pihisevä hengitykseni
väreilee kuviksen luokassa.
Puhaltamalla en saa vastausta
joten huhuilen hengittämällä.
Punainen värivesi värähtää paperilla,
alkaa juosta arvaamattomaan suuntaan.
Lopulta, kuin osuen elämänlankaani,
se pysähtyy töksähtäen.
Pikkusormen kynttä pienempi värihiutale
liukenee veteen ja alkaa punaisen sävyillä
hahmotella iltaruskon palettia.
***

Kirjoitusmerkkien meri oli hieno lukukokemus. Miten joku voi nähdä niin paljon kauneutta ja upeutta aivan tavallisissa arjen asioissa? Runoilija kävi Suomessa kesäkuussa 2016 ja esiintyi Annikin runofestivaalilla Tuolloin tuotettiin myös video, jossa Fuzuki lukee runojaan japaniksi ja kääntäjä suomeksi. Samanaikaisesti japanilainen kuvataiteilija Hikaru Cho taiteilee upeaa vartalomaalausta.

"Yumi Fuzuki otti paikkansa japanilaisen nykyrunouden suurten nimien joukossa jo lukiolaisena. Hänen esikoiskokoelmansa sai kaksi maan huomattavinta runouspalkintoa, ja hänet palkittiin kaikkien aikojen nuorimpana voittajana. Kahden oman kokoelmansa ja useiden antologioiden lisäksi Fuzuki on ollut mukana runoilijana elokuvassa, jossa hän esitti itseään, ja lukuisissa taiteidenvälisissä projekteissa. Hän esiintyy usein televisiossa ja radiossa." - Aviador

Kokoelmasta Kiiltomato / Miikka Laihinen
Annikin runofestivaali  9.6. 2018 Tampereella

Yumi Fuzuki
Tekisetsuna sekai no tekisetsu narazaru watashi 2009

Kirjoitusmerkkien meri 

Suomennos Mayu Saaritsa

Aviador 2016 - Kiitos Viivi vinkistä ❤︎
****
Kirjastosta

Itse osallistun #runo18-haasteeseen postaamalla runoista joka sunnuntai.

Osallistun #runo18-haasteeseen postaamalla runoista joka sunnuntai.

❤︎
Harmaasusi
Kirjapöllön huhuiluja - blogissa luettiin Sarah Crossanin kokoelma Yksi
Runomaalari
Esther puki tylsyytensä runoksi! :DD
Omppu vuodatti häkeltymistään runokokoelmien massatrendin äärellä.
Kosminen K luki Jukka Viikilän kokoelmat I-II

On niin kylmä ja niin ikävä #runosunnuntai 1/2

Tämän runosunnuntain postaus on kaksiosainen.

Toisessa osassa kerron suomalais-saksalaisesta runoantologiasta 

Toisen sanoin - Mit den Worten des anderen

Pyysin talvisia runovinkkejä, ja sainkin. Tämän postauksen runot ovat niin koskettavia, että julkaisen ne omana postauksenaan, iloisemmat talviset runot sitten erikseen. Venla H:lta sain vinkin tästä Veli-Jukka Uusikylän postuumisti julkaistusta runokokoelmasta Ajatusten varjossa, joka on koottu kirjeistä hänen tulevalle vaimolleen Hilvelle. Runoilija menehtyi traagisesti vain 27-vuotiaana vuonna 1978.

Kirjan tiedot: Veli-Jukka Uusikylä, Ajatusten varjossa,  Mediapinta  2017 / Adlibris
Kiitos Venla  H ❤︎

'Tule jo ja kosketa. Lue nämä kaikki. Jos en elä, elän kuolleena. Pulppuan niin paljon ajatuksia, ikään kun tällä hetkellä olisin se toinen puolisko sinua, josta leikkisästi puhuimme, ja tunnen itseni torsoksi. Hilve. Unessa kun kätesi tarttui omaani, lupasit että et koskaan enää jätä minua. Auringonpaisteessa, joen rannalla.'

UNIMAA

Lumi sataisi pehmein siivuin

ja valkoisin hahtuvin

Kuin hyväillen posken pintaa

se koskisi hellimmin

Ja kesällä päivänkakkara

olis peitteenä pientareen 

Ja apilat kuiskisi salaa 

virin niitä suudellen 

Ja syksyllä lento lintujen

Ja tirskutus lohduttais 

Ja puiden lehtien kylläisyys 

värein metsissä leimahtais 

Ja aavistus vieläkin loitommas

on mieleni huumeinen 

Jo pakahtuu itkusta rinta 

Sitä kosketin väreillen

JOSKUS

Mennään puistoon rakas,

puistoon istumaan

Niin kuin joskus, rakas

sitten suudellaan

Sitten, rakas, sitten

kuten silloinkin

putoo puista lehti

eronkyynelin 

Nyt on, rakas, talvi

aivan ennallaan

Jäisen kukan poimin 

rintaan sulamaan

Toisen vinkin lähetti Viivi Aviadorilta. Vuonna 2016 kustantamo on julkaissut suomeksi japanilaisen Yumi Fuzukin runokokoelman Kirjoitusmerkkien meri, joka on varmasti kokonaisuudessaankin tutustumisen arvoinen. Runossa nuori tyttö puhuu kuolleen isoisän kaipuustaan ja vie meidät erilaiseen kulttuuriin. Esimerkiksi itselleni runossa esiintyvät puikot jäivät arvoitukseksi.

Kirjan tiedot: Yumi Fuzuki, Kirjoitusmerkkien meri, suomennos Mayu Saaritsa, Aviador 2016

Kiitos Viivi ❤︎

LUULUMI
Surupuvun mustaan selkään
leijailee lumihiutaleita
hiljaa nietostuen.
Puikot kädessäni katsahdan
ja myös koulupukuni hartia on valkoinen.
Isoisän luut matkaavat puikoista toisiin.
Se jota setäni ojentaa
on ilmiselvä polviluu.

(Isoisän polvi on lämmin. Sitä lämpöä etsien astun isoisäni peltotilkulle. Maan uumenissa paisuvien perunoiden hälinä. Maissien kohottamat kullankeltaiset kammurit. Lehtiensä lomasta kurkistelevat sysivihreät kurpitsat. Näen niissä isoisän hahmon, nostan katseeni ylös taivaalle. Silloin jokin hipaisee otsaani. Pellolle alkaa kinostua valkeaa lunta. Tuiskutäkki kietoo sisäänsä minun käteni ja jalkani. Isoisän kasvimaalle tulee ensilumen aamu.)

Ottaessani luun vastaan nielaisin tyhjää.
En ollut odottanut puikkojen pureutuvan näin syvälle,
ne pölläyttivät ilmoille häikäiseviä tomuhiukkasia.
Isoäiti katselee pyörätuolistaan
tätä keveää lumisadetta.
Minun on elettävä, vaikka sinua ei enää ole.
Elettävä ja oltava kuin ei mitään.
Sisällä uurnassa
uunituoreet kuumat luut
mumisevat jotain.

Me, itkemme.
Ojennan puikkoni kohti isoisän aataminomenaa.
Vapisevat kärjet sulkevat kaulan pienen pyöreän luun syliinsä.
Raikas henkäys nostattaa tomuhiukkaset tanssiin,
minä liitän käteni yhteen.
Me tälle puolen jäävät
menetämme ja menetämme
ja jatkamme elämäämme,
nietostamme luulunta.

Kolmannen runovinkin lähetti Lealiisa Kivikari, jonka neljäs runokokoelma nimeltään Rakkaudelma (Duurisointu 2018) ilmestyy tammi-helmikuun vaihteessa. Päätetään siis tähän runoon, joka ei ole niin surullinen, sillä siinähän on muistumia kesästä!

Kirjan tiedot: Lealiisa Kivikari, Rakkaudelma, Duurisointu 2018. Kirjailijan teoksia löytyy täältä.
Kiitos Lealiisa ❤︎

ÄÄNESI PEHMEÄ VÄRI

Lue minulle kirjaa

ikkunan takana lumi lentää vaakasuorassa ja luita palelee.

Lue kirjaa, jossa kenelläkään ei ole kylmä ja lumihiutaleet

sulavat kielenkärjelle, kun niitä nauraen pyydystetään.

Lue ääneen, nyt kun edellinen tai tuleva kesä ovat etäällä 

niin kuin uni, joka on jättänyt minut valvomaan tammikuun yöhön.

Runosunnuntaita!

Reader why did I marry him? -blogin #runo18-haaste on taas käynnissä.  Tule mukaan, blogi ei ole osallistumisen edellytys! Tänä vuonna luetaan runoja ja runokokoelmia kaikkialta maailmasta. 

Itse osallistun runohaasteeseen postaamalla runoista joka sunnuntai.

Runollaan mukana:

Luovasti vinossa / Esther Helmiä: Sanoja ne vaan ovat

Harmaasusi / Harri Markoff: Lintuja
Runomaalari / Seija K: Kuin ikuisesti olisi... Lumenmaailmassa
SusuPetal - Ruumiini ilot

❤︎