Liane Moriarty - Omena ei kauas putoa

Tennisvanhemmat ovat oma lajinsa.

Sidneyssä asuva Liane Moriarty on kansainvälinen bestselleristi ja Omena ei kauas putoa on hänen kahdeksas suomennettu teoksensa. Itse olen lukenut Moriartyltä aiemmin vain Tavalliset pikku pihajuhlat enkä siitä kovin innostunut. Maailmantilanteen takia kaipaan tänä keväänä kuitenkin enemmän viihdettä, joten päätin ottaa tämän tiiliskiven kuunteluun - yli viisisataa sivua ja 17 tuntia kuunneltavaa!

Minua kiinnostaa ATP-tennis ja seuraan kisoja ja rankingejä, joten se että kirja pyörii tenniksen ympärillä oli tervetullut juttu. Keskiössä on Delaneyn tennisperhe, jonka elämää tennis on värittänyt aina. Seitsemänkymppinen Joy Becker (ei sukua Borikselle!) oli ennen avioitumistaan lupaava tennistähti, joka siirtyi valmentamiseen avioiduttuaan Stan Delaneyn kanssa. He perustivat oman tennisakatemian, jossa kaikki neljä omaa lastakin harjoittelivat ja tähtäsivät huipulle. Akatemian kovin pelaaja oli Harry Hadard, joka Delaneyltä lähdettyään voitti mm. Wimbledonin ja US Openin kaksinpelimestaruudet. 

Nyt seitsemänkymppiset Joy ja Stan ovat myyneet yrityksensä ja yrittävät totutella eläkeläisen elämään, joka kiihkeitten yritys- ja valmennusvuosien jälkeen on äärettömän tylsää. Eräänä iltana heidän ovelleen ilmestyy hento ja laiha Savannah, joka sanoo paenneensa väkivaltaista poikaystäväänsä. Delaneyt ottavat parikymppisen tytön suojelukseensa ja luokseen asumaan ja etenkin Joysta on ihanaa kun Savannah vapauttaa hänet ruuanlaitosta. Neljän nuoren tennispelaajan perheessä se olikin ollut vuosikaudet uuvuttavaa.

Aikuiset, jo tahoillaan asuvat, lapset Amy, Troy, Logan ja Brooke suhtautuvat epäilevästi tyttöön ja ryhtyvät urkkimaan tästä tietoja. He tuntevat mustasukkaisuutta, sillä äiti tuntuu kehuvan Savannahia enemmän kuin heitä, ostaa tälle koruja ja vaatteitakin. Seuraa iso kriisi, jonka seurauksena Savannah muuttaa pois, mutta sitten yhtenä kauniina päivänä äiti Joy katoaa jäljettömiin. Joyn puhelinkin löytyy sängyn alta eikä äidin sekopäinen tekstiviesti selvennä yhtikäs mitään. Lopulta tehdään katoamisilmoitus ja poliisi alkaa tutkia asiaa.

Romaani on siis muhkea ja sivuilla ehtii tapahtua vaikka mitä eikä perhe siloisen kuorensa alla ole aivan ongelmaton. Sisaruksilla on kaikenlaista sanottavaa toisistaan ja Joyn ja Stanin välilläkin on ristiriitoja. Naapurin valvontakamera näyttää Stanin kantavan talosta isoa pakettia, Joyn ruumista mitä ilmeisimmin, ja hänestä tulee vaimonsa murhassa pääepäilty. 

Moriarty kuvaa perheenjäsenten välisiä suhteita todella herkullisesti ja huumorilla. Erityisesti mieleeni jäi isänpäiväjuhlat Delaneyn kodissa, jolloin raa’at totuudet lentelivät. Sisarusten välillä kyti pinnan alla kaikkea sekä menneestä että nykyisyydestä juontuvaa. Kukaan heistä ei onnistunut parisuhteissaan ja Joy haikaili turhaan lapsenlapsia. Omena ei kauas putoa oli viihdyttävä tennismaailmaan sijoittuva romaani. Sen iso miinuspuoli minulle oli sen pituus, sillä keskittymiseni herpautui tuon tuostakin lukemattomien sivujuonien parissa ja sinnikkyyttä todella tarvittiin.

Liane Moriarty - Omena ei kauas putoa
Alkuteos Apples Never Fall
Suomentanut Helene Bützow
Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
_____________________

Liane Moriarty (s. 1966) on Australian menestyneimpiä kirjailijoita, jonka huippusuosittuja teoksia on myyty maailmanlaajuisesti yli 20 miljoonaa kappaletta. Moriarty on mustan huumorin ja terävän itseironian taituri, joka osaa käsitellä vakavia aiheita kepeällä otteella: kirjoja lukiessa virtaavat sekä nauru että kyyneleet. Hyvä aviomies nousi Moriartyn läpimurtoteokseksi ja Big Little Lies -tv-sarja sinkautti hänet kansainvälisesti tunnetuksi kirjailijaksi. Omena ei kauas putoa on Moriartyn kahdeksas suomennettu romaani. Liane Moriarty asuu Sydneyssä miehensä ja kahden lapsensa kanssa.

Liane Moriarty - Tavalliset pikku pihajuhlat

En ole aiemmin Moriartya lukenut, joten en tiedä onko juonenkuljetus tässä hänelle tyypillistä. Nyt kirjailija on joka tapauksessa mehevän ihmissuhdesopan keittopuuhissa. Soppakattila on iso ja kauha pieni, joten kestää ja kestää. Kirjailija hämmentää pohjia myöten paljastaen pikkuhiljaa päällisin puolin siloisilta vaikuttavista henkilöistään esiin vähemmän mairittelevaa.

Naapuruston grillibileissä tapahtui jotain hyvin kuohuttavaa, mikä suisti liki jokaisen läsnäolleen kriisiin. Kerronta vaeltelee sujuvasti ajassa ennen ja jälkeen näiden kohtalokkaiden pihajuhlien. Ensi tuntumalta kirjan pariskunnat ovat puhtoisia, auvoisan onnellisia ja toisilleen sopivia - kunnes Moriarty raottaa verhoa ja paljastaa hiertäviä nykyisyyden ja lapsuuden ristiriitoja. Tarinan keskiössä on kolme keskenään hyvin erilaista avioparia, otetaanpa henkilögalleria:

• Ensinnäkin koe-esiintymisissään panikoiva boheemi sellisti Clementine, hänen liike-elämässä työskentelevä miehensä Sam ja heidän suloiset pienet tyttärensä Ruby ja Holly. 
• Toisen avioparin vaimo Erika on Clementinelle kuin sisko, paras lapsuudenystävä, jonka persoonallisuuteen äidin omituisuus / sairaus on jättänyt neuroottiset jälkensä. Pankinjohtaja-aviomiehellä Oliverilla on myös ollut traumaattinen, lasinen lapsuus. He ovat äärimmäisen kurinalainen lapseton pari, jolla nyt on toiveissa vauva. 
• Grillijuhlat pidetään vanhemman, rikkaan ja sosiaalisen Vidin ja tämän hehkeän & kurvikkaan vaimon Tiffanyn pihalla. Tiffanylla on mehevä, menneisyyteen liittyvä salaisuus, josta paljastuu juhlissa jotakin. Parilla on esiteini-ikäinen tytär, lukutoukka Dakota ja koira Barney. 
• Naapurustossa asuu myös kaikesta räksyttävä ja valituksia viranomaisille tehtaileva yksinäinen vanhus Harry.

Pidän juonesta suuni supussa jättäen tulevat lukijat tämän ihmissuhdesopan äärelle :)   Moriarty lataa teoksensa kukkuroilleen teemoja ja psykologisoi vanhemman ja lapsen sekä aviopuolisoiden välisisiä suhteita. Clementinen ja Erikan ystävyys ei alkanut lapsena spontaanisti ja se on hyvin jännitteinen, mutta kyllä he toisilleen tärkeitä ovat, yhteisiä muistojakin on paljon.

Ehkä paras kohtaus oli eräänlaiset kiitospäivälliset Clementinen äidin Pamin kotona - vasta sivun 360 tuntumassa. Paikalla oli myös Erikan äiti Sylvia ja farssihan dinneristä syntyi. Moriarty kirjoittaa sujuvasti ja monin pienin, tuskastuttavinkin, nyanssein ihan tavallisista ihmisistä, sinusta ja minusta. Marisha Rasi-Koskisen jälkeen luettuna tyyli tuntui kuitenkin melko tavalliselta, lumo puuttui. Viihdyin ajoittain, mutta koin kirjan 460 sivullaan pitkästyttäväksi. Omat faninsa bestselleristi Moriarty on maailmalla ja meillä löytänyt, mutta tällainen rouvalit ei taida olla minua varten.

Liane Moriarty
Truly Madly Guilty 2016
Tavalliset pikku pihajuhlat
Suomentanut Helene Bützov
Wsoy 2017
**
Kirjastosta
_______________

Muissa blogeissa: Kirjaluotsi, Leena Lumi, Tuijata

Sydneyssa asuva Liane Moriarty (s. 1966) on kirjoittanut seitsemän kansainvälistä menestysteosta. Helene Bützovin suomennoksina niistä löytyvät tämän lisäksi Hyvä aviomies (2014), Mustat valkeat valheet (2015) ja Nainen joka unohti (2016). 

Romaanissa Sydneyssä satoi kohisten: kaatamalla ja viikkotolkulla. Juuri nyt me Suomessa kärvistelemme mielettömän kuivuuden kynsissä: pääkaupunkiseudulla 10 mm sadetta toukokuussa, kesäkuussa ei vielä yhtään. Tutkailin Sydneyn tilannetta täältä  - riittäisi tuosta vallan hyvin Suomeenkin!

SYDNEYN SADEMÄÄRÄT KUUKAUSITTAIN (mm):
tammikuu 104 / helmikuu 116 / maaliskuu 132 / huhtikuu 128 / toukokuu 123 / kesäkuu 130 / heinäkuu 99 / elokuu 82 / syyskuu 70 / lokakuu 77 / marraskuu 83 / joulukuu 78.