Kahlaan hulluuden lumessa #runosunnuntai

Nyt ei ole sunnuntai, mutta ystävänpäivän kunniaksi muutama runo. 

Hyvää ystävänpäivää!

❤︎

Postauksen otsikko on napattu Paavo Haavikon runosta. Omalta kohdaltani voisin sanoa, että kahlaan talven hulluudessa tai hulluuden talvessa marraskuusta huhtikuuhun. Olen ikuisesti kesän lapsi; joku toinen syksyn tai talven? Talven selkä on onneksi / toivottavasti / kohta taittumassa. Meillä karaistuneilla suomalaisilla on nämä armottomat vuodenajat - talven kylmyys ja kaamoksen pimeys; mutta myös kevään kuulas valo ja kesän täyteys; ruskan loisto.

Kylmän keskellä hengissä pitää ja lämmittää rakkaus ja ystävyys, sekä unelmat keväästä ja kesästä, kuten Lealiisan ihanassa runossa. Myönnän että neljä vuodenaikaa on toisaalta ilo: oppii arvostamaan sitä itselle tärkeintä ja nauttimaan siitä. Elämä on kuin vuodenkierto: toukokuu tuoksuu tulevan syksyn hunajaa - mikä ihana ja haikeakin ajatus!  Etsiskelin tähän postaukseen runoja, joissa esiintyy sanat talvi, lumi tai hanki. Mutta iloksemme runot kurottavat myös lämpöisempiin hetkiin. Nautinnollista runohetkeä sinulle lukijani.

LOHTULAULU

VALONKERÄÄJÄ KULKEE TALVEN LÄVITSE

Viimeiset yöt avaavat syksyn pitkospuut askelten alle

kipu lävistää vatsan, voima pakenee punaisena virtana,

valuu kaikkien lattioiden lävitse maahan, imeytyy maan

ytimeen ja alkaa hitaasti siementää uutta aikaa.

En voi tulla kanssasi pimeään, mutta

tulisitko syliin? Minussa sinun on hyvä levätä

silitän sinulle unta, käteni pehmentävät lihastesi kivet

puhallan niskasta varjot pois, huokailen voimaa rintakehälle

vatsalle, suutelen poskilta painavat vedet. Sulkisitko silmäsi?

Voitelen otsallesi yksinäisen männyn pihkaa;

saat katsoa uniesi upottavat suot ja kirkkaat metsäjärvet.

Lumi sataa vedeksi, kävelet mäkeä ylös tuulen työntämänä,

kasvoillesi tarttuu alkavan kevään hämärää valoa;

kukaan ei voi enää viedä sinua itseltäsi pois

laittaa raskasta varjostinta lamppusi peitoksi.

Avaa silmäsi rakkaani!

Omenapuut koreilevat kukassa, kutsuvat mehiläisiä

auringossa, toukokuu tuoksuu tulevan syksyn hunajaa.

- Lealiisa Kivikari / Rakkaudelma, Duurisointu 2018

...

Viikot kerrostuvat ylle talven vaatteiksi

neuleen silmukoista pistää esiin ikävää,

kirkaskärkisen vaahteran lehdet kuivahtavat ja kääriytyvät

kohti toisiaan.

Sinusta putoaa tiili,

piilossasi kätket itsesi itseesi, katson ja kysyn

ja kiedon paitaa tykö ja kun sen silmät venyvät,

hilloan ikävän, paperi rapisee ja sanat laajenevat, 

kellastuvat, lentävät.

- Outi-Illuusia Parviainen, Meren nivelet 2017

LUMISADE

On valkoisia pisaroita

ilma tulvillaan.

Kimaltava lumimatto

peittää koko maan.

Tuhansina pisteinä

lumi säkenöi

Pehmeästi punatulkku

lumirumpuun löi.

Hiljaisina sävelinä

lumi laskeutuu.

Piiloon lumipeiton alle

kesä unohtuu. 

Pienet, kirkkaat ajatukset 

lumilintusina 

ihmisiä koskettavat 

salaa, hiljaisina .

Hiljaa, hiljaa lumilaulut 

sydämissä soivat, 

kun nuo pienet hiutaleet 

taivaan maahan toivat. 

- Pia Perkiö, Onnellinen Oo, Lasten Keskus 1978

HANGEN LAPSIA

Päämme päällä

taivahan uhka;

laulun lippaassa

tunteen tuhka.

Yössä, hangella

yhtyi tiemme.

Hangen lapsia

Lapista liemme.

- Eino Leino / Halla 1908

...

Kahlaan hulluuden lumessa toukokuussa 

                                 nilkkaa myöten.

      Ei näille hangille ole suksia.

Vuosikymmenen sitä kesti, ja se jatkuu,

                        hulluus ajassa.

Nyt se jo kohta tulee, kuolema.

Pimeä uni joka on sokea.

- Paavo Haavikko, Talvirunoja 1990

...

Katselen lunta pimeässä.

       Neuvokas, ovela ihminen

löytää aina tiensä

       pois maailmasta.

- Paavo Haavikko, Talvirunoja 1990

Ihanaista ystävänpäivää!

❤︎