7. helmikuuta 2018

Mike Pohjola - Sinä vuonna 1918


Vuoden 1918 kaaoksessa kohtalon oikut 
ja hetken valinnat sinetöivät kohtalon.

Pelisuunnittelija-kirjailija Mike Pohjola on luonut interaktiivisen sisällissotaromaanin. Valikon ohjeita seuraamalla voi itse kokea hahmonsa kautta miltä sadan vuoden takaiset tapahtumat tuntuivat ja olivatko tehdyt valinnat 'oikeita' vai 'vääriä'. Ensin valitaan henkilön kotimaakunta ja sukupuoli; hyvin pian on valittava myös hänen aatemaailmansa.

Sinä vuonna 1918 koskettaa ja järkyttää; se valottaa noita kaaosmaisia ja kuohuvia aikoja minun ja sinun kokemana. Historian melskeissä yksittäinen ihminen oli kuin heittopussi, jota aatteet ja hänen omat valintansa heittelivät minne sattui. Noina väkivallan, epäilyksen ja palavien aatteiden aikoina, inhimillisyys olisi pitänyt kuolettaa itsestä tyystin, sillä pienenkin inhimillisyyden osoitus saattoi maksaa oman hengen. Valitsin viisi eri maakunnista kotoisin olevaa huutolaiseksi joutuvaa orpoa ja tutkin mitä heille tapahtui.

  • Isänmaallinen Kaarlo tuli Pohjanmaalta. Hän pääsi huutolaiseksi Gyldenhjelmin kartanoon ja myöhemmin rouvan ottopojaksi. Kaarlossa löytyi ripaus inhimillisyyttä, mikä sinetöi hänen kohtalonsa. Piiloteltuaan punaista pientä poikaa, edessä oli valkoisten (= omien) kenttätuomio, syylliseksi toteaminen ja kuolema vankileirillä.
  • Saamelainen Oula oli isänmaallinen nuorimies ilman poliittista kantaa. Häntä pidettiin isänmaallisuutensa vuoksi valkoisena, tietysti punaiset vihasivat häntä. Oula koki karmeita juttuja siviilinä vihollisalueella ja päätyi lopulta punaisten (= vastapuolen) teloittamaksi.
  • Uskovainen Einari oli kotoisin Hämeestä. Hän oli onnellinen päästessään uskovaisen Pylkkään huutolaiseksi, mutta kun Kuisma-renki lähenteli oli lähdettävä pakoon. Einari piileskeli jonkun aikaa metsässä, mutta palasi sitten kyläänsä. Hellämielinen kun oli, hän piilotteli nälkiintynyttä valkoista poikaa navetan heinissä. Punaisten (= omien) kenttätuomio totesi hänet syylliseksi vihollisen kanssa vehkeilyyn  ja teloitti hänet.
  • Viipurinvenäläisellä Natashalla ei myöskään ollut poliittista kantaa. Hän oli punainen siviili, joka päätyi syntyperänsä vuoksi valkoisten (= vastapuolen) teloittamaksi. Sisällissodan loppuvaiheissa valkoiset teloittivat 400 siviiliä etnisistä syistä Viipurin valleilla.
  • Suomenruotsalaisen Ivarin kotikunta oli Uusimaa. Hänestä tuli tiukka suojeluskuntalainen, silti punaisen Olgan puoliso; heille syntyi myös poika Göran. Ivarista sukeutui kylmäverinen tappaja, ja hän toimi myös vartijana vankileirillä. Vapun tienoilla Ivar seisoi yhtenä teloituskomppanian jäsenenä Viipurin Pyhän Annan kruunussa, kenties osui edelliseen hahmooni Natashaan. Ivarissa eli vielä vähän inhimillisyyttä, sillä sisällissodan jo päätyttyä hän murhasi sadistisen, vankeja raiskanneen ja kiduttaneen vankileirin johtajan, kenties kostoksi vaimonsa Olgan kokemasta. Ivar oli hahmoistani ainoa, joka säilyi hengissä.

Pohjolan kirjasta on luettavissa eri valinnoin satoja kohtaloita. Hiljaiseksi vetää näitä elämänkohtaloita tutkaillessa. Sinä vuonna 1918 vie lukijan yksilöiden elämään, mutta ennen kaikkea räväyttää noiden aikojen kaaosmaisuuden silmille. Oli niin pienestä kiinni millaiseksi yksilön kohtalo muodostui. Suurin osa ihmisistä traumatisoitui tai vammautui, ja kaikilla oli nälkä. Rikolliseksi muuttui äärimmäisen helposti: varastit leipäpalan tai puukotit jotain päällesi hyökkäävää. Joko oman tai vastapuolen kenttätuomioistuimeen joutui mitättömistä syistä. Hyvällä onnella todettiin syyttömäksi, huonolla teloitettiin tai joutui vankilaan.

Luin myös niiden tapahtumien kuvauksia, joihin hahmoni eivät vieneet. Erityisesti minua kiinnostivat Viipurin vapun tienoon tapahtumat, koska olen juuriltani karjalainen. Näistä olen jo lukenut aiemmin Martti Backmanin teoksesta Harriet ja Olof. Viipuri oli sodan loppupäivinä täydessä kaaoksessa; punaiset listivät valkoisia ja juopunut punainen revohka ryntäsi lääninvankilaan tappaakseen. Pohjolakaan ei anna vastausta siihen, kuka käski ampua nuo 400 viipurinvenäläistä, heidän joukossaan naisia ja lapsia.

En ole aiemmin vastaavaa interaktiivista lukukokemusta kokenut. Valintojen tekeminen osoitti konkreettisesti, miten pienestä ihmisen kohtalo ja elämä olivat kiinni. Kaikki inhimillisyys olisi pitänyt kitkeä pois ja jokainen päätös harkita ja punnita tarkoin. Mutta miten ihmeessä? Ei ollut aikaa harkintaan, ei ollut tietoa päätöksenteon pohjaksi, ympärillä hätä ja kaaos. Jokainen toimi siinä hetkessä, tapahtumien vyöryn viemänä. Olivatko valinnat oikeita vai vääriä, teot hyviä vai huonoja? Minusta me emme voi täältä sadan vuoden päästä arvottaa.

Sinä vuonna 1918 oli vaikuttava ja vavahduttava lukukokemus. Vaihtoehtojen kanssa puuhastelu tuntui aluksi hankalalta, mutta sitten alkoi sujumaan. Joidenkin annettujen ohjeiden kanssa olin pulassa ja jouduin hakoteille, liekö joku virhe pujahtanut satojen vaihtoehtojen joukkoon. Mutta päätin jättää nämä virheet huomiotta, ja manipuloin hiukan henkilöideni kohtaloa - täältä sadan vuoden päästä se on mahdollista. Pohjola vie lukijan konkreettisesti sisällissodan keskelle, osoittaa miten elämän sattumanvaraiset oikut ja silmänräpäyksessä tehdyt valinnat sinetöivät kohtalosi - olitpa punainen tai valkoinen.

Muualla: Kirjamies, Nousu

Mike Pohjola
Sinä vuonna 1918
Kansi Jenni Noponen
Gummerus 2018
*****
Lukukappale kustantajalta - kiitos

2 kommenttia:

  1. Mainiosti kirjoitettu blogijuttu. Minä olen aloitellut Pohjolan kirjaa ja olen innoissani immersiivisyyden ajatuksesta. Muistan lapsuudestani sellaisen vampyyrikirjan, jossa oli vähän tätä ideaa, mutta Pohjola toki kirjoittaa paremmin ja vie kaiken pidemmälle - myös tietekin aiheen puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli hieno kokemus Katja. Pohjola osoitti tällä interaktiivisella tyylillä miten kohtalo ihmisiä heitteli: puolet vaihtuivat, tuomioille joutui, nälkä oli ja espanjantauti raivosi. Lisäsi hyvin paljon ymmärrystäni noista ajoista.

      Poista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.