28. helmikuuta 2018

Kantelettaren runoja Kalevalan päivänä



Olen juuri lukemassa Juha Hurmeen mainiota Finlandia-voittajaa Niemi. Kaiken muun ansiokkaan ohella Hurme ylistää moneen eri otteeseen meidän runonlauluperinnettämme ja rikasta kansanrunoperintöämme. Löysin hyllystä E. A. Saarimaan toimittaman pienen kirjasen Valikoima Kantelettaren runoja vuodelta 1950. Ties mistä tämä kouluille tarkoitettu painos on meidän hyllyyn eksynyt. Joku innokas koululainen on runoja alleviivaten lukenut. Kanteletarta voidaan pitää Kalevalan sisarteoksena, ja sen ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1840 nimellä Suomen Kansan Wanhoja Lauluja ja Wirsiä.

Mateli Kuivalatar oli ehkä tärkein Kantelettaren karjalaisten runojen laulajista. Elias Lönnrot tapasi hänet kahdeksannella runonkeruumatkallaan syyskuussa 1838 Ilomantsin Kontiovaarassa Koitereen rannalla. Martti Haavio kuvaa Kuivalattaren säkeitä äärimmäisen niukoiksi. Sanonta on säästeliäs, eikä runoissa ole turhia kertosäkeitä. Harvinaisen moni hänen lauluistaan kuvailee nuoren neidon miehenkaipuuta. Apeasta mielestä ja melankoliasta lauletaan myös.


Kun mun kultani tulisi
Kun mun kultani tulisi, 
armahani asteleisi,
tuntisin ma tuon tulosta,
arvoaisin astunnasta,
jos ois vielä virstan päässä
tahikka kahen takana.
Utuna ulos menisin,
savuna pihalle saisin,
kipunoina kiiättäisin,
liekkinä lehauttaisin;
vierren vierehen menisin,
supostellen suun etehen.
Tok' mie kättä käpseäisin,
vaikk' ois käärme kämmenellä;
tok' mie suuta suikkajaisin,
vaikk' ois surma suun eessä;
tok' mie kaulahan kapuisin,
vaikk' ois kalma kaulaluilla.
***


Armottoman osa
Alahan' on allin mieli
uiessa vilua vettä,
alempana armottoman
käyessä kylän katua.
Vilu on vatsa varpusella
jääoksalla istuessa,
vatsani minun vilumpi
astuessani ahoja.
Syän kylmä kyyhkysellä
syöessä kylän kekoa,
kylmempi minun sitä'i
jäävesiä juoessani.
***


Ei sula syän suruinen
Suot sulavi, maat valuvi,
ahovieret aukeavi,
kaikki kankahat sulavi,
lätäkötki lämpiävi;
ei sula syän suruinen,
ei valu vajainen rinta.
Jää on jänkkä syämessäni,
vatsassani vaskivuori;
ei sula sulallakana,
ei valu varillakana,
lähe ei lämpimälläkänä,
kepene kesälläkänä,
pala ei päivänpaistehella.
Minkä päivänen yleni,
sen mun mieleni aleni;
minkä päivä lämpimämpi,
sen mun mieleni vilumpi;
minkä päivä kaunihimpi,
minun mieleni pahempi.
***

Elinan surma on pitkän pitkä intohimodraama, viitisen sivua kahteen palstaan ladottua pientä fonttia.   Koska runo on pitkä, julkaisen siitä vain viimeisen säkeistön Hurmeen analyysin jälkeen. Kirsti on muuten Klaus Kurjen mustasukkainen vaimo, Elina oli naineen miehen flamma, hurahdus. Tästä runosta Hurme sanoo näin (s. 259):

"Elinan surma on täydellinen sekoitus seksiä ja väkivaltaa eli erinomainen draama. Ensimmäisessä näytöksessä julma miekkamies Klaus Kurki pölähtää joukkoineen pihalle ja kihlaa Elinan puoliväkisin. (...) Viides näytös leikkaa savuisella rauniolla itkevään Klaus Kurkeen ja katastrofipaikalle kerjäläisen hahmossa saapuvaan Jeesukseen. (...) Hieno kohtaus on myös itsemurha-avantoon halki kansallismaiseman (suo, järven jää, mäntykangas) rientävän Klaus Kurjen etääntyvä säkkipillisoolo. Ja 'Kirsti rakkina perässä' on kuolematon kolmen sanan tylytys."


Klaus tuo ajohon lähti,
pisti pillit säkkihinsä,
soitti suolla mennessänsä,
kajahutti kankahalla,
järähytti järven päässä;
ajoi päin sula'a merta,
alle aaltojen syvinten.
Se oli meno nuoren miehen,
kanssa nainehen urohon;
Kirsti rakkina perässä.
***

Minä kiitän kauniisti Juha Hurmetta kansanrunoinspiraatiosta. Nämä runot ovat sanonnaltaan niin rikkaita ja upeita, jotta kelpaa kyllä niitä lueskella ja hiukan perinteestämme ylpistelläkin! Toki tämä vihkonen sisältää vain pienen murto-osan Kantelettaren runoja. Mutta hyvä tapa tämäkin totutella kalevalamittaan ja vanhahtaviin suomenkielen sanoihin.

Toivo Kuula -seuran sivuilta löytyy runsaasti Kantelettaren runoja. Sisällisodan viime päivinä Viipurissa 1918 menehtynyt Kuula sävelsi niistä useita. Nopealla vilkaisulla ehkä eniten Kuulan tuotannosta sävellyksiä löytyy Eino Leinon ja V. A. Kokenniemen runoihin.

Valikoima Kantelettaren runoja
Toim. E. A. Saarimaa
SKS 1950
*****
Omasta hyllystä







Toivotan kaikille oikein hyvää Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää!


Jos haluat kurkistaa viime vuotiseen Kalevalan päivän postaukseeni, 
sieltä löytyy Ilpo Tiihosen ihastuttava runo Kesäillan kevyt käsitteellisyys.

3 kommenttia:

  1. Minun päässä soi aamulla herätessäni Yrjö Jylhän sota-ajan runo Kuujärven laulu. Hyvää Kalevalan päivää!

    VastaaPoista
  2. Hi! It looks nice poems. Thanks for sharing.

    VastaaPoista
  3. Kiva lukea Kantelettaten runoja. Tykkään kovasti niistä, vaikka vähän olen just Kanteletarta lukenut, Kalevalaa sitä enemmän. Voin melkein kertoa että Kalevala on ihan mun suosikkikirjallisuutta. Kiitos, toivotan sinulle myös hyvää Kalevalan päivää. Illassahan tuo jo alkaa olla, mutta Kalevalan päivää iltakin on.

    VastaaPoista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.