26. helmikuuta 2018

Kazuo Ishiguro - Yösoittoja


Yösoittoja on viiden novellin kokoelma, joita yhdistää musiikki ja tietty vinksahtaneisuus - joko juonenkuljetuksessa tai henkilöhahmoissa. Ishiguro jutustelee minä-muodossa ja leppoisasti kertoillen henkilöittensä menestyksen ja kuuluisuuden unelmista. Joku on vielä nuori ja muusikon uransa alussa, toinen on jo nimi, mutta aseman säilyttäminen vaatii radikaaleja toimenpiteitä.

Iskelmähurmuri
Puolalaissyntyinen Jan tienaa kapeaa leipäänsä kitaristina Venetsian San Marcon aukion kahviloissa soittavissa kokoonpanoissa. Häntä ei kiinnitetä yhteenkään vakituiseksi, koska italialaiset kavahtavat uusista maista tulleita maahanmuuttajia. Yhtenä päivänä Jan näkee kahvilassa suuren laulajan Tony Gardnerin, jonka iskelmiä äiti aikanaan suorastaan palvoi. Nyt iäkkään Gardnerin tähti on jo laskenut, nuoremmat ovat rynnistäneet edelle. Jan lähtee gondolilla säestämään laulajan serenadia tämän vaimolle Lindylle. Pari on ollut aviossa liki 30 vuotta ja rakkautta on edelleen, mutta rajuja repäisyjä on edessä: Mutta comebackia ei tehdä noin vain. Täytyy olla valmis moniin muutoksiin, ja jotkut niistä ovat kovia. Siinä muutetaan koko elämäntapa. Siinä muutetaan jopa rakkauden kohteet.

Tämän novellin tunnelma oli minusta aivan ihana. Novellissa mainituissa nimekkäissä entisaikojen laulajissa ja kappaleissa oli sitä jotakin: Frank Sinatra, Glenn Campbell, By the Time I Get to Phoenix... Pidin siitä että novellin vinksahtanutta jujua verhosi salaperäisyys aika pitkälle. Pidin myös hyväntahtoisesta Janista ja vähän höppänän oloisesta vanhasta laulajasta. Tässä Ishiguron lempeä irvailu suuntautuu julkisuuden amerikkalaisiin järjettömiin ilmiöihin ja avioliiton avulla asemansa saavuttaneiden naisten määrätietoiseen taktikointiin. 

Come Rain or Come Shine
Tässä novellissa toisensa tapaavat viittäkymppiä lähestyvät ystävykset. Emily ja Charlie ovat lontoolainen menestynyt aviopari; heidän ystävänsä Ray on harhaileva sinkku ja toimii kieltenopettajana Espanjassa. Tämäkin novelli kiertyy hurmaavien vanhojen iskelmien ja Broadway-musikaalien ympärille. Avioparilla ei juuri nyt mene kovin hyvin ja vieraaksi tullut Ray saa tehtäväkseen korjata miehen ja vaimon välit miehen työmatkan aikana. Asia hoituu parhaiten niin, että vieras tekeytyy idiootiksi, jolloin vaimo huomaa kuinka hyvä mies hänellä onkaan.

Ishiguro luokin tässä novellissa nauruhermoja kutkuttavia hullunkurisia kohtauksia toinen toisensa perään. Ray sattuu nimittäin lukemaan salaa Emilyn päiväkirjassa olevat ilkeät huomautukset itsestään. Suutuspäissään hän rypistää sivut ja yrittää saada teon näyttämään naapurin koiran Henrixin tekosilta:  Niinpä minä siis laskeuduin nelinkontin, painoin pääni lehteen ja upotin hampaani paperiin. Maku oli hajusteinen, ei mitenkään epämiellyttävä..... Parhaan tuloksen tuotti kevyt puremaliike, jossa leukoja liikutettiin koko ajan: paperi rypistyi ja meni kasaan oikein mukavasti.

Malvern Hill
Tässä novellissa nuori kitaristi-lauluntekijä menee ilmaiseksi kesätyövoimaksi sisarensa Maggien ja tämän miehen kesäravintolaan maalle. Nuori mies hermostuu kun siskon mies ei arvosta hänen työpanostaan eikä musiikkiaan, mutta sympatiaa ja ymmärrystä löytyy alueella lomaansa viettävältä sveitsiläiseltä muusikkopariskunnalta, Sonjalta ja Tilolta. Nämä kuitenkin kertovat, miten kovaa musiikkibisness on, miten omista näkemyksistä joutuu tinkimään eivätkä unelmat aina toteudu.

Yösoittoja
Kuvittele kaksi pää paketissa olevaa ihmistä: kokonaan sideharsotettuun päähän on jätetty vain aukot silmille ja suulle. Aamutakeista nämä olennot on pääteltävissä mieheksi ja naiseksi. Nainen on Gardneristaan eronnut Lindy, mies vaimonsa jättämä saksofonisti Steve. Hollywoodin kuuluisin plastiikkakirurgi Boris on hiljattain parannellut molempien kasvoja.

Noiden kahden kinastelut, shakinpeluut ja yölliset seikkailut luksushotellissa Beverly Hillsissä olivat aivan hulvattomia. Ishiguron kritiikki kohdistui terävästi menestyksen edellyttämiin ulkonäköpaineisiin. Luuserimainen rumuus on menestyksen ehdoton este; pelkkä taito ei Hollywoodissa riitä, pitää olla myös sopivat kasvot ja kroppa.

Sellisti
Palaamme italialaiselle piazzalle, josta unkarilaissyntyinen nuori sellisti Tibor yrittää päästä menestyksen vihreälle oksalle. Mentorikseen hän löytää amerikkalaisen sellovirtuoosin Eloisen, jonka antamat vinkit auttavatkin nuorta sellistiä ilmaisussaan eteenpäin. Mutta miksi Eloise ei suostu itse tarttumaan selloon? Tässä syy: Eloise ei ole koskenut selloon täytettyään 11 vuotta, koska ei ole halunnut että opettajat pilaavat hänen lahjansa: Sinun täytyy ymmärtää että olen virtuoosi. Mutta olen vielä kuoressani. Sinäkin olet vielä osittain kuoressasi, ja nämä viikot minä olen auttanut sinua sieltä esiin.

Yösoittojen novellit olivat leppoisia pikku tarinoita, joita se jokin, nimenomaan absurdi vinksahtaneisuus sävytti enemmän tai vähemmän. Ishiguron kerronta toi mieleeni Alice Munron novellit, joskin Munro puhuu paljon naisten elämästä, Ishiguro keskittyi enemmän miehiin. Laadukas suomennos, ihanaa wanhaa musiikkia, nostalgiaa ja ihmiselämän vinksahtaneisuutta - mitäpä sitä muuta tarvitsisikaan tähän ikävään talveen! Viihdyin yhden iltapuhteen loistavasti Ishiguron matkassa.

Muualla: Jokken kirjanurkka, Lumiomena, PS Rakastan kirjoja

Ishiguron teokset:
Silmissä siintävät vuoret, 1983 - A Pale View of Hills, 1982
Menneen maailman maalari, 1988 - An Artist of the Floating World, 1986
Pitkän päivän ilta, 1990 - The Remains of the Day, 1989
The Unconsoled (1995) - ei suomennettu
Me orvot, 2002 - When We Were Orphans, 2000
Ole luonani aina, 2005 - Never Let Me Go, 2005
Yösoittoja, 2011 - Nocturnes, 2009
Haudattu jättiläinen, 2016 - The Buried Giant, 2015 

Kazuo Ishiguro
Nocturnes: Five Stories of Music and Nightfall 2009
Yösoittoja
Suomentanut Helene Bützow
Kansi Timo Mänttäri
Tammi 2011
****
Kirjastosta

3 kommenttia:

  1. En tiedä, mikä siinä on, että en saa itseäni Ishiguron kirjoja lukemaan. Tai no, olen lukenut kyllä Pitkän päivän illan, mutta viimeksi kun oli kaksi hänen kirjaansa lainassa niin palautin ne pääasiallisesti siitä syystä, että kummatkin kirjat olivat niin likaisia, täynnä tahroja yms. joiden alkuperää olen mieluummin tietämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Likaisia ei tietysti oikein viitsi :) Päätin tutustua Ishiguron tuotantoon, hänhän kirjoittaa tyyliltään varsin erilaisia teoksia. OK ovat, mutta ei mitään suurta luomoutumista. Yhden vielä luen, eli juurikin tuon Pitkän päivän illan.

      Poista
  2. Ishiguro Pitkän päivän ilta on mestariteos, ja tämänkin haluan lukea. Haudattu jättiläinenkin maistui ja kosketti. Siinä oli salaperäisyyttä ja vinoa huumoria, mainio paketti. Kun vertaat näitä novelleja Munroon, olen myyty.

    VastaaPoista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.