13. helmikuuta 2018

Jörn Donner - Vesi on verta sakeampaa


Juuri 85 vuotta täyttäneen Jörn Donnerin kyky kuohuttaa lausunnoillaan tai hänen luomisvoimansa eivät näytä ehtyvän. Uusin romaani Vesi on verta sakeampaa vie Suomen sisällissodan sekasortoisiin aikoihin, vuosiin 1918-19. Tapahtumien keskipisteenä on Terijoki, Suomen ja Venäjän rajaseutu. En tiedä onko Donner tätä raja-aihetta aikaisemmissa teoksissaan käsitellyt tai onko hän saanut aineistoa isältään Kai Donnerilta, joka toimi tuon alueen komendanttina romaanin tapahtumien aikoihin.

Romaanin minäkertoja selvittelee vastentahtoisesti isänsä jäämistöä; hän ei halua säilyttää yhtään mitään ja on pannut myyntiin jossain meren rannalla sijaitsevan, isältään perimänsä terijokelaishuvilan (paikalle purettuna siirretyn). Kertojan kaupunkilaiskotiin roudataan kolme pahvilaatikollista asiapapereita, jotka isä on otsikoinut sanalla Muistokirjoitus. Isä on toivonut, että poika selvittää ystäväkseen mainitsemansa Alexanderin tarinan pohjia myöten.

Isän muistiinpanot vievät dramaattiseen huhtikuun 29. päivään vuonna 1918. Tuona päivänä venäjänjuutalainen Alexander pääsee vihdoin Rajajoen yli Suomen puolelle. Hän pakenee Petrogradista Venäjän vallankumouksen sekasortoa välietappinaan Terijoella omistamansa huvila. Miehen tarkoitus on jatkaa pikimmiten Viipuriin, mutta tämä aie raukeaa, koska valkoiset valtasivat tuona samaisena päivänä Viipurin ja sadat punaisiksi laskettavat venäläissyntyiset teloitettiin. No, tätähän ei Alexanderimme vielä tuona päivänä tiennyt.

Huvilansa oven avattuaan Alexander tuijottaa Browningin piippuun, jota pitelee kuvankaunis Anna. Näiden kahden kommunikointi tapahtuu saksaksi, ja asioita tuumittuaan Anna antaa miehen jäädä. Saksalaiset ovat putsanneet talon, vieneet viinit ja halot. Edelleen on kylmä, ja koska koko huvilaa ei voi lämmittää, heidän on jaettava makuuhuone kuten sisarukset. Arvaahan sen - intohimohan siinä syttyy.

Venäjän ja Suomen rajaseutu elää sekin kaaosmaisia aikoja. Rajaloikkarina Alexander on epäilyttävä ja joutuu valtaapitävän valkoisen komendantin Karlin kuulusteltavaksi. Venäläisenä Alexanderin asema ei ole kehuttava, eikä kenenkään muunkaan venäläisen: vaikka olisi asunut Suomen puolella vuosikaudet, kaikki venäläiset ja punaiset halutaan nyt karkottaa valkoisesta maasta.

Donner ripottelee romaaniinsa monia teemoja ja pitkiä sitaatteja, joiden lähteet hän kyllä nimeää jälkikirjoituksessaan. Yksi Donnerin siteeraamista henkilöistä on suomenruotsalainen toimittaja Gunnar Mörn, joka koki kohtalonsa lopulta Tammisaaren vankileirillä (teloitettiin Helsingissä). Tapahtumien historiallinen kehys on kiinnostava, joskin koin kokonaisuuden hiukan hajanaiseksi ja vaikeaksi hahmottaa kerronnan pomppiessa nykyisyyden ja menneen välillä. Eniten sain irti näistä teemoista:

  • Pietarin hätä, nälkä ja vallankumousvuoden 1917 sekasorto tuli liki. Donner jatkoi samoilla linjoilla kuin Helen Rappaport teoksessaan Pietari 1917.
  • Viipurin valloitus ja valkoisten toimeenpanema etninen puhdistus vapun 1918 tienoilla järkytti taas mieltäni. Tästä teemasta olen lukenut mm. Martti Backmanin teoksessa Harriet ja Olof sekä Mike Pohjolan teoksessa Sinä vuonna 1918.
  • Terijoesta oli tosi kiinnostavaa lukea; bloggauksen lopussa pari linkkiä. Rajan väärälle puolelle jääneiden ihmisten kohtaloista olisi syytä lukea lisää.
  • Ja nämä Donnerinkin mainitsemat karut tilastot tietenkin: Sodassa kaatui 5 199 punaista, 7 370 otettiin hengiltä muulla tavoin, muun muassa teloittamalla. 11 662 kuoli vankileireillä.

Annan ja Alexanderin rakkaustarina sykki intohimoisesti muutaman kuukauden noina sekasortoisina aikoina. Tavanomaisen onnellista loppua tarinalla ei ollut. Juristiksi opiskellut venäjänjuutalainen Alexander päätyi ensialkuun ironisesti Berliiniin, jossa hän auttoi venäläisiä emigrantteja: Tämä diaspora kasvaa jatkuvasti ja siinä elää lähes 400 000 henkilöä. Minua huvittaa todeta, että meitä on enemmän kuin pääkaupungissasi Helsingissä on asukkaita. Täällä me olemme tervetulleita, myös juutalaisina. Täällä ei kysellä uskontokuntaa.

Noin oli 20-luvulla, tilannehan muuttui kun natsit pääsivät valtaan. Alexander pääsi turvaan Yhdysvaltoihin, jossa menestyi pörssibisneksillään. Venäjälle hän ei koskaan palannut. Lopussa isä hämmästytti kertojana toimivaa poikaansa melkoisen mojovalla paljastuksella.

Muualla: Tuijata

Hotel Bellevue, Terijoki, vanha postikortti  täältä.
Komendantti Karl asusteli tässä hotellissa.

Pohjolan Rivieraksikin kutsuttu Terijoki oli fiinimmän väen kesänviettopaikka 30-luvulla.  Se oli kuuluisa hienoista hiekkarannoistaan ja hurmaavista pitsihuviloistaan. Mm. Ilja Repin ja Tito & Ina Colliander omistivat siellä oman huvilan. 

Täällä tietoa & vanhoja valokuvia. Terijoki sijaitsi noin 60 km Pietarista luoteeseen, Rajajoelle oli vain runsaat 20 km; suora rata vei  80 km:n päähän Viipuriin. 





Jörn Donner
Blod är tunnare än vatten 2018
Vesi on verta sakeampaa
Suomentanut Kari Koski
Otava 2018
***
Kirjastosta

4 kommenttia:

  1. Huomaan, että meillä oli kirjassa samat kiinnostuksen kohteet. Ne nousivat muusta kokonaisuudesta, sanoisinko silpusta. Ja ne olivat kiinnostavasti kuvattu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit, itse yritin ilmaista asian 'kiltisti'. Mutta puoltaa paikkaansa sisällissodan ja Venäjän vallankumouksen sekasortoa kuvaavana tarinana. Kaikki eivät ole em. asioista ehkä lukeneet niin paljon kuin me. Monelle siis uutta.

      Poista
  2. Minulle tärkeää on että totuuteen perustuvat asiat kerrotaan selkeästi ja eikä hyppien,sekalaisesti sillä äkkiä totuus vääristyy ja luo historiasta jotain muuta kuin se on. Näillä kirjoilla on herkästi kirjoittajan omia mielipiteitä ja se vaikuttaa kirjoittamiseen, mutta hyvä kirjoittaja osaa pysyä "keskellä, asiassa "..kai. Hyvä postaus. En tiedä lukisinko kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Donner historian tuntee, sitä en epäile. Nähdäkseni tässä keskiössä on kuitenkin Annan ja Alexanderin rakkaustarina. Lukemattomat historian sirpaleiset siivut jäivät jotenkin irrallisiksi kokonaisuudessa.

      Nythän näitä eri tavoin sisällissotaa sivuavia kirjoja ilmestyy täällä Suomessa aika tavalla kun toukokuussa tulee 100 vuotta kuluneeksi sen päättymisestä. Itse olen jo nyt lukenut aika monta, ja kukin kirja lisää tietämystäni ja asian hahmottamista.

      Vankileirihelvetti Dragsvik menossa, puhtaasti tietokirja, eikä fiktiivinen kuten tämä Donnerin.

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!