Kate Morton - Hylätty puutarha

Olin lukenut Kate Mortonilta tätä ennen vain yhden kirjan Salaisuuden kantaja, enkä siitä kovin innostunut. Tiesin siis entuudestaan Mortonin yksityiskohtaisen kerrontatavan ja pitkät tarinat. Hylättyä puutarhaa on moni minulle suositellut, joten päätin ottaa riskin. Tarina on pitkä ja polveileva, täynnä suku- ja muita salaisuuksia, ihmiskohtaloita ja draamaa. Kerronta tapahtuu muutamassa aikatasossa: 1900-luvun alkuvuosina sekä vuosina 1975 ja 2005.

Vuonna 2005 australialainen Cassandra saa isoäidiltään Nelliltä yllätysperinnön, pienen talon tiluksineen Cornwallista. Miksi isoäiti oli ostanut maailman toiselta laidalta itselleen talon? Cassandra lähtee paikan päälle tutustumaan perimäänsä mystiseen Cliff Cottageen, joka on vuosikymmenten kuluessa rappeutunut ja sen puutarha villiintynyt. Kauppakirjasta selviää, että Nell osti talon 1975 käydessään Englannissa. Paikallisilta selviää myös, että Nellin oli tarkoitus muuttaa Cornwalliin pysyvästi, mutta jotain tuli suunnitelman esteeksi. Se este oli pieni Cassandra, jonka epävakaa äiti jätti tytön isoäitinsä huomaan.

Sitten kurkistetaan vuoteen 1913, jolloin sataman virkamies löytää yksinäisen pienen tytön laiturilta. Mies vie tytön kotiinsa ja koska kukaan ei tunnu etsivän tyttöä, kasvattaa tytön - Nellin - omanaan. Vasta kuolinvuoteellaan isä paljastaa, että Nell on löytölapsi ja antaa tälle myös lapsuuden matkalaukun. Sieltä paljastuu kaunis kuvitettu satukirja, josta Nell ryhtyy onkimaan tietoja. Ennen internetin aikaa tietojen hankkiminen on työlästä, mutta sitkeä Nell saa vahvan epäilyn siitä kuka hän on - hän on englantilainen tyttö, jota on luultu kuolleeksi yli 60 vuotta.

Hylätty puutarha on viihdyttävä naisten lukuromaani, joka kulkee 1900-luvun alun Lontoon köyhälistön todellisuudesta Blackhurstin kartanon ylellisiin saleihin ja Australian kuumuuteen. Mountrachetien aristokraattisuus piilotti kulisseihin monenlaista draamaa: epäsäätyisiä avioliittoja, lapsen hylkäämistä, kateutta ja ahneutta, sisaren sairasta palvontaa ja suuria salaisuuksia. Pienen orpotytön Eliza Makepeacen todellisuus Lontoossa ilkeän vuokraemäntärouvan käskyttämänä oli kovaa, mutta sitten tapahtui sadun ihme: upeat hevosrattaat noutivat tytön Blackhurstin kartanoon, koska kartanonherra Linus niin tahtoi. Onneton Linus näki punatukkaisessa Elizassa rakastetun siskonsa, jonka oli iäksi menettänyt. Vaimo Adeline ei kasvattityttärestä pitänyt, mutta Eliza sai pelastettua hyvin sairaalloisena pidetyn ja varjellun serkkunsa Rosen normaaliin elämään. Nellin vanhempien rakkaustarina ja kohtalo selviävät myös.

Ei tätä voi moittia kuin pituutensa puolesta, 20 tuntia kuunneltavaa on paljon. Hylätty puutarha on hyvin kirjoitettu genrensä edustaja, joka koukuttaa juonellaan lukijan. Saatan myöhemmin kesällä kuunnella kolmannenkin Morton-tarinan, kun kaipaan huoletonta viihdettä. Mietin näitä kahta australialaista bestselleristiä, Kate Mortonia ja Liane Moriartya. Sattumaako vain, vai onko australialaisuudella jotakin tekemistä muhkeiden ja pitkien tarinoiden kanssa?

Kate Morton - Hylätty puutarha

Alkuteos The Forgotten Garden 2008
Suomentanut Hilkka Pekkanen
Otava 2014 / 2021
Äänikirjan lukija Sara Welling
_____________________

Australialaisen Kate Mortonin (s. 1976) kirjat ovat saaneet kriitikot ja lukijat polvilleen, ja niitä on julkaistu yhteensä 42 maassa. Mortonin teokset ovat kuin ystävä, joka tekee mieli ottaa joka paikkaan ja joka kertoo aina parhaat jutut.

Liane Moriarty - Omena ei kauas putoa

Tennisvanhemmat ovat oma lajinsa.

Sidneyssä asuva Liane Moriarty on kansainvälinen bestselleristi ja Omena ei kauas putoa on hänen kahdeksas suomennettu teoksensa. Itse olen lukenut Moriartyltä aiemmin vain Tavalliset pikku pihajuhlat enkä siitä kovin innostunut. Maailmantilanteen takia kaipaan tänä keväänä kuitenkin enemmän viihdettä, joten päätin ottaa tämän tiiliskiven kuunteluun - yli viisisataa sivua ja 17 tuntia kuunneltavaa!

Minua kiinnostaa ATP-tennis ja seuraan kisoja ja rankingejä, joten se että kirja pyörii tenniksen ympärillä oli tervetullut juttu. Keskiössä on Delaneyn tennisperhe, jonka elämää tennis on värittänyt aina. Seitsemänkymppinen Joy Becker (ei sukua Borikselle!) oli ennen avioitumistaan lupaava tennistähti, joka siirtyi valmentamiseen avioiduttuaan Stan Delaneyn kanssa. He perustivat oman tennisakatemian, jossa kaikki neljä omaa lastakin harjoittelivat ja tähtäsivät huipulle. Akatemian kovin pelaaja oli Harry Hadard, joka Delaneyltä lähdettyään voitti mm. Wimbledonin ja US Openin kaksinpelimestaruudet. 

Nyt seitsemänkymppiset Joy ja Stan ovat myyneet yrityksensä ja yrittävät totutella eläkeläisen elämään, joka kiihkeitten yritys- ja valmennusvuosien jälkeen on äärettömän tylsää. Eräänä iltana heidän ovelleen ilmestyy hento ja laiha Savannah, joka sanoo paenneensa väkivaltaista poikaystäväänsä. Delaneyt ottavat parikymppisen tytön suojelukseensa ja luokseen asumaan ja etenkin Joysta on ihanaa kun Savannah vapauttaa hänet ruuanlaitosta. Neljän nuoren tennispelaajan perheessä se olikin ollut vuosikaudet uuvuttavaa.

Aikuiset, jo tahoillaan asuvat, lapset Amy, Troy, Logan ja Brooke suhtautuvat epäilevästi tyttöön ja ryhtyvät urkkimaan tästä tietoja. He tuntevat mustasukkaisuutta, sillä äiti tuntuu kehuvan Savannahia enemmän kuin heitä, ostaa tälle koruja ja vaatteitakin. Seuraa iso kriisi, jonka seurauksena Savannah muuttaa pois, mutta sitten yhtenä kauniina päivänä äiti Joy katoaa jäljettömiin. Joyn puhelinkin löytyy sängyn alta eikä äidin sekopäinen tekstiviesti selvennä yhtikäs mitään. Lopulta tehdään katoamisilmoitus ja poliisi alkaa tutkia asiaa.

Romaani on siis muhkea ja sivuilla ehtii tapahtua vaikka mitä eikä perhe siloisen kuorensa alla ole aivan ongelmaton. Sisaruksilla on kaikenlaista sanottavaa toisistaan ja Joyn ja Stanin välilläkin on ristiriitoja. Naapurin valvontakamera näyttää Stanin kantavan talosta isoa pakettia, Joyn ruumista mitä ilmeisimmin, ja hänestä tulee vaimonsa murhassa pääepäilty. 

Moriarty kuvaa perheenjäsenten välisiä suhteita todella herkullisesti ja huumorilla. Erityisesti mieleeni jäi isänpäiväjuhlat Delaneyn kodissa, jolloin raa’at totuudet lentelivät. Sisarusten välillä kyti pinnan alla kaikkea sekä menneestä että nykyisyydestä juontuvaa. Kukaan heistä ei onnistunut parisuhteissaan ja Joy haikaili turhaan lapsenlapsia. Omena ei kauas putoa oli viihdyttävä tennismaailmaan sijoittuva romaani. Sen iso miinuspuoli minulle oli sen pituus, sillä keskittymiseni herpautui tuon tuostakin lukemattomien sivujuonien parissa ja sinnikkyyttä todella tarvittiin.

Liane Moriarty - Omena ei kauas putoa
Alkuteos Apples Never Fall
Suomentanut Helene Bützow
Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Sanna Majuri
_____________________

Liane Moriarty (s. 1966) on Australian menestyneimpiä kirjailijoita, jonka huippusuosittuja teoksia on myyty maailmanlaajuisesti yli 20 miljoonaa kappaletta. Moriarty on mustan huumorin ja terävän itseironian taituri, joka osaa käsitellä vakavia aiheita kepeällä otteella: kirjoja lukiessa virtaavat sekä nauru että kyyneleet. Hyvä aviomies nousi Moriartyn läpimurtoteokseksi ja Big Little Lies -tv-sarja sinkautti hänet kansainvälisesti tunnetuksi kirjailijaksi. Omena ei kauas putoa on Moriartyn kahdeksas suomennettu romaani. Liane Moriarty asuu Sydneyssä miehensä ja kahden lapsensa kanssa.

Liane Moriarty - Tavalliset pikku pihajuhlat

En ole aiemmin Moriartya lukenut, joten en tiedä onko juonenkuljetus tässä hänelle tyypillistä. Nyt kirjailija on joka tapauksessa mehevän ihmissuhdesopan keittopuuhissa. Soppakattila on iso ja kauha pieni, joten kestää ja kestää. Kirjailija hämmentää pohjia myöten paljastaen pikkuhiljaa päällisin puolin siloisilta vaikuttavista henkilöistään esiin vähemmän mairittelevaa.

Naapuruston grillibileissä tapahtui jotain hyvin kuohuttavaa, mikä suisti liki jokaisen läsnäolleen kriisiin. Kerronta vaeltelee sujuvasti ajassa ennen ja jälkeen näiden kohtalokkaiden pihajuhlien. Ensi tuntumalta kirjan pariskunnat ovat puhtoisia, auvoisan onnellisia ja toisilleen sopivia - kunnes Moriarty raottaa verhoa ja paljastaa hiertäviä nykyisyyden ja lapsuuden ristiriitoja. Tarinan keskiössä on kolme keskenään hyvin erilaista avioparia, otetaanpa henkilögalleria:

• Ensinnäkin koe-esiintymisissään panikoiva boheemi sellisti Clementine, hänen liike-elämässä työskentelevä miehensä Sam ja heidän suloiset pienet tyttärensä Ruby ja Holly. 
• Toisen avioparin vaimo Erika on Clementinelle kuin sisko, paras lapsuudenystävä, jonka persoonallisuuteen äidin omituisuus / sairaus on jättänyt neuroottiset jälkensä. Pankinjohtaja-aviomiehellä Oliverilla on myös ollut traumaattinen, lasinen lapsuus. He ovat äärimmäisen kurinalainen lapseton pari, jolla nyt on toiveissa vauva. 
• Grillijuhlat pidetään vanhemman, rikkaan ja sosiaalisen Vidin ja tämän hehkeän & kurvikkaan vaimon Tiffanyn pihalla. Tiffanylla on mehevä, menneisyyteen liittyvä salaisuus, josta paljastuu juhlissa jotakin. Parilla on esiteini-ikäinen tytär, lukutoukka Dakota ja koira Barney. 
• Naapurustossa asuu myös kaikesta räksyttävä ja valituksia viranomaisille tehtaileva yksinäinen vanhus Harry.

Pidän juonesta suuni supussa jättäen tulevat lukijat tämän ihmissuhdesopan äärelle :)   Moriarty lataa teoksensa kukkuroilleen teemoja ja psykologisoi vanhemman ja lapsen sekä aviopuolisoiden välisisiä suhteita. Clementinen ja Erikan ystävyys ei alkanut lapsena spontaanisti ja se on hyvin jännitteinen, mutta kyllä he toisilleen tärkeitä ovat, yhteisiä muistojakin on paljon.

Ehkä paras kohtaus oli eräänlaiset kiitospäivälliset Clementinen äidin Pamin kotona - vasta sivun 360 tuntumassa. Paikalla oli myös Erikan äiti Sylvia ja farssihan dinneristä syntyi. Moriarty kirjoittaa sujuvasti ja monin pienin, tuskastuttavinkin, nyanssein ihan tavallisista ihmisistä, sinusta ja minusta. Marisha Rasi-Koskisen jälkeen luettuna tyyli tuntui kuitenkin melko tavalliselta, lumo puuttui. Viihdyin ajoittain, mutta koin kirjan 460 sivullaan pitkästyttäväksi. Omat faninsa bestselleristi Moriarty on maailmalla ja meillä löytänyt, mutta tällainen rouvalit ei taida olla minua varten.

Liane Moriarty
Truly Madly Guilty 2016
Tavalliset pikku pihajuhlat
Suomentanut Helene Bützov
Wsoy 2017
**
Kirjastosta
_______________

Muissa blogeissa: Kirjaluotsi, Leena Lumi, Tuijata

Sydneyssa asuva Liane Moriarty (s. 1966) on kirjoittanut seitsemän kansainvälistä menestysteosta. Helene Bützovin suomennoksina niistä löytyvät tämän lisäksi Hyvä aviomies (2014), Mustat valkeat valheet (2015) ja Nainen joka unohti (2016). 

Romaanissa Sydneyssä satoi kohisten: kaatamalla ja viikkotolkulla. Juuri nyt me Suomessa kärvistelemme mielettömän kuivuuden kynsissä: pääkaupunkiseudulla 10 mm sadetta toukokuussa, kesäkuussa ei vielä yhtään. Tutkailin Sydneyn tilannetta täältä  - riittäisi tuosta vallan hyvin Suomeenkin!

SYDNEYN SADEMÄÄRÄT KUUKAUSITTAIN (mm):
tammikuu 104 / helmikuu 116 / maaliskuu 132 / huhtikuu 128 / toukokuu 123 / kesäkuu 130 / heinäkuu 99 / elokuu 82 / syyskuu 70 / lokakuu 77 / marraskuu 83 / joulukuu 78.

Evie Wyld - Kaikki laulavat linnut

Jake Whyte on menneisyyttään karulle ja tylylle brittisaarelle paennut nuori nainen. Hän on pitkä, harteikas ja voimakas, mutta joku tai jokin menneisyydessä on rikkonut hänen henkisen vahvuutensa. Jake pelkää. Hän on aina varuillaan. Kirves on sängyn alla, kivääri oven kamanaa vasten, metallinen vatupassi autossa ja kaikki talon veitset on viety yläkerran makuuhuoneeseen. Ilmassa on uhkan tuntu, ja uhka konkretisoituu kun hänen lampaitaan aletaan raa'asti tappaa.

Wyld vie lukijan suomalaisittain kiehtovaan ja erilaiseen kulttuuriin, Australian lammasfarmareiden ja kiertävien keritsijöiden pariin. Eittämättä kirjailija tuntee juurensa, ja Australian takamaille ulottuvat myös Jaken menneisyyden jäljet. Kiertävien keritsijöiden yhteisö on miesten. Jake kohtaa ainoana naisena kaiken sen, mitä nainen nyt voi kohdata: hyväksikäyttöä, vähättelyä ja tytöttelyä. On kuumaa kuin pätsissä, työ on likaista ja hikistä. Australiassa taivaalla lentelevät toisenlaiset linnut kuin täällä ja muukin eläimistö on meikäläisittäin outoa.

Jake on paennut myös tuohon keritsijöiden yhteisöön Port Hedlandiin. Taivaltanut Darwinista melkein 2500 km, mutta suunnaton välimatkakaan  ei suojaa häntä vaaralta. Darwiniin jäi myös kuvottava Otto ja tämän vihainen vahtikoira. Oli ylitettävä valtameriä, jotta olisi turvassa. Mutta onko turvaa tällä syrjäisellä brittisaarellakaan? Sipulinkuoret senkun lentelevät kun kirjailija kuorii esiin Jaken elämäntarinaa kerros kerrokselta, kahdessa aikatasossa. Välillä ollaan sumuisessa ja koleassa Britanniassa, välillä Australian kuumilla takamailla. 

Tarina on rankka, teksti on realistista ja raakaa. Silti minua ihastutti Wyldin kerronnan tyyli ja Sari Karhulahden huippuhyvä suomennos, joka on kieleltään sopivan rosoista ja modernia. Kaiken uhkan, vaaran ja pelottavan keskelle Wyld luo myös loistavaa tilannekomiikkaa ja välittämistä. Harmaaohimoinen Lloyd astuu kummallisesti Jaken elämään, tarjoaa pubiseuraa ja auttaa lampaitten karitsoinnissa. Minua naurattivat täysillä muutamat kohtaukset Lloydin kanssa, joillakin sivuhenkilöillä ei sitten taas tuntunut olevan mitään funktiota kirjassa.

Kokonaisuutena Kaikki laulavat linnut ihastutti. Plussaa oli erityisesti riemastuttavan raju kieli, muutamat kielikuvat saivat suorastaan huokailemaan. Plussaa oli myös minulle eksoottinen kulttuuri, sillä oli todella kiinnostavaa uppoutua Australian keritsijöiden elämäntapaan. Plussaa oli myös kirjan hieno luonnonläheisyys: Jake tuntui olevan yhtä luonnon kanssa tarkkoine sää- ja eläinhavaintoineen.

Miinusta tuli yliluonnollisista piirteistä, joille en nähnyt funktiota. Ja sitten voi! Lopussa jännite lässähti ja Wyldin upea kerronta sen mukana. Ennen pienoista pettymystä koin kirjan tavattoman jännittäväksi ja otteessaan pitäväksi. Virkistävän erilainen ja moderni trilleri.

Kirjaa on luettu runsaasti blogeissa, mm. Annika, Omppu, Marika, Tuija

Wyld on 1980 syntynyt englantilais-australialainen kirjailija. Kirjailija ja Kaikki laulavat linnut on palkittu seuraavasti:

• 2013 Granta list of 20 best young writers
• 2013 Costa Book Awards (Novel) shortlisted for All the Birds, Singing
• 2013 Encore Award winner for All the Birds, Singing
• 2014 Miles Franklin Award winner for All the Birds, Singing
• 2014 European Union Prize for Literature, UK, All the Birds, Singing

Evie Wyld

All the Birds, Singing 2013

Kaikki laulavat linnut

Suomentanut Sari Karhulahti

Tammi 2016

***

Kirjastosta

Kate Morton - Salaisuuden kantaja

Australialainen Kate Morton on syntynyt vuonna 1976. Kaikki hänen ensimmäiset neljä romaaniaan - Paluu Rivertoniin, Hylätty puutarha, Kaukaiset hetket ja Salaisuuden kantaja - on palkittu jollain kirjallisuuspalkinnolla ja ne on myös suomennettu. Vuonna 2015 ilmestynyt The Lake House odottaa vielä suomennostaan. Mortonin teoksia  on julkaistu jo 39 maassa.

Salaisuuden kantaja on muhkea yli 600-sivuinen yksityiskohtainen lukuromaani, jonka tapahtumat sijoittuvat kolmeen aikatasoon: vuosiin 2011, 1961 ja 1941.

2011

Dorothy Nicholsonin aika on vähissä, hän täyttää pian 90 vuotta. Hänellä on ollut onnellinen perhe-elämä, 4 tytärtä, yksi poika ja liuta lastenlapsia. Laurel on tyttäristä menestynein, kuuluisa Oscar-palkittu näyttelijätär. Syntymäpäiväjuhlien järjestelyjen yhteydessä äidin kirjan välistä löytyy valokuva sota-ajalta. Kuvassa hymyilevät äiti ja salaperäinen Vivien. Tyttäret huomaavat, etteivät tiedä äitinsä elämästä yhtään mitään ennen heidän syntymäänsä, ja Laurel on se joka päättää selvittää äidin menneisyyden.

1961
Ja niin hän aloitti alusta: tyttö istui puuhun rakennetussa majassa kesäisenä päivänä vuonna 1961, pihalle tuli vieras mies. Pikkuinen poika oli äitinsä sylissä. (...) Mies tuli vaivihkaa portista talon sivulta, ja koira tiesi ennen kaikkia muita, että pimeys lähestyi. Koiran haukku varoitti äitiä, joka kääntyi ja näki miehen ja säikähti, ja puuhun rakennetussa majassa istuva tyttö näki sen kaiken.

66-vuotias Laurel on kantanut tätä silminnäkijän taakkaa ja traumaa koko ikänsä. Hän näki piilopaikastaan kuinka äiti surmasi kakkuveitsellä Henry Jenkins nimisen miehen. Seurasi poliisitutkinta, joka hyllytettiin Laurelin todistuksen ansiosta. Ja sitten tapaus vaiettiin perheessä, siitä ei ikinä puhuttu. Salaisuutta kantoivat vain Laurel, isä Stephen ja äiti.

1941
Lontoo palaa, Hitlerin V-kakkoset kylvävät tuhoa ja kuolemaa. Raunioiden ja sodan epävarmuuden keskellä kolmen jo eri tavoin valmiiksi traumatisoituneen nuoren ihmisen kohtalot kietoutuvat toisiinsa.

Sodan aikana kaikki oli niin toisin. Kaikki sanoivat ja tekivät aina kaikenlaista, mitä eivät olisi muuten sanoneet tai tehneet. Ikinä ei tiennyt mitä seuraava päivä toisi tullessaan eikä heräisikö edes näkemään sitä. Epävarmuus jotenkin haihdutti tunnonvaivat. (...) Ajattelin, että kaikki se vouhotus kostosta oli pelkkää tyhjää puhetta. Vasta jälkeenpäin tulin ajatelleeksi, että hän oli saattanut olla enemmän vakavissaan kuin olin luullut.

Dorothy eli Dolly

Omapäinen ja hyvällä mielikuvituksella varustettu Dolly karkasi juuri ennen sodan puhkeamista yksinkertaisten vanhempiensa ja pikkuveljensä luota Lontoon humuun. Kotikaupunkiin Coventryyn osui pommi, joka surmasi koko sinne jääneen perheen. Köyhä ja orpo Dolly pääsi varakkaan rouvan seuraneidiksi ja tutustui naisten vapaaehtoistoiminnassa rikkaaseen Vivieniin. Dolly halusi kovin kiihkeästi päästä parempiin seurapiireihin, ylittää sen ajan yhteiskunnan tiukat luokkarajat. Dollyn kiihkeät kuvitelmat ja manipuloivat keinot ylittivät monesti normaalin rajat, mutta hän selitti itselleen mustan valkoiseksi.

Jimmy

Ihana kultainen ja komea Jimmy - Dollyyn päättömästi rakastunut köyhä coventrylaispoika, joka halusi säästää rahaa voidakseen naida Dollyn. Jimmy toimi pommitusten kauhuja ikuistavana lehtikuvaajana. Äidin hylkäämä, sairaasta ja todellisuudentajun kadottaneesta isästään hellästi huolta pitävä Jimmy teki kaiken mitä manipuloiva Dolly tahtoi. Suostui myös tämän kostosuunnitelmaan.

Vivien

Vanhempansa ja kolme sisarustaan traagisessa onnettomuudessa menettänyt australialaissyntyinen rikas perijätär, joka varttui tunnekylmän enonsa luona Englannissa. Kauhea syyllisyys perheen tragediasta sai Vivienin janoamaan rangaistuksia ja alistumaan huonoon kohteluun. Avioliitto häntä itseään 20 vuotta vanhemman kuuluisan kirjailijan Henry Jenkinsin kanssa oli perhehelvetti.

Näiden päähenkilöidensä ympärille Morton kutoo melkoisen kudelman. Hän luovii herkällä vaistolla menetysten traumatisoimien hahmojensa motiiveissa ja mielenmaisemissa. Lukijan verkkokalvoille piirtyvät pommien lieskat, savu kirvelee silmiä ja tärykalvot ovat räjähtää. Tarinassa pääpaino on kuitenkin juonessa, henkilöiden kohtaloissa ja heidän mutkikkaissa keskinäisissä suhteissaan. 

En ole tiiliskivien ystävä. Lisäksi minusta Morton oli tuskastuttavan yksityiskohtainen kerronnassaan. Etenkin alkuosassa tarina käynnistyi hitaasti, ja teos olisi mielestäni hyötynyt tiivistämisestä.  200 sivua pois olisi tuonut ytimekkyyttä huimasti! Onneksi puolivälissä kerronta kiihtyi ja juoni alkoi kantaa paremmin. 

Kirjan loppuosa olikin sitten aika huimaa menoa, parhaat kuvauksetkin löytyivät sieltä, mm. dramaattinen pommitusten yö. Pidin kovasti monien kohtausten sympaattisesta ja lämpimästä otteesta. Lopussa oli luettava yhtä soittoa kun halusi tietää miten tässä käy. Juonenkehittely olikin varsin taidokas ja yllätyksellinen. Kyllä tämän parissa sivumäärästä huolimatta loistavasti viihtyi!

Kate Morton

The Secret Keeper 2012

Salaisuuden kantaja

Suomentanut Hilkka Pekkanen

Bazar 2016

✮✮

Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle.