Jenni Räinä - Suo muistaa

Suo muistaa on palkittuna tietokirjailijana tunnetun Jenni Räinän esikoisromaani, joka kertoo utopistisesta ekoyhteisöstä pohjoisen aapasuon laidalla. Räinän palkituista tietokirjoista - Metsä meidän jälkeemme, Reunalla ja Kulkijat - olen lukenut vain jälkimmäisen ja pidin siitä erittäin paljon.

Erilaisen uran kuin bisnesmaailmassa menestynyt isänsä valinnut Juho ostaa perintörahoillaan suon laidalla sijaitsevan vanhan kansakoulun ja perustaa sinne samanhenkisten ihmisten kanssa ekoyhteisön. Tarkoitus on elää omavaraisesti, ennallistaa alueen soita ja auttaa luonnon monimuotoisuuden paluuta. Aloitetaan innostuneina ja suurin toivein, mutta työ on raskasta ja turhauttavaa, rahaa kuluu. Vähitellen ristiriidat ja rahahuolet kärjistyvät yhteisössä. Samanaikaisesti kylään saapuu maailmalla menestynyt luontokuvaaja Hellä tyhjentämään vastikään kuolleen vaarinsa taloa. Hellä jää kylään pitkäksi aikaa ja tutustuu ekoyhteisöön.

Kirjan parasta antia oli tieto soista ja niiden ennallistamishankkeista, joista voi lukea vaikka tästä Ylen jutusta. Muuten juoni ei oikein vetänyt odottamallani tavalla. Vastaavanlaisista utopiayhteisöistä olen lukenut ennenkin, ja useimmat niistä ovat romahtaneet omaan idealistisuuteensa. Tässäkin tarinassa rahat loppuvat, takapakkia tulee eikä Juho kestä kritiikkiä. Hän loukkaantuu verisesti, kun yhteisöön saapunut pätevä ja toimelias nuori nainen ottaa ohjat käsiinsä ja varastaa hänen unelmansa.

Jenni Räinä - Kulkijat ****

Jenni Räinä - Suo muistaa
Gummerus 2022
Äänikirjan lukijat Ville-Veikko Niemelä, Anna Paavilainen
___________________

Jenni Räinä (s. 1980) on tietokirjailija ja toimittaja. Hän kuuluu tekijänelikkoon, jonka teos Metsä meidän jälkeemme voitti Tieto-Finlandia-palkinnon vuonna 2019. Räinän ja valokuvaaja Vesa Rannan teos Reunalla (2017) sai Botnia-kirjallisuuspalkinnon, oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana ja ehdokkaana Bonnierin journalistipalkinnon vuoden kirja -kategoriassa. 

Vera Vala - Italialainen peli, Salla Kotka #1

Vera Valan uutuusdekkarissa Italialainen peli sarjamurhaajat siirtelevät ihmisiä kuin shakkimestari nappuloita shakkilaudalla. Uuden dekkarisarjan tähti on vaalea ja kaunis Salla Kotka, jonka menneisyydessä on paljon outoja asioita. Hän on kasvanut äitinsä kanssa Como-järven rannalla Leccossa ja äidin ja tyttären menneisyydestä löytyy salaperäinen venäläinen palkkasotilas Ivan. Äiti on tehnyt itsemurhan, niin ainakin Sallalle on kerrottu, mutta äidin opettamat shakkisiirrot ja luvut rauhoittavat Sallaa hädän hetkellä.

Nyt Salla on Milanossa ja tähtää profiloijaksi, ja käy samanaikaisesti psykiatrin juttusilla selvittelemässä menneisyytensä pimeitä aukkoja. Salla pääsee töihin kuuluisan rikosasianajajan Segren leipiin ja mukaan  sarjamurhaajatapauksen selvittelyyn. Prostituoituja eliminoinut Kihlaaja on onneksi jo saatu telkien taakse, mutta nyt Harlekiiniksi nimetty sarjamurhaaja tappaa taas prostituoituja. Ihmisten autoja rikotaan kaduilla ja heille lähetetään uhkausviestejä. Pelon ilmapiiri tihenee.

Salla on henkisestä painolastistaan huolimatta terävä ja ripeäotteinen. Hänen on luovittava yläluokkaisen pomonsa liepeillä ja skismaa aiheuttaa firman kovaotteinen entinen poliisi, joka kuulemma erotettiin virastaan. Salla tekee työtä myös naistentalolla, joka auttaa ahdingossa olevia naisia ja prostituoituja.

Juonesta kehittyy liiankin monimutkainen ja monisyinen. Sarjan avausosan ollessa kyseessä taustoitus on tietysti ymmärrettävää, mutta minulle sivupolkuja oli liikaa juonen vetävyyden kustannuksella. Italialaisten ihmisten arki tulee eläväksi ja oman roolinsa saavat myös korruptoituneet virkamiehet. Tarina selkiytyi ja parani loppua kohden ja lopusta löytyi selvä suuntaviitta sarjan seuraavaan osaan. Luulen, että Salla suuntaa seuraavaksi lapsuusmaisemiinsa Leccoon ja yrittää selvittää, mitä hänen äidilleen oikeasti tapahtui. Kaunis ja vaalea kun on, italialaiset miehet kiinnnittävät huomiota Sallaan. Hivenen romanttista peliä onkin ilmassa. Italialainen peli oli ensi kosketukseni Vera Valan dekkareihin ja harmikseni tämä eteni raskassoutuisesti liian monien nyanssien vuoksi. Mutta uskon, että sarja paranee edetessään, kun lukuisat kysymykset saavat vastauksen.

Vera Vala - Italialainen peli
Wsoy 2022
Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen
____________________

Vera Vala on asunut Italiassa 25 vuotta. Hän rakastaa vaikeita arvoituksia, tiedon hankkimista, shakkia ja laitesukellusta. Vera opiskelee psykologiaa yliopistossa Milanossa, jossa hän asuu perheensä kanssa.

Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3

#dekkariviikko

Luin aiemmin keväällä Anna Ihrénin Smögenin murhat -sarjan kaksi ensimmäistä osaa, Hylynetsijä ja Jääkalastaja. Tiesin siis odottaa tuttuja henkilöitä ja heidän elämänsä runsasta selvittelyä. Manttelinperijän seuraaminen olisi ollut hankalaa, jos en olisi lukenut aiempia osia, sillä samoja henkilöitä ilmaantuu tarinaan.  Kuten aiemmissakin osissa tarina liikkuu sekä nykytasossa että historiassa.

Smögenin suuren silliparonin James Blaken pojanpoika Charles löydetään kuolleena hiljattain kunnostetusta luotsien tähystystornista. Sandra Haraldsson ja Göteborgin poliisista Smögeniin kesäsijaiseksi saapunut Nathalie Colette ovat ensimmäisinä rikospaikalla. Charles Blaken kuolema näyttää itse aiheutetulta, mutta miksi ihmeessä mies olisi riistänyt oman henkensä? Vain viikkoa aikaisemmin hyväntuulinen Charles antoi haastatteluja talouselämän lehtiin siitä, miten aikoo hoitaa valtavaa omaisuutta, jonka hän on perinyt vastikään menehtyneeltä isältään. Blaken perhe asuu vanhassa kauppiaantalossa Smögenbrygganilla miltei täysin eristyksissä muusta maailmasta. Mitä hämäräperäisessä talossa oikeastaan on meneillään? 

Blaken perheen mielenkiintoinen historia paljastuu takaumista. Miten köyhästä englantilaispojasta tuli Smögenin kuuluisin silliparoni? No, omaa etuaan ajaen ja vähääkään paikallisten nälästä välittämättä. Sillisaaliit nimittäin rahdattiin Smögenistä Englantiin ja muihin maihin ja monet paikalliset kuolivat nälkään. Korskea perhe noudattaa edelleen yläluokkaisia perinteitään: perheellä on englantilainen livree-pukuinen hovimestari ja suvun kaikki lapset lähetetään Englantiin sisäoppilaitokseen, vaikka siellä on lasten kohtelussa paljastunut väärinkäytöksiä. Kohta on perheen suloisen pikkuprinsessan vuoro.

En oikeastaan tiedä, miksi tartuin tähän, koska aiemmatkaan osat eivät niin vetäneet. Ilmeisesti kaipasin kesäisiä ja merellisiä tunnelmia ja täydellistä aivojen nollausta. Ja niitä tämä tarjosi! Jos pitää leppoisasta ja ihmissuhdepainotteisesta cosy crimestä, mikä ettei. Lukijana Karoliina Kudjoi pelasti paljon. Sarjan neljäs osa Majakkamestari ilmestyi äänikirjana juuri, mutta taitaa jäädä väliin, sillä dekkarikiintiöni on vähäksi aikaa täysi.

Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3

Alkuteos Sillbaronen 2017
Suomentanut Pirjo Lintuniemi

Word Audio Publishing 2022
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi

____________________________________________________________

Kirsin kirjanurkan vetämään Dekkariviikkoon osallistuu melkein 30 blogia.

Itse postaan näistä dekkareista:

MA: Veronica Sjöstrand - Althea Molin #1 Kuolleet enkelit & #2 Sisäpiiri 

TI: Kim Faber, Janni Pedersen - Tierra de invierno / Juncker #1

KE: Pauli Jokinen - Jääleinikin kuolema

TO: Xulio Ricardo Trigo - El objetivo del crimen

PE: Tero Somppi - Jengit

LA: Anna Ihrén - Manttelinperijä. Smögenin murhat #3

SU: Tove Alsterdal - Juurakko, Ådalen #1

Karina Sainz Borgo - Kolmas maa

Vitsaus ja sade tulivat käsi kädessä niin kuin huonot enteet aina. Kaskaat lakkasivat laulamasta ja taivaalle tiivistyi pölykasvannainen, josta alkoi ryöpytä ruskeita vesipisaroita. Toisin kuin aiemmin kokemamme vastoinkäymiset, tämä repi muistomme ja toiveemme riekaleiksi. // Se tarttui nopeasti ja koetteli uhrejaan sitä ankarammin mitä iäkkäämpiä he olivat. Vanhuksia kuoli kuin kärpäsiä. He eivät kestäneet alkuvaiheen kuumehorkkaa.

Venezuelalaisen, nykyisin Madridissa asuvan, Karina Sainz Borgon toisinkoinen Kolmas maa on apokalyptinen tarina toivottomuudesta ja ihmisistä liikkeessä. Kirjailija ei kerro, mikä maa on kyseessä, mutta kuvauksen perusteella kyseessä voisi olla Venezuelan ja Kolumbian rajaseutu, koska Kolumbian puolella Andit jakaantuvat itäiseen ja läntiseen vuoristoon. Ihmiset pakenevat idästä kuumetta ja muistinmenetystä aiheuttavaa virusta sekä nälkää, huumekauppiaita ja sissejä.

Tarinassa on kaksi naispäähenkilöä: Angustias, joka saapuu syrjäisellä rajaseudulla sijaitsevaan kylään hulluuden partaalla olevan miehensä kanssa, keskosina syntyneet kaksospojat kenkälaatikoissa ja Visitación, joka on perustanut kylään laittoman hautausmaan, jonne kuolleet voi haudata ilmaiseksi. Hautausmaata kutsutaan nimellä Kolmas maa, ja sinne Angustias hautaa lapsensa. Puoliso Salveiro sekoaa ja häipyy viidakkoon sissien riveihin eikä Angustias pysty jättämään vauvojaan, vaan jää hautausmaalle auttamaan Visitaciónia.

Hautasimme avioliittomme lastemme viereen. En tiedä, kummat olivat kuolleempia, kaksoset vai me. Vaatteemmekin painoivat raskaina. En ollut päästänyt missään vaiheessa matkaa laatikoista irti, vain pari kertaa Salveiro oli tarjonnut pientä apua. Aika ja tomu olivat hitsanneet lapset käsiini, yhtä kiinteäksi osaksi minua kuin he olivat olleet kohdussani.

Hautausmaan alueen haluavat itselleen sekä sissit että kylän korruptoituneet virkamiehet. Vuorotellen nämä tuhoavat hautoja ja terrorisoivat asein ja koirin näitä kahta naista. Kylän tilanne on sekasortoinen ja lohduton, silmitöntä väkivaltaa on kaikkialla, ihmishengellä ei ole mitään arvoa. Köyhät nuoret naiset myyvät ensin hiuksensa ja prostituoivat sitten ruumiinsa. Joen tulviessa sadat rajan yli yrittävät hukkuvat laittomilla rajanylityspaikoilla ja heitä kärrätään Kolmanteen maahan.

Vuoristossa uskottiin aaveisiin. Tienreunat olivat täynnä ristejä, Neitsyt Marioita ja pieniä, betonisia, talonmuotoisia lyhtyjä, joiden sisällä paloi kynttilöitä liikenneonnettomuuksissa menehtyneiden muistoksi, hämärässä lyhenevien sydänlankojen kuoro.

Olin suorastaan haltioitunut Sainz Borgon esikoisteoksesta, joten ennakko-odotukseni olivat suuret. Kolmas maa ei kuitenkaan lunastanut odotuksiani ja luin sen väkisin loppuun. Lyhyistä luvuista koostuva dialogipainotteinen teksti ei vetänyt, vaan tuntui väkinäiseltä toimintaseikkailulta. Sivuhenkilökonnia oli paljon ja rakenne tuntui kankealta ja hahmot irrallisilta. Tuntui, että Sainz Borgo latasi tähän kurjuuden potenssiin kymmenen, luodakseen helvetin esikartanon. En yhtään epäile, etteikö tilanne Venezuelassa ja Kolumbiassa olisi kuvatunlainen, mutta kokonaisuudesta puuttui kaikki lumo ja kiehtovuus. 

Sainz Borgon esikoisteos Caracasissa on vielä yö ***** kuvasi sekin kurjuutta ja väkivaltaa, mutta siinä oli kiehtovuutta, joka tästä puuttui. Myös nämä eteläamerikkalaisten kirjailijoiden raadolliset ja hurjat tekstit ovat olleet minusta upeita: argentiinalaisen Mariana Enríquezin Mitä liekit meiltä veivät **** ja kolumbialaisen Sergio Augusto Sánchezin Sade piiskaa asfalttia ****.

Kirjan ovat lukenet myös Kirjaluotsi & Kirjasähkökäyrä.

 

Karina Sainz Borgo - Kolmas maa

Alkuteos El tercer país 2021

Suomentanut Satu Ekman

Aula & Co 2022

____________________ 

Karina Sainz Borgo syntyi Venezuelassa vuonna 1982. Hän muutti kymmenen vuotta sitten Espanjaan El Nacional -lehden kirjeenvaihtajaksi ja on kirjoittanut sekä kauno- että tietokirjoja. Sainz Borgolta on aiemmin julkaistu suomeksi romaani Caracasissa on vielä yö.

Anna Ihrén - El morador de la playa & Jääkalastaja

Ruotsalainen Anna Ihrén (s. 1971) kulkee Viveca Stenin ja Camilla Läckbergin jalanjälkiä kirjoittamalla pikkukaupunkiin sijoittuvia murhamysteerejä. El morador de la playa / Hylynetsijä on ensimmäinen osa Smögenin idylliseen merenrantakylään sijoittuvassa jännityssarjassa. Se vie ihanasti kesään ja Smögenin asukkaiden salaisuuksiin. Toinen osa Jääkalastaja siirtyy sitten pakkasten keskelle Huippuvuorille. Sarjan seuraavat osat Manttelinperijä ja Majakkamestari ilmestyvät suomeksi touko-kesäkuussa. Ehkä kuuntelen lisää, vaikka nämä eivät niin vakuuttaneetkaan. Hyvää pään nollausta joka tapauksessa.

#1 El morador de la playa ** Word Audio Publishing 2022
Äänikirjan lukija Begoña Pérez Millares

Smögenin satama-altaasta löytyy murhattuna nuori Sebastian ja sukeltaja Åke Strömberg katoaa jäljettömiin. Dekkari edustaa cosy crimea ja murhajuonen ohella Ihrén selvittää erittäin paljon paikkakunnan asukkaiden sotkuisia ihmissuhteita. Takaumin kurkistetaan 1800-luvun Smögeniinkin ja Santa Annan uppoamiseen.

Göteborgin poliisissa keväällä kovia kokenut nelikymppinen Dennis Wilhelmsson tulee lapsuutensa Smögeniin toipumaan ja viettämään kesää. Hänen siskonsa Viktoria asuu edelleen saarella, mutta Dennis vuokraa asunnokseen Doloresin, vanhan laivan, joka on kiinnitetty Smögenin satamaan. Käy niin, että paikallinen poliisipäällikkö estyy hoitamasta virkaansa ja niinpä Dennis saa tutkinnnan johtaakseen. Työpariksi tulee poliisikokelas Sandra Haraldsson, kymmenisen vuotta Dennisiä nuorempi nainen.

Dekkarissa on hyvin paljon henkilöhahmoja ja Ihrén osoittaa, että pienelläkin paikkakunnalla on ihmissuhdesotkuja ja vaiettuja salaisuuksia. Tapahtumat kärjistyvät hurjaan ajojahtiin merellä juhannusyönä, jolloin sekä Dennis että Sandra ovat päästä hengestään. Tarina osoittaa, että kuka tahansa voi mennä rikki ja ryhtyä hautomaan murhaa kostaakseen, jos kokee erittäin traumaattisen pettymyksen. Ihrén kuvaa hienosti ruotsalaista kesämenoa suositussa lomaparatiisissa. Dekkari oli pitkä ihmissuhdesoppa, mutta ehkä henkilöhahmoja piti pohjustaa seuraaviin osia varten. 

_____________________________________________________________

#2 Jääkalastaja *** Isfiskaren 2017, suomentanut Pirjo Lintuniemi

Word Audio Publishing 2021
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi

Kun 40 m pitkä tutkimusalus Idun saapuu Smögenin satamaan eräänä talviaamuna, tutkimuspäällikkö Kaj Malmberg löydetään murhattuna hytistään. Göteborgin yliopisto oli kaavaillut suurta juhlaa Smögenin kylpylähotellissa samalle illalle ja murhatun ottopoika Peter on tapahtumajärjestäjänä luonut juhlalle upeat, mutta hyytävät puitteet: verenpunaisia ruusuja roikkuu katosta ja mustat lautasliinat on taiteltu dramaattisesti joutsenen muotoon. Vainajan toinen poika Anders Malmberg on myös meritutkija, sisko puolestaan tutkii Afrikkaa. Mutta kuka on nuori tummaihoinen Simon, joka esiintyy poetryslameissa?

Dennis Wilhelmson ja Sandra Haraldsson vetävät murhatutkimusta, jota hankaloittaa se, että Idun saa murhasta huolimatta luvan suunnata Jäämerelle ja Huippuvuorille jatkamaan tutkimuksiaan.  Tämän osan seuraaminen olisi ollut hankalaa, jos ei olisi lukenut ensimmäistä osaa, sillä samoja henkilöitä ilmaantuu tarinaan. Kiehtovinta oli istua Sandran moottorikelkan kyydissä Huippuvuorten hyytävässä pakkasessa ja lumituiskussa ja kiitää Barentsburgiin, venäläisomistuksessa olevaan hiilikaivokseen. Wikipedian mukaan sinne on linnuntietä 40 km Longyearbyenistä, mutta tieyhteyttä ei ole.  Tässäkin osassa vanhoilla salaisuuksilla ja traumoilla oli yhteys nykypäivään.

Carmen Mola - La Bestia

Espanjalaiselta Carmen Molalta on suomennettu dekkarit Verimorsian & Purppuraverkko, joita en ole lukenut. Molan hyvin synkkä ja goottinen trilleri La Bestia (Peto) voitti vuoden 2021 arvostetun Premio Planeta -palkinnon - miljoona euroa! Samalla paljastui, että feminiinisen pseudonyymin taakse kätkeytyy kolme herraa: kirjailijat Antonio Mercero, Agustín Martínez ja Jorge Díaz. Premio Planeta -tittelistä kilpaili kaikkiaan 654 teosta. Toisena finalistina oli Paloma Sánchez-Garnican teos Últimos días en Berlín, jonka palkintosumma oli 200.000 euroa.

La Bestiassa eletään vuotta 1834 ja tapahtumapaikkana on Madrid. Kaupunkia piinaa kuolemaa kylvävä koleraepidemia, jota valtaapitävät, kirkkoa myöten, pitävät slummeissa elävien köyhien ja kurjien syynä. Madridin muurit on tiukasti suljettu ja slummialueita tuhotaan polttamalla. Kirjan alkukuva on groteski ja raju: kaikenlaisten haisevien jätteiden keskellä kulkukoirat kaluavat nuorten tyttöjen ruumiiden osia, päitä, käsiä ja jalkoja ja ympäriltä kuuluu huutoja peto, peto, sillä yleisesti uskotaan, että kyseessä on Jumalan rangaistus ja asialla on peto, La Bestia.

Tuona vuonna Espanjassa on käynnissä karlistisota, joka lisää yhteiskunnan sekasortoa. Karlistit ajoivat absoluuttisen monarkian ja kirkon asemaa, liberaalit taas kannattivat demokratiaa ja valtion ja kirkon eroa. 1800-luvun alun Madrid on synkkä ja taikauskoinen, kuin kaupunki keskiajalta. Kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on valtava. Kaksi keskushenkilöä ovat purettavan talon vallanneet sisarukset: teini-ikäinen, punatukkainen ja kaunis Lucía ja hänen pikkusiskonsa Clara. Äiti Candida elätti tyttäriään pesemällä koleraan kuolleiden vaatteita, mutta sairastui itsekin ja kuoli. Nyt Lucía yrittää elättää kaksikkoa varastelemalla kuolleiden taloja.

Upeassa huvilassa elävä ylhäisönainen Ana Castelar harrastaa hyväntekeväisyyttä ja auttaa kolerasairaalassa. Ana on myös tunnettu rakastajistaan, jotka vaihtuvat alinomaa. Anan uusi suhde lehtimies Diegon kanssa muuttuu rakkaudeksi, mutta kylmä Ana uhraa miehen ja rakkauden aatteensa takia. Diegon ystävä, silmäpuoli entinen poliisi Donoso selvittää kuolemantapauksia ja sitä, minkä kaamean jäljillä Diego oli. Nuorten tyttöjen silvotut ruumiit eivät ole minkään pedon tekosia, sillä ruumiinosista löytyy ihmisen tekemä merkki. Asialla on siis sarjamurhaaja, joka murhaa nuoria tyttöjä.

Kun pikkusisko Clara katoaa, Lucía tekee kaikkensa siskon löytämiseksi ennen kuin on liian myöhäistä. Oma roolinsa romaanissa on kultaisella sormuksella, järkyttävän salaseuran tunnuksella. Otaksun, että La Bestia suomennetaan myös, joten en kerro tapahtumista tämän enempää. Totean vain, että trilleri vei keskiajan pimeyden keskelle, jossa aatteen vuoksi uhrattiin viattomia nuoria tyttöjä murhaamalla heitä keskiaikaisin kidutusvälinein. Vilkaisin Goodreadsissa annettuja tähtiä ja teos näyttää jakavan mielipiteitä. Minäkään en syttynyt, koska pidän enemmän cosy crimesta. La Bestia oli hyvin synkkä, mutta tuon ajan Madridin köyhyys, surkeus, taikausko ja pimeys olivat toki hyvin kuvattuja.

Carmen Mola - La Bestia / Premio Planeta 2021

Planeta audio 2021
Äänikirjan lukija Luis Posada
____________________

Minttumaria Ukkonen - Tilkkutäkkitaivas

Tilkkutäkkitaivas on kokoelma runoja ja valokuvia, jotka sanoittavat ja kuvittavat arkea ja juhlaa kaikissa väreissään. Jokaisesta runosta voi löytää pienen palan taivasta, olipa se onnenhetki arkipäivän keskellä tai sanoja jostakin paljon suuremmasta.

Kesä ja kevätkin ovat vielä kaukana edessäpäin. Niitä kaipaavalle lohduksi voisi sopia Minttumaria Ukkosen herttainen runokirja Tilkkutäkkitaivas. Runokirjassa on 47 runoilijan itse ottamaa kokosivun värivalokuvaa, jotka kuvaavat luonnon yksityiskohtia. Kuvat tuovat väriä talven harmauteen ja arkisista asioista ilon löytävät säkeet lohduttavat. Kirjan esipuheessa Minttumaria sanoo pysähtyvänsä iltaisin ajatustensa äärelle, kertaamaan päivän tapahtumia. Hän löytää ilon ja kiitollisuuden aiheita pienistä asioista, jotka monelta jäävät huomaamatta.

Minttumaria on kolmen lapsen äiti ja seuraa lapsen ihmettelevää iloa heräävän kevään edessä. Lapsi huomaa pajunkissat ja poimii leskenlehtikimpun. Runojen missio on rohkaista lasta, ystävää ja runonlukijaa; auttaa näkemään toivo ja kaikki se hyvä, mitä ihmisellä jo on ja elämään tässä hetkessä. Aamurunot toimivat monesti suggestiivisena hyvän päivän avausmantrana ja vakuuttavat, ettei ole hätää. Kaikki on hyvin, tästä tulee hyvä päivä. Runoissa kuultaa kirjoittajan usko ja luottamus Jumalaan.

Ilo odotti minua tänään

kotitien varrella,

istui leskenlehdellä,

lepatti pajupuun kukinnoissa.

Ja haurasta kauneutta kantaen

muistutti,

että tämäkin päivä

on aivan kokonaan lahjaa,

minulle annettu,

ansaitsematta,

onneksi,

elettäväksi.

Suhteellisen paljon nykyrunoutta lukeneena loppusointujen runsaus häkellytti. Niitähän ei juuri nykyrunoudessa tapaa, tosin tottumattomalle runonlukijalle ne voivat tuoda tuttuuden tunteen. Minttumaria julkaisee valokuviaan ja runojaan Instagramissa ja Facebookissa ja hän on painattanut niitä myös hyvän mielen korteiksi. Mielestäni nämä herttaiset ja vähän naivistiset runot toimivatkin ehkä paremmin somessa. Some on nopea alusta ja lyhyellä vilkaisulla päiväänsä voi saada hyvää mieltä. Sellaiselle, joka ei yleensä lue runoja tai joka kaipaa lohdutusta ja rohkaisua, tämä pieni ja kaunis runokirja voisi olla tervetullut ystävänlahja.

Tällaisena päivänä katson

talven pimeitä päiviä

hyväksyen, levollisesti.

Uuden alun riemu on jo näkyvissä,

eikä kiristävä pakkanenkaan

voi sitä peruuttaa.

Minttumarialla on nettikauppa Minttumaa, josta runokirjaa ja postikortteja voi tilata.

Minttumaria Ukkonen - Tilkkutäkkitaivas
Valokuvat, kansi ja taitto Minttumaria Ukkonen
BOD 2021
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
____________________

Tilkkutäkkitaivas on Minttumaria Ukkosen esikoisrunokirja. Myös kirjan 47 raikasta valokuvaa ovat kirjoittajan itse kuvaamia. Minttumaria on luovan alan yrittäjä, kasvatusalan ammattilainen, hoitoalan opiskelija, vaimo ja kolmen lapsen äiti. Hän saa inspiraationsa luonnosta sekä tavallisen arjen arvokkaista hetkistä. 

Eeva Kilpi - Valkoinen muistikirja

Ei pidä yrittää ottaa kaikkea huomioon. 

Pitää ottaa huomioon olennainen, sykähdyttävin, 

loppu hoitaa itse itsensä.

Eeva Kilven Valkoinen muistikirja täydentää hänen muistikirjasarjaansa, jossa aiemmin ovat ilmestyneet Sininen muistikirja ja Punainen muistikirja. Kirjaan valitut aforistiset päiväkirjamietteet on kirjoitettu vuoden 1999 loppusyksyn aikana, jolloin kirjailija oli 71-vuotias. Nämä tekstit ovat siis syntyneet aiemmin kuin jo ilmestyneiden muistikirjojen tekstit.

Teksteissä on paljon tuttua Eeva Kilpeä: rakkauden ja elämän rajallisuuden pohdintaa, yksinäisyyttä ja päivänpolitiikkaakin, evakkouden ja sodan muistoja. Ensi lukemalla Valkoinen muistikirja tuntuu ehkä hajanaisemmalta ja kevyemmältä kuin aiemmat. Erityisesti ihastuin Punaisen muistikirjan Piskolan kesäisiin päiviin. Syksyn -99 Kilpi viettää kodissaan Tapiolassa ja on kiireinen. Hän näkee kuolleistaan unia (joskus iloisia ja värikkäitäkin) ja muistelee paljon poikaansa Vesaa ja tämän kärsimystä. Äidin suru ei koskaan katoa. Kilpi sanoo surun olevan kotinsa ja sairautensa. Suhde omaan äitiin mietityttää yhä ja Kilpi sanoo haluavansa vapautua syytöksistään äitiään kohtaan ja ymmärtää häntä.

On yhä pimeää, kun kirjoitan nämä rivit. Päivän kohina jo kuuluu. On otettava vastaan kaikki se mikä on tulollaan ja paljon muuta mitä ei edes aavista. Sitä on elämä: tuntemattoman kohtaamista.

Tuntuu, että tämän kokoelman mietteet ovat mollivoittoisia, mutta kyllä niistä iloa, riehakkuutta ja hellyyttäkin löytyy. Kilpi käy alkusyksystä muutaman päivän mietiskelyreissulla Piskolassa ja toteaa mökillä olon tehneen hyvää, joskin kunnan isot avohakkuut järkyttivät: tutut kantarellipaikat olivat mennyttä ja rakas metsä raiskattu. Mutta elämässä on rakkautta ja erotiikkaa, jonka Kilpi sanoittaa näin valloittavasti!

On yö. Mihin minulta meni päivä? En muista siitä juuri mitään. Sen muistan, että eilen nain. Ai juu. Tämä päivä meni siitä toipumiseen.

Olenko enää järjissäni?

Kyllä.

Sanoin hänelle: ”En voi elää ilman sinua, paitsi jos on pakko.”

Niin elin ilman kotiakin. Oli pakko.

Lyhyt Valkoinen muistikirja ei ole säkenöivintä Eeva Kilpeä, mutta ajattelen häntä, Imatran evakkotyttöä, aina lämmöllä ja ihaillen ❤︎

Bloggaukseni Eeva Kilven teoksista:

Punainen muistikirja (2019), päiväkirjamerkinnät kesältä 2014

Sininen muistikirja (2019), päiväkirjamerkinnät pääosin vuosilta 2002-2003

Perhonen ylittää tien

Kootut novellit

Eeva Kilpi, Ellen Thesleff - Laulu rakkaudesta

Leena Virtanen, Sanna Pelliccioni - Eeva!

Eeva Kilpi - Valkoinen muistikirja
Wsoy 2021
____________________

Sininen ja Punainen muistikirja sulattivat Eeva Kilven ihailijoiden sydämet ja tavoittivat aivan uusia lukijasukupolvia. Valkoisen muistikirja sisältää Eeva Kilven ennen julkaisemattomia päiväkirjamerkintöjä viime vuosituhannen viimeisiltä kuukausilta. Eeva Kilpi on tallentanut Valkoiseen muistikirjaan niin ilontäyteiset kuin vaikeatkin hetket. Se on syvästi tuntevan runoilijan keskittynyttä pohdintaa ihmisyydestä ja ihmisen paikasta, ajan rajallisuudesta ja ikuisuudesta.

Stefanos Xenakis - Lahja

Älä anna päivien kulkea kulkuaan - muuten elämä kulkee ohitsesi.

Kreikkalainen selfhelp-guru Stefanos Xenakis ponnahti Kreikan bestseller-listalle kahdeksi vuodeksi kirjallaan Lahja. Kirja on helposti luettava lyhyine lukuineen, joita on kaikkiaan 99. En tunne kreikkalaisia kasvatusperiaatteita enkä Kreikan koululaitosta, mutta  Xenakisin unelma on saada kaikkiin kouluihin lasten itsetuntemusta ja elämänarvoja kehittävä opetusohjelma Yes I can. Xenakis on itse kahden pienen tyttären eronnut isä, joka kohtelee tyttäriään lämpimästi ja arvostavasti. Ehkä parasta olikin kirjailija isän roolissaan.

Lapset nauravat päivässä keskimäärin kolmesataa kertaa. Aikuiset taas viisitoista. Lapset nauttivat elämästä. He eivät ainoastaan ole olemassa. He ovat retkellä elämässään. Joka päivä.

Hyvä esimerkki on luku tytärten kuolleesta lemmikkipupusta Lilistä. Tyttäret olivat tietysti aivan lohduttomia, mutta isä järjesti Lilille kauniit hautajaiset ja opetti heitä ymmärtämään elämän rajallisuuden. ”Sulje silmät, pikkuinen Lili”, tyttäreni kuiskasi. Hän laittoi hieman syklaameja pupun viereen, ja me peitimme haudan. Itkujen jälkeen mentiin jäätelölle.

Elämänohjeiden osalta Xenakis tarjoaa paljon tuttua, mutta kirjoittaa innostavasti. Hän kehottaa meitä olemaan kiitollisia siitä, mitä meillä jo on, olemaan ystävällinen kanssaihmisille, suomaan hymyjä ja kehumaan heitä (itseäkin!). Ongelmien tai epäonnistumisten keskellä yksi todella ärsyttävä ohje on Tämäkin vaihe menee ohi. Tuntuu tyhjän puhumiselta, mutta sanonnan paikkansa pitävyyden olen itsekin kokenut käytännössä. Xenakis kehottaa myös sulkemaan passivoivan television ja lukemaan mieluummin sekä vähentämään somen käyttöä. Olemaan läsnä..

Yhdessä luvussa kirjailija listaa elämän sääntöjä, joita voi itse kukin mietiskellä oman elämän kohdalla: Pidä itsestäsi huolta. Itselle ei voi valehdella. Elämä on sekä taivas että helvetti. Lapsesi eivät ole sinun. Elä nykyhetkessä.

Lahja on kirjana kaunis ja voisi olla mukava pikkulahja jollekin elämänasioidensa kanssa kamppailevalle.

Yritämme pakottaa lapsemme omaan maailmaamme, emmekä uppoudu heidän maagiseen valtakuntaansa. Usein käy niin, ettemme kohtele lapsia tasavertaisesti, vaan käskytämme heitä kuin armeijassa. Huudamme, emmekä kuuntele heitä. Olemme heidän vieressään, muttemme läsnä.

Stefanos Xenakis - Lahja. Miten nauttia elämästä ja nähdä ihmeitä kaikkialla
Englaninnoksesta suomentanut Jade Haapasalo

Gummerus 2021
Äänikirjan lukija Markus Niemi
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
____________________

Stefanos Xenakis on Ateenassa asuva kirjailija ja kysytty TEDx-puhuja. Hän on perustanut voittoa tavoittelemattoman Yes, I Can -järjestön, joka opettaa elämäntaitoja lapsille. Xenakiksen esikoiskirja Lahja on myynyt Kreikassa yli 150 000 kappaletta ja pysytellyt kotimaansa bestseller-listalla yli kaksi ja puoli vuotta.

Sophie Hannah - Los crímenes del monograma

Hyvää naistenviikkoa.  Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogi haastaa naistenviikkohaasteeseen 

tänä kesänä jo seitsemättä kertaa. Minä julkaisen muutaman bloggauksen naiskirjailijan teoksista.

Brittiläinen Sophie Hannah on kirjoittanut Agatha Christien perikunnan luvalla neljä Poirot-tarinaa, joista Los crímenes del monograma / Nimikirjainmurhat on ensimmäinen. Kuuntelin kirjaa puolivaloilla hellepäivänä ja viihdyin osaksi. Parasta kirjassa oli itse Poirot harmaine aivosoluineen ja hänen yhteistyönsä ja sanailunsa Scotland Yardin nuoren Edward Catchpoolin kanssa. Mutta juoni oli kyllä turhan monimutkainen ja sen avaaminen kesti ja kesti.

Dekkarin tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1929. Eläkkeelle jäänyt Poirot oleskelee Lontoon lomallaan täysihoitolassa ja eräänä iltana syödessään illallista kantapubissaan, sinne pölähtää kauhistunut nuori nainen nimeltä Jennie, joka sanoo pelkäävänsä henkensä puolesta. Jennie vannottaa vielä, ettei hänen murhaajaansa saisi koskaan selvittää, sillä hän on ansainnut kuolemansa.

Seuraavana päivänä paljastuu, että läheisessä luksushotellissa Bloxhamissa on murhattu kolme asiakasta: pienestä kylästä Great Hollingista kotoisin olevat Harriet Sippel, Ida Gransbury ja Richard Negus, jotka kaikki ovat neljänkympin tuntumassa. Uhrit on aseteltu makaamaan lattialle kuten vainajat arkkuun ja kaikkien suuhun on tungettu kultainen kalvosin, jossa on nimikirjaimet P.J.I.

Tapausta alkaa tutkia Poirotin kanssa samassa täyshoitolassa asuva nuori Catchpool, joka on ensimmäisiä juttujaan hoitava untuvikko. Tutkinnan edetessä käy ilmi, että 16 vuotta aiemmin Great Hollingin pastori Patrick ja hänen vaimonsa Frances kuolivat äkillisesti ja dramaattisesti. Itsemurhasta huhuttiin, mutta paikallinen lääkäri kirjasi heidän kuolemansa onnettomuudeksi, olisihan itsemurha ollut synti Katolisen kirkon silmissä. Selviää myös, että kirkkoherra oli joutunut huhujen pyörteeseen ja julkiseen ajojahtiin. Hänen väitettiin toimivan meediona ja välittävän kuolleiden sanomia sureville läheisille palkkiota vastaan. Kirkkoherraa epäiltiin myös aviorikoksesta kuuluisan taiteilijan Nancy Ducanen kanssa.

Aikamoinen 16 vuoden takainen suhdeverkko, josta kirjan nykytason onnettomat tapahtumat juontuvat.  Yksipuolinen rakkaus ja mustasukkaisuus saavat ihmisen tekemään alhaisia tekoja, joista sitten omatunto myöhemmin soimaa. En oikein jaksanut näitä suhdekiemuroita ja keskityinkin Poirotin ja Catchpoolin sananvaihtoon, jota olikin ilo seurata. Poirot on ärsyttävän omahyväinen, oman arvonsa tunteva ja ylpeä harmaista aivosoluistaan ja nuori Catchpool useimmiten aivan ulalla Poirotin päättelyistä. Bloxham Hotelin kolmoismurha on Catchpoolille oivallinen käytännön oppitunti mestarin opastamana, vaikka ärsyyntyminen kyykyttävään Poirotiin on välillä räjäyttää pään.

Sophie Hannah - Los crímenes del monograma

Alkuteos The Monogram Murders
Suomennettu nimellä Nimikirjainmurhat, Wsoy 2015
Äänikirjan kertoja Juan Miguel Díez
Planeta Audio 2021
_______________

Hannahin muut Poirot-tarinat: Suljettu arkku (2016), Kolme neljästä (2018) & Kuolema ostaa paikkalipun (2020).

Brittiläinen Sophie Hannah (s. 1971) on niittänyt kansainvälistä mainetta psykologisilla jännäreillä. Hän on Agatha Christien vannoutunut ihailija: "Hercule Poirot ja Neiti Marple sytyttivät minussa halun ryhtyä kirjoittamaan dekkareita, ja Christien nerokkaat juonet ja syvä ihmisluonnon ymmärtämys ovat muokanneet minua kirjailijana." (The Bookseller) Hannah on julkaissut myös viisi runokokoelmaa ja riimitellyt englanniksi Tove Janssonin lastenkirjoja.

Camilla Läckberg, Alexander Karim - Sydänjää

Camilla Läckbergin ja Alexander Karimin Sydänjää vie hyvin dystooppisiin ja korona-ajan alkuviikoilta tuttuihin tunnelmiin. Tilanne kirjassa on hurjempi kuin maailman todellisuus, vaikka virus on tappanut oikeastikin lähes neljä miljoonaa ihmistä ympäri maailman. Kirjassa puolet maailman väestöstä on menehtynyt virukseen ja se mutatoituu koko ajan, mikä tekee toimivan rokotteen kehittämisen mahdottomaksi. Tukholman keskustassa sijaitsevassa luksushotellissa varakkaat ihmiset voivat elää turvassa viruksen aiheuttamalta uhalta ja kaaokselta. 

"Sydämensä kylmettänyt naislääkäri Anna ja vakaumuksensa ajama pastori Erik ovat eristäneet sisimpänsä muista jo pitkään. Nyt heidän tulee kuolemanvaaran uhatessa pysytellä eristyksissä myös fyysisesti, omiin hotellihuoneisiinsa sulkeutuneina."

Hotellissa on hyvin tiukat säännöt, jotta vieraat eivät missään tapauksessa kohtaisi toisiaan. Anna on oleskellut täysin eristettynä hotellissa jo kaksi kuukautta, kun Karim saapuu. Hotellivieraille laadituista aikatauluista huolimatta he törmäävät toisiinsa hotellin keittiössä. Toisen ihmisen fyysinen kohtaaminen on hengenvaarallista ja he ovat kauhuissaan. Klaustrofobinen tilanne tekee hulluksi ja sattuma tulee heidän avukseen: Anna ja Erik löytävät toimivat radiopuhelimet ja alkavat kommunikoida toistensa kanssa niiden välityksellä. He lähentyvät ja avautuvat toisilleen ja rakastuvat syvästi. 

Elokuvan päärooleissa esiintyvät Alexander Karim ja Lena Enrde. Kuva: Katso.

Kuuntelin kirjan äänikirjana, mutta en suosikkilukijoistani huolimatta (Karoliina Kudjoi ja Toni Kamula) oikein päässyt teoksen imuun. Ehkä se on tehokkaampi visuaalisesti koettuna. Sydänjää on rakkaustarina, joka perustuu huhtikuussa 2021 julkaistuun elokuvaan Glacier (Viaplay). Kirjan ehkä koskettavin kohtaus oli se, jossa Anna ja Erik koskettavat toisiaan uimahallin lasiseinän läpi.

Läckbergin Fjällbacka-sarjasta olen lukenut aika monta osaa ennen blogiaikaa, mutta josain vaiheessa kyllästyin. Kirjailijan uusimpia dekkareita ja romaaneja en ole lukenut.

Camilla Läckberg, Alexander Karim - Sydänjää
Storytel Original 2021
Äänikirjan lukijat Karoliina Kudjoi, Toni Kamula

Kirja jätti kylmäksi myös Kuunneltujen äänikirjojen Sadun.

Camilla Läckberg (s. 1974) on maailman suosituimpia ja myydyimpiä dekkarikirjailijoita. Hänen läpimurtonsa, 10-osainen Erica Falckia ja poliisi Patrick Hedströmiä seuraava Fjällbacka-dekkarisarja on myyty yli 60 maahan ja siitä on tehty sekä TV-sarjoja että elokuvasovituksia. Hänen viimeisin julkaistu romaaninsa Naiset vailla armoa (2021) on itsenäinen, kahdesta pienoisromaanista koostuva psykologinen trilleri. Sitä edeltävät Kultahäkki (2019) ja Hopeasiivet(2020) ovat puolestaan osa Fayesta kertovaa jännityssarjaa. Läckberg on kirjoittanut lisäksi suosittuja Super-Charlie-lastenkirjoja. 

Alexander Karim (s. 1976) on elokuva- ja TV-rooleistaan tunnettu ruotsalainen näyttelijä. Karim on julkaissut vuonna 2019 myös esikoisromaaninsa Den extraordinära berättelsen om Jonas Paulssons plötsliga död. Vuonna 2019 hän julkaisi myös yhdessä vaimonsa Malin Karimin kanssa lastenkirjan Modigast i världen.

Lucy Diamond - Rantakahvila

Lucy Diamondin Rantakahvila on kepeää kesälukemista helteen sumentamille aivoille. Ja mikä parasta se vie lokkien kirkunaan Cornwalliin meren rannalle. Kolmekymppinen Evie Flynn Oxfordista on opiskellut näyttelijäksi, mutta rooleja ei vain tule. Niinpä hän tekee sekalaisia pätkähommia niljakkaiden pomojen hiillostaessa niskaan. Avomies on jämpti ja rahasta tarkka Matt, jonka suloinen seitsenvuotias poika on parin luona joka toinen viikonloppu. Evie rakastaa poikaa kuin omaansa.

Evie on Flynnin perheen mustalammas. Kaksi isosiskoa ovat menestyneitä, naimisissa ja heillä on lapsia.  Tyttöjen täti Jo kuolee ja jättää yllättäen Evielle perinnöksi rantakahvilansa. Evie on ollut teininä tädillään kesätöissä ja rakastaa kahvilaa ja pientä cornwallilaista kylää. Kahvilanpitäjän alku on kivinen: nuoret apulaiset ovat surkeita ja nenäkkäitä, ja tulevat töihin miten sattuu ja joskus kassaan tarkoitettua rahaa menee omaan taskuun. Pian Evie tapaa sikäläisen kuuman ensirakkautensa, mutta komea surffari on keski-ikäistynyt, tukevoitunut ja muuttunut ällöttävän niljakkaaksi. Se pakollinen komistus tarinassa on ystävänsä koiraa kylässä hoitava lontoolainen Ed. Mies on komea, mutta vaitonainen menneisyydestään, eikä suostu ruokakriitikon kuvattavaksikaan.

Kaikki käy kuin sadussa. Alkuhankaluuksien jälkeen yritteliäästä ja hyväntahtoisesta Eviestä tulee täysivaltainen ja pidetty yhteisön jäsen. Kahvila menestyy ja siellä aletaan pitää naisten iltoja. Ruokakriitikko kirjoittaa suopean arvostelun ja pääseepä Beach Café valtakunnalliseen televisio-ohjelmaankin. Ohjelma kysyy provosoivasti onko yhteisöllisyys Briteissä kuollut. Niin on monesti käynyt, vaan eipä Cornwallissa! Kun Evien kahvilaa kohtaa hirvittävä myrskytuho, koko kylä surffareita myöten rientää auttamaan.

Ediin liittyvät epäselvyydet selviävät ja Evien siskotkin alkavat arvostaa nuorinta siskoaan. Mattin poika tulee Evien luo vierailulle ja kotoaan karanneen nuoren tytön elämäkin selkenee. Ja kuten genreen kuuluu, Evien ja Edin rakkaus roihuaa.

Käypää kuunneltavaa tämäkin kesäromaani, mutta minulle vähän liiankin kepeä ja siloinen eikä niin vetävä kuin juoneltaan samantyyppinen Frida Skybäckin Kirjakauppa Thamesin varrella. Diamond kirjoittaa kyllä hyvin ja jouhevasti ja luo Eviestä erittäin sympaattisen henkilöhahmon, joka on yritteliäs, auttavainen ja ymmärtäväinen. Varmasti Rantakahvilan hyörinä, Cornwall ja sen ihmiset puhuttelevat monia lukijoita, onhan teos ollut aikoinaan bestseller. Teoksen ystävien iloksi Evien tarina saa pian jatkoa, sillä marraskuussa 2021 ilmestyy Rantakahvilan uusi tulokas. Englanniksi on ilmestynyt sarjaan kaksi muutakin osaa - Christmas at the Beach Café & Christmas Gifts at the Beach Café.

Lucy Diamond - Rantakahvila

Alkuteos The Beach Café 2011
Suomentanut Eeva Parviainen
Otava 2021
Äänikirjan lukija Maija Lang
________________

Brittiläinen menestyskirjailija Lucy Diamond (s. 1970) tunnetaan kesälukemisen kuningattarena sekä lämpimien, nokkelien ja viisaiden tarinoiden punojana. Hänen henkilöihinsä on helppo samastua ja ihastua. Lucy Diamond on työskennellyt kustannusalalla ja matkustellut paljon. Hän asuu perheineen Bathissa.

Marianna Kurtto - Seitsemäs piste

Joskus aamulla on silti kaunista, sellainen hetki, kun mies astuu keittiöstä tupaan ja isompi tyttö leikkii matolla miehen puusta veistämillä palikoilla. Palikoissa on kirjaimia, alkuja mille tahansa, ja vaimo istuu keinutuolissa sylissään kymmenen pisteen vauva.

Marianna Kurton uutuusteos Seitsemäs piste on tähän mennessä vuoden haasteellisin teos, joka jäi ensi kuuntelulla kesken. Kun kirjaston varaus saapui, luin tekstiä ja kuuntelin äänikirjaa samalla. Pääsin aavistuksen paremmin arvoituksellisen romaanin sisään. Kurtto kätkee vaikeasti hahmottuvia yhteyksiä upeasti soljuvaan ilmaisuun ja niitä joutuu kaivelemaan, sillä tarina leijailee kuin uni tai höyhen, ja siitä on hankala saada otetta.

Tarina kertoo toisiinsa rakastuneista miehestä ja naisesta, jotka perustavat onnellisen luottavaisina perheen. Asutaan maalla metsän ja joen välissä, syntyy isosisko ja pikkusisko. Unelmat muuttuvat arjeksi: vaimo louskuttaa kangaspuitaan, mies katsoo televisiosta urheilua ja siskokset potkivat toisensa mustelmille. Pikkusisko on valovoimainen ja ulospäinsuuntautuneena varastaa kaiken huomion, värittömämpi isosisko jää ulkopuolelle, ei tule nähdyksi. Ei kohdata toinen toistaan ja niin aika kuluu. 

Toisilleen kateelliset siskot pääsevät aikuisina kaupungissa vihdoin eroon toisistaan ja pikkusisko tietää mitä tahtoo: hän janoaa menestystä! Niinpä hän nai rikkaan miehen ja perheen kotina on komea nelikerroksinen arvotalo meren rannalla - mutta onni ei asu siellä. Parin lapsi, tytön näköinen ja vaaleanpunaista rakastava poika, tunkee sushiriisiä korviinsa välttyäkseen kuulemasta vanhempiensa riitoja. Isosisko taasen ei tunnu löytävän paikkaansa elämässä. Hän asuu täytetyn linnun kanssa, kuluttaa aikaansa baariporukoissa ja haikailee nuorena tapaamansa vakosamettihousuisen boheemin perään, joka osti flyygelin vaikka ei osannut soittaa.

Seitsenpistepirkko (Coccinella septempunctata) on yksin pieni ja vaaraton otus. Hyötyeläimenä se syö mm. kirvoja ja sen uskotaan tuovan onnea. Kaikkihan siihen myötämielisesti suhtautuvat, mutta miljoonapäisenä parvena Maahan hyökätessään se on vaarallinen sekä ihmisille että rakenteille. Sillat romahtavat ja ihmisiä haavoittuu ja kuolee. Oliko näiden pienten punaisten pommittajien apokalyptinen hyökkäys X:n aivopesemän kuolleen äidin Taivaasta masinoima? Minä ymmärsin niin. Kosto ihmiskunnalle siitä, että kohtelemme luontoa ja maapalloa niin huonosti ja opetus siitä, että touhotamme omiamme emmekä aidosti kohtaa edes lähimpiämme, taustallla äidin palava halu saattaa tyttärensä yhteen. 

Olen valmis tietyssä määrin ponnistelemaan ymmärtääkseni lukemaani, mutta hyvin paljon tässä teoksessa jäi minulle selittymättömäksi. Löysin kritiikkiä materialistista ja kulutuskeskeistä yhteiskuntaa kohtaan, jossa rahaa ja omaisuutta palvotaan ja pidetään tärkeämpänä kuin lämpimiä ja aitoja suhteita läheisiin. Isä ja äiti katuivat kuoltuaan sitä, että touhottivat omia tyhjänpäiväisiä juttujaan eivätkä ymmärtäneet miten kallisarvoisia olivat toisilleen ja tyttärilleen, miten nopeasti aika kuluu.  Seitsemäs piste on kielellisesti rikas ja Kurton runoilijantausta kuuluu, mutta kyllä minä hämmentyneeksi jäin. Pidin valtavasti kirjailijan edellisestä teoksesta Tristania, mutta tämä sulkeutui eikä päästänyt sisään toivomallani tavalla. 

Marianna Kurtto - Seitsemäs piste
Wsoy 2021
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn
_______________

Leppäkerttujen pilvi täyttää taivaan verenpunaisella, ja pian hyönteisiä on kadut ja kodit täynnä. Yllättävä luonnonilmiö sekoittaa kokonaisen maan ja sysää sen tuhon partaalle. Seitsemännessä pisteessä seurataan perhettä, jonka erilleen ajautuneet jäsenet yrittävät selvitä leppäkerttusateen aiheuttamasta katastrofista kukin tavallaan.

Pia Sievinen - Näkymätön

Kirjoitan tämän kirjan, sillä tiedän, että jossakin on suuri yksin elävien joukko, joka kaikessa hiljaisuudessa elää elämäänsä päivästä toiseen. Herää aamulla, menee töihin, istuu palavereissa, käy kaupassa, harrastaa, käy nukkumaan, viettää viikonloppua, tekee lomasuunnitelmia, suunnittelee tulevaisuutta, ostaa jääkaappeja, asuntoja ja autoja, ottaa lainaa, unelmoi ja miettii silloin tällöin mikä on tämän kaiken tarkoitus.

Pia Sievisen esikoisromaani Näkymätön pohtii yksin elävän keski-ikäisen sinkkunaisen dilemmaa. Yhteiskunta ympärillä tuntuu keskittyvän ydinperheeseen, lapsiarkeen ja ruuhkavuosiin. Voiko elää täysipainoista ja onnellista elämää sinkkuna, ilman että etsisi parisuhdetta antennit ojossa 24/7?

46-vuotiaalla Sofialla on kiireinen ja viettelevä työ markkinointiviestinnän parissa. Hän on tyylikäs, terve ja hoikka nainen, joka asuu Helsingin ydinkeskustassa Katajanokalla. Hän rakastaa työtään ja työn merkitys elämässä on suuri. Some, Twitter ja Facebook ovat myös olennainen osa elämää. Niiden ja sähköpostin avulla Sofia hoitaa työasioitakin kotisohvalta käsin. Ystäviään Sofia tapaa kaupungilla ja viettää paljon aikaansa kahviloissa. Sisaruksiin ja heidän lapsiinsa välit ovat lämpimät, mutta vauvakuumetta hän ei ole potenut koskaan. Sofia tekee päivittäin kaksi meditointiharjoitusta eikä laista kuntosalivuorostaan.

Kirjan luvut koostuvat yksityiskohtaisista päiväkirjanomaisista merkinnöistä, joissa Sofia luettelee mitä tekee milloinkin, aamu- ja iltarutiinit ja mitä ostaa kaupasta. Yksin elävistä on tärkeää puhua, onhan yhden hengen talouksia aina vain enemmän. Tällä hetkellä yli 1,2 miljoonaa suomalaista asuu yksin. Mutta lukiessa mietin, että ketä mahtaa kiinnostaa Sofian toistuvat rutiiniluettelot ja kauppalistat? Oliko niiden tarkoitus osoittaa, että lapsellisen kannalta katsoen ’huoleton' yksineläväkään ei pääse arkirutiineistaan? Koska kirja on lyhyt, päätin kuunnella loppuun ja katsoa avautuuko kerronta johonkin laajempaan.

Kesälomallaan Sofia lähtee joogaretriittiin Lissabonin lähelle, ja siitä olikin mielenkiintoista lukea. Retriitissä hän tutustuu berliiniläiseen nuoreen mieheen Jackiin, jonka kanssa he viettävät tiiviisti vapaa-aikansa ja ystävystyvät. He avautuvat toisilleen elämänsä kipukohdista: Sofialla on takanaan vaikea seurustelusuhde, Jackilla on juuri nyt ristiriitoja miesystävänsä kanssa. Erotessa ilmassa on haikeutta ja kotiinpalattuaan Sofia tuntee ihastuneensa tähän nuoreen homomieheen.

Retriitistä on se hyöty, että Sofia antaa tunteiden ja itkun tulla. Hän pystyy tekemään muutoksia tiukkoihin rutiineihinsa ja katselee ympärilleen hiukan avoimemmin. Tuskastuttavan yksityiskohtaisten päiväselostuksen lomassa Sofia miettii elämäänsä. Yrittäjäperheen tyttärenä hän omaksui suorittamisen ja pärjäämisen jo lapsena. Isä oli rakas, mutta kuoli liian varhain ja Sofia piti kaiken surun sisällään. Parikymppisenä hän lopulta romahti ja kävi seitsemän vuotta terapiassa.

Itse en kuulunut kirjan kohderyhmään, sillä sain kaksi lastani vähän päälle parikymppisenä. Uskon kyllä, että lapsettomat ja yksinelävät sinkkunaiset kokevat paineita parisuhteen muodostamiseen ja vauvatalkoisiin. Mutta onko tilanne näin paha, kun yhden hengen talouksia on Helsingissäkin noin 170 000 eli 50 % kaikista kotitalouksista? Täällä tilastoja asuntokuntien määristä Helsingissä. Samaa tematiikkaa löytyy myös Saara Turusen romaanista Sivuhenkilö, joka sekään ei puhutellut. Kiinnostava aihe, mutta odotin tältä kirjalta enemmän. Kesäinen Helsinki levittäytyi ihanana Sofian kulkureiteillä, mikä oli ehdottomasti plussaa. Yksineläminen ei tarkoita yksinäisyyttä, ja kuten alun sitaatista käy ilmi, yksineläjä elää aivan tavallista, omanlaistaan elämää. MOT.

Pia Sievinen - Näkymätön
Aho & Aho Publishers 2020
Äänikirjan lukija Matleena Kuusniemi
_______________

Pia Sievinen (s. 1973) on helsinkiläinen esikoiskirjailija. Hänen tiensä kirjoittajana on kulkenut City-lehden avustajasta mm. uutistoimittajaksi ja -päälliköksi, toimituspäälliköksi ja vapaaksi kirjailijaksi. Hän on kirjoittanut kolme tietokirjaa, Näkymätön on hänen ensimmäinen romaaninsa. Koulutukseltaan Sievinen on kauppatieteiden maisteri ja työskentelee markkinointiviestinnän parissa.

Eveliina Talvitie - Vanha nainen tanssii

Tässä iässä mulla ei ole mitään rajaa mitä voin näytellä. 

Kaikenikäiset Seelat on mun sisällä. Ne on mun käyttövara.

Muuttuuko nainen näkymättömäksi vanhetessaan? Loppuuko elämä vaihdevuosiin ja viiskymppisiin? Ei lopu, sillä tyttöjen eliniänodote oli 84,53 vuotta vuonna 2019. Mutta totta on, että sanat vanhuus ja vanha ovat tabuja. Niihin liittyy niin paljon kielteisiä mielikuvia, että sekä media että monet vanhustyötä tekevät yhteisöt haluavat piilottaa ne kiertoilmauksiin. Sellaisiin kuin ikäihminen, seniori, ikinuori, varttunut, kypsään ikään ehtinyt, ikääntynyt tai jopa harmaa pantteri. Tätä vanhuuden häivytystä harrastetaan muuallakin kuin Suomessa. Japanissa 65-75-vuotiaita sanotaan yoldeiksi. Yold on yhdistelmä sanoista young ja old. Vaikka vanha mies vielä menettelee eikä hänen pätevyyttään tai jaksamistaan epäillä (Joe Biden, 78), moni nainen pelkää ja häpeää, kieltää olevansa vanha. Mutta vanheneminen on väistämätön fakta eikä kukaan voi välttyä vanhuudelta, jos elämää riittää. 

Tätä taustaa vasten on hyvin positiivista, että Eveliina Talvitie tuo esille vanhoja naisia kirjassaan Vanha nainen tanssii. Hän pohtii naisen vanhenemista omien kokemustensa sekä haastattelemiensa 11 eri-ikäisen tunnetun naisen elämäntarinan valossa. Talvitie itse on 50-vuotias ja hänen haastattelemansa naiset 50-80-vuotiaita. Kirjassa elämästään ja ajatuksistaan kertovat toimittaja Pirkko Arstila, psykologi Pirkko Lahti, toimittaja Marketta Mattila, elokuvafestivaalin johtaja Leena Pasanen, toimittaja Raisa Rauhamaa, entinen Pamin puheenjohtaja Ann Selin, näyttelijä Seela Sella, näyttelijä Anu Sinisalo, tanssitaiteilija ja koreografi Ervi Sirén, mallitoimiston toimitusjohtaja Laila Snellman ja kirjailija Katariina Souri. 

Ikä on vain numero, väitetään, mutta ei se niin kevyesti käy. Nykyisin vanhat ihmiset, niin miehet kuin naiset, ovat hyvin heterogeeninen ryhmä. Toinen kokee itsensä vanhukseksi eläkkeelle jäädessään, toinen ei missään tapauksessa. Suomessa ei onneksi ole vielä niin valtaisaa kauneusleikkausbuumia kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa. Meillä on monta esimerkkiä pätevistä, fiksuista ja viehättävistä naisista, jotka antavat piut paut iälleen ja joita sopii ihailla: on lenitaa, airaa, kirstiä ja tarjaa. He eivät ryhtyneet vanhuksiksi saavutettuaan eläkeiän, eivät edes 70-vuotiaina. Mutta on totta, että nuoruutta ja nuorekasta ulkonäköä ihaillaan - kuten meidän edustavia kolmevitosia (nais)ministereitämme. Ja sietääkin ihailla, mutta iän tuomaa elämänkokemusta kannattaa arvostaa myös.

Minun ikäni on julkeasti kasvava numero, 

joka on paljon muutakin kuin numero. Se on itkua, iloa, surua, 

katkeruutta, petosta, kipua, hurmiota, häpeää. 

Viimeksimainittua koko ajan vähemmän.

Talvitien haastattelemat naiset kertovat nuoresta minästään ja itsestään tänä päivänä vanhana naisena. Elämänkokemukset eroavat, mutta yksikään ei haikaile takaisin nuoruuteensa. Vanhuus ja vanhat ihmiset ovat olleet esillä paljon koronavuotena, onhan ikä iso riskitekijä vakavalle koronataudille. Vanhat tunnustavat elämänsä rajallisuuden, nuoret eivät mieti kuolemaa. Me kuolemme jonain päivänä, mutta kaikkina muina päivinä olemme elossa, sanoo Frank Martela. Miksi siis surisimme ryppyjämme ja valittaisimme hiukan hidastunutta menoamme - olemme elossa ja pääsemme liikkeellekin!

Näiden eri aloilta tulevien naisten haastatteluja oli voimaannuttavaa kuunnella. Eniten minua inspiroivat tanssitaiteilija ja koreografi Ervi Sirén (73) ja näyttelijä Seela Sella (84). Kirjassa on Jyri Pitkäsen upea kuvitus, josta jäin paitsi äänikirjaa kuunnellessani. Naisten taidemuotokuvia löytyy linkkaamistani lehtilinkeistä. Pelkän äänikirjan varassa en voi myöskään palata tekstiin ja Talvitien mainitsemiin tilastoihin ja muihin kiinnostaviin faktoihin. Se, missä iässä nainen on vanha riippuu pohtijan iästä. Näin on käynyt omallakin kohdalla - olen vanha vaan en vanhus, kaikki on suhteellista. Jokaisen naisen, nuoren tai vanhan, pitäisi ottaa hellivämpi ja armollisempi asenne itseään kohtaan. Jos se tuppaa unohtumaan, kannattaa lukea ihanan Eeva Kilven (92) runo mummoista ja tämä:

Nukkumaan käydessä ajattelen: 
Huomenna minä lämmitän saunan, 
pidän itseäni hyvänä, 
kävelytän, uitan, pesen, 
kutsun itseni iltateelle, 
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun: 
Sinä pieni urhea nainen, 
minä luotan sinuun. 
- Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972)

Eveliina Talvitie - Vanha nainen tanssii
Kansi ja kuvat Jyri Pitkänen
Into Kustannus 2021
Äänikirjan lukija Eveliina Talvitie
________________

Tuula’s life   /   Iltalehti   /   Helsingin Sanomat

Eveliina Talvitien (s. 1970) esi­koisromaani Kovakuorinen ilmestyi 2019. Tietokirja Ilkka Kanervasta ilmestyi vuonna 2006 ja Matti Vanhasesta 2011. Varsinaisen läpimurron Talvitie teki 2013 Keitäs tyttö kahvia ­-teoksel­laan Muita Talvitien teoksia ovat Hieno vai huono (2015), Miten helvetissä minusta tuli feministi (2016) ja yhdessä Maryan Abdulkarimin kanssa tehty Noin 10 myyttiä feminismistä (2018). Syyskuussa 2019 ilmestyi Erilaiset, joka kertoo vammaisten lasten arjesta 11 eri maassa. Talvitie on to­teuttanut Erilaiset­-projektin (www.erilaiset.fi) yhdessä valokuvaaja-­dokumentaristi Jyri Pitkäsen kanssa.

Marie Kondo - Siivouksen elämää mullistava taika & Iloa säkenöivä järjestys

Tämä postaus kertoo käytännössä omasta elämästä eikä ole varsinainen kirjabloggaus. Koronavirusaika on karsinut monia menoja, joten minulla on nyt aikaa kodille: käynnissä on kodin organisointi tai konmaritus. Useimmille meistä kertyy yksinkertaisesti liikaa tavaraa, se se ongelma on. Emme henno pistää paljonkaan pois, koska ajattelemme tarvitsevamme joskus sitä sun tätä - ehkä. Siksi koti näyttää ahtaalta ja tunkkaiselta eivätkä paikat pysy kauaa järjestyksessä siivouksen jälkeen. Tutustuin vasta nyt konmaritukseen ja luin Marie Kondon suositun kodin organisointiteoksen Siivouksen elämää mullistava taika (2015). Lainasin kirjastosta vielä kakkososan Iloa säkenöivä järjestys (2017). Jälkimmäinen antaa yksityiskohtaisemmin neuvoja eri tilojen ja tavararyhmien organisointiin ja opettaa taittelemaan vaatteet ja muut kangasesineet. 

Minä en aio taitella vaatteitani, mutta ymmärrän hyvin, että japanilaisissa pienissä asunnoissa taittelu luo tilaihmeen: yhteen vetolaatikkoon mahtuu uskomaton määrä T-paitoja ja puseroita. Kondon pääperiaate on karsi, karsi ja säästä vain iloa tuottavat esineet ja tavarat. Sitten kun kodin kaikki nippelit ja nappelit ja tavararyhmät on käyty läpi, on mietittävä niille ikioma säilytyspaikka. Kun kaikelle on määritelty säilytyspaikka, on tavara käytön jälkeen helppo palauttaa paikalleen. Kuulostaa yksinkertaiselta, eikö totta.

Kirjafriikkinä en jaa Kondon näkemystä kirjojen karsimisesta muutamaan kymmeneen enkä todellakaan pudottanut satoja kirjoja isoksi röykkiöksi lattialle! Kondohan kehottaa kasaamaan eri tavararyhmät lattialle ja poimimaan siitä tavara kerrallaan ja kuulostelemaan omia tunteita: tuottaako tämä iloa vai ei. Inspiraatiota kodin uudelleenorganisointiin toki näistä kirjoista sain, etenkin ensimmäisestä kirjasta. Toinen toisti perusperiaatteita eikä ollut niin minimalistisen sävyinen kuin ensimmäinen: Kondo antaa esimerkiksi eri huonetilojen koristeluvinkkejä päämääränä iloa tuottava koti.

MITÄ OLEN TEHNYT:

• en laskenut jätesäkkien määrää, mutta poistettavaa kertyi peräkärryllinen
• siirsin mausteet ja öljypullot lieden vierestä läheiseen kaappiin; eivätpä pölyty enää ja taso on tyhjempänä siistimmän näköinen
• keskitin siivous- ja puhdistusaineet kahdesta paikasta yhteen; tuntuu tosi järkevältä!
• usein käytettäville pienille työkaluille (ruuvareille, vasaralle, etc.) on nyt oma laatikostonsa, jonne myös mies osaa käyttämänsä tavarat palauttaa
• kirjahyllyn järjesteleminen on edelleen kesken. Sitä ei ole meistä kumpikaan vuosiin järjestänyt ja käsillä ollut kirja on sujautettu sinne minne se on mahtunut. Omat espanjankieliset kirjat ja runokirjat ovat jo hyvin omissa ryhmissään. Seuraavaksi aion järjestää kotimaiset ja ulkomaiset romaanit omille hyllyilleen ja tietokirjat aiheittain.

Kondo sanoo, että kodin perusteellinen järjestäminen vie yleensä puolisen vuotta ja että se tarvitsee tehdä vain kerran. Olen epäileväinen. Vaikka järjestely ja karsiminen ovat kesken, tuntuu jo kodikkaammalta ja avarammalta. Myös Ilana Aallon keväällä ilmestynyttä teosta Paikka kaikelle. Miten tavaratulva syntyy ja miten se padotaan **** suositan lämpimästi.

KonMari - Siivouksen elämää mullistava taika ***
Alkuteos The Life-Changing Magic of Tidying 2011
Suomentanut Päivi Rekiaro
Kansi Satu Kontinen
Bazar 2015

Turhasta roinasta eroon pääseminen vapauttaa energiaa muuhun kuin tavaroista huolehtimiseen. Samalla kun siivoat, tulet järjestäneeksi asiasi ja elämäsi. Saat lisää rohkeutta minimoida elämästä negatiivisia asioita. Kun järjestys on kerran saatu aikaan, kaaosta ei synny enää koskaan.

KonMari - Iloa säkenöivä järjestys **
Alkuteos Spark Joy 2012/2015
Suomentanut Päivi Rekiaro
Kansi Satu Kontinen
Bazar 2017

Kirja tarjoaa vastauksia moniin niihin kysymyksiin, joita lukijoilla heräsi ensimmäisen teoksen jälkeen. Ohjeet on jaettu eri kategorioihin, kuten keittiövälineet, puhdistustarvikkeet, harrastusvälineet ja kuvatallenteet. Kirja sisältää myös vaihe vaiheelta eteneviä ohjeita mm. paitojen ja sukkien laskostamiseen ja piirroksia täydellisesti järjestetyistä laatikostoista ja kaapeista. Tämä käytännöllinen opas säkenöi iloa kaikille, jotka haluavat yksinkertaisempaa elämää.

SYKSYN UUTUUS: 
KonMari – Työnilon löytämisen taika

KonMari – Työnilon löytämisen taika ohjaa tarinoiden, tutkimustulosten ja kymmenien käytännön ohjeiden avulla lukijoita järjestämään työelämänsä. Kondo ja organisaatiopsykologian asiantuntija Scott Sonenshein auttavat sinua poistamaan työpaikaltasi tarpeettomat, tehottomat ja masentavat fyysiset ja sähköiset turhakkeet. Ne eivät ainoastaan hidasta työskentelyämme vaan myös kuormittavat ja syövät motivaatiotamme. Kun kaikki tarpeeton on poissa, olemme vapaita toteuttamaan työhön liittyviä unelmiamme. Tämä kirja auttaa sinua vahvistamaan itseluottamustasi ja parantamaan menestystäsi työelämässä – sekä tietenkin säkenöimään iloa.

Haluan jakaa ilon kuvassa näkyvistä, vastikään löytämistäni HETI-tuotteista! Toistaiseksi olen kokeillut tuotteita keittiön pinnoille ja kylpyhuoneeseen. Puhdasta tulee eikä yskitä!