Minna Eväsoja - Wabi ja Sabi Mietiskelypäiväkirja #runosunnuntai

Surulliselta

näyttää heinien väri

talvipellolla -

viimeisten säteiden alla

veden piirtämä viiva.

Ihastuttava Minna Eväsoja kertoi Helsingin kirjamessuilla uusimmasta teoksestaan, Wabi ja Sabi -Mietiskelypäiväkirja. Hänen aiemmat teoksensa Melkein Geisha ja Shoshin, aloittelijan mieli ovat olleet huippusuosittuja, ja tämä uusin jatkaa samaa hurmaavaa linjaa. Kirja on pieni ja kaunis kuin koru. Mietiskelypäiväkirja on hauskasti tavallaan kääntökirja: toisella puolella on yhdeksän wabi-runoa, toisella yhdeksän sabi-runoa - ja tilaa on myös lukijan omille päiväkirjamerkinnöille. Jos nyt ollenkaan raaskii tähän mitään itse kirjoitella!

Eväsoja kertoi, että Japanissa tanka-runoperinne 1000-luvulta on säilynyt elävänä ja maassa on myös päiväkirjan kirjoittamisessa pitkät perinteet. Päiväkirjoja kutsutaan Japanissa nimellä nikki. Valitut runot wabista ja sabista, ja niiden selitykset, käyvät vuoropuhelua kuvataiteilija Tuula Moilasen yksityiskokoelmasta valittujen japanilaisten puupiirrosten kanssa. Johdannossaan Eväsoja avaa wabin ja sabin käsitteitä. Jännittävää näissä käsitteissä on se, että jokainen japanilainen tietää mitä ne tarkoittavat, mutta näitä sanoja ei koskaan käytetä siellä yhdistelmänä wabi-sabi kuten länsimaissa. Molemmissa on melankolinen pohjavire ja kumpikin voi kuvata jotain vanhaa.

Vuorten kätkössä,

saavuttamattomissa

kukkii kirsikka.

Yksinäisyys sattuu, kun

rankkasade yllättää.

...

Tuuli puhaltaa 

Sumiyoshin männyissä

nostaen äänen:

olkoonkin surullinen

kuu loistaa silti kirkkaana.

Wabi-sabi on minusta hankala käsite ymmärtää ja etsiskelinkin sille selityksiä muualtakin. Wikipedia sanoo:  

Wabi sabi (侘寂) on japanilaisen estetiikan käsite. Se yhdistetään läheisesti zenbuddhalaisuuteen, ja kehityksensä alkuaikoina wabi sabiin yhdistetyt henkilöt olivatkin jossain muodossa zenin harjoittajia. Käsitettä kuvataan monesti epätäydellisyydessä, keskeneräisyydessä ja häviävyydessä olevaksi kauneudeksi sekä yksinkertaisuuden ja vaatimattomuuden ihannoimiseksi. Wabi-sabi liitetään yleensä japanilaiseen teeseremoniaan, jossa se ilmenee sekä itse seremoniassa että siihen liittyvissä osatekijöissä, kuten teeastioissa ja teehuoneessa. Se on kuitenkin olennainen osa myös monia muita Japanin taiteenlajeja, kuten ikebanaa, japanilaista puutarhataidetta sekä keramiikkaa.

Suru ja tuska -

kelle niistä kertoisi?

Varisee kukat

kuin sateen pisarat

illalla, hiljaa.

Teoksessa on siis yhdeksän runoa wabista ja sama määrä sabista. Tämä luku kätkee symbolikkaa, sillä buddhalaisuudessa numero yhdeksän on hyväenteinen ja buddhalaisilla on myös yhdeksän hyvettä ja yhdeksän maailmaa, jotka vievät kohti valaistumista. Runot on kirjassa kirjoitettu myös kauniisti japanilaisin kirjoitusmerkein. Mukana on Eväsojan ansiokkaita ja selventäviä tulkintoja ja japanilaisessa runoudessa käytettyjen metaforien selityksiä. Tämä on tervetullut asia lukijalle, joka ei tunne japanilaista kulttuuria tai runoutta entuudestaan. Siteeraan tässä muutaman runon ilman mitään selityksiä ja erottelematta onko se wabi- vai sabi-runo. Kannattaa tutustua tähän kirjaan ja Minna Eväsojan hienoihin selityksiin, jolloin runojen nyanssit ja tarkoitukset avautuvat aivan toisella tavalla.

WABI - Kätketty loisto: 

yksinkertaisuus, nöyryys, köyhyys. Koruttomuus ja karuus esteettisinä ihanteina.

SABI - Valkoinen suru: 

Kaiken katoavaisuus, surumielisyys, yksinäisyys, haikeus.  Ajan patinan hienostuneisuus.

En osannut oikein tehdä eroa wabi- ja sabi-runojen tunnelmien välillä, enkä tiedä onko se niin tärkeääkään tavalliselle lukijalle.  Eväsojan kirjassa on yllä olevat alaotsikot: Wabi - Kätketty loisto & Sabi - Valkoinen suru. Melankolinen haikeus huokuu kaikista. Mielestäni aivan yleisesti ajatellen runojen melankolinen mielenmaisema puhuttelee hyvin meitä introvertteja suomalaisia, etenkin syksyn harmaudessa. Runot kertovat yksinäisestä ja vaatimattomasta elämästä syrjässä, usein vuoristossa. Ei ole ystävää kelle kertoisi asioitaan tai surujaan, vieraitakaan ei vaikeitten taipaleitten taakse juuri eksy. Itku on yksinäisinä hetkinä vuolasta kuin rankkasade, mutta sallittu piilossa muitten katseilta. Runomaisemaa kuvaa syksyinen sanasto ja asumus on kolea. Kuitenkin tuulen viuhuessa runominällä on mahdollisuus löytää mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä - jos osaa tyytyä osaansa. Zenbuddhalaisuuden vaikutuksesta puute ja köyhyys ovat nousseet ihanteiksi; ne takaavat sydämen rauhan ja vapauden maallisen elämän kahleista.

Hiljaisessakin

laaksossa humisee

tuuli männyissä.

Ei hälyä maailman,

vain vuorten yksinäisyyttä.

...

Tyydyn köyhyyteen:

teen tulen ja jauhan teen -

nauttien tunnelmasta.

Wabi ja sabi - mietiskelypäiväkirja on kaunis lahja ystävälle ja itselle. Sitä voi käyttää kauniina ’tyynynaluskirjana’ yöpöydällä ja lukea iltaisin ennen nukahtamista kauniin seesteisen runon ja ajatuksen. Ihana tuulahdus japanilaisuutta! Iloinen Minna Eväsoja kertoi Helsingin kirjamessuilla, että uusi kirja on työn alla.

Minna Eväsoja - Wabi ja Sabi - Mietiskelypäiväkirja
Suomennokset Minna Eväsoja, osin Kai Nieminen
Ulkoasu ja taitto Sanna-Reeta Meilahti
Puupiirrokset Tuula Moilasen kokoelmasta
Gummerus 2019
Kustantajalta - kiitos!
_______________

Päiväkirjojen kirjoittamisella on Japanissa pitkät perinteet. Päivien virtaa ja satunnaisia ajatuksia on kautta kirjoitetun historian laitettu muistiin. Minna Eväsoja on kerännyt tähän nikkiin ajattomia runoja rakkauden tuskasta, yksinäisyydestä ja haikeudesta. - Kustantaja

Ateneumin upea näyttely Hiljainen kauneus 

toi esiin wabia ja sabia keramiikassa ja maalaustaiteessa.

Lukuviikon vinkki - Hurmaava Japani!

Kuva: Miyako

Lukuviikon vinkkinä voi vinkata yhdestä kirjasta tai teemasta. Minä valitsin teemakseni Japanin ja vinkkaan muutamasta Japani-aiheisesta kirjasta, jotka ovat minua suuresti ihastuttaneet. Kaksi näistä on japanilaisten naisten kirjoittamia, kolme suomalaisten.

Niputan tähän alkuun yhden japanilaisen runokokoelman ja kotimaisen, aivan hurmaavan tietokirjan, sillä ne molemmat puhuvat käsialasta ja japanilaisista kirjoitusmerkeistä. Kaunista käsialaa on aina arvostettu Japanissa, niin nykyäänkin - kalligrafia on taidetta! Kalligrafiaa opetetaan koulussa, järjestetään taidenäyttelyitä ja kalligrafia-taiteilijat esittävät taitojaan performansseissa.

Japanilainen blogiystäväni Miyako postailee kalligrafiaperformansseista ja -näyttelystä usein. Kurkkaa tänne! Miyakon blogista löytyy muutakin mielenkiintoista japanilaisesta kulttuurista.


In short for Miyako: We are celebrating Reading Week in Finland and I'm giving tips on books dealing with the Japanese Culture. The Japanese writers I mention here are Yumi Fuzuki and Hiromi Kawakami; the Finnish ones Minna Eväsoja and Mia Kankimäki. I'm personally an admirer of Japanese calligraphy. Thank you very much for letting me use your photos here ❤︎

Kuva: Miyako

Suomalaisen on ehkä vaikea tajuta tätä kirjoitusmerkkien ja käsialan kauneuden tärkeyttä, sillä meillä käytetään latinalaisia kirjaimia. Toki kouluissa opetetaan hyvin yksinkertaista kaunokirjoitusta, mutta ei sitä voi verrata esim. japanilaisiin taitoa vaativiin kirjoitusmerkkeihin.

Yumi Fuzuki - Kirjoitusmerkkien meri **** Aviador 2016

Fuzuki kirjoitti runonsa hyvin nuorena, teini-iässä ja hän sanoo: Mutta kun kerran on antautunut kirjoitusmerkkien meren vietäväksi, saa aikaan väreitä, hyppelehtii aalloissa. (...) Joka hengenvedolla taistelen sanat suustani vievää kohtaloa vastaan ja jatkan tanssiani silmäluomieni alla.

***

Kuva oikealla: Miyako

Mia Kankimäki - Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ***** Otava 2013

Kankimäen hurmaava tietokirjan ja matkakertomuksen sekoitus oli mahtava lukuelämys. Hän tutki yli 1000 vuotta sitten elänyttä Sei Shōnagonia ja tämän Tyynynaluskirjaa. Kauniit siveltimenvedot olivat arvossaan viestejä lähetettäessä. Naiset kirjoittivat runoja rakastajilleen ja miehet rakastajattarilleen; tekstin kauneutta arvioitiin ja arvosteltiin. Mielenkiintoista oli se, että tuolloin miehet käyttivät kirjoituksessaan kiinaa ja kiinalaisia merkkejä, naiset japanilaista kana-kirjoitusta.

Minna Eväsoja - Melkein geisha **** Gummerus 2016

Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani on juuri sitä mitä otsikointi lupaa. Aivan ihastuttava kirja, jonka sivuilla voi kurkistaa monipuolisesti meille suomalaisille monesti eksoottisen japanilaisen kulttuurin ja yhteiskunnan eri puoliin. Kirjassa on 45 otsikoitua pikkutarinaa, jotka perustuvat Eväsojan päiväkirjamerkintöihin vuosien varrelta.
_____

Minna Eväsojan uusi upea - Shoshin, aloittelijan mieli **** Gummerus 2018

Shoshin on kaunis kuin koru japanilaisine kirjoitusmerkkeineen ja Ateneumin taidekokoelmasta valittuine japanilaisine puupiirroksineen. Viisikymmentä hurmaavasti otsikoitua lyhyttä kappaletta valottavat japanilaisen kulttuurin ja filosofian eri puolia.
_____


Oppimisesta, kalligrafiasta ja kirjoitusmerkeistä Eväsoja sanoo Shoshinissa näin:

Oppimisessa yksinkertaiset asiat ovat kaikkein vaikeimpia ja niihin tulisi palata aina uudestaan ja uudestaan, sillä yksinkertainen muoto paljastaa armotta virheet, ei ole mitään millä verhota osaamattomuuttaan. Esimerkiksi kalligrafiassa japanilainen numero yksi on pelkkä suora siveltimen veto vasemmalta oikealle, mutta vedon tulisi kuvastaa voimaa ja enegiaa, ja siinä tulisi olla selkeä alku, keskellä huipentuma sekä vahva lopetus. Sen suorittamiseksi mestarillisesti voi mennä elinikä.

Loppuun vielä yksi Japani-vinkki:

Hiromi Kawakami - Sensein salkku ***** S & S 2018 

- hurmaava ja varsin epätavallinen rakkaustarina nykypäivän Tokiosta.

***

Lukuviikon järjestää Lukukeskus ja kirjabloggaajat vinkkaavat lukuvinkkejä tasatunnein! 

Täältä näet mitkä blogit ainakin ovat mukana. Lukuiloa!

"Lukuviikko on Lukukeskuksen vuosittain järjestämä valtakunnallinen tapahtuma, 
jonka aikana kirjastot ja koulut ympäri Suomen juhlivat lukemista 
mm. erilaisilla tempauksilla ja tapahtumilla, kirjailijavierailuilla ja pidennetyillä aukioloajoilla. 

Lukuviikkoa on juhlittu jo yli 40 vuotta, perinne aloitettiin 
Lukusunnuntaina vuonna 1977. Varsinaista Lukuviikkoa on vietetty vuodesta 1997."

Minna Eväsoja - Shoshin, aloittelijan mieli

Maailma ilman valhetta on totta;

Talvi on tullut.

Kenen puhtaasta sydämestä tiukuu jäinen sade?

- Fujiwara Teika (1162-1241)

Minähän suorastaan rakastuin Minna Eväsojan edelliseen kirjaan Melkein geisha - Hurmaava ja hullu Japani. Kun näin Gummeruksen luettelossa tämän Eväsojan uuden kirjan, oli se ehdottomasti saatava hyppysiin. Mutta enpä tiennyt odottaa mikä lumoava teos postista tupsahti. Shoshin, aloittelijan mieli on visuaalisesti kaunis kuin koru - kannet, sisäsivut, tekstin asettelut japanilaisine kirjoitusmerkkeineen ja aitoine taideteoksineen. Upeasta ja uutta luovasta graafisuudesta vastaa Sanna-Reeta Meilahti.

Eväsoja kertoo japanilaisesta kulttuurista ja filosofiasta lyhyin kappalein. Muutaman kappaleen luvut erottaa toisistaan pohjaltaan punainen sivu, jolla hohtavat kauniit valkoiset kirjoitusmerkit. Viisikymmentä aiheotsikkoa ovat runollisuudessaan mieltä hiveleviä ja kiinnostusta kutkuttelevia:  Vuoret laaksoiksi, itä länneksi, Kastanjat sinapilla, Tyhjyyden maja, Sielu pisarassa, Loppusyksyn sadekuuro, Naisen sydän ja kevättaivas...

Eväsoja aloittaa kertomalla aloittelijan mielestä, shoshinista. Ajatus perustuu Sydämen kirjeenä tunnettuun teemestari Shukōn tekstiin vuodelta 1488. Tämä jatkuvan, elämänmittaisen oppimisen ja nöyryyden tärkeyttä kuvaava ajatus on itselleni läheinen. Urautumista ja luutumista kannattaa länsimaisenkin ihmisen yrittää kaikin keinoin välttää. Uuden oppiminen on tietysti välttämätöntä yhteiskunnassa, mutta se on olennaisen tärkeää myös ihmisen oman kehityksen vuoksi.

Shoshin - aloittelijan mieli - on ennakkoluuloton ja avoin, vaatimaton ja nöyrä, omahyväisyys ja itseriittoisuus eivät sille sovi. Tieto on kuin loputon vuori, jota ei pysty ehkä koskaan valloittamaan. Mutta matkalle kannattaa silti lähteä, muuten mestarin taso jää saavuttamatta.

Sivuilla seuraavat toinen toistaan hurmaavammat japanilaiset filosofiset ajatukset ja niitä kuvaavat taidokkaat puupiirrokset, jotka on valittu Ateneumin taidemuseon kokoelmista. Ihastuttavan lisän tuovat myös japanilaisin kirjoitusmerkein kirjoitetut otsikot. Teetaide on minulle suomalaisena lukijana kaukaisempi asia, mutta esim. japanilaiset puutarhat ja kukka-asettelu tutumpia. Kaikki esitetyt ajatukset eivät japanilaista kulttuuria tuntemattomalle avaudu, mutta oli kiinnostavaa lukea, miten viehättävästi Japanissa joitakin käsitteitä sanallisesti ilmaistaan. Jokainen lukija löytää varmasti jotain häntä puhuttelevaa, hurmaavan esteettisesti esitettynä.

Vaatimaton teehuone suomalaisittain, Viherpaja, Vantaa

Kirjan antia ei voi millään ahmaista tai sisäistää yhdellä lukukerralla, ehkä ei monellakaan. Mutta Eväsojan Shoshin, aloittelijan mieli on niin kaunis, että sen pitää mielellään esillä ja sitä haluaa selata tuon tuostakin. Itse en kovin syvällisesti tunne japanilaista kulttuuria, mutta poimin muutaman ajatuksen tai elämänohjeen, jotka puhuttelivat ja joita voi mielestäni soveltaa meilläkin:

• Jokainen päivä on paras päivä on zen-sanonta, joka opettaa hyväksymään elämän sellaisena kuin se on.

• Yksi kerta, yksi kokoontuminen: Elämässä jokainen hetki, jokainen kokoontuminen, kohtaaminen, on ainutkertainen, eikä toistu koskaan samana.

• Kastanjat sinapilla - Kauneus syntyy kontrasteista ja vastakohtien harmoniasta.

• Tyhjyys tai minuus vailla muotoa: Ajatuksia ja asioita arjessa tulee ja menee, mutta niihin ei jäädä kiinni.

• Sabi - ajan patinoima kauneus: Kun ulkoinen prameus riisutaan, paljastuu ihmisestä tai elämästä yleensä usein jotain aitoa ja herkkää. Sabin kauneudessa on hiljaista luopumista, jossa korostuu eletyn elämän katoavaisuus.

• Kuu ja pilvitaivas: Minua kiehtoo Kenkōn ajatus, että kirsikankukat ovat kauneimmillaan, kun kevättuuli saa ne varisemaan tai kun saa ihastella varisseita lehtiä joen pinnalla.

• Vanha luumupuu: Vanhassa luumupuussa on eleganttia seesteisyyttä ja iän mukanaan tuomaa varmuutta. Olen aina toivonut kasvavani vanhan luumupuun kaltaiseksi.

Olen lukenut tämän hurmaavan kirjan nyt kaksi kertaa. Toisella kerralla tarttui mieleen taas hiukan enemmän mieltä jalostavia ajatuksia. Lukemisesta jäi tyyni ja rauhallinen mieli; kirja sopisikin iltaan rauhoittamaan mieltä ennen unta. Shoshin on ihastuttava lahjakirja jokaiselle japanilaisuudesta ja Japanista kiinnostuneelle.

Minna Eväsoja 

Shoshin, aloittelijan mieli

Kansi Sanna-Reeta Meilahti

Gummerus 2018

****

Lukukappale kustantajalta - kiitos
_______________

Klikkaa tähän Lukuviikon kirjavinkkiini. Sieltä löytyy lisää minua hurmanneita Japani-aiheisia kirjoja.

Minna Eväsojan haastattelu englanniksi / Savant-magazine
Shoshinista muualla: Kirjahilla
Minna Eväsoja - Melkein Geisha - Hurmaava ja hullu Japani

Minna Eväsoja - Melkein geisha

FT Minna Eväsoja (s. 1965) on japanilaisen estetiikan dosentti Helsingin yliopistossa sekä sairaan- ja terveydenhoitaja. Hän on kirjoittanut useita Japaniin ja sen kulttuuriin liittyviä kirjoja ja tutkii arkkitehtuurin ja ympäristösuunnittelun vaikutusta hoitotyössä. Hän kävi 1990-luvun alussa japanilaisen Urasenken teekoulun Kiotossa. Myöhemmin Eväsoja opiskeli Koben yliopistossa jatko-opiskelijana sekä Takarazukan taideyliopistossa post doc -tutkijana. Eväsojan jatko-opintojen aihe oli wabi, karu kauneus, jota hän opiskeli Sensein johdolla. Miten mielenkiintoista heti alkuun!

Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani on juuri sitä mitä otsikointi lupaa. Aivan ihastuttava kirja, jonka sivuilla voi kurkistaa monipuolisesti meille suomalaisille monesti eksoottisen japanilaisen kulttuurin ja yhteiskunnan eri puoliin. Kirjassa on 45 otsikoitua pikkutarinaa, jotka perustuvat Eväsojan päiväkirjamerkintöihin vuosien varrelta. 

Eväsojan mukaan ulkomaalaisen on erittäin vaikea päästä sisään japanilaiseen yhteisöön, hän jää melkein aina ulkopuoliseksi, gaijiniksi. Eväsoja karsi ulkomaalaiset kontaktit minimiin ja solahti kiotolaiseen elämänmenoon kuin juureton vesiheinä ja otti elämän ja kokemukset vastaan sellaisina kuin ne tulivat. Eväsoja palasi Suomeen, mutta pakahduttava kaipuu Kiotoon ja Japaniin jäi. Luvussa 45 / Kauneudesta tätä kaipuuta ilmentää yli neljän sivun kaipuulista.

Eväsoja kirjoittaa tavattoman elävästi, rikkaasti ja kauniisti - huumoria unohtamatta. Teksti on kautta linjan mielenkiintoista ja mukaansa tempaavaa. Mieleeni piirtyi elävästi kevään kirsikankukkien hento roosa, ruskan punaiset lehdet tummalla sammaleella, perinteisen teeseremonian tunnelma ja kaiseki-ravintolassa nautittu unohtumaton lounas. Arkipäiväisiin asioihinkin saamme valaistusta: sumopainiin, japanilaiseen terveydenhoitoon, järjestettyihin avioliittoihin, naisten asemaan, sakenjuontiin, asemien ja junien tungokseen..

Kirjan kaikki alaotsikot ovat kiinnostavia, otan otteen muutamista:

Vuoden kierto  

Joulukuun alussa Kioton ruska leimahtaa karmiininpunaisena ja kiiruhdimme nauttimaan täyden kuun pilkahduksesta pilviverhon takaa tai ihailemaan kuun heijastusta lammen pinnassa temppeleiden puutarhoissa. (...) Syksyn koittaessa olin varma syksyn ylivoimaisuudesta: ruska oli kuin vuorten ylle heitetty tilkkutäkki ja punaiset lehdet sammaleella olivat yksinkertaisesti lumoavan kauniita. Toisaalta kevään saapuessa hurmaannuin kirsikankukkien värjäämistä vaaleanpunaisista vuorista utuisessa sumussa.

Naistyyppejä  

Nuorelle, alle kolmekymmentävuotiaalle, naimattomalle naiselle suotava status on hyvän perheen tyttö, o-jōsama. O-jōsama on hento, viehko, avuton, kaunis, hiljainen, hän ei juo eikä polta ja hänestä mies haluaa pitää huolta ja suojella häntä. (...) Hyvän perheen tytöt harrastavat luonnollisesti korkeakulttuuria, kuten kalligrafiaa, kukkien asettelua tai teetaidetta. 

Melkein geisha  

Kimonon lisäksi eroottisia fetissejä ovat nilkka ja niska, joita geishat osaavat taidokkaasti esitellä. Kimono paljastaa anteliaasti niskaa, kun kaulus vedetään alas u-muotoon, ja hiukset on nostettu kampauksella ylös. Sen sijaan edestä povi peittyy täysin. Nilkan vilahtamista kävellessä ja tanssiessa pidetään myös sensuellina.

Kaiseki  

Kerran syksyn ruskan kauneutta toistavan kirkkaan keiton pinnalla kimalteli kultahippuja, joiden himmeä hohde mustassa lakkapintaisessa kulhossa oli uskomattoman kaunis. Kullan uskotaan puhdistavan elimistöä. Kaiseki-ravintolan annos on usein esteettisesti niin kaunis, että sitä ei meinaa raaskia syödä. (...) Hienostuneisiin kaiseki-ravintoloihin mennään mielellään kimonoihin pukeutuneena.

Järjestetty avioliitto  

Buddhalaisen pappisperheen tytär, Midori, kävi läpi kolme järjestettyä tapaamista, mutta hylkäsi kaikki sulhaskandidaatit ja häpäisi perheensä, välimiehen sekä sulhaset. Häpeä oli buddhalaiselle pappisperheelle niin suuri, että he käskivät tyttären etsiä itse sopiva aviomies. (...) Midori joutui lähtemään pois kotoaan ja muuttamaan kauas toiseen lääniin asumaan.

Kevään hullaannuttavan Hanamin tiedän, japanilaisiin puutarhoihin olen tutustunut ja Murakamini olen lukenut. Suuressa lammasseikkailussa rakastuin Hokkaidoon. Mutta montaa japanilaista en henkilökohtaisesti tunne: vain mieheni työtoverin Keikon sekä Tomoyukin ja hänen ihastuttavan pikku tyttärensä Takakon.

Suositan Melkein geishaa jokaiselle, jolla on yksikin japanilainen ystävä tai tuttu. Sekä jokaiselle joka suunnittelee Japanin matkaa.

Toivottavasti yllä olevat sitaatit saivat kiinnostuksesi heräämään ja tartut kirjaan. Kirjasta selviää millainen oli Viidennen linjan paratiisi, miten japanilainen palvelukulttuuri eroaa suomalaisesta, miten juhlitaan häitä, miten hautajaisia ja ties mitä muuta mielenkiintoista!

Kioton Hanami-raportti.

Minna Eväsoja

Melkein geisha - Hurmaava ja hullu Japani

Gummerus 2016

★★★★

Kustantajalta, kiitoksin.

Mielenkiintoisilta kuulostavat myös Itämainen estetiikka ja Bigaku.