Minna Eväsoja - Wabi ja Sabi Mietiskelypäiväkirja #runosunnuntai

Surulliselta

näyttää heinien väri

talvipellolla -

viimeisten säteiden alla

veden piirtämä viiva.

Ihastuttava Minna Eväsoja kertoi Helsingin kirjamessuilla uusimmasta teoksestaan, Wabi ja Sabi -Mietiskelypäiväkirja. Hänen aiemmat teoksensa Melkein Geisha ja Shoshin, aloittelijan mieli ovat olleet huippusuosittuja, ja tämä uusin jatkaa samaa hurmaavaa linjaa. Kirja on pieni ja kaunis kuin koru. Mietiskelypäiväkirja on hauskasti tavallaan kääntökirja: toisella puolella on yhdeksän wabi-runoa, toisella yhdeksän sabi-runoa - ja tilaa on myös lukijan omille päiväkirjamerkinnöille. Jos nyt ollenkaan raaskii tähän mitään itse kirjoitella!

Eväsoja kertoi, että Japanissa tanka-runoperinne 1000-luvulta on säilynyt elävänä ja maassa on myös päiväkirjan kirjoittamisessa pitkät perinteet. Päiväkirjoja kutsutaan Japanissa nimellä nikki. Valitut runot wabista ja sabista, ja niiden selitykset, käyvät vuoropuhelua kuvataiteilija Tuula Moilasen yksityiskokoelmasta valittujen japanilaisten puupiirrosten kanssa. Johdannossaan Eväsoja avaa wabin ja sabin käsitteitä. Jännittävää näissä käsitteissä on se, että jokainen japanilainen tietää mitä ne tarkoittavat, mutta näitä sanoja ei koskaan käytetä siellä yhdistelmänä wabi-sabi kuten länsimaissa. Molemmissa on melankolinen pohjavire ja kumpikin voi kuvata jotain vanhaa.

Vuorten kätkössä,

saavuttamattomissa

kukkii kirsikka.

Yksinäisyys sattuu, kun

rankkasade yllättää.

...

Tuuli puhaltaa 

Sumiyoshin männyissä

nostaen äänen:

olkoonkin surullinen

kuu loistaa silti kirkkaana.

Wabi-sabi on minusta hankala käsite ymmärtää ja etsiskelinkin sille selityksiä muualtakin. Wikipedia sanoo:  

Wabi sabi (侘寂) on japanilaisen estetiikan käsite. Se yhdistetään läheisesti zenbuddhalaisuuteen, ja kehityksensä alkuaikoina wabi sabiin yhdistetyt henkilöt olivatkin jossain muodossa zenin harjoittajia. Käsitettä kuvataan monesti epätäydellisyydessä, keskeneräisyydessä ja häviävyydessä olevaksi kauneudeksi sekä yksinkertaisuuden ja vaatimattomuuden ihannoimiseksi. Wabi-sabi liitetään yleensä japanilaiseen teeseremoniaan, jossa se ilmenee sekä itse seremoniassa että siihen liittyvissä osatekijöissä, kuten teeastioissa ja teehuoneessa. Se on kuitenkin olennainen osa myös monia muita Japanin taiteenlajeja, kuten ikebanaa, japanilaista puutarhataidetta sekä keramiikkaa.

Suru ja tuska -

kelle niistä kertoisi?

Varisee kukat

kuin sateen pisarat

illalla, hiljaa.

Teoksessa on siis yhdeksän runoa wabista ja sama määrä sabista. Tämä luku kätkee symbolikkaa, sillä buddhalaisuudessa numero yhdeksän on hyväenteinen ja buddhalaisilla on myös yhdeksän hyvettä ja yhdeksän maailmaa, jotka vievät kohti valaistumista. Runot on kirjassa kirjoitettu myös kauniisti japanilaisin kirjoitusmerkein. Mukana on Eväsojan ansiokkaita ja selventäviä tulkintoja ja japanilaisessa runoudessa käytettyjen metaforien selityksiä. Tämä on tervetullut asia lukijalle, joka ei tunne japanilaista kulttuuria tai runoutta entuudestaan. Siteeraan tässä muutaman runon ilman mitään selityksiä ja erottelematta onko se wabi- vai sabi-runo. Kannattaa tutustua tähän kirjaan ja Minna Eväsojan hienoihin selityksiin, jolloin runojen nyanssit ja tarkoitukset avautuvat aivan toisella tavalla.

WABI - Kätketty loisto: 

yksinkertaisuus, nöyryys, köyhyys. Koruttomuus ja karuus esteettisinä ihanteina.

SABI - Valkoinen suru: 

Kaiken katoavaisuus, surumielisyys, yksinäisyys, haikeus.  Ajan patinan hienostuneisuus.

En osannut oikein tehdä eroa wabi- ja sabi-runojen tunnelmien välillä, enkä tiedä onko se niin tärkeääkään tavalliselle lukijalle.  Eväsojan kirjassa on yllä olevat alaotsikot: Wabi - Kätketty loisto & Sabi - Valkoinen suru. Melankolinen haikeus huokuu kaikista. Mielestäni aivan yleisesti ajatellen runojen melankolinen mielenmaisema puhuttelee hyvin meitä introvertteja suomalaisia, etenkin syksyn harmaudessa. Runot kertovat yksinäisestä ja vaatimattomasta elämästä syrjässä, usein vuoristossa. Ei ole ystävää kelle kertoisi asioitaan tai surujaan, vieraitakaan ei vaikeitten taipaleitten taakse juuri eksy. Itku on yksinäisinä hetkinä vuolasta kuin rankkasade, mutta sallittu piilossa muitten katseilta. Runomaisemaa kuvaa syksyinen sanasto ja asumus on kolea. Kuitenkin tuulen viuhuessa runominällä on mahdollisuus löytää mielenrauhaa ja tyytyväisyyttä - jos osaa tyytyä osaansa. Zenbuddhalaisuuden vaikutuksesta puute ja köyhyys ovat nousseet ihanteiksi; ne takaavat sydämen rauhan ja vapauden maallisen elämän kahleista.

Hiljaisessakin

laaksossa humisee

tuuli männyissä.

Ei hälyä maailman,

vain vuorten yksinäisyyttä.

...

Tyydyn köyhyyteen:

teen tulen ja jauhan teen -

nauttien tunnelmasta.

Wabi ja sabi - mietiskelypäiväkirja on kaunis lahja ystävälle ja itselle. Sitä voi käyttää kauniina ’tyynynaluskirjana’ yöpöydällä ja lukea iltaisin ennen nukahtamista kauniin seesteisen runon ja ajatuksen. Ihana tuulahdus japanilaisuutta! Iloinen Minna Eväsoja kertoi Helsingin kirjamessuilla, että uusi kirja on työn alla.

Minna Eväsoja - Wabi ja Sabi - Mietiskelypäiväkirja
Suomennokset Minna Eväsoja, osin Kai Nieminen
Ulkoasu ja taitto Sanna-Reeta Meilahti
Puupiirrokset Tuula Moilasen kokoelmasta
Gummerus 2019
Kustantajalta - kiitos!
_______________

Päiväkirjojen kirjoittamisella on Japanissa pitkät perinteet. Päivien virtaa ja satunnaisia ajatuksia on kautta kirjoitetun historian laitettu muistiin. Minna Eväsoja on kerännyt tähän nikkiin ajattomia runoja rakkauden tuskasta, yksinäisyydestä ja haikeudesta. - Kustantaja

Ateneumin upea näyttely Hiljainen kauneus 

toi esiin wabia ja sabia keramiikassa ja maalaustaiteessa.