Päivittäinhän joku Ruotsissa ammutaan.
Vietin viime viikolla blogissa dekkariviikkoa, mutta ehkä voidaan kurkistaa myös sen tahon rankkaan työhön, joka näitä rikosten uhreja korjaa. Toki ensihoitaja Kari Hautamäki kohtaa työssään myös fyysisesti tai psyykkisesti sairaita, mutta erittäin usein myös karmivien rikosten uhreja, jopa kokonaisia perhetragedioita. Hautamäki on tehnyt ensihoitajan työtä parikymmentä vuotta sekä Suomessa (Lahdessa) että Tukholmassa. Ruotsalainen kansankoti näyttäytyy omaelämäkerrallisessa kirjassa Et sinä (vielä) kuole hurjana ja vaarallisena.
Kirja taustoittaa myös raamikkaan Hautamäen yksityiselämää. Eksoottinen ulkonäkö tulee tummalta suomalaiselta äidiltä. Vanhemmat olivat muuttaneet Suomesta Gävleen, jossa poika syntyi. Kasvuvuodet maahanmuuttajana suomalaisia mollaavassa Ruotsissa finnjävelinä opettivat ratkaisemaan riitoja tappelemalla. Perhe muutti Lahteen 90-luvun laman keskellä ja onneksi Hautamäestä tuli urheileva nuori ja mäkihyppääjä, muuten Suomen Chigago olisi varmaan vienyt mennessään. Moninkertaisen kultamitalistin Matti Nykäsen ajatteleminen oli tuonut lohtua ja nostanut itsetuntoa jo Ruotsissa pienenä poikana.
Ensihoitaja Hautamäestä tuli vitsin ja vedonlyönnin tuloksena. Jotain oli keksittävä, kun urheilu-ura loppui. Minä en tunne Lahtea ollenkaan, mutta takavuosina ainakin Liipolan alue sossun alkoholisoituneine asiakkaineen kuulosti hurjalle. Ensihoitaja ei voinut kohteeseen mennessään tietää, millainen show odotti - eikä nykyisessä työpaikassa Ruotsissakaan. Ruotsiin mies palasi Suomen surkeiden palkkojen takia ja sanoo, että kuka hullu tuollaisella liksalla näitä hommia tekisi. Hautamäki suosittelee suomalaista terveydenhoitohenkilöstöä siirtymään muihin maihin, jos vain kielitaito riittää ja perhetilanne sallii.
Hautamäki sanoo, että väkivallan ja rikollisuuden ero Ruotsin ja Suomen välillä on huomattava. Rankinta on, että monessa asiassa Suomi seuraa Ruotsia 10-15 vuotta jäljessä. Aika synkkä tulevaisuuden uhkakuva, eikö? Hautamäen mielestä ruotsalainen kansankoti on epäonnistunut maahanmuuttopolitiikassaan, mikä näkyy integroitumattomuutena, köyhinä ongelmalähiöinä, huumeina ja jengiväkivaltana. Hautamäkikin on ambulansseineen joutunut uhkaaviin tilanteisiin eikä Ruotsin ensihoitajilla ole luotiliivejä ja he joutuvat itse putsaamaan veriset autonsa!
Lähestyessäni terassia oli näky kuin kesämökin puutakan perimmäisessä nurkassa: kaikki oli palanut miltei hiileksi, niin kova ja kuuma palo oli ollut. // Tunnelma oli epätodellinen, ja pelkäsin jalkojeni murtavan terassin hiiltyneet laudoitukset. Kestivät ne painoani jonkin aikaa, kunnes seuraavalla askeleella tunsin, miten jokin meni rikki jalkani alla. Rutina kuulosti siltä kuin näkkileipä olisi musertunut. Katsoin alas. Hetken aikaa tunsin, että pyörtyisin juuri siihen paikkaan. Hetken aikaa mieleni ei pystynyt käsittelemään sitä näkyä, jonka näin jalkojeni juuressa.
Kirjassa ensihoitajan hurja todellisuus iskee päin näköä. Minua ihmetytti se, että he saivat äärimmäisen lyhytsanaisesti kerrotut tehtävänannot. Tuntui kuin ensihoitajat menisivät sokkona ’surman suuhun’ niin sanoakseni. Viime heinäkuussa Hautamäki oli ensimmäisenä paikalla, kun 5- ja 6-vuotiaita lapsia oli ammuttu sääreen rikollisjengien välienselvittelyssä. Pienen tyttären isä Hautamäki mietti paikalle ajaessaan, että tässä täytyy olla virhe. Toinen rankimmasta päästä oleva kokemus oli maahanmuuttajataustaisen isän polttomurha, jossa kuoli perheen äiti ja poika. Kaksi pientä tytärtä jäivät eloon. Kuvottavaa oli myös ns. suuren yleisön käytös tapahtumapaikalla: ihmiset ojentelivat kännyköitään ja kuvasivat tositeeveetragediaa somekanaviinsa!
On selvää, että näin rankkaa työtä tekevällä on oltava hyvä fysiikka ja vahva psyyke, mutta kukaan ei ole rikkoutumaton. Terveydenhuoltohenkilöstössä on heitä, jotka oireilevat ja tarjolla olevilla mahdollisuuksillaan lääkitsevät itseään - alkoholilla, huumeilla tai rauhoittavilla & unilääkkeillä. Hautamäki toivoo pandemian ja työtaakan uuvuttamille suomalaisille terveydenhoidon työntekijöille ennaltaehkäisevää ja säännöllistä psyykkistä tukea.
Et sinä (vielä) kuole on vetävästi kirjoitettu ja äänikirjan lukija Ari-Matti Hedman hyvä valinta. Kirja herätti paljon ajatuksia ja ihmetystä, hivenen pelkoa tulevastakin. Kuka meitä tulevaisuudessa hoitaa? Poliitikot puhuvat, mutta jostain olisi löydyttävä rahaa.
Miehen tekemät kolme ensimmäistä viiltoa olivat pitkiä ja syviä, mutta siitä neljännestä, jota potilas edelleen sahasi, näkyi selvästi myös jo luu. Minulla meni pari sekuntia sisäistääkseni, että tämä kaveri sekosi nyt ihan totaalisesti ja kunnolla. // Kun tajusin, etten saa ovia auki, mietin, hyökkäisinkö uudelleen potilaan päälle sillä erotuksella, että kohdistaisin turvakenkieni rautakärjen hänen päähänsä käden sijaan. Se olisi varmin tapa saada potilas tajuttomaksi ennen kuin hän saisi turvavyönsä auki. Minulla oli kotona tytär, enkä halunnut kuolla tänne enkä tänään.
Kari Hautamäki - Et sinä (vielä) kuole Deadline kustannus 2021
Äänikirjan lukija Ari-Matti Hedman
____________________
Kirja näyttää rikospaikat ensihoitajan silmin ja kuljettaa sinut Lahdesta Tukholman synkkiin ghettoihin. Työtehtävät vievät palaneen talon luokse ja keskelle perhetragediaa, puukolla riehuvan itsetuhoisen potilaan kanssa ambulanssiin ja teinien huumesotkuihin. Puuttuvat sidostarpeet loihditaan vaikka omasta t-paidasta.
Kirjan kirjoittaja Kari Hautamäki on työskennellyt ensihoitajana ambulanssissa Suomessa ja Ruotsissa. Hän on kerännyt tähän teokseen uransa mieleenpainuvimpia keikkoja kahden vuosikymmenen ajalta.
Mielenkiintoinen ammatti ja varmasti tämä kirjakin.
VastaaPoistaKyllä. Rankka ammatti ja rankka kirjakin. Suosittelen.
PoistaTörmäsin tähän kirjaan (ja kirjailijaan) ensimmäisen kerran Instassa ja oitis kiinnostuin! Katsoin myös jonkun haastattelun, jossa Hautamäki ottaa kantaa terveydenhuollon tilaan ja erityisesti hoitajien palkkoihin (Suomessa) jne. Arvostan perusteltua kantaaottavuutta myös ja tämän kirjan haluan ja aion ehdottomasti lukea heti, kun tulee mahdollisuus!
VastaaPoistaHautamäki on työskennellyt ensihoitajana myös Suomessa, mutta Tukholmaan verrattuna me ollaan kuin lintukoto. Nyt kun Ruotsissa pääministeri vaihtuu, eroava sanoi jengiväkivallan suunnilleen riistäytyneen käsistä. Meillä ensihoitajien ja sairaanhoitajien palkkaus on järkyttävän huono. Ei ihme, että varsinkin nyt pandemian aikana tutkimusten mukaan moni harkitsee vakavissaan alan vaihtoa.
PoistaPitäähän tämä lukea, vaikka vain siksi, että tyttärenpoika, joka ei päässyt lääkikseen opiskelee ensihoitajaksi. Kiitos vinkistä!
VastaaPoistaRankka työ, joskaan ei rankkuudessaan samaa luokkaa kuin Tukholmassa. Hyvä kirja!
PoistaTukholmassahan hän työskenteleekin.
PoistaHuh huh, kuulostaa kyllä hurjalta!
VastaaPoistaHurjaa oli, mutta teksti vei eikä tullut mieleenkään lopettaa kesken.
PoistaNo huh, on hänellä rankka työ, ja kyllä todellisuus voikin olla hurjaa ja käsittämätöntä. Kenellä tahansa ei varmasti pää kestäisi kaiken tuollaisen näkemistä ja kokemista.
VastaaPoistaEnpä ole tullut aiemmin ajatelleeksi ensihoitajan työtä sen tarkemmin. Päivystyksessä jonottaessa toki olen heitä nähnyt tuomassa potilaita. Rankkaa voi olla tosiaan.
Poista