Espanjaksi kuunneltua x 3

CLARICE LISPECTORIN ELÄMÄKERTA & 2 x AGATHA CHRISTIE 

Olen tänä vuonna kuunnellut kohtuullisesti äänikirjoja espanjaksi. 

Muuten Clarice Lispector on minulle edelleen korkkaamaton unelma,

mutta Agatha Christie yhä vain tuore ja viihdyttävä.

Laura Freixas - Ladrona de rosas. Biografía de Clarice Lispector ****
Saga Egmont 2010

Äänikirjan lukija Marta Aparicio

Olen kaksi kertaa yrittänyt lukea Clarice Lispectorin 23-vuotiaana julkaiseman esikoisromaanin Lähellä villiä sydäntä (1944). Viime kesänäkin se ja pari muuta olivat lainassa, mutta lukematta ovat edelleen. Kuuntelin jo alkuvuonna espanjalaisen kirjailijan Laura Freixasin kiinnostavan ja eläväisen elämäkerran Lispectorista - Ladrona de rosas / Ruusuvaras, ajatuksena, että se innoittaisi minut kirjailijan pariin. Ei toiminut, mutta elämäkerta oli todella kiinnostava. E-kirjaa ei ollut saatavilla, joten postaus perustuu hatariin muistiinpanoihini.

Hän on yhtä kaunis kuin Marlene Dietrich ja kirjoittaa yhtä hyvin kuin Virginia Woolf, huudahti vaikuttuneena Lispectorin englannin kääntäjä. 

Lispectorin elämäntarina on kyllä huikea. Hän syntyi vuonna 1920 venäjänjuutalaiseen perheeseen pienessä ukrainalaisessa kylässä, josta hänen vanhempansa köyhinä, vainottuina ja kauhuissaan pakenivat sisällissotaa ja Venäjän vallankumousta seuranneita pogromeja. Jännää on, että myöhemmin Lispector peitteli juutalaisuuttaan ja myös nuorensi ikäänsä. Brasiliaan perhe saapui vuonna -22. Perheessä oli kolme tytärtä Clarice (Haja) heistä nuorin. Äiti oli vakavasti sairas jo pakomatkan aikana, sillä hän oli sairastunut syfilikseen venäläissotilaan raiskattua hänet. Äiti kuoli kun Clarice oli yhdeksän. Isä muutti tyttärineen Recifestä Rio de Janeiroon, jossa isä kuoli Claricen olessa parikymmenvuotias. Luultavasti turvatakseen elämänsä taloudellisesti Clarice alkoi seurustella nousevan diplomaatin Maury Gurgel Valenten kanssa. Tuore aviopari edusti sitten Brasiliaa Italiassa, Sveitsissä, Englannissa ja Yhdysvalloissa - yhteensä 15 vuotta.

Kukaan ei seurustele diplomaatin kanssa. Diplomaatin kanssa syödään vain lounasta. 

Lispector oli kaunis ja tyylikäs, ja hänellä oli diplomaatin vaimon täydelliset tavat, mutta todellisuudessa hän vihasi diplomaatin vaimon roolia. Kirjeissään jumaloimalleen sisarelleen Tanjalle hän purki lähes päivittäin sydäntäsärkevästi yksinäisyyttään ja ahdistuneisuuttaan, ja odotti vain kotiinpaluuta. Hän tunsi itsensä outolinnuksi Bernin diplomaattipiireissä eikä juuri avannut suutaan, koska kaikkea hänen sanomaansa olisi pidetty originellina, ja originelli oli hänestä kirosana. Bernin vuosina vasta 24 - 28-vuotias Clarice tunsi olevansa vankilassa eikä avioliittokaan ollut onnellinen. Vapaa-aikaa olisi kyllä ollut kirjoittamiseen, mutta apatialtaan hän ei pystynyt. 

Suojelusenkelinikään ei enää tiedä, missä asun.

Lähellä villiä sydäntä (1944) ilmestyi juuri ennen avioliittoa ja ulkomaille lähtöä ja se oli siis kritiiki- ja lukijamenestys - mutta ylistys ei jatkunut. Diplomaatinvaimon oli vaikea saada julkaistuksi toista teosta eikä kolmaskaan saanut kriitikoilta kehuja. Freixas sanoo, että ne olivat vaikeita teoksia, ja Lispectorin näkyvyyttä heikensi se, että hän asui aviomiehensä kanssa kaukana Brasilian kirjallisuuspiireistä. Nämä olivat yksinäisyyden ja epäonnistumisen vuosia, jotka koettelivat uskoa kirjailijan kutsumukseen.

Avioeron jälkeen vuonna 1959 Lispector palasi Rio de Janeiroon ja julkaisi tunnetuimmat teoksensa: Passio - rakkaus GH:n mukaan (1964), Agua viva, ajatuksen takana (1973), Tähden hetki (1977) ja lisäksi joukon novelleja. Nämä kaikki loivat Lispectorin nykyisen maineen. Hän kuuluu sekä Brasilian että maailmankirjallisuuden kärkinimiin. Monipuolisen kielitaitonsa turvin -  sujuva portugali, englanti, ranska ja espanja sekä melko hyvä heprea, jiddish ja venäjä - Lispector teki lukuisia käännöksiä 60- ja 70-luvuilla auttaakseen toimeentuloaan. Lispector julkaisi myös pidettyjä lastenkirjoja ja muunnelmia ulkomaisista teoksista.

Palava savuke sytytti tulipalon hänen kodissaan vuonna 1966 ja Lispector joutui kuukausiksi sairaalaan. Oikea käsi sai pahoja palovammoja eikä se koskaan saanut takaisin liikkuvuuttaan, mikä vaikeutti kirjoittamista ja hän joutui käyttämään sihteeriä. Onnettomuus ja arvet masensivat ja viimeisinä vuosinaan ennen niin kaunis Lispector lihoi kovasti. Vain muutama kuukausi viimeisen romaaninsa Tähden hetken ilmestymisen jälkeen, Lispector menehtyi munasarjasyöpään 1977.

_____________________________________________________________

Agatha Christie - El asesinato de Roger Akroyd *****

Alkuteos The murder of Roger Ackroyd 1942
Planeta audio 2019
Äänikirjan kertoja Juan Miguel Díez

Roger Ackroydin murhan ovat varmaan ’kaikki’ lukeneet, minä itsekin vuosia sitten, mutta Christien kerronta on niin nerokasta ja nautittavaa, etteivät muistumat haitaneet. Äänikirjan lukijan ääntämys oli myös erinomaisen selkeää ja miellyttävää, mitä ei voi sanoa kaikista espanjaksi kuuntelemistani kirjoista. Roger Ackroydin murha rikkoi ennakkoluulottomasti ilmestymisaikansa salapoliisiromaanin sääntöjä ja teki Agatha Christiestä nimen ja siitä tuli myyntimenestys muutaman huonommin menestyneen kirjan jälkeen.

Juonesta lyhyesti: Roger Ackroyd tietää, että hänen rakastamansa nainen, rouva Ferrars, on myrkyttänyt ensimmäisen aviomiehensä ja epäilee jonkun kiristävän naista ja sitten rouva Ferrars riistääkin henkensä myrkyllä. Iltapäiväposti tuo Ackroydille kirjeen, joka saattaisi valaista kiristäjän henkilöllisyyttä, mutta ennen kuin hän ehtii sen lukea, häntä puukotetaan kuolettavasti selkään. 

Espanjalainen äänikirja antoi lukijalle seuraavan vinkin: Jos et tiedä mitään tästä kirjasta, älä keskustele siitä kenenkään kanssa, vaan kuuntele huolellisesti, sillä kirja sisältää yhden rikosromaanin historian suurimmista yllätyksistä. Poirot toteaa epäillyn toisensa jälkeen syyttömäksi ja esittää täysin järkeenkäyvän selityksen murhalle. Viimeinen luku on sekä murhan tunnustus että itsemurhaviesti, jossa murhaaja kertoo tapahtumien kulun. Nerokasta!

_____________________________________________________________

Agatha Christie - Cinco cerditos ****

Alkuteos Five Little Pigs 1942

Planeta audio 2020

Äänikirjan lukija Juan Miguel Díez

Viisi pientä possuakin lienee useimmille tuttu, mutta minulla ei ollut siitä muistumia. Kuusitoista vuotta aiemmin Caroline Crale tuomittiin miehensä murhasta, kun tämä oli hylkäämässä hänet nuoremman naisen takia. Kuollessaan vankilassa Caroline jättää viisivuotiaalle tyttärelleen Carlalle kirjeen, jossa väittää olevansa syytön. Nyt aikuinen Carla turvautuu Hercule Poirotin apuun todistaakseen äitinsä syyttömyyden ja löytääkseen todellisen murhaajan.

Hercule Poirot tutustuu tapaukseen kuudentoista vuoden takaa ja kuulustelee kaikkia viittä pääepäiltyä ja pyytää heitä jokaista kirjoittamaan oman näkemyksensä murhapäivän tapahtumista. Heillä kaikilla on vankka alibi, mutta yksi valehtelee. Kuka heistä on murhaaja? Nautittavasti lukija saa taas kerran todeta, kuinka aukottomasti Hercule Poirotin harmaat aivosolut ja päättelykyky toimivat. Kirja sai ilmestyessään paljon kehuja, eikä suotta.

Muut Christiet blogissa:

Stylesin tapaus

Cita con la muerte (Hänet täytyy tappaa)

Cádaver en la biblioteca (Ruumis kirjastossa)