Juha Rautio - Trad.

Tässä vaimeassa keskustelussa

ei yhtään sanaa vaihdeta,

vain höyryävät mukit heidän välissään,

niin murskaavan läsnä.

Trad. on Juha Raution kuudes runokokoelma. Mietin, mitä lyhenne trad. runokokoelman nimenä symboloi. Kovin paljoa perinteistä, lainattua tai vohkittua en löytänyt. Vain yhden runon yhteydessä lukee (trad. Kesälahti). Kokoelmassa on seitsemän otsikoitua osiota: Yö, en minä sinua pelkää, Haavan musta lehti, Laivanupotus, Erotetut sekunnit & näitten välissä kolme Rapsodiaa.

Juha Rautio on itse lukenut runokokoelman äänikirjaksi, ja minusta olikin valaisevaa kuunnella hänen pehmeää ääntään ja seurata samalla tekstiä. Kuuntelu paljastikin esimerkiksi runosta Yö, en minä sinua pelkää tiettyä uhmakasta ja vihaista asennetta, mikä ei olisi minulle ilman ääntä avautunut.

Yö, en minä sinua pelkää, vaikka oletkin valkoinen,

niin valkoinen, valkoinen

kuin valkoisten miesten armeija, joka osaa seistä rivissä,

ainoastaan seistä, vieri vieressä ja hiljaa.

Monet runot ovat kryptisiä tai aukkoisia, jättäen lukijalle tulkinnanvapauden. Olin havaitsevani runoissa erillisyyttä ja jonkinlaista typertyneisyyttä elämän ohi kiitävissä hetkissä, ihmisten kohtaamattomuutta. Runojen poika tai nuori mies muistelee lapsuuden riehakkaita leikkejä ja isää, joka on kuollut.  Hän huokaa monta kertaa Voi isä. Näihin kahteen lyhyeen sanaan sisältyvät kaikki ikuisesti kadotetut kohtaamisen mahdollisuudet. Silloin kun olisi ollut aika ja aikaa ei koskaan puhuttu kunnolla, poika ei kohdannut isäänsä, isä poikaansa. Näin isänpäivän alla nämä tunnot puhuttelevat erityisesti ja muistuttavat meitä siitä, että aina on alku ja on loppu. Nämä isänsä menettäneen pojan tunnot Rautio sanoittaa koskettavasti osiossa Haavan musta lehti, kohtaamattomuutta löytyy myös kokoelman muiden osioiden runoissa.

… ajattelin taas, olen hengissä, 

että eteen ja taakse, tällainen elämä, 

omenapuun kumara ambient, 

laatusanoitta rinnettä vastaan.

Tämä pakokauhu uuden

kesän edessä, kertokaa

minulle, te siellä, miten

te oikein kestätte?

Runoissa rytmi on täydellinen ja sanoilla leikittely on paikoin virtuoosimaista. Luontohavaintoja ja huumoriakin löysin. Runoissa puhutaan kaikenlaisista asioista: näköispatsaasta alati jalustallaan, merimetsojen mahtavasta mustasta tuhovoimasta, toisistaan erilleen kasvaneesta parista, rapujen keittämisestä,  onnentunteen katoamisesta hetkessä… En voi väittää aivan kaiken avautuneen, mutta nautin runojen rytmistä ja siitä, minkä ymmärsin. Erityisesti kosketti ihmisten kohtaamattomuus ja katoavat hetket.

En ole aikoihin enää erottanut ylämäkiä alamäistä.

Nyt tasainen on myös alkanut kallistua.

...

Kaikki piirtyy
niin terävänä, että pelkään
viiltäväni itseäni maisemalla.
Käärmeenlaukka, maahumala, kumina.

Otavalvatti, mali.
Tämä on neljäs päivä,
mutta mistä laskettuna?
Valkopeippi, hapro.

Uuden ja vanhan, tulleen ja menneen,
Kasvun ja kadotuksen potentiaalit.
Hukanputki, pölkkyruoho,
keltaohdake, liperi.

Bloggaukseni Juha Raution runokokoelmasta Sääntö 0

Juha Rautio - Trad.

Kansi Jelena Salmi
Enostone 2021
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
_______________

Juha Raution kotisivu, jossa sanotaan, että hän on huomenna torstaina 11.11. Bar Ö:ssä Turussa runokeikalla. Vapaa pääsy, 3 runoilijaa ja open mic, koronapassit mukaan & tervetuloa kuuntelemaan!

Juha Rautio (s.1980) tunnetaan aktiivisesti esiintyvänä runoilijana, jolle poikkitaiteellisuus on usein lähtökohta. ”Työskentelen sanojen ja musiikin, tekstin ja äänen parissa. Nämä elementit ovat olleet osa minua ja tekemisiäni jo yli 20 vuotta ja jollain tavalla yhdistelen niitä useimmissa esityksissäni. Vaikka identiteettini kiinnittyy vahvasti kirjallisuuteen ja runouteen, olen kirjallisen urani alusta saakka kurottanut sivujen ulkopuolelle. Erilaiset monitaiteelliset projektit ja keikat ovat laajentaneet runoilijantyötäni.”

trad.
tekijänoikeudellisesti vapaa teos, jonka tekijää ei tunneta, esim. kansanlaulu tai kansansävelmä