12. joulukuuta 2017

Joulukalenteri - koosteena luukut 12-7

Joulukalenterin luukkujen 7-12 leikilliset kirjankansirunot 
ovat syntyneet pienin muunnelmin näistä 30
tänä vuonna lukemistani kirjoista. 


Ikkunalaudallani asuu meri simpukankuoressa
& valas nimeltä Goliat,
mutta kuolleet linnut eivät laula 
sateisten päivien jälkeen.

Ari Kokkonen - Ikkunalaudallani asuu meri simpukankuoressa ***** Mediapinta 2017
 Cristina Sandu - Valas nimeltä Goliat **** Otava 2017 
Alan Bradley - Kuolleet linnut eivät laula ** Bazar 2017 
Raymond Carver - Sateisten päivien jälkeen **** Sammakko 2013


Edelfelt Pariisissa ja Ackté - taiteilijatoveruutta?
Mitä sanon sinulle kun taas tapaamme?
Et sinä kuole, mutta jos: näkemiin taivaassa!

 Edelfelt Pariisissa - Useita kirjoittajia ***** Turun taidemuseon näyttelyjulkaisu 2001 
Raija Oranen - Ackté **** Teos 2016 
Riitta Konttinen - Taiteilijatoveruutta **** Siltala 2014 
 Albert Espinosa - Lo que te diré cuando te vuelva a ver ** Grijalbo 2017
Kathrin Schmidt - Et sinä kuole ** Wsoy 2011
Pierre Lemaitre - Näkemiin taivaassa *** Minerva 2014 


Vaikka vuoret järkkyisivät vien sinut kotiin kultarinta.
Kun jää pettää alta unohda minut.

Terhi Törmälehto - Vaikka vuoret järkkyisivät **** Otava 2017 
Ben Kalland - Vien sinut kotiin **** Atena 2017
Anni Kytömäki - Kultarinta ***** Gummerus 2014
Camilla Grebe - Kun jää pettää alta ** Gummerus 2017 
Alex Schulman - Unohda minut *** Nemo 2017


Tuore maa, tulvaniityllä kauniit kuolemat
 ja elämän mittainen lukupiiri.
Maailman vaikein kieli kivenä taskussa.

Jhumpa Lahiri - Tuore maa ***** Tammi 2008
Jhumpa Lahiri - Tulvaniitty ***** Tammi 2014 
Antonio Hill - Kauniit kuolemat *** Otava 2013
Will Schwalbe - Elämän mittainen lukupiiri *** Basam Books 2014
Sinikka Vuola - Maailman vaikein kieli **** Tammi 2013 
Anni Kytömäki - Kivitasku ***** Gummerus 2017 


Sinun tähtesi multaa sataa, 
Margareta, varjojen monarkki.
Diktaattorien naiset aatteen puolesta.

Venla Hiidensalo - Sinun tähtesi **** Otava 2017
Sanna Karlström - Multaa sataa, Margareta ***** Otava 2017
Javier Cercas - El monarca de las sombras **** Penguin Random House 2017
Diane Ducret - Diktaattorien naiset ***** Atena 2017
Henna Siekkinen - Aatteen puolesta *** Omakustanne 2017


Minä maalaan kuin jumala ennen kuin mieheni katoaa.
Olet täyttänyt minut tulella. 
Eros!

Hanna-Reetta Schreck - Minä maalaan kuin jumala ***** Teos 2017
Selja Ahava - Ennen kuin mieheni katoaa ***** Gummerus 2017 
Olet täyttänyt minut tulella, toim. Sinikka Vuola ***** Wsoy 2017 
Ilpo Tiihonen - Eros, lemmenlyriikkaa *** Wsoy 2002 

Tunnelmallista joulunalusaikaa!

10. joulukuuta 2017

Outi-Illuusia Parviainen - Meren nivelet



Miksi ja siksi, mies ja nainen, kauna ja ilon liekki.

Rakkaus on yksi runouden suurista teemoista, se pyörittää meitä kaikkia, sillä läheisyyden ja rakastetuksi tulemisen tarve on ihmiseen rakennettu. Toisessa runokokoelmassaan Meren nivelet Parviainen tarttuu tähän suureen aiheeseen ja puhuu haikean kauniista, mutta myös kiihkeästä,  ihmisen ikävästä toisen luo. Runojen näkökulma on naisen ja ne tarjoilevat naisen päänsisäisiä tunnelmia ja rakkausunelmia. Parviaisen runoissa rakkauden siirappiset kiiltokuvat rikkoo railakas ja monesti hupsukin etsintä, joka tuottaa surkuhupaisaa toimintaa: puhelimen silkinpehmeä, liki äänetön suhina korvalla ahdistaa, mutta antaa mahdollisuuden kuvitella mitä rakastettu sanoo. Seitinohut syyllisyys kalvaa äiti-ihmistä, kun hän kaipaa lapsiperheen arjesta pois, vapauteen rakastetun luokse. Mutta rakkauden ja rakastetun kaipuulle ei voi mitään ... ja silloin on silkinpehmoisen hiljaista, vailla tuomiota ja säpsyntää, pelkkää leijanleijuvaa keskipäivää.

Biisi loppuu mutta painan
'repeat'
koska tahdon lohtua,
toistuvaa, 
lohtua,
lakanaa,
kättä,
lohtua.

Parviaisen proosamaiset runot ovat hyvin keveitä ja niiden kielikuvat ihastuttavia. Kauneuden keskelle pujahtaa kivasti pientä yllättävää rosoa. Runojen nainen halajaa rakkautta, intohimoa ja erotiikkaa. Kaiken tuon saadakseen hän on valmis tekemään absurdeja juttuja, joita moni pitäisi naurettavina. Nainen tilaa esimerkiksi baarissa rakastetulleen valmiiksi juoman, vaikka  tietää ettei mies saavu paikalle. Naisella on myös tapana tarkistaa kännykästään joka minuutti onko tullut viestiä: Hän vastaa, lopulta, kuitenkin? Nainen heittäytyy liioittelevaksi ja miettii: ... laskematta välimerkkejä mukaan haluan ainakin viisikymmentä merkkiä, olenko ahne, jos pyydän seitsemääkymmentä? Runojen naisen on alistuttava myös siihen, että ikuinen nuoruus on unelma vain, aika jättää omat ryppyiset jälkensä: ... annan tuhkahitujen laskeutua kulmilleni, hopea, baari-illan ikä.

Olen valmis odottamaan, hyväksymään, katsomaan tulematta katsotuksi, järjestelemään, sietämään.

Parviaisen runoista löytyy runsas ja osuva rakkauden hetkien kuvasto, se mitä kaikkea nykynainenkin on valmis rakkauden eteen tekemään. Podetaan suunnatonta ikävää, kaipuu on sitä luokkaa että sitä on liki mahdoton kestää; rakastettu tulee, rakastettu menee ja rakkaus jättää. Kaiken tämän tunnemyllytyksen keskellä itsevarmuus ja luulot omasta itsestäkin romuttuvat. Rakkaus tietää ekstaasia, mutta myös inhottavia kyräileviä aamuja keittiönpöydän ääressä: ... aamiaisella hiljenen mukin sisälle ja kahvinkeitin höyryttää morse-koodia, sinussa on likaa ja minä pelkkä riekale, huonetta kiertävän köynnöksen sisällä kulkevat loukkaavat virrat... Rakkaus pitää sisällään nämä tunteiden ääripäät. Se on kaikkea äärimmäisen ihanaa ja onnellista, mutta myös eron tuskaa ja kirveleviä pettymyksiä. Rakkaus on onneksi myös hiljaista tyyneyttä, lohdun saamista ja lohdun antamista. Minä pidin kovasti Parviaisen kuulaasta ilmaisusta. Löysin runoista keveyttä ja lempeyttä, mielikuvitusta ja vivahteita rivien väleihin salattuina. Suosittelen, sillä minusta nämä runot olivat inhimillisyydessään lohduttavia kuin iltasatu:

Nuku, sanon, hiljaa kuin lapselle, ääni untuvaa. Älä murehdi, sanon, varmana kuin hädissään olevalle, lasken kädestäsi iltakirjan, tunne vain tyynyn haluava poski, olkapääsi kertomus tuudittaa sinua, patjan selkä kantaa. Aallokko. Mutta ei vaaraa, silmiesi sisäpuoli on rauhallista hämärää, aineellista, halaavaa harmaata... On himmeää ja sinivoittoista, ei hauku koira, ei vihellä menneisyys.

Outi-Illuusia Parviainen
Meren nivelet
Aviador 2017
Kansi Outi-Illuusia Parviainen
*****
Kustantajan lukukappale - kiitos

Vuonna 1979 syntynyt Parviainen on myös graafikko ja ahkera esiintyjä runouden live-illoissa. Hänen esikoiskokoelmansa on Värillisiä ihmisiä (2015), jonka Parviainen julkaisi tuolloisella Lilja-sukunimellään.

9. joulukuuta 2017

Sanna Karlström - Harry Harlow'n rakkauselämät



Tämä runokokoelma on saanut jännittävästi innoituksensa Harry Harlow'sta (1905-1981) joka oli yhdysvaltalainen psykologi. Hän keskittyi reesusapinoilla tehtyihin laboratoriokokeisiin, joilla selvitettiin mm. poikasen kiintymyssuhteen kehittymistä. Harlow erotti poikaset emoistaan korvaten ne esim. rautalankaverkoista tehdyillä emohahmoilla. Harlow'n tutkimuksia on myöhemmin pidetty epäeettisinä ja arveluttavina, mutta hän osoitti kosketuksen ja kontaktin merkityksen kasvuvaiheessa oleville poikasille. Wikipediasta englanniksi enemmän Harlow'n julmilta tuntuvista kokeista.

... se käpertyy pehmoemon syliin,
taittaa käsivarret päänsä alle,
kun ei saa unta on niin pimeät silmät
niin pienet unet,
hiutaleet jotka sydän päästää lävitse erehdyksessä.

Olen ollut erittäin ihastunut kirjailijalta aiemmin lukemaani -  runoteokseen Saatesanat ja proosaesikoiseen Multaa sataa, Margareta. Sen sijaan Harry Harlow'n rakkauselämät tuntui haasteelliselta, ehkä osin erikoisen aiheensa vuoksi. Runoissa Harlow näyttäytyy käsittämättömän kylmänä ja tylynä sekä apinoitaan että vaimoaan Claraa kohtaan. Myöhemmin tutkija sairastui sekä alkoholismiin että Parkinsoniin.

Kokoelman runot antavat välähdyksiä Harlow'n julmuudesta: Ei minulla ole tunteita eläimiä kohtaan. Vaimolleen Claralle mies sanoo yrittävänsä käyttää sitä sanaa jota tämä odottaa, mutta yritykseksi jää; ja myös näin: On sanottava, että sinä olet aito helmi hampaitani vasten.

Savunhaju imeytyy paperiin ja
lohduttomasta tutkimustuloksesta
päättelen ettei ihminen elä yksin leivästä.

Eläinten ystävänä minua liikuttivat näiden emoistaan eristettyjen poikasten tunteet. Itse asiassa teki oikeinkin pahaa lukea Harlow'n kuvitteellisia ajatuksia. Tieteen nimissä tehdään kaikenlaista julmaa, mutta onneksi nämä Harlow'n julmat kokeet ovat olleet edesauttamassa koe-eläinten parempaa kohtelua.

Katson mieluummin kuinka muista eristetty yksilö
menettää vähitellen järkensä.
Kun kasvot katoavat muistista, se lyyhistyy häkin pohjalle.
Sydän lakkaa hitaasti lyömästä, kaipaukseen voi kuolla,
siihen loppuu se iskelmä.

Runojen väläyttämät kohtaukset olivat traagisia ja järkyttäviä. Hellyys, läheisyys ja äidin / emonrakkaus ovat elinehto niin ihmisen lapsille kuin eläinten poikasille ja pennuille. Emme me kylmien robottiäitien hoivassa kukoista emmekä tasapainoisiksi kehity - ilman lämpöä emme pysy edes hengissä. Karlströmin koskettavat säkeet toivat säälin ja tunteet pintaan.

Vuonna 1975 syntyneen Karlströmin esikoisrunokokoelma Taivaan mittakaava (2004) sai Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon; toinen runokokoelma Päivänvalossa (2007); kolmas runokokoelma Harry Harlow’n rakkauselämät (2009) palkittiin Ylen Tanssiva karhu -runopalkinnolla sekä Kalevi Jäntin palkinnolla; neljäs runokokoelma Saatesanat (2014). Multaa sataa, Margareta (2017) on Karlströmin ensimmäinen romaani.

Tästä kokoelmasta Kiiltomato

Sanna Karlström
Harry Harlow'n rakkauselämät 
Otava 2009
Kansi Timo Numminen
****
Kirjastosta

7. joulukuuta 2017

Kazuo Ishiguro - Ole luonani aina


Tuoreen Nobel-voittajan kerronnassa oli maagista imua, joka vei mukaansa ensi riveiltä. Ole luonani aina kertoo suuresta ja tasokkaasta Hailshamin sisäoppilaitoksesta jossain Englannin vehreällä maaseudulla. Osaatte varmaan kuvitella patinoituneen ja aristokraattisen miljöön, etuoikeutettuahan semmoisessa on opiskella. Kolmikymppinen Kathy H on tosin jättänyt Hailshamin ajat sitten taakseen, sillä hän on toiminut työelämässä valvojan tehtävissä runsaat 10 vuotta. Nyt hän muistelee elämäänsä ja kouluaikojaan ja erityisesti kahta parasta ystäväänsä, Ruthia ja Tommya. Hailshamkin on suljettu.

Hailshamissa arvostettiin kulttuuria ja luovia aloja, erityisesti taideaineita ja kirjallisuutta. Salaperäinen madame hankki oppilastöitä galleriaansa.  Johtajaopettaja miss Emily oli tiukka ja vaitonainen, mutta miss Lucy avoimempi. Tämä avoimuus koitui hänen kohtalokseen, sillä koulussa salattiin monia asioita. Oppilaitten erityisyyttä ja erikoisasemaa kyllä korostettiin, ja erikoista suojattua elämää he todella viettivätkin: he eivät koskaan päässeet lomille eivätkä edes piipahtamaan koulun aidatun alueen ulkopuolelle. Hailsham oli kuin viiden tähden vankilamainen kasvattamo.

Pidin siitä että Hailshamin karmea luonne paljastui vasta pikkuhiljaa. Ihmettelin pitkään miksi opettajia sanottiin kasvattajiksi, mitä olivat luovuttajat ja valvojat, ja mitä päätökseen pääseminen merkitsi. Romaanin scifi- ja dystopiapiirteet eivät haitanneet, vaikka yleensä en lue tämäntyyppistä kirjallisuutta. Ole luonani aina kertoo taitavasti lasten ja nuorten ryhmädynamiikasta, siitä miten sydänystävä vaihtuu ja miten jotakuta kiusataan. Mutta myös siitä, mikä suuri onni osuu kohdalle jos löytyy ystävyys, joka kestää kiukuttelut, petkutukset sun muut ja kestää koko elämän.

Ishiguron kerronta ja Helene Bützowin loistava suomennos etenivät lumoten, vaikka ajoittain Kathy H kertoi asioista hyvinkin yksityiskohtaisesti, aidon tuntuisella, asioita tarkkaan pohtivalla nuoren naisen äänellään. Kirjan loppupuolella Ishiguro loi miss Emilystä hauskan ja vähän höppänän vanhan naisen, jonka kuulin huutavan riehaantuneena korvissani. Minua huvitti hauska ilmaisu hukkakolkka, jonne kaikki hukatut tavarat päätyivät. Tämä koko Englannin hukkakolkka sijaitsi Norfolkissa ja sieltä löytyi kuin löytyikin Kathyn vuosia sitten hukkaama kasetti Never Let Me Go, josta kirja on saanut nimensä. Lopussa totuus lävähti silmille: Hailshamin toiminta-ajatus oli karmaiseva, samoin tämän kolmikon elämänasetelmat ja -tarkoitus.

Tarina on surullinen ja traaginen, itse asiassa aivan kamala - mutta näiden kolmen ystävyys oli luja ja kesti loppuun asti. Kirja herätti myös paljon tunteita ja kysymyksiä maailmankuvallaan. Miltä tuntuisi elää luovuttajan elämää tietäen kohtalonsa? Miltä tuntuisi elää itselle tärkeän luovuttajan valvojana ja nähdä hänen kärsimyksensä? Mihin tiede ihmiskunnan joku päivä vie keksinnöillään, ihmisenkin geenien manipuloinnillaan ja alati kehittyvällä lääketieteellään? Kenelle ihmisarvo kuuluu, onko kaikilla sielu?

Ensi tutustumisesta Ishiguroon tuli valtavan hieno elämys. Menneisyyteen sijoittuvaa scifiä lähestyvän juonen eteneminen Kathy H:n arkisen ja toteavan jutustelun keinoin tuntui jännän ristiriitaiselta. Mutta upeimmaksi koin hiotun ja hallitun kielen. En tiedä miten sen selittäisin, mutta Ishiguron ajatus kulkee kristallinkirkkaasti ja ympäröivää maailmaa taitavasti maalaten, jälki on tavattoman kaunista ja nautinnollista. Kuuntelin ihaillen myös DeLilloa kääntävää Helene Bützowia Helsingin kirjamessuilla. Hän on kääntänyt suomeksi kaikki Ishiguron teokset. Mikä loistava tiimi!

Bloggauksia vuodelta 2017: KirjasähkökäyräMitä luimme kerran, Todella vaiheessa
Vuodelta 2012: Lumiomena, jossa myös runsaasti linkkejä muihin bloggauksiin.

Kazuo Ishiguro
Never Let Me Go 2005
Ole luonani aina
Suomentanut Helene Bützow
Kansi Timo Mänttäri
Tammi 2005
****
Kirjastosta
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...