30. maaliskuuta 2017

Maaliskuun top 5


Maaliskuussa luin 20 kirjaa. Määrä tuntuu isolta, mutta joukossa oli muutamia ohuita ja nopeasti luettavia. Tässä elämyksellisimmät viisi, ensiksi luetusta tuoreimpaan.


Sinikka Vuola - Replika **** Tammi 2016
Häkellyttävä surrealistinen satu. Satuklassikkojen, esim. Grimmin satujen, tapaan Replikakin on hyvin julma ja hyvin raaka. Vuolan teksti on väkevää, kaunista ja runollista ja menetyksen ja surun kuvaus oli erityisen koskettavaa: pojan koko maailma pysähtyi. Myös isän pelon kuvaus oli ravisuttavaa: pienellä lapsella ei ollut mitään mahdollisuutta paeta isänsä tuhoavaa terroria ja väkivaltaa. Varsin mielenkiintoisesti Vuola toistaa tekstissä kohtauksia ja lauseita, ne pomppaavat väliin Ei mistään, alitajunnan syvistä kerroksista. Upeista upein teos!

Riitta Konttinen - Täältä tullaan! ***** Siltala 2017
Täältä tullaan! on aivan ihastuttava tietokirja ja oivallinen hakuteos, josta on iloa pitkälle eteenpäin. Sivu sivulta kiinnostavaa faktaa, mutta ei ollenkaan kuiva. Kirja luo elävän kuvan maamme taidemaailman kentästä 1900-luvun alkupuolella. Sivuilta huokuu naistaiteilijoiden intohimo ja yritteliäisyys; heidän sitkeytensä ja unelmansa; niin iloiset illanvietot ja inspiroivat matkat kuin köyhyys, paineet, torjumiset ja tuskastumiset. 

Adam Johnson - Orpokodin poika ***** Alligaattori 2014 
Jäätävä, julma, raaka ja mielikuvituksellinen. Johnson sekoittaa kirjaansa maagista realismia ja spefiä, seikkailukertomusta ja ideologian sairaita piirteitä siinä määrin, että lukijaa alkaa kuvottaa. Propagandan ja pelon alistamissa ihmisissä löytyi toki myös pieniä inhimillisiä piirteitä, välittämistä ja rakkautta. Kaiutinten propagandaviestit olivat mainioita sarkasmissaan. Kidutuskohtaukset autopilotteineen ja 'eutanasiat' veripusseineen saivat voiman pahoin. Mielenkiintoinen, vaikuttava ja ajatuksia herättävä tarina, ehkä ei kuitenkaan kaikkein herkimmille.


John Williams - Augustus ***** Bazar 2017
Augustus on vaikuttava ja mykistävä lisä Williamsin vahvaan sarjaan Stoner & Butcher's Crossing. Ilkka Rekiaron suomennos oli laatutyötä. Romaani vei minut täysillä Antiikin Roomaan, kuulemaan Forum Romanumille puheita ja runoilijoiden säkeitä. Augustus on ajatuksia herättävä romaani 2000 vuoden takaiseen historiaan. Se herätti myös apeita ajatuksia - ihmiskunta ei tunnu paljon oppineen tai kehittyneen, samat julmat valtapelit, sodat ja kahakoinnit melskaavat myös nykymaailmassa.

Katja Kallio - Yön kantaja **** Otava 2017
Minä rakastuin Amandan tapaan ajatella, Katja Kallion ihastuttavaan kieleen. Amanda ei ollut kuin muut Seilin hullut, hän näki, kuuli, havaitsi ja tunsi toisin. Luonnonystävänä Kallion lukuisat luonnosta ottamat vertaukset hurmasivat kauneudellaan ja herkkyydellään. Amandan kohtalo on rankka siivu maamme historiaa, tarina jota ehkä emme haluaisi muistella. Hänen tarinansa on yksi monista, traaginen ja epäoikeudenmukainen. Kallio kertoi Amandasta myötätunnolla, ymmärtävällä hellyydellä ja tavattoman kauniisti.

Haastetilanne
Helmet 2017 -haasteessa puuttuu enää 6. Muissa haasteissa olen novellihaasteeseen lukenut 193 novellia, runohaasteeseen 8 kotimaista runokokoelmaa, Frau, Signorina & Bibi -haasteeseen 3 kirjaa, jo joulukuun alussa alkaneeseen Seinäjoen kaupunginkirjaston 100 kirjan haasteeseen 61 kirjaa ja yhden kirjaan Uudelleen luettua -haasteeseen.

28. maaliskuuta 2017

Stig Hansén - Med och mot min vilja


Förbluffande vital åldring!

Det där skrev jag på skoj, enligt läkarens rapport ett par år sedan när Bisse bröt vristen. Förbluffande vital jo, men ordet åldring skulle jag aldrig använda om Bisse. Åldern har liksom förlorat sin betydelse med henne. Jag såg Bisse på scenen som gäst av Babas Kirja vieköön! -kvällen i Savoy med andra framstående finska kvinnor. Med sina 89 år tog hon publiken suveränt och alla var alldeles pähkinöinä såsom vi säger på finska. Vilken energi och styrka; hennes stark röst kunde höras i alla nyanser utan mikrofoner ända till sista raden.

Ibland har jag tänkt på att skriva en novellsamling, men sedan jag läst Alice Munro så tänker jag att allt är redan skrivet.

Bisse säger att hon är en skrivande människa, som har alltid skrivit, i synnerhet brev. Men att hon ska aldrig publicera något, inte några själv skrivna memoarer. Hon vågar inte. Lyckligtvis kom det till denna förtjusande dialogbok om hennes samtal med Stig Hansén. I boken pratar dessa två sinsemellan som bästa gamla vänner. Dialogen glider lätt och intressant i nuet, åter till ungdomsåren under krigstiden, till de första upplevelser och betydelsefulla personligheter vid Lilla Teatern och Svenska Teatern, till Sverige, Göteborg och Stockholm.

Många saker upprepas men läsaren får bara trivas och njutas. Bisses fem viktiga män är pappa Erik, första mannen, den så begåvade men stora machon Lasse Pöysti, nuvarande mannen Pöystiskans karl, den kloka och lugna skådespelaren Iwar Wiklander och sönerna Erik och Tom. Pappans betydelse var enorm, Bisse var pappas flicka. Pappans yrke som professionell soldat tog familjen runt om Finland. Under dessa barndomsåren lärde Bisse sitt flytande finska så att det är starkt även efter 30 år i Sverige. Hon lärde sig känna också den karelianska själen och att älska skogar och natur.

Bisse cyklar i Göteborg
Bisse säger att en av hennes stora brister är den enorma pratsamheten. Hon är interesserad av människor, men ännu behovet av ensamhet är stort. Hon tillbringar varje år 2-3 månader i ganska primitiva förhållanden på en liten ö nära Ekenäs. Där laddar hon ny energi och mediterar. Och kör tunga båtar! Hon resignerar inte under sin höga ålder, inte alls. Tvärtom är hon aktiv på scenen och håller på sina lyrikkvällar på tu man hand med pianisten Lowe Pettersson. Och hon cycklar - cycklar i Göteborg så att håret bara viftar i vinden!

Jag har aldrig kriser djupa nog för att den ön inte ska kunna rädda mig. Jag är där, tittar på horisonten och är en länk i en urgammal kedja. Ön är mitt hjärtas femte kammare.

Det pratas om allt möjligt och förstås mycket av teater och skådespeleri. Bisse har alltid letat efter det rätta tonfallet och det var mycket intressant att läsa härav. Hon säger vara svårregisserad, hon vill fråga och ifrågasätta. Och har alltid ensembles helhetsbild och dess gemensamma bästa fördel i tanken: inget gnällande, det ska vara bra och positiv arbetsatmosfär.

Pjäsen Fosterlandet nämns ofta. Den är skriven av svensken Lucas Svensson och regisserad av Anna Takanen, vars pappa var krigsbarn. Pjäsen presenterades först i Göteborg, sedan i Helsingfors år 2016 och till sist fördes den till Stockholm. Den var viktig och stor produktion och också barnbarnet Alma Pöysti framträdde i den. Pjäsen berättar om krigsbarn, finska barn som sändes till Sverige under kriget. Bisse själv var inte ett av dessa barn, hon stannade hemma med familjen.

Photo: Aorta
Hon tackar egentligen Vivica Bandler för sin karriär. Bisse tyckte att hon var ful, inte bra och man sade att hon var så vulgär. Hon hade slutit sin karriär och familjen Pöysti levde i ett litet hus i Vanda som var i förskräcklig skick, och de två lilla sönerna gjorde ett helvetets larm runtom. Så ringde Bandler en dag och sade Jag vill att du spelar en horas roll för mig. Så började Bisse på nytt och den vägen fortsätter ännu idag! I Vivica Bandlers memoarbok står det:

Kanske Birgitta Ulfsson kommer närmast det jag själv skulle ha gjort på scenen om jag varit skådis. Distansen som är en tillgång och ett hinder. Inlevelse blandad med självironi. Lusten att inte ge upp. Behovet av att se sig själv utifrån, att se sig själv som en del i sammanhanget - kanske var det nyckeln till lustkänslan, utbytet, samförståndet.

Bisse har haft många literära vänner, en av dem är Tove Jansson. Hon har spelat Moominmamman och läst för radion alla moomintexter tror jag. Hon säger att hon inte kan sjunga och att hennes röst är som en kratta. Men hennes tolkning av Höstvisa är så vacker, laddad med känslor och längtan. Lyssna till den själv här! På Youtube hittar man också många andra tolkningar och intervjuer av Bisse.

Bisse säger att Jag är sunt olycklig. Deprimerad är hon inte, kanske menar hon att hon har fötterna på jorden. Jag skulle skriva oändligt långt om denna fantastiska bok. Men läs själv. En mycket intressant, mångsidig berättelse om en exceptionell kvinnas liv och karriär.

Jag sköter det här nuet så bra jag kan och sedan ska jag fundera på vad ska jag göra resten av livet. Det kan inte vara så jäkla långt, men ändå! Det utslitna ordet privilegium gäller för mig, jag har fått ha ett jävla roligt liv.
...

Stig Hansén, född 1954 är författare och frilansjournalist på heltid sedan 1980. Han bokdebuterade 1982 och har skrivit reportageböcker, romaner, thrillers, novellsamlingar, debattböcker, pjäser, porträtt av politiska tänkare, musiker, journalister och skådespelare – och ett flertal böcker om konsten att skriva.

Bisse på scenen i Savoy 15.3.

Stig Hansén
Birgitta Ulfsson - med och mot min vilja
Förlaget 2017
****
Recensionexemplar - Tack Förlaget!

Förlåt mina fel, jag är inte tvåspråkig, men det kändes rätt att blogga på svenska.

Julkaistu suomeksi nimellä Mikä ettei? / Teos 2017. Tämä on aivan ihana muistelmateos, suosittelen. Oikeassa sivupalkissa on Google-kääntäjä, jos et lue ruotsia.

No niin. Tulipa tämäkin kokeiltua: Google ei käännä ruotsista suomeksikaan! Pahoittelen.

Jukka Viikilä - Runoja I - II


Tähän kokoelmaan on koottu yksiin kansiin Jukka Viikilän kaksi runokokoelmaa, Runoja / 2008 ja Runoja II / 2010. Viikilän teksti oli hyvin runollista, kaunista ja herkkää Finlandia-palkinnon voittaneessa Akvarelleja Engelin kaupungista. Kirjoitin bloggauksessani näin: Runoilija Viikilän ensimmäinen proosateos tarjoaa kauniita filosofisen pohtivia ajatuskatkelmia. Sitä samaa odotin löytäväni myös hänen runoistaan. 

Kyllä, pohtivaa filosofointia löysin, mutta en Akvarellien haikeaa herkkyyttä. Runoissaan Viikilä  näyttäytyy hyvin terävänä ja sarkastisena, jopa kyynisenä. Viikilä tykittää vimmaisesti saarnaten. Useimmat runot ovat hyvin pitkiä aforistisia proosarunoja. Aiheissa kuvastuu draamallisesti nykyihmisen absurdi arkipäivä. Dramaturgin koulutus näkyy arjen visuaalisissa, kohtaus kohtaukselta etenevissä kuvaelmissa, esim. tennisottelun kuvauksissa. Viikilä puhuu paljon autoista, kuntoilusta ja jopa julkisuuden henkilöistä Ilkka Kanervasta Anna Abreuhun. Nykyihmistä huijaavat mm. uskonto ja mainokset,  elämää säännöstelevät kaiken maailman säännöt ja säädökset. Tähän muutama sitaatti:

Jos rakastaa autoja, vihaa eniten autossaan: 
Tie ei ole koskaan tyhjä, vaikka mainoksessa oli.
...
Naiset ajavat pieniä autoja. Volvoissa he näyttävät siltä kuin auto olisi jonkun toisen. 
Ikämies haluaa ympärilleen paljon peltiä. 
Viagrapäissään tulee hutiloitua ja elämän viimeiset vuodet ovat kalliit.
...
Omaksua kirjasta tai musiikista uusi elämänasenne, ottaa polkupyörä ja ajaa maailmaan. 
Jännätä yltääkö kaupunginosasta pois ennen kuin vire loppuu.
...
Varhain aamulla mies herää kaikkien aistiensa kanssa yhtä aikaa, 
mutta heikoimmat niistä väsyvät jo aamiaisen aikana. 
Ei ole yhdentekevää miten päivän ensimmäiset hetket käyttää.
...
Kuntopyörällä poljet hyvää oloa tai alkuverryttelet kodin kuntosalilla. 
Virkistyäkseen ei ole enää välttämätöntä nähdä maisemia. 
Pyöräillessä voi hengittää myös huoneilmaa.

Viikilä ei selitä runojaan puhki, vaan jättää lukijan omalle oivallukselle tilaa. Siispä en selittele minäkään enempää. On luettava, koettava ja oivallettava itse, omasta itsestä käsin. Ensi lukemalla Viikilän aforistiset runot eivät oikein avautuneet, toisella ihastelin niiden mainiota ja terävää sarkasmia. Viikilä osoittaa että nykyrunous on tarkkaavainen nykypäivän huomioitsija ja tulkki. Kaukana ovat kansallisromanttiset kuvastot ja hempeät loppusoinnut, mutta runouden taistelu paikasta auringosta kirjallisuuden kentässä jatkuu:

Löydetty runo, josta tehty proosaa, proosaa myyty, tuotto noudettavissa.


Tämän kokoelman on lukenut myös Tuija
Runoja I / 2008 kokoelmasta Kiiltomato, Runoja II / 2010 kokoelmasta Esa Mäkijärvi

Jukka Viikilä
Runoja I - II
Gummerus 2017
****
Arvostelukappale - Kiitokseni kustantajalle

25. maaliskuuta 2017

Sinikka Vuola - #runo100

Replikan ja runohaasteen innoittamana lainasin kirjastosta pari Vuolan runokokoelmaa - Maailman vaikein kieli ja Orkesteri jota emme kuule. Heti kärkeen todettakoon, että olen varsin tottumaton nykyrunouden lukija, mutta lukijalla on aina lupa ja vapaus tulkita kuten itse kokee, eikö vaan. Niinpä esitän rohkeasti muutamia mieleeni nousseita ajatuksia. Bloggauksia en näistä löytänyt, molemmista ainoastaan Kiiltomadon arviot.

Maailman vaikein kieli **** / Tammi 2013 / Vuolan kolmas runoteos, Yleisradion Tanssiva karhu -runopalkintoehdokas 2014 / KiiltomatoYle


Proosa kävelee, mutta runous tanssii.

Maailman vaikein kieli on tietenkin ihmissuhteet. Yhdessä runossa sanotaan, että matka luoksesi on maailman vaikein kieli. Tämä on suuri kuuma lause, joka ulottuu koko kokoelmaan. Runouden klassiset teemat ovat rakkaus ja kuolema, ja ne ovat tässä kirjassa mielessäni esillä melkein hopeatarjottimella. - Vuola

Vuolan runous todellakin tanssii
Se tanssii hyvässä suggestiivisessa rytmissä ja ilakoiden. Tämän ilottelevan kokoelman liki jokaisesta runosta löysin jonkun oivaltavan ja riemastuttavan lauseen. On lyhyitä runoja ja pitkiä runoja; typografisia kokeiluja, erikokoista fonttia, boldia; kartan muotoista kuvarunoa. Elämän juuret ovat luuytimessä ja maailman keskipiste Lontoossa. Tuo kaupunki luo erilaisia ihmisiä kuin vaikka Buenos Aires... Aamuaikaan Lontoo on kaunotar joka nukkuu sataan rasiaan kätkettynä, iltaisin mies joka kirjoittaa komedioita ja tragedioita salanimellä Shakespeare...

Muissakin kaupungeissa piipahdetaan: Venetsiassa ja Bangokissa; taikauskon Bretagnessa. Maailman suurin kaupunki Nekropolis siintelee taustalla. Se on kaupunki jonne kaikki meitä ennen eläneet äärettömät sukupolvet ovat joutuneet ja jonne itsekin olemme matkalla. Mikä huikea ajatus. Adagio etenee arkunkantajan askelin: hitaasti, suurta taakkaa kannatellen. (...) Rakas ystävä, haluaisin kirjoittaa sinulle, mutta sinä olet jo kuollut : tämä on maailman suurin kaupunki sillä kaikki päätyvät tänne, ihan kaikki :

Vuola leikittelee kielellä ja sijamuodoilla 
  • Tiedän nyt, että tällä kielellä tunneverbiin liittyy aina partitiivi, ihmistä aina osaksi rakastetaan ja osaksi vihataan. 
  • Taivutan liian vahvaa verbiä, monikko käy turhaksi Olen aivan yksin vaikka koko kaupungin ihmiset kävelevät selkäni takana...
  • Yksin kuin Maria Callas viimeisinä vuosinaan,  vailla ääntä, vailla Onassista, kirotun yksinäisenä kuin viimeinen jättiläispanda Berliinin eläintarhassa...
  • Preesensin ja futuurin välillä ei ole eroa: mihin sitoudut nyt, sitoudut myös tulevaisuudessa...
  • Voidaan sanoa 'sakset ovat pöydällä' mutta entäs 'pöydällä on sakset', kysyn vaan? (...) Pöydällä on sakset. Niin vissiin. Onko minulla sinut?

Kirjan yhdeksän osaa sisältävät monia koskettavia ajatuksia ja runoja. Norma Jean tuskailee pilkunviilaajamiestään, Maria Callas äänensä menoa, maanviljelijät hallan viemää satoaan, nainen sydäntä riipaisevasti syntymätöntä lastaan; Bangokin huorat kulkevat Pradan kengillä kohti kuolemaa, Elizabeth Taylor postittaa kahdeksatta hääkutsuaan eikä paisunut Henrik VIII mahtunut arkkuunsa. Vuola antaa unettomalle 18 uutta tapaa laskea lampaita - todennäköisyys kerrallaan.

Kirja on hullutteleva ja aiheiltaan runsas, mutta minua ei haitannut ollenkaan. Viihdyin Vuolan mielikuvituksen säkenöinnissä ja hänen runoutensa rytmissä. Runo Elämä. Käyttöohje antaa montakin ilkamoivaa elämänohjetta, ja lopuksi: Älä koskaan katso taaksesi. Älä ole sen kanssa jota et rakasta. Minä annan lukijalle ohjeeksi: Älä jätä Maailman vaikeinta kieltä lukematta! 

Se alkaa rytmistä, painavan ja painottoman vaihtelusta, avautumisesta ja sulkeutumisesta, systolesta ja diastolesta, levosta ja työstä, arjesta ja juhlasta, sodasta ja rauhasta, äänestä ja hiljaisuudesta, liukumisesta suden hetkeen ja hetkestä pois, ojennuksesta ja koukistuksesta, renessansseista ja pimennoista, mimesiksestä ja diegesiksestä, ylevästä ja groteskista, alfasta ja omegasta, lopusta ja alusta, tästä : talvi kevät kesä ja se neljäs, vuoksista ja luoteesta, noususta ja asettumisesta, sisääntyöntymisestä ja ulosvetäytymisestä, täyttymisestä ja tyhjentymisestä; se saa alkunsa hellyydestä läikkymässä hellyyttä vasten, supistuksista, hapen ja hiilidioksidin vuorottelusta, ja lima kuin hellyys ympäröi, kun se syntyy,
                                                               verissä päin ulos maailmaan sisään,


Orkesteri jota emme kuule ** / Tammi 2007 / Vuolan esikoisrunoteos / Kalevi Jäntin palkinto 2007 / Kiiltomato

Satakieli ei opi laulamaan, se laulaa vaan.

Musiikki ja sen rytmi ovat Vuolalle tärkeitä. Kenties hän soittaa itse, on myös muusikko tai laulaja? Kokoelmassa on kuusi osaa: Orkesteri, jota emme kuule, Omaan tahtiin, Orkesterin nahkoja, Pimeää vain silmille, Nahanvaihtaja ja Nuottiviivoitettu häkki. Musiikki on itselleni vieraampi alue enkä soita mitään instrumenttia. Tämä kokoelma on korkealentoisempi eikä se oikein avautunut minulle. Parhaiten avautuivat vuodenajoista ja rakkaudesta kertovat runot. Kirjassa tekstit on asemoitu taidokkaasti, katsotaan pystyykö bloggeri siihen:

Jos myöhästyy kohotahdista, ei enää voi kutsua
                      sitä takaisin; mitään ei voi.
                                           Odotamme kertausta: tätäkö se olikin?
Aikamme vilahti instrumentin läpi,
                       kävi kumartamassa, siinä se. Käsistä raukeaa viimeinen sävel,
                                            kaukaisen himon muisto.

Vuodenajoista kertovat runot ovat aika pitkiä. On  Talvi, Kevät, Kesä, Syksy ja Joulunalusruuhka. Tähän maaliskuuhun sopii ehkä alku Keväästä:

             Täällähän sinä olet, taas kevät
parittomilla viikoilla pummaat tulta, valoa
              parillisilla tarraat kehen tahansa, kaupparatsuihin,
suudelmiin, mitä nuo imelät pyrkyrit ovatkin
              Onko kellään tulta? kysyt
baarissa, riehut vihreääsi, auttamatonta:
               vanha suola janottaa, monet kerrat
ryhdyt talveen, koleaan vuodekumppaniin
               Ryppyinen ukko, ei siitä taaskaan irtoa
kuin hymykuoppien nipistysjäljet
               Et oikein tiedä pitäisikö tässä pukea
vai riisua, antaudut sille
               pitkin puistatuksin, hiukset takkuisina
niin sanotun rakkauden jäljiltä
               yrität jotain, säveltapailua, uusia surkeita treffejä
Ja aina vain se vanha äijä läähättämässä niskaan...
               etc.
Runokokoelma Musta ja punainen / Tammi, 2009
Ilmestyy toukokuun alussa:
Olet täyttänyt ruumiini tulella - Eroottisen runouden antologia / Wsoy 2017 / toimittanut Sinikka Vuola

Sinikka Vuolan toimittama teos juhlistaa suomalaisen runouden aistillisuutta ja erotiikan monimuotoisuutta. Teos tulee iholle ja täyttää lukijansa eroottisilla kohtaamisilla. Antologiaan on monipuolisesti valittu elävien runoilijoiden tekstejä vuosilta 2000-2016. Teos toimii runon lukijan hemmotteluteoksena, kattavana käsikirjana ja kauniina lahjakirjana.
Runojen lisäksi kirja sisältää runoilijoiden kirjoituksia runojensa synnystä ja eroottisten elementtien käytöstä.

Hehkuvan verisen pionin sielu / sykkii ihmisyyteni verivirtaa / hehku latautuu sydämeni sisälle / laavan lailla / rakkauden mahlaa kaikissa astioissani.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...