3. elokuuta 2020

Aino Vähäpesola - Onnenkissa


Aino Vähäpesolan esikoisteos Onnenkissa sai paljon huomiota julkaisuvuonnaan ja se oli myös HS-esikoispalkintoehdokkaana. Kuuntelin esikoiskirjailijoita Helsingin kirjamessuilla ja siitä asti olen halunnut tutustua teokseen, mutta vasta nyt se päätyi lukuun. Minua kiinnosti Edith Södergran ja houkutti kirjan ihastuttava kansi, joka mukailee valokuvaa Södergranista Raivolassa Totti-kissa sylissään.

Kirjan minäkertoja kuvaa autofiktiivisesti elämäänsä ja tutkii väitöskirjaansa varten Södergranin runoja feministisestä näkökulmasta. Hän löytää feminististä ajattelua Södergranin aikanaan sekä ihailua että ihmetystä herättäneestä modernistisesta ja loppusoinnuttomasta runoudesta. Kirjassa on nuoren opiskelijan arkea, joogaa, seksiä ja biletystä. Koska minut erottaa kirjailijan sukupolvesta muutama vuosikymmen, olisin toivonut enemmän Södergrania ja vähemmän autofiktiota. En tuntenut kirjaa ns. omakseni enkä osannut haltioitua Vähäpesolan kaikista pohdinnoista, vaikka sujuvakynäinen hän onkin. Rohkea ja avoin hän on myös, siitä plussat. Nuorten naisten autofiktiolla (Sisko Savonlahti, Saara Turunen) on toki lukijansa ja ansionsa, mutta ei puhuttele minua.

Kiinnostavinta antia minulle olivat Edith Södergranin runouteen ja elämään liittyvät mietteet. Siteeraan kaksi runoa, jotka on suomentanut Pentti Saaritsa. Vähäpesolan kirja sai nimensä runosta Onnenkissa ja Vierge moderne taas näyttäytyy kirjailijalle feministisenä ja rajuna yli sadan vuoden takaa.


ONNENKISSA
Minulla on onnenkissa sylissä,
se kehrää onnenlankaa.
Onnenkissa, onnenkissa,
nämä kolme hanki minulle:
hanki kultainen sormus
joka kertoo että olen onnellinen;
hanki minulle kuvastin
joka kertoo että olen kaunis;:
hanki minulle viuhka
joka leyhyttää pois ahdistavat ajatukseni.
Onnenkissa, onnenkissa,
kehrää vielä vähän tulevaisuudestani!
_____


VIERGE MODERNE
En minä ole nainen. Olen neutri.
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa...
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,
olen malja kaikkien naisten kunniaksi, 
olen askel kohti sattumaa ja turmiota, 
olen hyppy vapauteen ja itseyteen...
Olen veren kuiske miehen korvassa, 
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kieltäymys,
olen uusien paratiisien portinkilpi.
Olen liekki, etsivä ja ripeä,
olen vesi, syvä mutta polviin saakka uskalias,
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä ja ehdoitta.

"Runossa puhuu vallankumouksen keulahahmo. Runon nimi ja ideologia toistuu aikakauden filosofien feministisessä visiossa ’uudesta naisesta’. Runon uusi nainen on lähes raivoisan salliva itseään ja oletettavasti muitakin kohtaan. Hän tunnustelee sukupuolen rajoja. // Puhuja laajenee kohti muiden sukupuolten laatikoita. Hän laajenee muihin ulottuvuuksiin, muihin luonnon elementteihin. Hänen identiteettinsä ei ole litteä vaan moniulotteineen. Hurmoksellinen ja ohjelmallinen ääni ja rytmi tekevät tästä identiteetin laajenemisesta juhlallista paisumista, rynnäkköä."

Aino Vähäpesola - Onnenkissa
Kansi Anna Salmi
Kosmos 2019
Kirjastosta
_______________
HS
Kirjojen kuisketta
Lukuisa
Mitä luimme kerran

Södergran Biografiakeskuksessa


Onnenkissan piti olla kirja Edith Södergranista tai oikeastaan siitä, miksi Södergranin runot ovat ajankohtaisia juuri nyt. Mutta samalla siitä tuli autofiktiivinen romaani naiseudesta, joogasta, seksistä, kuolleen miehen asennosta, raitapaidoista ja elämästä setien ehdoilla rakennetussa maailmassa. Onnenkissa liikkuu esseen, autofiktion ja romaanin välimaastossa ja pakenee määrittelyjä. Se on nerokkaan kaunis ja ikiaikaisen viisas kirja, jonka proosa on valaisevaa ja lohdullista. 

Aino Vähäpesola (s. 1994) on helsinkiläinen kustannustoimittaja, joka valmistelee gradua Edith Södergranin runojen feministisestä luennasta. Onnenkissa on hänen esikoisromaaninsa.
_____

PS
Sanoin yllä, etteivät nuorten naisten autofiktiot puhuttele minua. Poikkeuksiakin on. Emma Kantasen esikoisteoksesta Nimi jolla kutsutaan öisin pidin todella paljon.

1. elokuuta 2020

Heinäkuun luetut


Heinäkuu oli äänikirjojen ja tavallistakin korostuneemmin naisten. Kuuntelin 11 äänikirjaa, luin 5. Tuijata. Kulttuuripohdintoja veti jo kuudetta kertaa Naistenviikko-haastetta, johon osallistuin kuudella postauksella. Osallistuin myös kirjabloggareiden Klasikkohaasteseen Eeva Joenpellon Rouva Gladilla.  Heinäkuun listassani on vain kolme miespuolista kirjailijaa - etelä-afrikkalainen Trevor Noah, ranskalainen Jean-Paul Didierlaurent ja sveitsiläinen Robert Seethaler, mutta he olivat kaikki todella kiinnostavia kirjailijatuttavuuksia!


Victoria Hislop - Paluu ***** Bazar 2016, äänikirja 2020 #äänikirja
Kirjan parasta ja kiinnostavinta antia olivat Espanjan sisällissodasta kertovat osuudet. Hislop oli valinnut tapahtumapaikaksi oivallisesti Granadan, jossa homoseksuaaliksi tiedetty Frederico García Lorca murhattiin elokuussa 1936. Hislop kertoo, miten julma ja verinen sisällissota ja sen jälkeinen Francon diktatuuri tuhosivat yhden aivan tavallisen granadalaisen Ramírezin perheen. Politiikka tuli myös perheen poikien väliin. Ramírezin perheen ainoa tytär Mercedes oli 16-vuotias ja eli flamencolleen. Minua viehätti valtavasti tapa, jolla Hislop selitti ja kuvasi flamencoa. Hislop on tutkinut Espanjan sisällissodan kulkua tarkoin ja perustaa romaaninsa faktaan. Minusta Paluu on yksi parhaista Espanjan sisällissodasta lukemiani kirjoja. 


Trevor Noah - Laiton lapsi ***** Atena 2020  #äänikirja
Trevor Noah syntyi mustan äidin ja valkoisen isän lapsena, laissa rikolliseksi määritellystä suhteesta. Muistelmateoksessaan Laiton lapsi kansainvälisen koomikonuran luonut Noah kertoo millaista oli kasvaa jyrkän apartheidin, köyhyyden ja väkivallan keskellä Etelä-Afrikassa. Trevorin ongelma oli se, ettei hän kuulunut mihinkään apartheid-hallinnon määrittelemään roturyhmään. Hän oli identiteetiltään musta ja kasvoi mustan yksinhuoltajaäidin poikana mustien Sowetossa, mutta oli ihonväriltään liian vaalea kuuluakseen täysin heihin. Kirja on vetävä ja huippukiinnostava. Etelä-afrikkalaista raakaa ja väkivaltaista todellisuutta Noah höystää hauskoilla välähdyksillä elämästään. Käsittämätöntä, että noissa oloissa kasvanut lapsi on selviytynyt ja luonut upean kansainvälisen uran!
⠀⠀⠀⠀⠀

Tara Westover - Opintiellä ***** Tammi 2019 #äänikirja
Tara Westover kertoo lapsuudestaan seitsenlapsisen perheen nuorimpana Idahon takamailla ja oudosta opintiestään. Muistelmat on hienosti ja sykähdyttävästi kirjoitettu, mutta päällimmäiseksi tunteeksi jäi ihmetys. Ihmetys siitä, että Tara selvisi täysipäisenä ja ylipäätään hengissä lapsuudestaan ja nuoruudestaan ja onnistui lopulta väittelemään tohtoriksi. Voisin myös epäillä, onko kaikki perheen elämästä kerrottu tottakaan, mutta päätän uskoa ja siirrän ihmetykseni totuuden pohtimisesta vaikka amerikkalaisen yhteiskunnan ihmettelyyn. Opintiellä on uskomaton selviytymistarina. Onneksi Tara sai nuorena tukea veljeltään Tyleriltä, joka oli jo aiemmin irtautunut kodista ja lähtenyt opiskelemaan. Myös isän äiti ja äidin siskot rohkaisivat nuorta Taraa opintielle. Tarvittiin lahjakkuutta, sinnikkyyttä ja luja tahto kaikesta uudesta ja omista sivistyksen aukoista selviämiseen - yksinkertaisesti ihailtavaa. 

MUUT KOTIMAISET
Eeva Joenpelto - Elämän rouva, rouva Glad **** Wsoy 1982 ❤︎
Vappu Kannas - Rosa Clay *** Schildts & Söderströms 2020 #äänikirja
Tuija Lehtinen - Pensionaatti Huojuva talo *** Otava 2019, äänikirja 2020 #äänikirja

MUUT ULKOMAISET
Agatha Christie - Stylesin tapaus **** Wsoy 1970/2020 #äänikirja
Jean-Paul Didierlaurent - Lukija aamujunassa **** Tammi 2014, äänikirja 2020 #äänikirja ❤︎
Petina Gappah - Pimeydestä loistaa valo **** Tammi 2019 #äänikirja 
Petina Gappah - Muistojen kirja **** Tammi 2017
Anna Gavalda - Viiniä keittiössä **** Gummerus 2004
Anna Gavalda - Karkumatka *** Gummerus 2010
Jill Mansell - Kaikki alkoi salaisuudesta *** Bazar 2020
Emilie Pine - Tästä on vaikea puhua **** Atena 2020  #äänikirja
Robert Seethaler - Kokonainen elämä **** Aula & Co 2020 #äänikirja ❤︎
Rebecca Solnit - Miehet selittävät minulle asioita 2019 ** S&S #äänikirja


Aurinkoa ja lukuelämyksiä elokuuhusi!

31. heinäkuuta 2020

Eeva Joenpelto - Elämän rouva, rouva Glad - Klassikkohaaste


Luin keväällä Helena Ruuskan oivallisen elämäkerran Eeva Joenpellosta ja siitä lähtien olen halunnut tuoda Joenpeltoa myös blogiini. Valitsin hyllystäni uusintalukuun teoksen Elämän rouva, rouva Glad, joka ilmestyi vuonna 1982. Olen lukenut teoksen vuosia sitten kerran tai kaksi. Muuta en muistanut kuin sen, että teos oli vakuuttava. Uudestaan lukiessa huomasin, että paljonpa olin unohtanut.

Kirjan nykytasossa eletään 30-lukua ja lukija tapaa rouva Gladin asumassa pienessä kaupungissa, jonne hän on muuttanut pari vuotta sitten, kun kolmannen aviomiehen Nalle Ketosen kanssa kävi niin kuin kävi. Rouva Glad on keski-ikäinen helmiinsä ja kettupuuhkiinsa pynttäytyvä itsenäinen nainen. Häntä pelottavat sosialistit ja se, että ne ryöväävät verotuksellaan häneltä kaiken. Maallista omaisuutta onkin kertynyt: liikeyrityksiä ja asuinhuoneistoja Helsingissä.

Mutta ei rouva Glad ole aina rikas ja kopea ollut. Joenpelto kerii rouvan elämän tapahtumia nykyhetkestä taaksepäin ja paljastaa vasta loppusivuilla sen perimmäisen syyn, miksi rouvasta alkoi kehittyä se nainen mikä hän on tänään. Rouva Glad on muutaman miehen muovaama ja katkerasti pettämä. Hän on niellyt nöyryytyksensä ja oppinut karvaasti, ettei lähimpäänkään ihmiseen voi luottaa, voi luottaa ainoastaan itseensä. Joenpelto kuvaa taitavasti rouva Gladin mielenliikkeitä ja ajankuvaa. Hänen ilmaisunsa on hyvin tarkkaa ja tikkaavaa,  höyryjunan lailla etenevää. Tuntuu kuin kirjailija käyttäisi mikroskooppia ja toisi sen avulla henkilöistä siivun kerrallaan lukijalle.

Keskimmäisen aviomiehen, rakennusmestari Viljami Gladin opettamana arasta ja hylätystä rouva Saara Nygrenistä os. Heinonen  tuli laskelmoiva bisnesnainen. Etunimi muuttui tyylikkäämmäksi Saraksi ja vaatteet ylellisiksi. Rakennusmestari oli rouvaa vanhempi ja käytti tätä bisnesneuvotteluissaan ja -illallisillaan koreana kukkasena ja liiketoimien helpottajana. Ja rouva hymyili niin että leukaperiä pakotti ja tanssi itsensä uuvuksiin. Välillä tuntui tyhjältä, mutta oli tanssittava puolison pillin mukaan, ja miehen kuollessa huomattava omaisuus siirtyi hänen omistukseensa ja rouva kaipasi ja itki ja suri ja masentui.

Hänen Helsingin vuokralaisensa neiti Ketonen kutsui rouvan kotiinsa maalle isoon taloon, jossa iloisessa siskoparvessa masennus hellitti ja uusi rakkaus ja seksuaalinen halu hyökyivät Saran elämään. Talon isäntä Nalle oli kymmenkunta vuotta nuorempi, viriili sängyssä, mutta mieleltään herkempi kuin rouva saattoi aavistaakaan. Sara oli tottunut laskemaan, mitä viivan alle jäi - ja nyt jäi pelkkä nolla. Hän hääti talosta miehen siipeilevät ja pelkästään kuluttavat siskot, traagisin seurauksin.

Rouva Gladin oli vaihdettava taas paikkakuntaa säilyttääkseen kasvonsa. Uudella pienellä paikkakunnalla oli helppo saavuttaa näkyvä ja arvostettu asema seurapiireissä. Paikkakunnan nimismies Järvinen alkoi etsiytyä rouvan seuraan, ja mikäs siinä, nimismies on pienellä paikkakunnalla tärkeä mies, josta voisi hyötyä. Mutta loppujen lopuksi tämä nimismies oli heikko ja höyrähtänyt. Mies oli IKL:n lumoissa, koulutti nuoria poikia järjestöön, tuhlasi alistamansa vaimon perinnön ja rakastui kuin nulikka nuoreen koulutyttöön.

Aivan teoksen lopussa lukija saa tutustua nuoreen ja mitätöityyn Saara Heinoseen, joka ei ollut yhtään mitään, ei vanhempiensa eikä etenkään lääkäriksi opiskelevan veljensä silmissä. Rumaksi ja tyhmäksi haukutun tytön elämään astui unelmien prinssi kartanonpojan Åke Nygrenin muodossa. Vihille mentiin pikaisesti, mutta elämä kartanossa ei tuonutkaan auvoista onnea. Agronomipuolisolla oli kädet täynnä työtä työväen lakkoillessa ja sisällissodan kolkutellessa ovella ja appivanhemmat sulkivat köyhän miniän täysin ulkopuolelle. Sitten syttyi sisällissota, Åke lähti sotimaan eikä palannut muiden miesten lailla. Nuori ja pitkästynyt Saara lankesi paikkakunnalta toiselle työn perässä kulkevan komennusmiehen syliin niine tavallisine seurauksineen.

Joenpelto luo aivan mahtavan henkilökuvan rouva Gladista, pettymysten pyrkyrimäiseksi muovaamasta naisesta. Kun ei ollut onnea mies- eikä muissakaan ihmissuhteissa, oli pakko kiinnittyä kynsin hampain rahaan ja omaisuuteen. Ne olivat ainoa turva. 1900-luvun alkuvuosien ajankuva poliittisine vääntöineen ja luokkaeroineen on myös hienosti kuvattu. Päähenkilön ohella romaanissa on liuta kiinnostavia sivuhenkilöitä. Rakennusmestari Glad jäi hiukan etäiseksi, sen sijaan kuvottavaan nimismies Järviseen Joenpelto on ladannut kaikki heikon ja aatteeseensa fanaattisesti uskovan miehen piirteet. Elämän rouva, rouva Glad on laatuproosaa kuten tältä painosten kuningattarelta voi odottaakin.

Eeva Joenpelto - Elämän rouva, rouva Glad 
Wsoy 1982
Omasta hyllystä
______________
Kartanon kruunaamaton lukija
Leena Lumi


Osallistun tällä postauksella kirjabloggarien klassikkohaasteeseen nro 11,
jota tällä kertaa vetää Jane Kirjan jos toisenkin -blogista.

Klassikkohaasteisiin aiemmin lukemani:
#10: Ernest Hemingway - Kenelle kellot soivat
#9: Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
#8: Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
#7: José Saramago - Ricardo Reisin viimeinen vuosi
#6: Konstantin Paustovski - Kertomus elämästä #3