24. kesäkuuta 2019

Jenny Erpenbeck - Mennä, meni, mennyt


Koko Eurooppa oli pakolaiskriisin takia täysin sekaisin kun Jenny Erpenbeckin teos Gehen, ging, gegangen - Mennä, meni mennyt ilmestyi vuonna 2015. Pakolaiskriisi oirehti jo edellisenä vuonna. En tiedä kuinka kauan Erpenbeckillä tämä teos oli työn alla, mutta ilmestymisen ajoitus oli napakymppi.

Kirjan päähenkilö on eläköitynyt klassisten kielten professori Richard. Hän on syntynyt ja kasvanut Itä-Berliinissä ja edelleenkin, 25 vuotta muurin murtumisen jälkeen, miehellä on vaikeuksia suhtautua länteen ja yhdistyneeseen Saksaan - hän tuntuu olevan yhtä eksyksissä kuin afrikkalaiset turvapaikanhakijat, joihin hän kohta tutustuu. Vaimo on kuollut, nuori rakastajatar hylännyt ja mies elelee yksin talossaan järven rannalla. Kaupungilla Richard näkee afrikkalaisten pakolaisten nälkälakon eikä tapahtumaa suuremmin huomioi. Sitten myöhemmin Richard törmää heidän protestileiriinsä Oranienplatzilla. Turvapaikanhakijoilla on ollut leirinsä keskellä kaupunkia jo kaksi vuotta ja Richard alkaa käyttää aikaansa heidän jututtamiseensa. Itse asiassa hän suorittaa eräänlaista tutkimusta näiden miesten kotimaista, menneisyydestä ja pakolaisuuden kulusta - ja huomaa oman tietämättämyytensä, niin sivistynyt mies kuin onkin.

Erpenbeck on itsekin syntynyt Itä-Berliinissä (1967) ja itä jotenkin menneisyyteen jämähtäneen Richardin silmin oli todella kiinnostavaa luettavaa. Mutta en voi sanoa pitäneeni Richardista. Hän on mies, joka on elänyt elämänsä ottamatta kantaa mihinkään, kulkenut silmälaput silmillä ja elänyt kaiken ulkopuolella omalla saarekkeellaan. Nuoren rakastajattarensa mies mainitsee hyvin usein, pitkän avioliiton ongelmat jäävät rivien väliin lukijan tulkittaviksi. Vaimo joi ja haastoi riitaa; aivan kirjan lopussa syy tähän selviää Richardin ällistyttävästä puheenvuorosta.

Richard uppoaa monen afrikkalaisen turvapaikanhakijan elämään, haastattelee heitä, opettaa yhdelle pianonsoittoakin, opettaa heille saksaa ja hoitaa heidän kanssaan jopa paperisotaa. Hienosti Erpenbeck rinnastaa hyvin toimeentulevan eurooppalaisen ja afrikkalaisen, joka ei todellakaan voi miettiä mihin kulutushyödykkeisiin rahaa käyttäisi. Afrikkalaisella rahaa ei ylipäätään ole. Turvapaikanhakijoiden toivoton tilanne tulee hyvin selväksi. Vaikka Saksassa on avoimia työpaikkoja vaikka kuinka, ilman työlupaa turvapaikanhakijoita ei voida palkata. Useimpia heitä odottaa maastakarkotus, vaikka väliaikainen oleskelulupa olisi myönnettykin: heidät karkotetaan työttömyyden riivaamaan Italiaan, sillä sinne heistä useimmat ensimmäiseksi päätyivät.

Richardin kiinnostus turvapaikanhakijoiden tilanteeseen erottaa muka ystävät oikeista ystävistä. Yksi elämänikäinen ystäväpariskunta menettää ystävästatuksensa, mutta jäljelle jää monia, jotka tarjoavat afrikkalaisille turvapaikanhakijoille katon pään päälle, vaikkakin väliaikaisen. Erpenbeckin kerronta tuntui minusta jotenkin hyvin jämptiltä ja hyvin saksalaiselta. Olisin toivonut enemmän tunnetta traagisiin kohtaloihin. Ehkä sitä oli, mutta minuun se ei yltänyt. Kieltämättä ajatuksia herättävä teos - eikä EU:ssa pakolaiskysymystä olla vieläkään ratkaistu.

Jenny Erpenbeck - Mennä, meni, mennyt
Alkuteos Gehen, ging, gegangen 2015
Suomentanut Jukka-Pekka Pajunen
Kansi Laura Lyytinen
Tammi 2019
Kirjastosta
_______________

Kirjaluotsi, Mummo matkalla, Kirsin Book Club

18. kesäkuuta 2019

Kulttuurielämyksiä Tuusulan Rantatiellä ❤︎

Viime kesänä podin murtunutta nilkkaani ja makasin kotona kuin tatti.
Siksi nyt tekee mieli liehua siellä sun täällä. Tuusulan Rantatien taiteilijayhteisöissä 
olen vieraillut toki ennenkin, mutta kyllä tätä kaunista miljöötä katselee vaikka
useammankin kerran kesässä! 
Muutama kuvakollaasi Ainolasta, Erkkolasta, Halosenniemestä ja Lottamuseosta
- vinkiksi kesälomallaan täällä päin matkaileville.


Ainola on aivan hurmaava kotimuseo, kodikas ja sympaattinen.
Tuntuu kuin Sibeliukset voisivat milloin tahansa tulla vierasta tervehtimään!
Ensi syksynä ilmestyy muuten Riitta Konttisen elämäkerta Aino Sibeliuksesta (Siltala).





Erkkolassa juhlitaan J. H. Erkon (1849-1906) syntymän 170-vuotisjuhlaa.
Näyttely oli mielenkiintoinen ja siinä aivan lähellä on vaatimaton Aleksis Kiven kuolinmökki.
J. H. Erkon runo Lehtityttö löytyy Marjut Hjeltin toimittamasta teoksesta 

”Työmieslehti - viisi penniä - ostakaa!”
Viiman vinkuen, purren pakkasen,
katupielessä huutaa tyttönen:
”Työmieslehti ostakaa!”

Kansa virtaa vaan, harva ostaakaan.
Eikö vaikeroi tyttö kodistaan,
ei hän hiisku äidistään,
kuinka hän jäi kärsimään
kuuden pienen lapsen luo -
huvittaisko keitään tuo!

Joku rientäen viskaa viitosen,
joukko kulkee pois, tuskin huomaten.
Tyttö, hän ei taatostaan
kerro, kuinka maailmaan,
lakon tehden läksi se,
jätti tyhjän perheelle.

”Työmieslehti - viisi penniä - ostakaa!”
Tyttö kalvas sen huutaa väristen,
koti, läksytkin johtuu mielehen.
”Työmieslehti ostakaa!”

Kautta pimeän kotiin kiitää hän.
”Ehkä vaaratta sinne ennätän.”
Saapuu. - Kylmä, kostea
huone. Pienin sairaana.
Missä äiti? - Pyykillä.
Joukko alkaa itkeä.

”Työmieslehti - viisi penniä - ostakaa!”
Tuota huutoa kuulen ulkoa
enkä rauhaa saa pienten itkulta.
”Työmieslehti ostakaa!”

J.H. Erkon runo ”Lehtityttö”. Valvoja 4.1901. - Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.


 Pekka Halosen taiteilijakodissa Halosenniemessä on upea kesänäyttely teemalla
Naisia tupa täynnä. Näyttely esittelee meidän kultakauden pahaimmistoa -
naisia sekä taiteilijoina että malleina. Esillä teoksia näiltä taiteilijoilta:

Pekka Halonen, Elin Danielson-Gambogi, Helene Schjerfbeck, Maria Wiik, Amélie Lundahl, 
Albert Edelfelt, Ellen Thesleff, Fanny Churberg, Venny Soldan-Brofeldt, Akseli Gallen-Kallela, 
Eero Järnefelt, Eero Nelimarkka, Tyko Sallinen, Helmi Biese, Anna Sahlstén, Eemil Halonen, 
Marcus Collin, Anders Zorn.

Esillä Elin Danielson-Gambogilta kymmenkunta teosta, mm. nämä, jotka 
Kati Kanto on tekstittänyt hurmaavasti teoksessaan Suomalais-Italialainen rapsodia:


"Balda-tädin kanssa tulen hyvin toimeen, kaikki tulevat. Kukaan ei pärjää hänelle pasianssissa. 
Se on hänen bravuurinsa, jota hän kertoo harrastaneensa nuoresta tytöstä lähtien.
Varsinaiseksi maestroksi hän onkin kehittynyt! Balda-täti polttelee tupakkaa 
ja nautii selvästi elämästään. Hänestä on yhdentekevää, mitä muut hänestä ajattelevat."
- Balda-tädin ajanviete 1886


"On selvää, että uin koko ajan vastavirtaan. Aivan koko ajan joudun taistelemaan jotain vastaan. 
Jos se ei ole konkreettinen este, jonkun ihmisen mielipide, on se yleinen ajatusmaailma.
Miten paljon rakastankaan Tyttyä esittävää maalaustani, jossa hän vetelee haikuja tupakastaan.
Se on niin tyypillinen näky hänestä! Mutta kuinka paljon olenkaan saanut kuulla 
siitä paheksuntaa ja väheksyviä huomautuksia! "
- Teepöydän ääressä, 1890


Lottamuseo on todella vaikuttava. Museotilat tämän kauniin vaaleansinisen
rakennuksen toisessa kerroksessa kertovat modernein audiovisuaalisin keinoin
lottien ja meidän tarinaamme.


Jos matkailija kaipaa ruumiinkin ravintoa, voi pistäytyä lounaalla vaikka Krapihovissa!
Olen kerran istunut isossa seurueessa tässä tunnelmallisessa ravintolassa,
ruoka oli hyvää ja palvelu erinomaista. Kuva Wikipedia.


Toivotan kaikille lukijoilleni ihanaa ja aurinkoista juhannusta!

17. kesäkuuta 2019

Kirjeitä jotka mullistivat maailmaa - toim. Shaun Usher



"Hektisen aikamme keskellä käsin kirjoitetut kirjeet pysäyttävät ja herättävät historian eloon. Kirjaan on kerätty kirjeitä maailman eri kolkista ja eri aikakausilta. Kirja sisältää alkuperäisen, usein käsinkirjoitetun, kirjeen sekä sen suomennoksen – tarvittaessa selityksen ja taustoituksen kera. Yli sata kirjettä, yli sata ihmiskohtaloa!” - kustantaja

Shaun Usherin intohimo vanhoja kirjeitä kohtaan poiki ensin pari huippusuosittua blogia ja sitten tämän ensimmäisen kirjan Letters of Note / Kirjeitä jotka mullistivat maailmaa. Lisäksi hän on julkaissut samalla idealla listoja kirjamuodossa esim. kuuluisia puheita, tarinaa kissoista ja kirjeitä rakkaudesta. Tätä hienoa ja tyylikkäästi toimitettua kirjaa lukiessa tulee ensimmäiseksi mieleen, mitä meistä internetajan ihmisistä jää tuleville historiantutkijoille. Tuskin kukaan säilyttää sähköpostejaan ja vaikka säilyttäisikin, eihän niissä ole yhtään samaa charmia kuin käsinkirjoitettuissa kirjeissä! Mieleeni muistuu mm. suomalaisten taiteilijoiden elämäkertojen hurmaava kirjeenvaihto: Albert Edelfelt kuvitti Pariisista äidilleen lähettämiään kirjeitä piirroksin ja Ellen Thesleffin kirjeissä taiteilijatartovereilleen oli kielten hurmaava sekamelska!

Tässä teoksessa lukijalle avautuu koskettavasti ihmisten syvimpiä tuntoja vuosisatojen takaa. Aina kun julkaisuoikeus on saatu, alkuperäinen kirje on valokuvattu kirjan sivuille. Kuvituksena on myös muotokuvia kirjeen kirjoittajista ja vastaanottajista. Ehkä valitut kirjeet puhuttelevat vielä enemmän englantilaista ja amerikkalaista lukijaa kuin suomalaista, mutta kyllä yleismaailmallisesti kiinnostavia kirjeitä on aivan riittävästi mukana.

Valikoimaan on otettu monen kirjailijan, poliitikon ja tunnetun henkilön kirjeitä, mutta joukossa on myös lapsia ja ihan tavallisia ihmisiä, entinen etelävaltiolainen orjakin Yhdysvalloista. Kirjeiden aiheet ovat kaikkea maan ja taivaan väliltä. Minua koskettivat syvästi rakkausviestit historian hämäristä, mutta otan huumoriesimerkin vuodelta 856 - onhan suven suurin juhla ovella! Yli tuhat vuotta sitten kiinalaiset juhlivat reippaasti, perisuomalaiseen tyyliin, ja asianosaiset olivat tietysti kovin häpeissään seuraavana päivänä. Dunghuanin etikettivirasto tuotti avuksi kirjemallin, jolla oli näppärää pyydellä anteeksi töpeksivää käytöstään. Kiinankielisillä kirjoitusmerkeillä kirjoitetussa mallissa sanotaan näin:

Join itseni eilen ylettömään humalaan, 
mutta karkeaa ja epäkohteliasta kieltä 
en käyttänyt tietoisesti. 
Ymmärsin vasta aamulla toisten puheista, 
mitä oli tapahtunut, 
se sai minut hämmennyksiin 
ja olin vajota maan alle häpeästä. 
Vetoan siihen, että vaatimaton astiani 
täyttyi yli mittojensa. 
Luotan nöyrästi hyväntahtoisuuteenne 
ja viisauteenne olla tuomitsematta rikettäni. 
Saavun pyytämään anteeksi 
myös henkilökohtaisesti, 
mutta siihen saakka toivon teidän hyväksyvän 
tämän kirjallisen viestin. 
Pidemmittä puheitta, 
olen kunnioittavasti teidän.


Kirjeiden kirjoittajia ovat mm. Kuningatar Elisabeth II pienten pannukakkujen reseptillään, Viiltäjä Jack, Maria Stuart, Wirginia Woolf, Charles Dickens, Louis Amstrong, nuori Fidel Castro, Steve Martin, Raymond Chandler, Leonardo da Vinci, Albert Einstein, Mick Jagger etc. - 124 kirjettä! Kirjeitä jotka mullistivat maailmaa on kirjana tyylikäs ja kaunis ja kerrassaan hurmaavaa luettavaa!

Kirjeitä jotka mullistivat maailmaa - toim. Shaun Usher 
Alkuteos Letters of Note 2013
Suomentajat: Ari Väntänen, Elina Koskelin, Ida Takala,
J. Pekka Mäkelä, Jonna Joskitt, Juha Ahokas, 
Niina Kainulainen, Sirje Niitepõld, Taina Rönkkö, Terhi Kuusisto
Like 2019
Kirjastosta
_______________

Shaun Usher pitää huippusuosittuja blogeja listsofnote.com ja lettersofnote.com. Letters of Note (2013) on hänen ensimmäinen kirjansa, joka on julkaistu 17 maassa. Sittemmin on ilmestynyt More Letters of Note (2015) ja muitakin kirjoja, joissa Usher listaa hänelle tärkeitä asioita: kissoista, musiikista, rakkaudesta etc. Hän asuu perheineen Manchesterissa.


Hyvää juhannusta & rauhallisesti vesillä, vaikka kuu tipahtaisi veteen kellumaan!