2. elokuuta 2021

Maria Oinonen - Karkumatkoja


Maria Oinosen novellikokoelman Karkumatkoja takakansi sanoo mm. näin: ”Novellit kertovat matkanteosta, kaukokaipuusta ja varaslähdöistä vapauden eri vyöhykkeille. Maagisella realismilla maustetut tarinat kuljettavat kolisevin raitein ja rikkoutuvin renkain keskelle tulvivia vesiä ja sademetsän syliä. Toisinaan törmäillään laulaviin vuohiin tai kompuroidaan vieraita kehoja vasten. Arki katkeaa yllättäen, ja matka vie harvoin sinne, minne oli aluksi tarkoitus.”

Ja totta: novelleissa maaginen realismi sekoittaa lukijan pään ja vie kauan selvittää, mihin tässä päädytään. Yritin etsiä tästä esikoiskirjailijasta tietoa netistä, vaan en löytänyt. Kuitenkin novellit kertovat siitä, että hän on matkustanut paljon ja säilönyt tilanteita ja tunnelmia materiaalikseen. Kokoelmassa on seitsemän pitkähköä novellia, jotka on otsikoitu henkilönimin: Alina, Anna, Aurora, Sanni, Ella, Sinisilmä ja Natsuki sekä Herman ja Ana. Kukin novelli on sisällöltään hyvin tiivis ja yksityiskohtainen, siksi suosittelenkin niiden lukemista novelli kerrallaan. Peräjälkeen luettuna eri maailmat sekoittuvat helposti ja keskittyminen herpautuu.

Hyvä esimerkki rutiinien rikkojasta on säntillistä ja hiirulaismaista sinkkunaisen elämää viettänyt Alina. Yhtenä kauniina päivänä hän saa tarpeekseen, tilaa lentoliput ja jättää entisen elämänsä taakseen. Perillä Thaimaassa (?) odottaisi hersyvästi naurava Phong, johon hän oli tutustunut tämän Suomessa asuvan serkun kautta. Mutta kaikki ei mene kuin Strömsössä, sillä lentokoneen laskeuduttua Alina joutuu unenomaiseen painajaiseen, jossa asemat ovat kiinni, puhelimesta loppuu akku ja monsuuni katkaisee tiet. Löytääkö hän Phongin tässä kaaoksessa?

Entisen taakseen jättänyt retkeilijä, Sinisilmä, eksyy majatalon sijaan yksin elävän Natsukin pieneen taloon ehkä jossain Japanin vuoristossa. Tekstistä ei käy selville heidän sukupuolensa eikä ikänsä, ja tapahtumatkin ovat unenomaisia. Sinisilmän ajateltu yksi yöpyminen venyy ja venyy. Novelli kuvaa päivien verkkaista tapahtumattomuutta ja rauhaa, kevään odotusta, kirsikankukkasadetta ja Natsukin kaipuuta muistojensa laaksoon. Matkaanlähdöstä ei kuitenkaan ole tulla mitään, mutta syksyn tullen  reput sittenkin pakataan. Pari taivaltaa vuorten rinteillä, kelluu meduusalammessa ja vaimea Natsuki herää taas eloon. Lopulta matka johtaa sinisten vuorten rinteille, jonne usvan keskelle näyttää piirtyvän valkoinen talo, joka voisi olla yhteinen koti.

Novelli Herman ja Ana kertoo kauniista rakkaustarinasta ehkä jossain Sumatran sademetsässä, missä gibbonit laulavat korkeiden puiden latvoissa kuin valaat. Kolmekymmentä vuotta sitten kaksi luontoa rakastavaa kulkuria rakastivat toisiaan siellä tippukiviluolassa pienen hetken, mutta sitten tiet erosivat. Nyt Herman on palannut toivoen tapaavansa uudestaan nuoruudenrakastettunsa. Läpsyvissä sandaaleissa liikkuva nuori nainen Nana liimautuu miehen matkaan. Tarina on koskettava, mutta tässäkin on paljon maagisrealistisia piirteitä. Oliko Hermanin luolassa näkemä hahmo Ana vai vain muiston kuvajainen, johon Nanan puheenvuoro viittaa?

Maaginen realismi on kiehtovaa, mutta kokoelman novelleihin oli ladattu ehkä liikaa todellisuuden ylittäviä tapahtumia. Runsaat ja yksityiskohtaisesti kerrotut juonien käänteet tekivät lukemisen minulle haastavaksi, vai veikö keskittymiskykyni helle? Jos novellikohtaisesti tekstiä olisi maltettu hiukan ilmavoittaa (juonenkäänteitä karsia), teksti olisi ollut vetävämpää. Novellien sijoittuminen maailman eri kolkkiin ja kulttuureihin oli todella kiinnostavaa ja kirjailija kuvailee ympäristöjä ne omakohtaisesti kokeneen silmin. Matkustamisen ollessa rajoitettua, voi matkustaa näinkin. Mitään matkakertomuksia novellit eivät kuitenkaan ole, vaan niiden keskiössä ovat henkilötarinat. Jokaisella heistä on omat syynsä lähtemiseen tai matkaan: puuduttavan rutiinielämän rikkominen, työ, rakkaus tai vain levoton sielu. Uskon, että Karkumatkoja puhuttelee vielä paremmin esim. scifiin tottunutta.

Maria Oinonen - Karkumatkoja
BoD 2021
Arvostelukappale kustantajalta - Kiitos!
_______________

Maria Oinonen on elokuvaaja, sanataideohjaaja ja matkantekijä, joka kerää taskut täyteen tarinoita ja tunnelmia reissuiltaan. Teksteissään hän kuvaa ihmisiä, jotka etsivät itseään ja toisiaan maailman eri kolkista. Karkumatkoja on hänen esikoisteoksensa. 

1. elokuuta 2021

Heinäkuun luetut ja kulttuurimenot


Mitähän tästä kauniista ja kuumasta heinäkuusta sanoisi? Puutarhaharrastajana kuukausi oli ilon ja kauhun tasapainoa Leena Lumin sanoin, sillä puutarhaa oli kasteltava lähes joka ilta ja silti kasvit näyttivät surkeilta ja kukat kuihtuivat hetkessä. Onneksi viime päivinä on satanut. Meidän rakas Sissi pääsi taivaallisille hiirimaille kuukauden ensimmäisenä päivänä ja suru ja ikävä ovat tietysti varjostaneet kauniita heinäkuun päiviä. 

Kulttuurimenojen kohokohta oli ehdottomasti Ilja Repinin näyttely Ateneumissa, jonne ehtii vielä, sillä näyttely on avoinna elokuun loppuun. Bloggasin myös Tuusulan rantatiellä Erkkolassa olevasta Tapani Eskolan taidenäyttelystä Ajan virrassa ja kerroin Sipoon Gumbostrand Konst & Formista. Muutakin iloa on ollut: perheen piirissä on nautittu synttäreistä ja Kustavin rauhoittavista maisemista.

Luetut olivat äänikirjapainotteisia: yhteensä 14 kirjaa, joista yhdeksän oli äänikirjoja. Tuijan naistenviikkoon osallistuin viidellä postauksella, jotka olen maalannut naisellisesti pinkeiksi.


Elizabeth Acevedo - Maata jalkojen alle ***** Karisto 2021 #äänikirja
En tiennyt etukäteen, että kyseessä on säeromaani, joskin teksti kuulosti runolta. Pidin valtavasti kirjan tunnelmasta ja Acevedon tyylistä. Romaanin kertojat ovat kaksi kuusitoistavuotiasta teinityttöä täysin erilaisista maailmoista. Camino Rios asuu tätinsä Solanan kanssa Dominikaanisessa tasavallassa ja Yahaira Rios asuu äitinsä kanssa New Yorkissa. Molemmissa perheissä isä tulee ja menee ja sahaa Yhdysvaltojen ja Dominikaanisen tasavallan väliä biljardisalibisnestään hoitaen. Tytöillä on sama sukunimi, serkuksiako siis? Ei, isän menehtyessä lento-onnettomuudessa isän salaisuus paljastuu: kaksi perhettä eri maissa, kaksi melkein samanikäistä tytärtä.
Tytöt kertovat vuorotellen elämästään ja tunnoistaan isän onnettomuuden tapahduttua. Acevedo kuvaa hauraan herkästi kummankin tytön shokkia tahoillaan. Ja ylipäätään hän tavoittaa hienosti kuusitoistakesäisten tyttöjen äänen. Nuorten tapa puhua puhekieltä tuntuu hyvältä eikä yhtään häiritsevältä. Caminon puheessa on paljon espanjankielisiä ilmauksia autenttisuutta korostamassa. Minulle ne toivat pikantin lisän, mutta entä lukijalle joka ei osaa espanjaa? 


Dara McAnulty - Nuoren luonnontutkijan päiväkirja ***** Karisto 2021 #äänikirja
Nuoren irlantilaisen autistipojan päiväkirja oli ihastuttavaa kuunneltavaa. Koko hänen perheensä on lumoutunut luonnosta, bongaa lintuja ja tekee pitkiä patikkaretkiä Irlannin rannikoilla ja metsissä. Erikoista rakastavassa perheessä on se, että kaikilla on joku autismikirjon diagnoosi, paitsi biologi-isällä. Daran havainnot lintujen käyttäytymisestä ovat tarkkoja ja hänen kirjoitustyylinsä vivahteikasta. Voi vain ihailla sitä tietomäärää, mikä nuorella 15-vuotiaalla teinipojalla on. Autismiinsa, sen oireisiin ja sen tuomiin haasteisiin Dara viittaa luontevasti päiväkirjatekstien lomassa. Hän sanoo, että monet sanovat autistien palavan kiinnostuksen kohdetta pakkomielteeksi, mutta hänestä se on vain tiedonjanoa. Piste.
Luontohavainnot ovat rikkaita ja tarkkoja, onpa mukana jonkun verran irlantilaisia uskomuksiakin. Painokas puheenvuoro luonnon puolesta on tietysti etusijalla, mutta samalla teos antaa paljon tietoa ja lisää ymmärrystä autistisen ihmisen elämänongelmista ja tavasta hahmottaa maailmaa. Dara McNaulty on jo ilmiö luonnonsuojelupiireissä kuten Greta Thunbergkin ja teos on ansaitusti ollut bestseller ja palkittu useilla palkinnoilla.
 

Viivi Rintanen - Sarjakuvaterapiaa ***** Suuri Kurpitsa 2020
Sarjakuvataiteilija Viivi Rintanen oli blogivieraanani marraskuussa 2017 Mielenterveysviikolla. Silloin hän kertoi Hulluussarjakuva-projektistaan. Viivi piti samannimistä blogia vuosina 2015-2020, jolloin hän kuvitti muiden mielenterveystarinoita. Blogiin tarinoita kertyi enemmänkin, mutta nyt niistä 12 on julkaistu sarjakuva-albumina Sarjakuvaterapiaa ja muita kertomuksia hulluudesta. Viivi itse on kärsinyt syömishäiriöstä: vuoroin syömättömyydestä ja vuoroin ahmimisesta. Sivuilta käy selväksi myös avunsaannin vaikeus ja se jättimäinen stigma ja häpeä, jotka mielenterveyden ongelmiin liittyvät. Ihmisten tarinat ovat rankkoja ja järkyttäviä, mutta niistä löytyy myös toivo. 
Viivin kuvat ovat ravisuttavia ja taidokkaita. Jokainen ruutu on kuin pienoistaideteos ja koko albumin piirtämiseen on kulunut varmaan tuhansia tunteja. Toivon tuominen masentuneille, ahdistuneille tai paniikkihäiriöisille nuorille sarjakuvaformaatissa on hieno idea. Kuin myös se, että avoimesti ongelmista puhuminen tuo valtavan helpotuksen. Kiitos teille rohkeat tarinanne kertojat! Jokainen tarina on koskettava, mutta minua järkytti eniten itsemurhaa viidennestä kerroksesta hyppäämällä yrittäneen Outin tarina. Hän ei kuollut, mutta putoamisessa saaduista vammoista toipuminen vaati useita leikkauksia ja vei vuosia. Jälkeenpäin hän ymmärtää, miten järjetön hänen tekonsa oli. Hän on oppinut arvostamaan elämää. 

MUUT KOTIMAISET
Raija Järvinen - Soidinyöt **** Väyläkirjat 2021 ❤︎
Juha Laitinen - Ajansilmä *** BoD 2021
Kreetta Onkeli - Eräitä sanaselityksiä *** Audiomaa 2021 #äänikirja

MUUT ULKOMAISET
Elizabeth Acevedo - Kaikilla mausteilla **** Karisto 2020 #äänikirja  ❤︎
Muriel Barbery - Siilin eleganssi *** Gummerus 2013
Sophie Hannah - Los crímenes del monograma ** Planeta audio 2021 #äänikirja
Monika Helfer - Roskaväkeä *** Kustantamo Huippu 2021 #äänikirja  ❤︎
Nanna Johansson - Vitsaa säästämättä *** Sammakko 2021
Camilla Läckberg, Alexander Karim - Sydänjää ** Storytel Original 2021 #äänikirja
Håkan Nesser - Koston jumalatar *** Tammi 2021 #äänikirja
George Orwell - Eläinten vallankumous **** Wsoy 1969 #äänikirja  ❤︎


Kesän iloja ja mukavia lukuhetkiä elokuuhun!

31. heinäkuuta 2021

George Orwell - Eläinten vallankumous


Kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia, 
mutta jotkin eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Olen lukenut George Orwellin teoksen Vuonna 1984 (ilm. 1949) vuosia sitten ja nyt päätin vihdoin kuunnella faabelin muotoon puetun Eläinten vallankumouksen (ilm. 1945). Molemmissa kirjoissa Orwell kritisoi ja irvailee totalitääristä yhteiskuntaa, jossa eliitti kuorii kermat ja rahvas tekee työt. Hän toimi vapaaehtoisena Espanjan sisällissodassa, mistä kokemuksistaan hän kirjoitti kirjan Katalonia, Katalonia (ilm. 1938). Neuvostovastaisena ja kommunisminvastaisena Eläinten vallankumous oli poliittisesti epäkorrekti monissa maissa. Suomessa se ilmestyi vuonna 1969 ja Neuvostoliitossa vasta glasnostin aikana virallisen sensuurin poistuttua.

Poliittisen sanomansa ohessa faabeli on erinomaisen vetävästi kirjoitettu ja lukija Paavo Kerosuo oli erinomainen. Maatilan eläinten elämää ja puheenvuoroja oli hauska seurata, vaikka taustalla tietysti leijuu armoton riisto, olipa vallassa ihminen tai hänet syrjäyttänyt eläinrotu. Vallankumouksen siemen kylvetään, kun Willingdonin kartanon juopotteleva isäntä kohtelee eläimiään huonosti ja julmasti. Vanha Majuri-karju esittää ajatuksen eläinten vallankumouksesta tarkoituksena päästä eroon johtavasta ja riistävästä luokasta eli ihmisistä. Majuria seuraavien johtajasikojen Napoleonin ja Lumipallon johdolla vallankumous pannaan toimeen eräänä juhannusaattona ja tilan isäntä Jones häädetään tiluksilta. Eläimet laulavat hurmioituneina vallankumouslaulua Englannin eläimet, toistelevat iskulausetta Neljä jalkaa hyvä, kaksi jalkaa paha ja ovat yksimielisiä seitsemästä noudatettavasta säännöstä. Vastaisuudessa kaikki olisivat tasa-arvoisia ja työtä tehtäisiin lujasti yhteisen hyvän eteen.
 
Eläimet raatavat tilalla ja rakentavat tuulimyllyä, joka valmistuttuaan toisi sähköt ja helpottaisi työtaakkaa. Ajan kuluessa siat alkavat pitää itseään älykkäämpinä kuin muut eläimet ja ottavat itselleen etuoikeuksia. Niistä tulee uusi johtava luokka, jonka valtaan muut eläimet proletariaattina alistuvat. Siat muuttavat sääntöjä mielensä mukaan, muuttavat asumaan kartanon päärakennukseen, pimittävät itsellään parhaat ruokapalat ja mieltyvät jopa viskin makuun ja humaltumiseen. Laulu ja nauru raikuu päärakennuksesta nälkäisten eläintoverien korviin. 
 
Muut eläimet uskovat sokeasti suuren Napoleonin poliittista propagandaa, joka vääntää vaikka mustan valkoiseksi. Toisinajattelijat eliminoidaan kylmäverisesti ja korkeimman työnsankarin kunniakirjan aikoinaan saanut Jysky-hevonen lähetetään teurastamoon eikä eläkkeelle, kun se ei enää jaksa. Niin vesittyy vähitellen eläinten sosialistinen unelma: siat alkavat kävellä kahdella jalalla ja pukeutua ihmisten vaatteisiin. Lopulta niitä ei erota vallanhaluisesta ja -himoisesta ihmisestä mikään.
 
Kepeän sadun muotoon puettu, totalitarismille irvaileva teos on klassinen tutkielma vallan väärinkäytöstä ja veitsenterävä poliittinen satiiri.
 
Minä luin Eläinten vallankumousta Neuvostoliiton ja Stalinin irvailuna. Läsnä olivat monet selvät Stalinin ajan tunnusmerkit: nälänhätä, kunniamerkit, voitonjuhla, vallankumouslaulut, propaganda ja toisinajattelijoiden eliminointi. Mutta teos kertoo toki yleismaailmallisestikin diktatuureista ja vallan sokaisemista johtajista. Kirja ei ollut hiukkaakaan vanhentunut, vaan teksi tuntui ajankohtaiselta ja Panu Pekkasen suomennos kerrassaan erinomaiselta. Äänikirjana ovat juuri ilmestyneet myös Vuonna 1984 ja Kun ammuin norsun ja muita esseitä.

George Orwell - Eläinten vallankumous
Alkuteos Animal Farm 1945
Suomentanut Panu Pekkanen
Wsoy 1969
Äänikirjan kertoja Paavo Kerosuo
________________

George Orwell (1903–1950) oli englantilainen kirjailija, lehtimies ja kriitikko. Hän syntyi brittiläisessä Intiassa, kävi koulunsa Englannin sisäoppilaitoksissa, asui Pariisin ja Lontoon köyhissä kaupunginosissa ja taisteli Espanjan sisällissodassa vapaaehtoisena ennen varhaista menehtymistään tuberkuloosiin. Orwellin tyylissä yhdistyivät poliittisuus, kriittisyys ja satiiri niin osuvalla tavalla, että hänen nimestään tuli adjektiivi: orwellilainen kuvaa painajaismaisen autoritääristä yhteiskuntaa.


Tämänkertaista klassikkohastetta luotsaa Kirjakaapin kummitus -blogi.

Klassikkohaasteisiin aiemmin lukemani:
#12: Virginia Woolf - Oma huone
#11: Eeva Joenpelto - Elämän rouva, rouva Glad
#10: Ernest Hemingway - Kenelle kellot soivat
#9: Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
#8: Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
#7: José Saramago - Ricardo Reisin viimeinen vuosi
#6: Konstantin Paustovski - Kertomus elämästä #3