18. huhtikuuta 2018

Eeva Vuorenpää - Kaksi rantaa


Kiinnostuin tästä kirjasta Amerikan siirtolaisuuden vuoksi, sillä sukututkimusta tehdessäni törmäsin mm. Ellis Islandin vastaanottokeskukseen ja netissä luettaviin maahantulodokumentteihin. Aikavälillä 1820-1930 Euroopasta imigroitui Yhdysvaltoihin yli 40 miljoonaa ihmistä, Suomesta noin 350 000, valtaosin Pohjanmaalta. Lähtijät olivat pääosin miehiä, myös perheellisiä. Amerikanleskiä jäi lapsineen paljon Suomeen, mikä aiheutti kunnille elatusongelmaa. Osa naisista ja lapsista seurasi miehiään myöhemmin; joskus siirtolaisuus oli tapa ottaa 'avioero'. Itse luin sydän sykkyrällä suvustani tämän saapumisilmoituksen: Albertina, 42 vuotta, mukana 5 dollaria, matkalla miehensä Eliaksen luokse. Elias oli lähtenyt siirtolaiseksi 10 vuotta aikaisemmin.

Kaksi rantaa on saanut inspiraationsa Eeva Vuorenpään oman tädin elämäntarinasta, jota kirjailija värittää fiktiolla. Amerikkaan lähtijä on nuori 17-vuotias Hanna, jolle jo New Yorkissa asuva Juho-eno kustantaa matkalipun. Hannan perhettä on matkan alla kohdannut suuri suru: äiti menehtyi yhdeksännen lapsensa synnytykseen. Koska elätettäviä lapsia köyhän Peuranmaan leskeksi jääneellä isännällä riittää, amerikaneno haluaa tarjota edes yhdelle paremman tulevaisuuden. Eletään 20-luvun puoliväliä.

Aika monta oli kylältä siirtolaiseksi jo lähtenyt, ja vallitsi pienoinen Amerikan kuume, jota kiertelevät höyrylaivayhtiön edustajat lietsoivat. Hannan matka on pitkä ja Atlantti myrskyää, mutta lopulta Vapaudenpatsas toivottaa tulijat tervetulleiksi. Hanna saa asua Juho-enonsa perheen luona ja pääsee pian tiskaajaksi ylelliseen Plaza-hotelliin, jossa hän kauhistelee hyvän ruuan tuhlausta. Eipä aikaakaan kun kaunis Hanna etenee saksalaisen miljonäärirouvan seuraneidiksi.

Suomalaiset Amerikan siirtolaiset pitivät tiiviisti yhtä, niin New Yorkissakin. Kokoontumisten ja juhlien tapahtumapaikka on Haali, jossa tanssitaan, juhlitaan ja vaihdetaan uutiset, kotimaan kuulumiset ja juorut. Siellä Hanna tapaa komean mandoliinia soittavan kelloseppä Martin. Puhtoinen ja viaton rakkaus sykkii useamman vuoden, mutta Martista ei ole sitoutujaksi. Viiden vuoden siirtolaisuuden jälkeen Hanna palaa vuodeksi Suomeen ja hautaa isänsä, mutta palaa vielä kerran New Yorkiin. Kaipuu Suomeen on kuitenkin suuri ja takaisin kutsuu myös salskea Einari.

Kaksi rantaa on puhtoinen kuin vanha Suomi-filmi - minulle liian siloinen, mutta eipä muuta oikeastaan Eeva Vuorenpäältä voi odottaakaan. Hän kuvaa hyvin, kiltisti ja herttaisesti amerikansuomalaisten elämää uudessa kotimaassaan. Vain nopeasti ja verhotusti sivutaan rumempaa puolta: tubin tai viinan viemiä sekä pörssiromahduksesta alkanutta lamaa ja työttömyyttä. Kuvaus suomalaisesta maalaiselämästä tapoineen ja rehteine ihmisineen on arkista ja aidon tuntuista, joskin turhan kiiltokuvamaista.

Kauniskantinen Kaksi rantaa on nuoren maahanmuuttajanaisen tarina, hyvin ja juoheasti kirjoitettu, mutta en aivan ole tämän tyyppisen rouva-litin / chick-litin ystävä. Mieleen tuli väkisinkin Enni Mustosen Syrjästäkatsoja-sarja. Mutta jos haluaa kurkistaa amerikansuomalaisten elämään tai suomalaisen maaseudun 1900-luvun idylliin, tämä voi olla oiva valinta sinulle. Autenttisia tapahtumia tarinassa ovat mm. suomalaiset Empire State Buildingin ja muiden pilvenpiirtäjien rakentajina, Rudolf Valentinon traaginen kohtalo ja tapaus Charles Lindberg. Monesti esiintyvä paikka romaanissa on Central Park, jonka talvinen luistinrata ja Betshedan enkeli suihkulähteineen olivat kirjan Hannalle tärkeitä. Koti-Suomen kadonnutta maalaisidylliä Vuorenpää kuvasi erittäin kauniisti ja maalauksellisesti.

Kuva täältä
Eeva Vuorenpää 
Kaksi rantaa
Kansi Taittopalvelu Yliveto
Minerva 2018
**
Kirjastosta
_______________

Espoolainen Eeva Vuorenpää on toiminut tv-ohjaajana ja käsikirjoittajana. Hänet tunnetaan lukuisista laatudokumenteistaan. Häneltä on aiemmin ilmestynyt hämäläisestä kartanoyhteisöstä kertova, suosittu romaanitrilogia Kotkansilmä (2007), Kotkansilmän perintö (2008) ja Kotkansilmän uusi loisto (2009) sekä jatkosodan aikaan sijoittuva romaani Arvet (2011). Kaksi rantaa on Eeva Vuorenpään viides romaani.

16. huhtikuuta 2018

Lukuviikon vinkki - Hurmaava Japani!

Kuva: Miyako
Lukuviikon vinkkinä voi vinkata yhdestä kirjasta tai teemasta. Minä valitsin teemakseni Japanin ja vinkkaan muutamasta Japani-aiheisesta kirjasta, jotka ovat minua suuresti ihastuttaneet. Kaksi näistä on japanilaisten naisten kirjoittamia, kolme suomalaisten.

Niputan tähän alkuun yhden japanilaisen runokokoelman ja kotimaisen, aivan hurmaavan tietokirjan, sillä ne molemmat puhuvat käsialasta ja japanilaisista kirjoitusmerkeistä. Kaunista käsialaa on aina arvostettu Japanissa, niin nykyäänkin - kalligrafia on taidetta! Kalligrafiaa opetetaan koulussa, järjestetään taidenäyttelyitä ja kalligrafia-taiteilijat esittävät taitojaan performansseissa.

Japanilainen blogiystäväni Miyako postailee kalligrafiaperformansseista ja -näyttelystä usein. Kurkkaa tänne! Miyakon blogista löytyy muutakin mielenkiintoista japanilaisesta kulttuurista.


In short for Miyako: We are celebrating Reading Week in Finland and I'm giving tips on books dealing with the Japanese Culture. The Japanese writers I mention here are Yumi Fuzuki and Hiromi Kawakami; the Finnish ones Minna Eväsoja and Mia Kankimäki. I'm personally an admirer of Japanese calligraphy. Thank you very much for letting me use your photos here ❤︎
Kuva: Miyako
Suomalaisen on ehkä vaikea tajuta tätä kirjoitusmerkkien ja käsialan kauneuden tärkeyttä, sillä meillä käytetään latinalaisia kirjaimia. Toki kouluissa opetetaan hyvin yksinkertaista kaunokirjoitusta, mutta ei sitä voi verrata esim. japanilaisiin taitoa vaativiin kirjoitusmerkkeihin.

Yumi Fuzuki - Kirjoitusmerkkien meri **** Aviador 2016
Fuzuki kirjoitti runonsa hyvin nuorena, teini-iässä ja hän sanoo: Mutta kun kerran on antautunut kirjoitusmerkkien meren vietäväksi, saa aikaan väreitä, hyppelehtii aalloissa. (...) Joka hengenvedolla taistelen sanat suustani vievää kohtaloa vastaan ja jatkan tanssiani silmäluomieni alla.
***
Kuva oikealla: Miyako

Mia Kankimäki - Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ***** Otava 2013
Kankimäen hurmaava tietokirjan ja matkakertomuksen sekoitus oli mahtava lukuelämys. Hän tutki yli 1000 vuotta sitten elänyttä Sei Shōnagonia ja tämän Tyynynaluskirjaa. Kauniit siveltimenvedot olivat arvossaan viestejä lähetettäessä. Naiset kirjoittivat runoja rakastajilleen ja miehet rakastajattarilleen; tekstin kauneutta arvioitiin ja arvosteltiin. Mielenkiintoista oli se, että tuolloin miehet käyttivät kirjoituksessaan kiinaa ja kiinalaisia merkkejä, naiset japanilaista kana-kirjoitusta.


Minna Eväsoja - Melkein geisha **** Gummerus 2016
Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani on juuri sitä mitä otsikointi lupaa. Aivan ihastuttava kirja, jonka sivuilla voi kurkistaa monipuolisesti meille suomalaisille monesti eksoottisen japanilaisen kulttuurin ja yhteiskunnan eri puoliin. Kirjassa on 45 otsikoitua pikkutarinaa, jotka perustuvat Eväsojan päiväkirjamerkintöihin vuosien varrelta.
_____


Minna Eväsojan uusi upea - Shoshin, aloittelijan mieli **** Gummerus 2018
Shoshin on kaunis kuin koru japanilaisine kirjoitusmerkkeineen ja Ateneumin taidekokoelmasta valittuine japanilaisine puupiirroksineen. Viisikymmentä hurmaavasti otsikoitua lyhyttä kappaletta valottavat japanilaisen kulttuurin ja filosofian eri puolia.
_____


Oppimisesta, kalligrafiasta ja kirjoitusmerkeistä Eväsoja sanoo Shoshinissa näin:
Oppimisessa yksinkertaiset asiat ovat kaikkein vaikeimpia ja niihin tulisi palata aina uudestaan ja uudestaan, sillä yksinkertainen muoto paljastaa armotta virheet, ei ole mitään millä verhota osaamattomuuttaan. Esimerkiksi kalligrafiassa japanilainen numero yksi on pelkkä suora siveltimen veto vasemmalta oikealle, mutta vedon tulisi kuvastaa voimaa ja enegiaa, ja siinä tulisi olla selkeä alku, keskellä huipentuma sekä vahva lopetus. Sen suorittamiseksi mestarillisesti voi mennä elinikä.


Loppuun vielä yksi Japani-vinkki:
Hiromi Kawakami - Sensein salkku ***** S & S 2018 
- hurmaava ja varsin epätavallinen rakkaustarina nykypäivän Tokiosta.
***


Lukuviikon järjestää Lukukeskus ja kirjabloggaajat vinkkaavat lukuvinkkejä tasatunnein! 
Täältä näet mitkä blogit ainakin ovat mukana. Lukuiloa!
"Lukuviikko on Lukukeskuksen vuosittain järjestämä valtakunnallinen tapahtuma, 
jonka aikana kirjastot ja koulut ympäri Suomen juhlivat lukemista 
mm. erilaisilla tempauksilla ja tapahtumilla, kirjailijavierailuilla ja pidennetyillä aukioloajoilla. 

Lukuviikkoa on juhlittu jo yli 40 vuotta, perinne aloitettiin 
Lukusunnuntaina vuonna 1977. Varsinaista Lukuviikkoa on vietetty vuodesta 1997."

Minna Eväsoja - Shoshin, aloittelijan mieli


Maailma ilman valhetta on totta;
Talvi on tullut.
Kenen puhtaasta sydämestä tiukuu jäinen sade?
- Fujiwara Teika (1162-1241)

Minähän suorastaan rakastuin Minna Eväsojan edelliseen kirjaan Melkein geisha - Hurmaava ja hullu Japani. Kun näin Gummeruksen luettelossa tämän Eväsojan uuden kirjan, oli se ehdottomasti saatava hyppysiin. Mutta enpä tiennyt odottaa mikä lumoava teos postista tupsahti. Shoshin, aloittelijan mieli on visuaalisesti kaunis kuin koru - kannet, sisäsivut, tekstin asettelut japanilaisine kirjoitusmerkkeineen ja aitoine taideteoksineen. Upeasta ja uutta luovasta graafisuudesta vastaa Sanna-Reeta Meilahti.

Eväsoja kertoo japanilaisesta kulttuurista ja filosofiasta lyhyin kappalein. Muutaman kappaleen luvut erottaa toisistaan pohjaltaan punainen sivu, jolla hohtavat kauniit valkoiset kirjoitusmerkit. Viisikymmentä aiheotsikkoa ovat runollisuudessaan mieltä hiveleviä ja kiinnostusta kutkuttelevia:  Vuoret laaksoiksi, itä länneksi, Kastanjat sinapilla, Tyhjyyden maja, Sielu pisarassa, Loppusyksyn sadekuuro, Naisen sydän ja kevättaivas...

Eväsoja aloittaa kertomalla aloittelijan mielestä, shoshinista. Ajatus perustuu Sydämen kirjeenä tunnettuun teemestari Shukōn tekstiin vuodelta 1488. Tämä jatkuvan, elämänmittaisen oppimisen ja nöyryyden tärkeyttä kuvaava ajatus on itselleni läheinen. Urautumista ja luutumista kannattaa länsimaisenkin ihmisen yrittää kaikin keinoin välttää. Uuden oppiminen on tietysti välttämätöntä yhteiskunnassa, mutta se on olennaisen tärkeää myös ihmisen oman kehityksen vuoksi.


Shoshin - aloittelijan mieli - on ennakkoluuloton ja avoin, vaatimaton ja nöyrä, omahyväisyys ja itseriittoisuus eivät sille sovi. Tieto on kuin loputon vuori, jota ei pysty ehkä koskaan valloittamaan. Mutta matkalle kannattaa silti lähteä, muuten mestarin taso jää saavuttamatta.

Sivuilla seuraavat toinen toistaan hurmaavammat japanilaiset filosofiset ajatukset ja niitä kuvaavat taidokkaat puupiirrokset, jotka on valittu Ateneumin taidemuseon kokoelmista. Ihastuttavan lisän tuovat myös japanilaisin kirjoitusmerkein kirjoitetut otsikot. Teetaide on minulle suomalaisena lukijana kaukaisempi asia, mutta esim. japanilaiset puutarhat ja kukka-asettelu tutumpia. Kaikki esitetyt ajatukset eivät japanilaista kulttuuria tuntemattomalle avaudu, mutta oli kiinnostavaa lukea, miten viehättävästi Japanissa joitakin käsitteitä sanallisesti ilmaistaan. Jokainen lukija löytää varmasti jotain häntä puhuttelevaa, hurmaavan esteettisesti esitettynä.

Vaatimaton teehuone suomalaisittain, Viherpaja, Vantaa

Kirjan antia ei voi millään ahmaista tai sisäistää yhdellä lukukerralla, ehkä ei monellakaan. Mutta Eväsojan Shoshin, aloittelijan mieli on niin kaunis, että sen pitää mielellään esillä ja sitä haluaa selata tuon tuostakin. Itse en kovin syvällisesti tunne japanilaista kulttuuria, mutta poimin muutaman ajatuksen tai elämänohjeen, jotka puhuttelivat ja joita voi mielestäni soveltaa meilläkin:
  • Jokainen päivä on paras päivä on zen-sanonta, joka opettaa hyväksymään elämän sellaisena kuin se on.
  • Yksi kerta, yksi kokoontuminen: Elämässä jokainen hetki, jokainen kokoontuminen, kohtaaminen, on ainutkertainen, eikä toistu koskaan samana.
  • Kastanjat sinapilla - Kauneus syntyy kontrasteista ja vastakohtien harmoniasta.
  • Tyhjyys tai minuus vailla muotoa: Ajatuksia ja asioita arjessa tulee ja menee, mutta niihin ei jäädä kiinni.
  • Sabi - ajan patinoima kauneus: Kun ulkoinen prameus riisutaan, paljastuu ihmisestä tai elämästä yleensä usein jotain aitoa ja herkkää. Sabin kauneudessa on hiljaista luopumista, jossa korostuu eletyn elämän katoavaisuus.
  • Kuu ja pilvitaivas: Minua kiehtoo Kenkōn ajatus, että kirsikankukat ovat kauneimmillaan, kun kevättuuli saa ne varisemaan tai kun saa ihastella varisseita lehtiä joen pinnalla.
  • Vanha luumupuu: Vanhassa luumupuussa on eleganttia seesteisyyttä ja iän mukanaan tuomaa varmuutta. Olen aina toivonut kasvavani vanhan luumupuun kaltaiseksi.

Olen lukenut tämän hurmaavan kirjan nyt kaksi kertaa. Toisella kerralla tarttui mieleen taas hiukan enemmän mieltä jalostavia ajatuksia. Lukemisesta jäi tyyni ja rauhallinen mieli; kirja sopisikin iltaan rauhoittamaan mieltä ennen unta. Shoshin on ihastuttava lahjakirja jokaiselle japanilaisuudesta ja Japanista kiinnostuneelle.

Minna Eväsoja 
Shoshin, aloittelijan mieli
Kansi Sanna-Reeta Meilahti
Gummerus 2018
****
Lukukappale kustantajalta - kiitos
_______________

Klikkaa tähän Lukuviikon kirjavinkkiini. Sieltä löytyy lisää minua hurmanneita Japani-aiheisia kirjoja.

Minna Eväsojan haastattelu englanniksi / Savant-magazine
Shoshinista muualla: Kirjahilla
Minna Eväsoja - Melkein Geisha - Hurmaava ja hullu Japani

15. huhtikuuta 2018

Tekla Inari - Siniset vuodet - Blue Years #runosunnuntai



If you want to know when the right moment is: it's now.
Always now. There really is nothing else.

Siniset vuodet vai alakulon vuodet? Se on kysymys, joka ensiksi tuli runokirjan nimestä mieleen. Runoilija on valinnut sinisen, jota minäkin ajattelin mielikuvissani ensin. Mutta saatuani kirjan käsiini ymmärsin, että alakulostahan se joka tapauksessa puhuu: rakkauden menettämisestä, värien katoamisesta. Kannet ovat raskaan tummanharmaat, raskaammat kuin betoni. Kaupunkilaistytön ankea elämänpiiri.

Siniset vuodet - Blue Years on kokeellinen runokirja, joka yhdistää kuvaa ja sanaa. Runoilijan itse ottamat arkiset valokuvat ilmentävät runominän alakuloista ja tyhjää mieltä. Kuvat on napattu sieltä täältä, sattumanvaraisesti, kauneutta etsimättä, kuvauskohteita asettelematta. Kuvien arkinen rumuus viestii samaa: täällä asuu ikävä, täällä asuu kaipuu. Mitään suurta valokuvataidetta kuvat eivät tarkoituksellisesti ole, lisäävätpä oman panoksensa runominässä vellovaan harmauteen ja sydänsuruun. Kirja on kauttaaltaan kaksikielinen, englanninnokset ovat Kasper Salosen käsialaa.

Tekla Inari on 80-luvulla syntynyt helsinkiläinen taiteilija (lue lisää bloggauksen lopusta). Runot on kirjoitettu puhelimella ja kuvatkin puhelimella otettuja. Painos on 600 kpl ja jokainen kirja on numeroitu, kirjastosta lainaamani kirja on nro 57. Runot vaikuttivat minusta arjen mieleen tuomilta seilaavilta ajatuksilta ja kertovat nuoren naisen pettymystä ja kokemusta kaaosmaisessa maailmassa. Muutamasta pitemmästä runosta löysin todella koskettavaa menetetyn rakkauden ikävää:

Rakas,
muistatko vielä minua?
Tapasimme omenankukkien aikaan
sähkönsinisellä vuosikymmenellä.
Olin se tyttö,
joka tarttui mustan takkisi liepeestä
kun poltit kadulla tupakkaa
ja nauroit auringolle ja pilville.
...

Tapaa minut tänään
tällä sateen lävistämällä kadulla.
Etsi niiden puiden alta,
joiden oksilta runot roikkuvat.
Olen yhä täällä, en vielä muualla
odotan happea, varjoa, sinistä hetkeä
mahdollisuutta kuiskata loppuun
avaruuksia yhteen kurovat sanat.
...

Vuoret kuiskivat:
elämä on lyhyt.
Ei saisi hävetä.
Häpeän kumminkin.
Pimeitä kasvojani, 

hopeaista yksinäisyyttä
sitä, että sinut
minä menetin.
...

Arjen jatkaminen
on ainoa mahdollisuus.

Arki on ruusuni.
...



Lukukokemus oli mielenkiintoinen. Koin Siniset vuodet - Blue Years pienenä poikkitaiteellisena teoksena enkä vastaavaa ole aiemmin kokenut tai lukenut. Ensimmäisellä lukukerralla mikään ei liikahtanut, ihmettelin vain; toisella joidenkin runojen herkkyys ja ikävä sittenkin tulivat liki.

Tekla Inari
Blue Years
Englanninkieliset käännökset Kasper Salonen
Graafinen suunnittelu Tekla Inari & Jaakko Suomalainen
Kosmos 2017
***
Kirjastosta
_______________

Kustantajan sivuilta:
Miltä tuntuu olla samaan aikaan sekaisin ja rakastunut? Mistä löytää merkitys valmiissa maailmassa? 
Siniset vuodet kuvaa kahden nuoren aikuisen sydäntäsärkevän rakkaustarinan pirstoutuneessa nykymaailmassa. Enimmäkseen älypuhelimella kuvattu ja kirjoitettu teos on mustan huumorin ja melankolian sävyttämä kuvaus sitoutumattomuudesta. Se nauhoittaa riipaisevasti ja runollisesti nuoruutta 2000-luvulla: vimmaa, sydänsurua, itsekkyyttä; murhetta, säätöä, hauskuutta.

Tekla Inari sekä valokuvaa että kirjoittaa. Kollaasimaisissa, kuvaa ja tekstiä yhdistävissä teoksissaan hän pyrkii yhdistämään henkilökohtaisen, yhteiskunnallisen ja esteettisen. Hänen ensimmäinen teoksensa, sodan traumaa Suomessa nuoren naisen näkökulmasta kuvaava Perintö / Legacy (Musta Taide / Aalto ARTS Books, 2015) valittiin vuoden kauneimpien kirjojen joukkoon.