3. joulukuuta 2021

Haruki Murakami - Vieterilintukronikka


Ehkäpä maailma onkin kuin pyöröovi, joka vain pyörii ja pyörii ympäri? Kenties se, mihin osastoon päätyy, riippuu ainoastaan eteenpäin astumisen ajoituksesta. / Loogista jatkumoa ei systeemissä liiemmälti ole. Ja jatkumon puuttuessa myöskään valinnoilla ei todellisuudessa ole merkitystä. Ehkä se, etten kykene paikantamaan nyrjähdystä kahden maailman välillä, johtuu juuri siitä...
 
Haruki Murakamin Vieterilintukronikka ilmestyi alunperin Japanissa kolmessa osassa vuosina 1994-95. Romaanilla on kulttiteoksen maine ja nyt Tammen Keltainen kirjasto tuo sen suomalaiselle lukijalle Antti Valkaman suomennoksena ja lähes 900-sivuisena järkäleenä. Minäkertoja ja tarinan päähenkilö on yksinäinen ja yksikseen viihtyvä kolmekymppinen Toru Okada, jonka salarymanin arki mullistuu hänen jätettyään työnsä lakifirmassa. Toimittajana ja kuvittajana työskentelevä vaimo Kumiko on hyväpalkkainen, joten miehen työttömyys ei juuri tunnu parin arjessa. 

Pari on ollut naimisissa kuusi vuotta ja he elävät hyvin eristynyttä elämää, myös jotenkin erillään toisistaan. Ei ystäviä eikä kiinteitä perhesuhteita. Kotina on Torun sedältä vuokrattu pieni omakotitalo jossain Tokion esikaupunkialueella. Nyt naisen ja miehen roolit ovat kääntyneet päälaelleen: Kumiko elättää ja tekee pitkää päivää, Toru kokkaa ja siivoaa, käy kaupassa ja kiikuttaa vaimon vaatteet pesulaan. Ainoat harrastukset miehellä ovat musiikki, kirjat ja uiminen.

Torun elämään alkaa ilmaantua outoja ihmisiä ja käsittämättömiä tapahtumia. Ensin katoaa Kumikon isoveljen Noborun mukaan nimetty kissa, ja kohta Kumikokin. Samoihin aikoihin Toru alkaa saada vihjailevia seksintäyteisiä puheluita tuntemattomalta naiselta ja kissaa läheiseltä kujalta etsiessään hän ystävystyy nuoren teinitytön Mein kanssa, jonka mielessä pyörivät kuolemaan liittyvät ajatukset. Jännitystä lisää kujan päässä oleva autiotalo, jonka kaikkien asukkaiden elämä on päättynyt traagisesti. Autiotalon pihalla on lintupatsas ja syvä kuivunut kaivo, josta muodostuu teokseen yksi tärkeä elementti. Ja ympäristön puista kuuluu griiii, griiii, kun vieterilinnut virittävät maailman vietereitä.
 
Vieterilinnut asettuvat lähiseudun puihin ja vähän kerrallaan virittävät maailman vietereitä. Siitä lähtee nirskuva ääni. Jos ne eivät tekisi niin, maailma pysähtyisi. Kukaan ei kuitenkaan ole siitä tietoinen. Kaikki kuvittelevat, että maailmaa pitää liikkeessä jokin paljon uljaampi, monimutkainen ja valtava järjestelmä. Mutta ei se niin ole.

Torun elämään ilmaantuvia oudohkoja henkilöitä ovat lisäksi selvänäkijäsisarukset Malta ja Creta sekä vastikään kuolleen selvänäkijä Hondan ystävä sota-ajoilta, luutnantti Mamiya. Luutnantti Mamiya kertoo julmista kokemuksistaan sota-ajan Mantšuriassa. Tämä sivujuoni kääntää katseen Japanin sotaisaan historiaan, sillä Japani perusti Kwantung-armeijan tuella Mantšukuon nukkevaltion vuonna 1932 ja sinne muutti paljon siirtolaisia Japanista. Hävittyään Neuvostoliitolle toisessa maailmansodassa Mantšukuo lakkasi olemasta ja japanilaisten oli palattava vuosien jälkeen emämaahan. Myöhemmin romaaniin ilmaantuva nainen nimeltä Muskotti oli kasvanut Mantšukuossa ja asunut pienenä sikäläisen eläintarhan alueella, koska isä oli eläintarhan eläinlääkäri. Eläintarhan isojen kissaeläinten kohtalo sodan aikana oli julma. Ehkä romaanissa kerrottu perustuu tositapahtumiin.

Romaani alkaa melko ’tavallisena’, mutta pian ilmaantuu murakamimaisen surrealistisia käänteitä. Toru on kiltti ja hyvä ihminen, poliitikoksi päätyvä vaimon veli Noboru hänen vastakohtansa, häikäilemätön ja paha. Toru saa vaimoltaan äärimmäisen tylyn ja loukkaavan kirjeen, mutta siitä huolimatta hän haluaa auttaa rakastamansa naisen pois vaihtoehtoisesta todellisuudesta. Siinä onnistuakseen Torun on mietiskeltävä kaivon pohjalla, kuljettava seinien läpi ja taivallettava klaustrofobisissa pimeissä käytävissä.
 
Aamunkoiton tähtien tarkkailu kaivon pohjalta oli varsin erilaista kuin tähtitaivaan katselu vuorelta, mutta myös se oli erikoinen kokemus. Rajatun ikkunani kautta saatoin tuntea, että oman tietoisuuteni ja näkemieni tähtien välillä oli jokin luja yhteys. Koin vahvaa läheisyyttä niiden kanssa. Todennäköisesti vain minä, joka istuin pimeän kaivon pohjalla, kykenin havaitseman nuo tähdet. Annoin niille erityisen paikan sydämessäni, ja vastapalvelukseksi ne ikään kuin tarjosivat minulle voimaa ja lämpöä.

Romaani on todella hyvin rakennettu; yksityiskohtia, sivujuonia ja henkilöitä on paljon ja ne kytkeytyvät saumattomasti kokonaisuuteen. Pituudesta huolimatta jännitys pysyy hyvin yllä, sillä lukija palaa halusta tietää, mistä on kyse ja miten tämä päättyy. Kansigraafikko Jussi Kaakinen on kuvannut kanteen vieterilinnun ja pesäpallomailan, jolla on tärkeä rooli teoksessa. Mikä mielikuvitus Murakamilla onkaan - neljäs viiden tähden teos häneltä!

Bloggaukseni Murakamin teoksista:
Maailmanloppu ja ihmemaa ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
1Q84 ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Kafka rannalla  ⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
 
Haruki Murakami - Vieterilintukronikka
Alkuteos Nejimakidori kuronikuru 1994-95 (engl. The Wind-Up Bird Chronicle)
Suomentanut Antti Valkama
Kansi Jussi Kaakinen
Tammi 2021
____________________

Toru Okadan vaimo on poissa tolaltaan, sillä heidän kissansa on kadonnut. Muutenkin vaimo tuntuu etääntyvän Torusta päivä päivältä. Ehkä juuri siksi Toru päättää olla kertomatta kummallisista puhelinsoitoista, joita hän on alkanut saada. Niiden soittaja tuntuu tietävän hänestä kaiken. Vähä vähältä Torun siisti, moitteeton ja arkisen harmaa elämä alkaa purkautua. Edessä on yliluonnollisesti sävyttynyt matka, jolla oppaina toimii vaihteleva joukko hahmoja, joista jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan. 

1. joulukuuta 2021

Pirkko Saisio - Passio


Passio on suuri näky, tarkovskilaisen värikylläinen eurooppalainen kronikka. 
Se on kuin arkaainen legenda, sen kerronnassa on myytin todistusvoima.

Pirkko Saision loistelias Passio on kaunokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana ja kuuntelin sen äänikirjana, jonka lukee Saisio itse. Romaani alkaa 1400-luvun lopun Firenzestä, jossa dominikaanimunkki Girolamo Savonarola saarnaa tapain turmelusta vastaan ja järjestää turhuuksien rovioita. Suuri joukko firenzeläisiä heittää pelastuksen toivossa Piazza della Signorian rovioon arvokkaitakin esineitään. Paljasrintaisia naisia maalaava Sandro Botticellikin näkyy pitkin hampain heittävän tuleen lukuisia maalauksiaan, mutta rakkaan Simonetta Vespuccin muotokuva Primavera on jo Medicin suvun hallussa. Ruhtinatar Vasari heittää tuleen kynttilänjalkojaan, mutta uskottomalta aviomieheltään saamaansa hyvän ja pahan tiedon puuta esittävää korua hän ei heitä, vaan se haudataan ruhtinattaren mukana. Kultaisessa korussa on käärme, timantteja, smaragdeja ja rubiineja ja Saisio panee korun muotoaan muuttaen matkaamaan halki Euroopan vuosisatojen.

Kulta on saatanasta.

Korun mielikuvituksellista matkaa halki Euroopan eri haltijoiden hyppysissä oli mahtavaa seurata ja Saision värikkääseen kerrontaan riemastuttavaa upota. Koru päätyy Venetsiaan, Triesteen, Wieniin, Krakovaaan, Pestiin, Moskovaan, Kiovaan, Sevastopoliin, Haapsaluun, Solovetskiin ja lopulta Helsinkiin. Korun haltijoilla on oman aikansa koskettavia ja traagisia kohtaloita, jotka Saisio yhdistää toisiinsa aivan mielettömän upeasti. Välillä korun osaset toimivat Golubje Selon luostarin ihmeitä tekevän Pyhän Jekaterina Laulajan ikonin riisana, välillä niitä piilotellaan uskomattomilla tavoilla, jopa omaa henkeä vaarantaen. Lukija saa tutustua historian aallokossa taivaltaviin pieniin ihmisiin ja suuriin nimiin mm. Diakoni Andrei Demidovin syvästi rakastamaan marsalkka Grigori Potjomkiniin, josta puolestaan tulee Katariina Suuren rakastaja ja joka rakentelee Venäjänmaan äidille kulisseja 1700-luvun lopulla.

Passion sivuilla saa tutustua köyhien ja tavallisten ihmisten kohtaloihin. Heissä on hyviä ja pahoja, ahneita ja anteliaita, kaikki oman aikansa ja julman kohtalonsa armoilla. Ihmisiä ajaa rakkaus ja tunteet, ahneus ja synnintunto, maineen- ja vallanhimo. Eri uskontojen, juutalaisuuden, islamin ja ortodoksikirkon, mutta erityisesti roomalaiskatolisen kirkon valta on suuri. Tekemällä lahjoituksia kirkolle ja luostareille, saa syntinsä anteeksi.

Tappamalla vääräuskoisen saat syntisi anteeksi. Tappamalla Kristuksen tappajan saat syntisi anteeksi. Näin on sanottu, ja tähän uskon. Kostamalla Kristuksen tappajalle saat Kristuksen puolellesi.

Vähitellen tarinat lähestyvät 1900-lukua ja Suomea. Tallinnalainen Jaan Hamer on itseoppinut virolainen taiteilija ja kreivitär Magdalena von Weissburg saksalaisen kartanonherran vaimo, josta puoliso haluaa maalauttaa muotokuvan Haapsalussa. Jaanin ja Magdalenan rakkaustarinassa ja kohtaloissa on paljon järjellä selittämätöntä. Helsingissä tapaamme ruotsinkielisen yläluokan tytön Linda Silverhavin, joka herää luokkatietoisuuteen ja naisliikkeen tasa-arvoajatuksiin. Passio kurkistaa myös sisällissodan Helsinkiin ja Solovetskissa pystytetään Potemkinin kulisseja dokumenttielokuvaa varten!

En selitä tarkemmin, mitä tässä huikeassa romaanissa tapahtuu, parasta on antaa mennä ja nauttia Saision upeasta ja rehevästä kerronnasta. Sekä huumorista ja ironiasta! Jokainen seitsemästä episodista on hieno kokonaisuus ja muodostaa jatkumon edelliseen tarinaan. Mieleeni jäivät parhaiten mieleen alkutapahtumat Firenzessä ja sitten viimeinen hulvaton episodi Neuvostoliitossa Solovetskin ojennusleirillä. Se oli mainio ja käsinkosketeltavan elokuvallinen. Siitä saisi kutkuttavan ironisen näytelmän tai elokuvan. Uskon, että romaanilla on potentiaalia menestyä myös Euroopan käännöskirjamarkkinoilla, onhan se niin kansainvälinen. Olin Passion edessä myyty. Kiitos Pirkko Saisio.

Passiossa Saisio on haukannut aimo palan eurooppalaista kulttuurihistoriaa. Romaanissa kuljetaan 1400-luvulta kohti nykypäivää. Järkeläimäisen romaanin tapahtumat sijoittuvat ympäri Eurooppaa. Runsaasta romaanista paistaa Saision laaja sivistys ja taito kirjoittaa painavaa, mutta samalla ilmavaa proosaa. Valintalautakunnan mukaan teoksen kieli virtaa vaivattomana ja vivahteikkaana. Kuolema, henkisyys ja kertojan sydämellinen huumori ovat vahvasti läsnä. - Finlandia-raati

Pirkko Saisio - Passio
Kansi Elina Warsta
Siltala 2021
Äänikirjan lukija Pirkko Saisio
______________________

Pirkko Saisio (s. 1949) opiskeli Suomen Teatterikoulussa, josta hän valmistui näyttelijäksi vuonna 1975. Samana vuonna ilmestyi hänen romaaninsa Elämänmeno. Kirja sai J. H. Erkon palkinnon vuoden parhaana esikoisteoksena, ja sen jälkeen Saison teoksia on palkittu monasti. Hän on saanut muun muassa Finlandia-palkinnon Punaisesta erokirjasta vuonna 2003. Saisio on julkaissut romaaneja myös nimillä Jukka Larsson ja Eva Wein. Romaanien ohella Saisio on kirjoittanut lukuisia näytelmiä sekä tv- ja elokuvakäsikirjoituksia. Näyttelijätyönsä lisäksi Saisio on myös teatteriohjaaja.

30. marraskuuta 2021

Marraskuun luetut ja kuunnellut


Kuukauden saldoksi tuli 21 luettua ja kuunneltua kirjaa. Todellisuudessa osan kirjoista olin lukenut jo aiemmin, mutta vasta nyt sain tuotua ne blogiin. Kävin katsomassa Björn Weckströmin elämäntyönäyttelyn Ihminen, kone ja koru Didrichsenin taidemuseossa, muuten marraskuu on ollut sellainen kuin marraskuut nyt ovat. Mieltä on piristänyt ajatus kotiin joulukuussa saapuvista kissanpennuista. Niitä on kaksi: punavalkoinen Selma ja kilpikonnavärityksinen Silva. Niiden kanssa toinen koronajoulu on pelastettu, vaikka läheisten tapaamisia olisi vähemmän. Kuukauden elämyksellisimmiksi valitsin seuraavat kolme kirjaa:

Lea Pakkanen, Santeri Pakkanen - Se tapahtui meille ***** Gummerus 2020 #äänikirja
Inkerinsuomalaisuus on monelle hämärä käsite, niin minullekin. Kuuntelin äänikirjana, kirjailijoiden itsensä lukemana, vuoden 2020 historiateokseksi valitun tietokirjan Se tapahtui meille - Isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen. Teos on tavattoman mielenkiintoinen ja valottaa inkerinsuomalaisten vaiettua historiaa 1600-luvulta tähän päivään. E-kirjan lopussa on Meeri Koutaniemen kuvaliite ja valokuvia Pakkasten kotialbumeista. Mauno Koiviston nimi mainitaan aina inkeriläisten paluumuutosta puhuttaessa. Välirauhansopimuksessa -44 Suomi sitoutui luovuttamaan Neuvostoliittoon kaikki neuvostokansalaiset, "jotka on internoitu ja tuotu väkisin Suomeen”. Inkeriläisten paluumuutto on kaikenkaikkiaan hyvin sekava vyyhti, jossa inkeriläisiä pelottelivat palaamaan sekä Valvontakomissio että joidenkin paikkakuntien virkamiehet. Vuosina 1990–2016 Suomeen saapui yli 30 000 inkeriläistä paluumuuttajaa.

Kirjan rankat faktat tulevat ymmärrettävämmiksi, kun tarinaansa kertovat oikeat ihmiset, eikä tietolähteenä ole mikään kasvoton tilastofakta. Kirja on hyvin taustoitettu ja dokumentoitu asianmukaisine lähdeaineistoineen.

Suvi Ratinen - Omat huoneet ***** Tammi 2021
Omat huoneet oli huippukiinnostavaa kuunneltavaa ja katseltavaa! Ratinen ottaa loopin alle kymmenen suomalaista naiskirjailijaa, Woolfin aikalaista, ja tutkii näiden kirjailijanaisten kirjailijankammioita - monesti vaatimattomia nurkkia jossain isonkin kulttuurikodin huoneessa. Mukana ovat mm. Aino Kallas, Helmi Krohn, Maria Jotuni, Hilja Haahti, Hella Wuolijoki, L. Onerva ja Ain'Elisabet Pennanen. Kirjassa on myös runsaasti mustavalkoisia valokuvia, jotka avaavat 1900-luvun alkuvuosikymmenten sisustusajattelua. Monet näistä kirjailijanaisista olivat myös perheenäitejä, ja kirjoittivat useimmiten kotonaan. Miten keskittyä luovaan työhön lapsiperhearjen ja hälinän keskellä? Kirjassa piirtyy hienosti myös kasvava ja kehittyvä Helsinki. Kiinnostavaa oli se, että Kaivopuistossa sijaitsevassa linnamaisessa Merilinnassa oli paitsi Helmi Krohnin ja Hella Wuolijoen upeat kodit, myös jossain vaiheessa L. Onervan ja Aino Kallaksen vuokrahuoneet. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Töölö nousi keskiluokkaisen sivistyneistön asuinalueeksi. Temppeliaukion kattojen yllä asuivat mm. Elsa Heporauta ja Hilja Haahti sekä Cygnaeuksenkadun arvohuoneistossa, kaiken rojun keskellä askeettisessa palvelijanhuoneessa villasukissaan kirjoittava Maria Jotuni.

Monet näistä kirjailijanaisista saivat omat huoneet vasta tunnustettuina kirjailijoina, keski-ikäisinä. Voidaankin kysyä, mitä he olisivat saaneet aikaan jos heidän työolosuhteensa olisivat olleet paremmat.

Ann Patchett - Hollantilainen talo **** Wsoy 2021 #äänikirja
Kerrassaan hurmaava äänikirjakokemus! Tarinaa kertoo Conroyn perheen poika Danny, jolle Santeri Kinnunen antaa innostuneen äänen. Isä Conroy hankki perheelleen toisen maailmansodan jälkeen ylellisen talon, jota aiemmin asutti hollantilainen VanHoebeekin perhe. Kauppaan kuului kaikki: irtaimisto, sukupotretit ja astiastot, mutta köyhistä oloista kotoisin oleva äiti Elna ei pystynytkään elämään kaiken tämän rikkauden keskellä, vaan lähti pois. Hän jätti Dannyn ja tyttärensä Maeven apulaisten hoiviin ja hävisi lastensa elämästä vuosikymmeniksi. Isän kuoltua talo siirtyi äitipuolen omistukseen ja sisarukset joutuivat jättämään ylellisen kotinsa. Taloon jäi myös pienestä lettipäisestä Maevesta maalattu muotokuva, joka koristaa kirjan kantta. Vuosikymmenien ajan Maeve ja Danny istuvat autossa entistä kotia vastapäätä tarkkailemassa taloa. He näkevät joskus ehkä äitipuolensakin, mutta eivät koskaan uskalla soittaa ovikelloa. Romaani on kiehtova elämänkudelma, joka kertoo sisarusten elämästä pitkälle keski-ikään. Menetyksistään he eivät katkeroidu, vaan välittävät toisistaan kovasti. 

Tarinan imuun oli ihanaa upota. Myöhempikin elämä toi Dannylle ja Maevelle pettymyksiä, mutta myös onnellisia jälleennäkemisiä. Nuorena Maeve oli sanonut ahneelle äitipuolelleen Andrealle, että tämä jäisi yksin. Toteutuiko ennustus, selviää kirjasta. Hollantilainen talo on nostalginen ja hieno sukutarina, jossa on kosolti lämpöä ja hurmaavuutta.

MUUT KOTIMAISET
Kari Hautamäki - Et sinä (vielä) kuole **** Deadline kustannus 2021  #äänikirja
Riika Helle-Kotka, Leea Pienimäki - Myrskyn aarre *** Capuchina Kustannus 2021
Eeva Kilpi - Valkoinen muistikirja ** Wsoy 2021
Joonas Koskimaa - Särkynyt *** Myllylahti 2021
Tommi Laiho - Uhanalaiset **** Myllylahti 2021
Pertti Laine - Koston oikeutus *** Myllylahti 2021
Liisa Rauhakoski - Niin vahva kuin olen **** BoD 2021
Juha Rautio - Trad. **** Enostone 2021
Tero Somppi - Kaapattu **** Myllylahti 2021

MUUT ULKOMAISET
Brit Bennett - Mikä meidät erottaa **** Tammi 2021 #äänikirja
Marion Brasch - Ja nyt hiljaisuus **** Lurra Editions 2014
Agatha Christie - Cinco cerditos **** Planeta audio 2020 #äänikirja
Agatha Christie - El asesinato de Roger Akroyd ***** Planeta audio 2019 #äänikirja
Avni Doshi - Azúcar quemado *** Planeta audio 2021 #äänikirja
Laura Freixas - Ladrona de rosas. Biografía de Clarice Lispector **** Saga Egmont 2010 #äänikirja
Maxim Leo - Talviuni Berliinissä **** Ajatus kirjat / Gummerus 2010
Valdur Mikita - Lingvistinen metsä **** Sammakko 2021
Eugen Ruge - Vähenevän valon aikaan **** Atena 2012



Onnellista joulukuuta ja tunnelmallista joulunodotusta!
Norjalaiset metsäkissat Selma ja Silva saapuvat kotiin jouluksi. Parhaat joululahjani!
Haaveeni kissala, Hämeenlinna