18. lokakuuta 2017

Haruki Murakami - Rajasta etelään, auringosta länteen


Tämä ei tunnu minun elämältäni, ajattelin. Pikemminkin tuntui siltä, että elin jonkun muun minua varten järjestämää elämää paikassa, jonka joku muu oli hankkinut minua varten. ... Mikä tässä näkemässäni maisemassa on todellista?

Murakami on tässä romaanissaan nostalgisten nuoruusmuistojen ja eksistentialististen haikailujen äärellä. Minäkertoja on nimeltään Hajimi, nuoruudessaan päämäärättä ajelehtinut, nyt jo keski-ikään ehtinyt mies. Appensa ohjailemana ja avustamana hän on päässyt vihreälle oksalle: ravintolabisnekset pyörivät erinomaisesti, rahaa on. On vaimo ja pari kaunista lasta. Silti hän potee jonkinlaista vierautta ja levottomuutta. Parisuhteessa vaimo Yukikon kanssa ei sinänsä ole vikaa, mutta varhaisteini-iän tyttöystävä Shimamoto alkaa tunkea uniin ja mieleen. Heitä yhdistivät kouluaikoina sielunveljeys, vanha jazz ja vinyylit sekä luokkatoveruus. Elämä erotti kun tyttö muutti toiseen kaupunkiin, niinhän elämässä käy... Tuli muita naisia, kiihkeä suhde Izuminkin kanssa, jota mies petti rumasti tämän serkun kanssa. Izumi sai elämänikäisen kolhun, joka tuhosi hänet. Mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi, voi vain katua - turhaan ja kantaa syyllisyyttä.

Minusta maailmassa on peruutettavia asioita ja peruuttamattomia asioita. Ja ajan kuluminen on peruuttamaton asia. Kun on saapunut johonkin hetkeen, ei voi mennä takaisin.

Eräänä kauniina päivänä salaperäiseltä vaikuttava ja hyvin kauniiksi muuttunut Shimamoto istahtaa Hajimin ravintolan baaritiskille, siemaillaan cocktaileja, muistellaan menneitä ja kuunnellaan jazzia. Ja niinhän siinä käy että mies ei saa naista enää mielestään. He tapailevat aina silloin kun salaperäiselle naiselle sopii, ja Hajimi joutuu valehtelemaan vaimolleen, minkä hän kokee olevan väärin. Mutta mies on kuin riivattu, ei voi itselleen mitään. Hän on valmis jättämään naisen takia kaiken.

Rajasta etelään, auringosta länteen on tunnelmaltaan nostalginen ja hurmaava. Aluksi kertoja muistelee lapsuuttaan pohtien myös ainoan lapsen -ongelmaansa. Hän kokee, että sisarusten puute on osaltaan syynä hänen erakkomaiseen käyttäytymiseensä.  Ilman seksiä ei Murakami näköjään suostu kirjoittamaan, mukana on joitakin hänelle tyypillisiä, outojakin seksikohtauksia. Murakamin kieli viehättää utuisuudellaan ja unenomaisuudellaan. Kerrontatyyliltään Rajasta etelään, auringosta länteen on realistinen, sillä kirjailija ei tässä viljele juuri ollenkaan maagisia käänteitä. Vasta romaanin lopussa tulee eteen pieni absurdius: olivatko määrätyt tapahtumat totta vai ei, vai vain Hajimin mielikuvituksen tuotetta.

Moneen Murakamin teokseen verrattuna tämä on lyhyt tarina: vain 230 sivua. Romaani on elämän ja ajankulun kuvausta, mutta myös avioliittokriisin tai minkä tahansa elämänkriisin kuvausta. Me ihmiset putoamme, ei tämä niin helppoa ole; olemme epätäydellisiä, teemme typeryyksiä, virheitä ja vääriä valintoja; satutamme läheisiämme (myös itseämme) emmekä voi myöskään luvata ettemme toimisi jatkossakin samalla typerällä tavalla. Mutta aina on mahdollisuus oppia edes hiukan; aina tulee uusi päivä, jonka voi halutessaan alkaa puhtaalta pöydältä. Ilahduttavaa oli, että puolisot tämä kriisi sai lopulta puhumaan ja avaamaan toisilleen sisimmät ajatuksensa.

Aloitetaan huomenna. Uskon, että me voimme vielä aloittaa alusta. Mutta tänään on jo liian myöhä. Haluan aloittaa kaiken kokonaisesta koskemattomasta päivästä.

Näiden kahden epäonnisen rakastavaisen, Shimamoton ja Hajimin, kohtaamiset jälkimmäisen omistamissa ravintoloissa olivat kuin suoraan Bogartin ja Bergmanin tähdittämästä Casablancasta: erotiikka väreili savuisessa miljöössä, jossa vanha jazz soi nostalgisin sävelin. Suomennos tavoitti romaanin tunnelmat erinomaisesti. Viihdyin ja nautin lukemastani.

Muualla: Lumiomena

Täällä kaikki 9 Murakamilta lukemaani.

Haruki Murakami
Kokkyo no Minami, Taiyo no Nishi 1992
Rajasta etelään, auringosta länteen
Suomentanut Juha Mylläri
Tammi 2017
****
Lukukappale kustantajalta - kiitos

17. lokakuuta 2017

Helsingin kirjamessut - kaavailuja


Ensi viikolla Helsingin messukeskus kuhisee kirjoja, kirjailijoita ja mielenkiintoista kuunneltavaa. Torstaista sunnuntaihin kirjallisuudenystävän pöytä on katettu kukkuroilleen, valitse sinäkin itsellesi maistuvimmat makupalat! Kirjamessujen ohjelmaan voit tutustua täällä. Listasin tähän itseä kovastikin kiinnostavia keskusteluja: 2017 julkaistuja romaaneja kirjailijoineen - monta olen jo lukenut mutta kuulen mieluusti lisää; runoutta ja nyt ajankohtaista sisällissota-aihetta.

On selvää etten kaikkiin ehdi, uupumus varmasti iskee ja monet ohjelmat menevät päällekkäinkin, mutta onhan näitä harkittava ja yritettävä etsiä helmet. Kirjabloggareita löytyy joka päivä Booknäsin osastolta 6m48. Piipahtelen osastolla minäkin, aikataulustani en vielä osaa sanoa.


TORSTAI
12.30 Mika Waltari: Kääntäjäkeskustelu
13.30 Eino Leino: Heidi Köngäs - Sandra
14.30 Aleksis Kivi: 1917 - Suomen ihmisten vuosi: Kai Häggman, Teemu Keskisarja, Markku Kuisma
17.00 KirjaKallio: Uskonnollisen yhteisön vallassa:  helluntailaisuus: Terhi Törmälehto - Vaikka vuoret järkkyisivät; jehovantodistajat: Ben Kalland - Vien sinut kotiin
17.30 Minna Canth: Finlandia-lähettiläiden julkistus
18.00 Kullervo, Huom. 60 minKirjailija & kustannustoimittaja: Anni Kytömäki, Antti Tuomainen, Max Seeck


PERJANTAI
11.00 Aleksis Kivi: Rosa Liksom & Kjell Westö kertovat pitkästä urastaan
12.00 Aleksis Kivi: Helsinki 1917-1918: Jörn Donner, Samu Nyström
13.30 Mika Waltari: Mila Teräs - Jäljet, haastattelee Anna Kortelainen
13.30 Olohuone: Suomennos slam: miten Kersti Juva ja Juhani Lindholm kääntävät saman tekstin?
15.00 Mika Waltari: Selkokirjan kanssa: mukana seuraava selkokirjakummi Tuomas Kyrö
15.30 Aino: Mytologiasta ja kansanperinteestä: Paula Havaste - Lumen armo, Mikko Kamula - Ikimetsien sydänmailla
16.00 Mika Waltari: Anni Kytömäki - Kivitasku
17.30 Aino: Sanaiset kansiot: Ville Eloranta, Jaakko Leino


LAUANTAI
11.30 Takauma: Vaihtoehtoinen totuus: Tommi Melender, Juha Itkonen, Virpi Hämeen-Anttila
12.00 Kullervo, Huom. 60 min: Parnasson kirjallisuuskeskustelu: Anna-Riikka Carlson, Ville Hänninen, Heidi Köngäs
13.30 Takauma: Kustannusala murroksessa: Sofi Oksanen, Martti Anhava, Karo Hämäläinen
14.00 Takauma: Runouden uudet valtatiet: Vilja-Tuulia Huotarinen, Tapani Kinnunen, Tuija Välipakka
14.30 Kirjakahvila: Jatkuu! - Fanifiktiota kirjallisuutemme klassikoista: Saara Turunen, Laura Lindstedt
15.00 Aino, Huom. 60 min: Tietokirjaraati esittelee 5 tietokirjaa
16.00 Katri Vala: Dave Lindholm - Sanat
16.30 Katri Vala: Aktivoi aineenvaihduntasi: Anu Marin
17.30 Katri Vala: Sisällissota romaaneissa: Antti Tuuri, Heidi Köngäs
18.30 Kirjakahvila: Taiteilijat romaanihahmoina: Joel Haahtela, Venla Hiidensalo, Kati Tervo, haastattelee Anna Kortelainen


SUNNUNTAI
10.00 Olohuone: Runousaamiainen: Anja Erämaja, Olli Heikkonen, Miki Liukkonen, Sinikka Vuola, juontaa Anna-Riikka Carlson
11.00 Takauma: Runoilijoiden esikoisromaanit: Risto Oikarinen - Nälkämaan laulu, Sinikka Vuola - Replika
12.00 Aleksis Kivi: Koiramäen Suomen historia: Mauri Kunnas, haastattelee Baba Lybeck
13.30 Takauma: Arkistosta romaanihenkilöksi: Anna Kortelainen & Katja Kallio, haastattelee Venla Hiidensalo
15.00 Aleksis Kivi, Huom. 60 min: HS esikoiskirjapalkinnon finalistit
16.30 Minna Canth: Minä maalaan kuin jumala: Hanna-Reetta Schreck, Anna Kortelainen


Tarkista netistä - ohjelmaan saattaa tulla muutoksia, minäkin olen voinut tehdä virheitä.
Olen suunnilleen profiilikuvan näköinen, saa moikata.
Tavataan messuilla!

15. lokakuuta 2017

Heidi Köngäs - Sandra


Surulla ei ole loppua, mutta onnella on. 
Se on kuin öinen kastepisara poimulehdellä, jonka aamutuuli kuivattaa pois.

Tunnustan olevani Köngäs-fani. Olen lukenut kirjailijan kaikki kuusi aikaisempaa romaania, joista kirkkaimmin mielessäni piirtyvät Hertta ja Dora, Dora. Romaanissa on kirjailijan tuttuun tapaan kolme kertojaääntä: Klaara, Sandra ja Lyyti.

Keski-ikäinen Klaara on tämän päivän nainen, työtön näyttelijä. Klaaran ajatusten kuvauksessa Köngäs hyödyntää näyttelijäntyön tuntemustaan. Äitinsä jäämistöä selvitellessään Klaara kokee shokin: papereiden joukosta löytyy vihkonen, jossa on hänen isoäitinsä Sandran muistiinpanoja elämästään 1900-luvun alussa, sekä ennen sisällissotaa että sen aikana. Toinen vihkoon kirjoittaneista on Lyyti, Sandran käly.
Omapäinen Lyyti ei kuunnellut varoituksia vaan rakastui ison talon poikaan Felixiin. He olivat erottamattomat yhden kesän, vaikka koko kylä kuiski. Mutta luokkajakoa, tuota erottavaa sarkaa ei lopultakaan voinut ylittää: Felix nai lisää rahaa ja lisää metsää itseään paljon vanhemman lesken avulla. Lyyti romahti. Nämä ovat värit: musta, harmaa ja toinen musta. Maa on mulloksella, jää on hiilenmustaa ja taivas harmaa viltti, jonka läpi ei voi nähdä. 

Kirjan alkuosa taustoittaa: Sandra jäi lapsena orvoksi ja hänet kaupattiin huutolaisena. Elämä oli ainaista työtä ja uurastusta, köyhänä varakkaan väen armoilla. Onni hymyili kun Sandra sai hyvän miehen, työteliään ja kunnollisen Jannen. Syntyi viisi lasta, oma uusi koti valmistui Ruovedelle Tampereen lähelle, elämä oli hyvää vaikkakin köyhää.
Sitten puhkesi sota maailmalla, Venäjälle tuli vallankumous ja suuriruhtinaskunnassakin aatteet kuohuivat. Sisällissota jakoi kansan kahtia. Sandra ei ollut sen paremmin punainen kuin valkoinenkaan eikä hänen miehensäkään. Mutta niin vain sisällissota vei Jannen punaisten riveihin ja myöhemmin valtiopetoksesta syytettynä vankilaan. Sandran elämään asettui pysyvä pelko: pelko nykyisyydestä ja tulevasta, pelko lapsista ja Jannesta, pelko omasta uupumisesta.

Pahoja kuului, muuta ei kuulunut, pelkäsin kuin rintatautinen korppi. 
En ollut tumma, olin musta. Päivä piteni minuutti minuutilta, mutta en nähnyt sitä. 
En tiennyt oliko minulla enää miestä.
---
Lienenkö hengissä minäkään, kaikki tunto on poissa. 
Olen kuin kauhun nielussa, enää ohuella langalla kiinni elämässä. 
Lapset minua kannattelevat, en minä heitä.

Sisällissota vyöryi valkoisine ja punaisine armeijoineen Sandran pihan läpi. Sotimisen sekasorto ja kauhu naisten näkökulmasta kuvattuna tuli liki ja järkytti. Miten pystyi ymmärtämään, että yhtäkkiä tuttu rauhallinen kotiseutu oli  jakautunut kahteen toisiaan tappavaan leiriin? Naisten taakaksi jäi selvitä kotona lasten, torpan ja nälän kanssa. Heidän osansa oli pelätä, murehtia ja valvoa yöt kun puolison kohtalosta ei tullut mitään tietoa. Heidän osansa oli surra, kun rakas saapui kotiin vainajana tai luurangoksi laihtuneena. Naisten taakaksi jäi jaksaa ja kestää, lasten nälkä ja pelot.

Janne menee, Janne menee, ei voi mitään, me emme pysty pitämään häntä, 
kaikki menee, päästä huippaa, veri ei kierrä, 
en ole nukkunut yhtään yötä sen jälkeen kun hän palasi kotiin.

Köngäs antaa armottoman karun kuvan sisällissodasta kotirintamalla. Elämä oli sekasorron, epävarmuuden ja pelon täyttämää. Lisäksi epidemiat niittivät väkeä, pahin oli espanjantauti. Punaisten vaimoihin, leskiin ja lapsiin suhtauduttiin hyvin ynseästi. Pysyäkseen hengissä oli nieltävä kaikki ylpeys, kestettävä pilkat ja ivat. Sodan jälkeen vankileirien epäinhimillisissä oloissa tuhannet punaiset menettivät henkensä. Tilastot puhuvat tästä omaa karmivaa kieltään. Valkoisten voittajien kosto ei säälinyt ketään, ei naisia eikä lapsia.

Minun oli vaikea saada otetta kirjasta, ehkä odotukseni olivat liiankin korkealla. Tarina käynnistyi kaarrellen ja Klaaran ääni jäi etäiseksi ja kliiniseksi. Ehkä tämä etäisyys oli harkittu juttu kontrastina Sandran ja Lyytin tunteisiin vetoaville äänille? Vasta puolen välin paikkeilla Lyytin suggestiivinen kerronta kiinnitti minut tekstiin ja teksti alkoi elää. Sitten pääsin eläytymään myös Sandran tuskaan. Ilokseni loppupuolelta löytyikin kirjailijan aiemmissa teoksissa ihastuttanut tapa sanoa ja koskettavan kaunis ilmaisu.
Sandra on pitkälti absoluuttisen kurjuuden kuvausta. Vaikka uskonkin, että kaikki voisi olla totta, minulle jäi ristiriitainen olo. Oliko kurjuuden kuvausta kenties liikaa? Minun suvussani ei ole sisällissodan uhreja enkä ole punainen enkä valkoinen. Mutta mietin kieliikö kykenemättömyyteni ottaa Köngäksen tekstiä vastaan siitä, että sisällissota edelleen hiertää? Sandra on tarina siitä mitä sisällissota vaati yhdeltä torpan emännältä: naiselta, äidiltä ja vaimolta. Sandran tarina on monistettavissa tuhansiin. Meidän jälkipolvien on syytä tuntea tämä vähemmänkin kunniakas menneisyytemme vaikka kuinka vaikealta tuntuisi.

Siitä sodasta ovat toiset tehneet sankaritarinaa ja toiset marttyyritarinaa. Miksei voisi olla vain yhteistä, vedenväristä surua, surua siitä, että niin kävi, ettei osattu elää ja sopia, vaan piti taistella ja jättää valkoiselle hangelle punaiset jäljet. 

Liitän Sandran 1918-lukuhaasteeseen, joka on voimassa ensi toukokuulle kun 15.5. tulee kuluneeksi 100 vuotta sisällissodan päättymisestä.


Heidi Köngäs
Sandra
Otava 2017
***
Kustantajan lukukappale - kiitos

13. lokakuuta 2017

Elämäni kirjojen kertomana 2


Tänään on Fredagsmys- eli Perjantaimyyssipäivä. Siksipä tähän päivään sopii tällainen leikkimielinen postaus. Bongasin nimittäin Kirjasähkökäyrän Main kivan bloggauksen Elämäni kirjojen kertomana. Se oli niin hauska, että päätin väsätä omani. Ideana on valita 20 kirjaa & bloggausta, jotka sopivat annettuihin väittämiin. Valitsin  kirjat vain 2017 lukemistani ja bloggaamistani. Täällä versio 1, jonka tein keväällä omasta hyllystä löytyvin kirjoin, mukana oli aika monta Eeva Joenpellon teosta, jotka olen lukenut ennen blogiaikaa.

Lapsena olin: Rakkahin sisko

Nyt olen: Hyvä naapuri 

Haluaisin olla: Ruokarouva

Ominaisuuteni, josta en luovu: Ehkä liioittelen vähän

Taito, jota haluan kehittää: Vaikka vuoret järkkyisivät


Elämäni: Pieni elämä 

Ohje, jota pyrin noudattamaan elämässäni: Täältä tullaan!

Asia, jota ilman en voisi elää: Elämän tarkoitus 

Asia, jota en haluaisi kokea: Häpeäpaalu

Työpöydälläni: Värit

Yöpöydälläni: View-Master

Antavat voimaa: Ilmajuuret

Vievät voimia: Surun tie 

Haaveilen: Onnen asioita 

Viestini ystävälle: Vien sinut kotiin

Minua mietityttää usein: Mistä maailmat alkavat

Minua pelottaa joskus: Viha jonka kylvät

Tulevaisuudensuunnitelmani: Vielä yksi asia


Haaste / idea on vapaasti napattavissa.
Minä myyssäilen kirjojen parissa tosin joka ilta, en vain perjantaisin :)
Viikonloppunakin taitaa sataa - onneksi on kirjat!
Mitenkäs sinä myyssäilet ja karkoitat syysikävää? 
Mukavaa viikonloppua & antoisia lukuhetkiä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...