8. elokuuta 2022

Laura Kolbe - Keho. Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen

Vanhenemista ei voi välttää, ja vanhetessaan joutuu pohtimaan, miten oma mieli mukautuu fyysisiin muutoksiin. Vanhana osaa toivottavasti jo vastata siihen, "miten minusta tuli minä". Jotta tuo olisi mahdollista, on pakko käsitellä kaikenlaisia tunteita, elämässä koettua iloa ja surua, ylpeyttä ja häpeää, pettymyksiä ja pärjäämistä. On kohdattava sisäiset demoninsa, mielensä varjopuolet, kielteiset ajatukset, vihan ja katkeruuden tunteet.

Kaikista tunnemaailman piirteistä minua on jo varhain kiinnostanut etenkin häpeän tunne, koska aistin sitä ympärilläni ja yhteiskunnassa - häpeää omasta historiasta, luokkataustasta, perheestä, juurista, häpeää omasta kehosta ja riittämättömyyden tunteita omien valintojen edessä. Häpeä haavoittaa ja on merkittävä ihmistä ohjaava voima. Minua ovat kiinnostaneet ihmisenä ja tutkijana ilmiöt, jotka luovat häpeää ja sen myötä vaikenemista ja puhumattomuutta. Kyse on tällöin aina myös yhteiskunnallisesta normistosta ja kulloisenkin aikakauden käsityksistä siitä, mikä on sopivaa ja sopimatonta, hyväksyttävää ja tuomittavaa.

Euroopan historian professorina Helsingin yliopistossa toimivan Laura Kolben (s. 1957) teos Keho. Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen on henkilökohtaista ja avointa kerrontaa kirjan nimen teemoista. Loppusanoissa Kolbe sanoo, että on kirjoittanut kirjan lähinnä lapsilleen ja mahdollisille tuleville lapsenlapsilleen. Kolbe ei häpeä sanoa, että on hyväosainen, urbaani, sivistynyt ja porvarillista elämäntapaa arvostava. Erilaisesta koti-, koulutus- ja luokkataustasta tuleva lukija voi silti peilata omaa elämäänsä ja elämänkulkuaan Kolben ajatuksiin. Jo pelkästään alun pitkässä sitaatissa mainittujen asioiden ja omien häpeän tunteiden pohtimisessa eri ikäkausina riittää loputtomasti työsarkaa.

Olen Laura Kolben kanssa suunnilleen samaa ikäluokkaa ja siksi minusta oli kiinnostavaa peilata omia lähtökohtiani ja työuraani hänen vastaaviin. Lähtökohdissamme on paljon eroja, vaikkapa esimerkiksi kodin varallisuus ja vanhempien koulutus tai maaseutu vs kaupunki. Mutta silti nuoruutemme aikakauden asenteista löytyi paljon samaa, konkreettisena asiana esimerkiksi tietty onnellisuusmuuri. Toisin sanoen ikävät asiat pidettiin vain perhepiirissä, mikä edisti vaikenemisen ja puhumattomuuden kulttuuria. Tunnistan tämän hyvin. Kolben perheessä vaiettiin mm. isän naissuhteista ja äidin juomisesta, meillä muusta. Onnellisuusmuuri muokkasi hänestä (ja minustakin) omista asioistaan aikuisenakin vaikenevan henkilön.

Kolbe puhuu myös naisen kehohäpeästä. Useimmat meistä naisista ovat jossain elämänvaiheessa hävenneet lihavuuttaan tai muuten ulkonäköään. Onneksi vanhempana nämä asiat eivät ole niitä elämän tärkeimpiä, terveys ja toimintakyky ovat. Kuitenkin peiliin katsoessaan vanheneva nainen ei voi olla huomaamatta ryppyjään, roikkuvia leukaperiään tai ruttuista kaulaansa. Nuoruutta ihannoivassa yhteiskunnassa rapistuva ulkonäkö voi olla häpeän aihe. En ole lukenut Kolben mainitsemaa Nora Ephronin teosta En voi mitään kaulalleni (suom. 2008). Varmaan pitäisi!

Keho. Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen tarjosi miellyttäviä ja humoristisiakin kuunteluhetkiä, ja lukijan Hannamaija Nikanderin ääni oli seesteinen ja rauhallinen. Kovin jäsentynyttä kuvaa kirjan sisällöstä ei mieleeni kuitenkaan jäänyt, koska teemat tuntuivat poukkoilevan sinne tänne. Kolbe sanoo aikovansa tehdä mm. sukututkimusta eläkkeelle jäätyään. Tulevia polvia varten hän on tehnytkin tässä  kadehdittavan työn, sillä harvalla tulevaisuuden sukututkijalla on näin tarkkaa, yhteiskunnan kehitykseen nivoutuvaa, selvitystä isoäitinsä ja esivanhempiensa elämästä.

Tämä kirja on kirjoitettu lapsiani ja mahdollisia lapsenlapsia ajatellen. Olen koettanut valaista perheeni ja sukuni monia juonteita siten kuin itse ne olen hahmottanut, hieman ranskalaisen historiasarjan La vie quotidiennen hengessä: Sellaista oli elämäni. Tunnustan avoimesti, että itsekäsitykseni ja maailmankuvani ankkuroituu tiettyyn sosioekonomiseen taustaan, mutta en osaa enkä halua hävetä hyväosaisuuttani.
//
Yleistavoitteena on koettaa hahmottaa kaupungistuvan ja keskiluokkaistuvan yhteiskunnan vaikutusta yhteen mikromaailmaan, minuun ja perheeseeni. Kyseessä on historiantutkimuksen perustavoite, yleisen historian suurten sävyjen tavoittaminen yksityisten ihmisten kokemuksen kautta. 
 
Laura Kolbe - Keho. Matkoja ikään, mieleen ja minuuteen
Kirjapaja 2022
Äänikirjan lukija Hannamaija Nikander
___________________

Laura Kolbe on Euroopan historian professori Helsingin yliopistossa. Hän on kirjoittanut lukuisia teoksia historian ja kulttuurin aihepiireistä, mm. Koti, katu, kortteli (2018) ja Nykyajan nainen (2016) sekä yhdessä Katriina Järvisen kanssa mm. Sopivia ja sopimattomia (2019) ja Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa (2007).

Juttu Iltasanomissa Laura Kolben lapsuuden perheestä.

6. elokuuta 2022

Kate Quinn - The Alice Network


On kiinnostavaa, miten yhä uudet nuorehkot naiskirjailijat ammentavat
toisesta maailmansodasta. 


Yhdysvaltalainen Kate Quinn (s. 1981) on yksi heistä, joka kirjoittaa historiallista fiktiota 
toisen maailmansodan vuosista.  Kaikki Quinnin kirjat ovat olleet myyntimenestyksiä
ja niistä on suomennettu Koodinimi Alice, Metsästäjätär ja Ruusukoodi.

Kuuntelin äänikirjana Koodinimi Alicen englantilaisena alkuperäisteoksena, ja olipa se jännittävä ja mukaansatempaava! Romaani liikkuu kahdessa aikatasossa: toisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna 1947 ja takaumissa kurkistetaan vuoteen 1915 ja ensimmäisen maailmansodan brittien naisten vakoiluorganisaatioon Aliceen.

1947: amerikkalaisen varakkaan perheen tytär, 19-vuotias Charlie St. Clair on matkustanut äitinsä kanssa Eurooppaan päästäkseen eroon ei-toivotusta raskaudestaan. Mutta abortin lisäksi Charliella on toinenkin missio: hän haluaa selvittää, onko hänen ranskalainen rakas serkkunsa Rose vielä elossa. Charlie ei pystynyt pelastamaan II maailmansodan traumatisoimaa veljeään, mutta Rosen kohtalon hän aikoo selvittää. Charliella on yksi nimi - Eve Gardiner - joka saattaisi tietää jotain Rosesta, niinpä tyttö ’karkaa’ äidiltään ja menee tapaamaan Eveä Lontoossa.

Tapaaminen alkoholisoituneen ja erakoituneen viisvitosen Even kanssa on hurja: nainen on humalassa, kiroileva ja aggressiivinen, asunto on läävä ja hänen sormensa ovat järkyttävän näköiset - karmea muisto ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Vainoharhainen Eve uhkaa Charlieta Lugerilla, mutta onneksi paikalle ehtii Evestä huolta pitävä autonkuljettaja Finn, komea skotti, jolla on myös omat sotatraumansa. Kun Eve kuulee ranskalaisen ravintoloitsija Renén nimen, hän päättää lähteä mukaan menneisyyden jäljitysreissulle ympäri Eurooppaa.

Näin alkaa näiden kolmen traumatisoituneen yhteinen matka, jonka aikana omissa osuuksissaan Eve kertoo ensimmäisen maailmansodan kokemuksistaan Alicen vakoojaverkostossa ja omasta vaarallisesta toiminnastaan vakoojana. Salaten saksankielen taitonsa Eve värväytyi tarjoilijaksi pienen ranskalaiskylän ravintolaan, jota natsit pitivät kantapaikkanaan. Hänestä tuli saksalaismielisen ravintoloitsijan rakastajatar vastoin tahtoaan ja mieheltä irtosikin petipuuhien lomassa paljon arvokasta tietoa. Eve on potenut suurta syyllisyyttä verkoston hajoamisesta ja sen johtajan Lilin kohtalosta ja nyt hän haluaa kostaa Renélle kaiken sen hirvittävän, minkä mies teki hänelle ja muille naisille verkoston paljastuttua. Mainittakoon ulkokirjallisena sivujuonteena, että mies oli suuri Charles Baudelairen ihailija ja siteerasi Evelle usein runoja tämän kokoelmasta Fleurs du mal / Pahan kukat ja johti tästä myöhempiä salanimiään. Evekin kutsuu vakoilijakollegoitaan Pahan tytöiksi.

Romaani on pitkä ja vaiheikas, ja roadtrip vaarallinen, ei vähiten Even kohtauksien takia, jolloin nainen ei tiedä missä on, ehkä vielä miehitetyssä Ranskassa... Lukija saa seurata oudon kolmikon automatkaa Finnin hienolla vanhalla autolla: Lille, Limoge, Grasse - ja Oradour-sur-Glane, jossa Ranskan miehittäneet natsit toimeenpanivat yli 600 siviilin hengen vaatineen joukkomurhan. Tarinan takana on I maailmansodan aikana oikeasti miehitetyssä Ranskassa ja Belgiassa toiminut naisten vakoiluverkosto ja romaanissa esiintyy kolme todellista henkilöä. He ovat koodinimi Alice Dubois eli Lili, oikealta nimeltään Louise de Bettignies; koodinimi Violette Lameron, oikealta nimeltään Léonie van Houtte sekä brittitiedustelun Captain Cameron eli Uncle Edward, oikealta nimeltään Cecil Aylmer Cameron, joka värväsi naiset. Wikipedia kertoo romaanista myös hyvin tarkan juonen.

Toki romaanissa on viihteelliset puolensa ja tiivistää sitä olisi voinut, mutta kerronta suorastaan imaisi mukaansa. Lukija oli myös aivan huippu, sillä hän eläytyi hienosti Finnin skottiaksenttiin ja näiden kahden naisen erilaisiin ääniin. Tuottiko Renén ja Rosen etsintä tulosta? Entä mitä tapahtui Charlien raskauden suhteen? Kaikki selviää tietysti, kun on päässyt tämän huikean kirjan loppuun. Minua kiinnostaa kovasti tutustua jossain sopivassa kohtaa myös Ruusukoodiin ja Metsästäjättäreen, mutta aikaa pitää olla, sillä nekin ovat muhkeita.

Romaanin ovat lukeneet suomeksi mm. Kirjoihin kadonnut & Luetut.net


Kate Quinn - The Alice Network 2017
Harper Audio 2017
Äänikirjan lukija Saskia Maarleveld
___________________

5. elokuuta 2022

Sanna Tahvanainen - Mitä perhoset tekevät sateella?


Mitä perhoset tekevät sateella? 
Ne taittavat siipensä selkänsä päälle ja odottavat hiljaa parempia aikoja.

Ruotsiksi kirjoittavan Sanna Tahvanaisen romaani Mitä perhoset tekevät sateella? vie kesäisiin saaristotunnelmiin Ahvenanmaalle ja Källskäriin. Göteborgissa asuva, yhteispohjoismaisessa Itämeren tutkimuksessa työskentelevä meribiologi Li Holtz saapuu viikoksi Källskärin taiteilijaresidenssiin lääkärisiskonsa Karenin kanssa. Ruotsalaisen kreivi Göran Åkerhielmin aikoinaan omistama Källskär on turistien suosiossa, onhan se nähtävyys puutarhoineen kaikkineen, klik. 

34-vuotiaan Lin hyvin organisoitu ja säntillinen elämä muuttuu ratkaisevasti hänen tavatessaan lähinnä merimetsoja maalaavan lintumaalari Jack Karlssonin. Miehen maskuliinisuus ja boheemisuus herättävät naisessa sellaisen intohimon, jota hän ei ole koskaan ennen kokenut. Jack toimii kesäisin Källskärissä tavallaan talonmiehenä ja huolehtii residenssin asukkaista, talvisin hän asuu Ahvenanmaan mantereella vanhassa meijerissä ja maalaa. Jack tulee kuin pyörremyrsky tai demoni Lin elämään ja hän jää Källskäriin miehen luo residenssiviikon päätyttyä. Hyvin pian Jack osoittautuu impulsiiviseksi ja itsekkääksi narsistiksi, joka tekee kaiken oman päänsä mukaan. Lin palattua työhönsä Göteborgiin Jackista ei kuulu kuukausiin mitään, mutta kun mies pyytää naista luokseen, tämä lähtee kuin koulutettu koiranpentu. Tosin Li miettii usein mielessään, miksi seksi Jackin kanssa on epätyydyttävää, vaikka hän on tähän syvästi rakastunut.

Lillä on kelppimetsien ja liikakalastuksen tutkimuksen ohella toinenkin iso projekti. Hän on taitava pianisti, joka aikoinaan pyrki Sibelius-Akatemiaankin ja esiintyisi nyt tanskalaisen hotellimiljonäärin Oliver Andersenin rahoittamalla kiertueella eri Euroopan maissa jousiorkesterin säestyksellä. Oliver on vakavasti sairas, mutta antaa Lille sitä hellyyttä, jota Jackilta ei heru. Kun Jack kuulee Lin kiertueesta, hän sanoo ylimalkaisesti vain: soitellaan sitten kiertueen jälkeen. On-off suhdetta kestää kuukausikaupalla eikä Li pääse miehestä irti. Jack manipuloi manipuloimasta päästyään ja päättää kaikesta. He menevät Ahvenanmaalla naimisiin ja Li muuttaa saarelle. Kuitenkaan Jackilla ei ole aikaa tuoreelle vaimolleen, vaan hän maalaa ateljeessaan kuin vimmattu suunnitellen mittavaa yksityisnäyttelyä. Li tuntee itsensä eristyneeksi ja yksinäiseksi Jackin ostamassa hulppeassa kartanossa, jossa ei ole mitään Lin omaa.

Lin ja Jackin toksinen rakkaustarina on loistoesimerkki siitä, miten taitavasti narsisti kietoo uhrinsa. Li on lahjakas mutta herkkä nainen, jonka vatsa reistailee usein ja hän tarvitsee rauhoittavaa lääkitystä voidakseen nukkua. Jackin kaltaisen pyörremyrskyn kumppanuus on naiselle myrkkyä ja lopulta Li romahtaakin, joutuu hetkeksi sairaalaan ja pitkälle sairaslomalle. 

Mitä perhoset tekevät sateella? oli chicklitmäisyydestään huolimatta kiinnostavaa ja viihdyttävää kesäistä kuunneltavaa ja äänikirjan lukijan Elena Leeven ääni istui hyvin tarinaan. Oli mukava eläytyä Ahvenanmaan elämään ja tutustua Källskäriin ja kreivin elämäntarinaan. Kiinnostavaa romaanissa oli myös tietty kansainvälisyys pohjoismaisin piirtein - Ruotsi ja Lin tanskalainen, Kööpenhaminassa asuva isä. Myös Lin ja sisko Karenin lapsuutta valotettiin, sekä äiti Fannyn floristintyötä.Helsingissä.


Sanna Tahvanainen - Mitä perhoset tekevät sateella
Alkuteos Vad gör fjärilar när det regnar? 2022
Suomentanut Jaana Nikula
Otava 2022
Äänikirjan lukija Elena Leeve
____________________

Sanna Tahvanainen (s. 1975) on suomalainen ruotsiksi kirjoittava kirjailija. Hän toimi Hufvudstadsbladetin kolumnistina 1998–2004. Tahvanainen on opiskellut kirjallisuutta Åbo Akademissa sekä tanskalaista kirjallisuutta ja naistutkimusta Aarhusin yliopistossa. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri kirjallisuustieteestä.