24. maaliskuuta 2019

Claudie Gallay - Odottamaton kauneus


Luin Gallayn hienon Tyrskyt (Avain 2010) kolmisen vuotta sitten. Nyt Wsoy on julkaissut siitä uusintapainoksen ja heti perään tämän Gallayn uusimman Odottamaton kauneus. Romaanin päähenkilö on vähän päälle nelikymppinen Jeanne, joka asuu pikkukaupungissa jossain Lyonin suunnalla. Perheeseen kuuluvat jo opiskelemaan lähteneet kaksostytöt ja turvallinen puoliso Rémy.

Jeanne on töissä postin asiakaspalvelussa. Työ on yksitoikkoista, niinpä Jeanne järjestää itselleen yllätyksiä. Hänellä on tapana ruokatunnilla seurata jotain tuntematonta, kaksikymmentä minuuttia vain, ei sen enempää. Eräänä päivänä seurattavaksi osuu Martin, mies johon Jeanne oli nuorena kaukaisesti rakastunut. Martin on entisöimässä läheisen linnan freskoja ja on myös Rémyn tuttu kouluajoilta, mutta Jeanne haluaa pitää viestittelynsä ja tapaamisensa miehen kanssa puolisoltaan salassa. Hän haluaa jotain ikiomaa.

Nuoruudesta saakka Jeannea on kiinnostanut serbialaisen performanssitaiteilija Marina Abramovićin elämä ja taide. Taiteilijan valokuva seinällä on Jeannen aarre ja hän ryhtyy nyt kirjoittelemaan kirjeitä Marinalle. Jeanne tutkii myös kirjaston tietokoneelta taiteilijasta kaiken, mitä netistä löytyy. Naapurissa asuu ystävä Suzanne, jonka puoliso Jeff on häippässyt seitsemän vuoden liiton jälkeen ja jättänyt naisen taloudelliseen ahdinkoon. Maalaistyttö Jeanne on kasvanut lähellä maatilalla, jossa suku tapaa edelleen joka sunnuntai. Hänen isänsä suuri tragedia on se, että esikoispoika syntyi kuolleena ja sen jälkeen syntyi vain tyttäriä, neljä kaikkiaan, ja tyttärilläkin on vain tyttäriä.

Jeanne kokee myllerrysten kuuman kesän. Puoliso Rémy tekee keittiöremonttia, ystävä Suzanne tuskailee avioliittonsa raunioilla, isä kuolee ja Jeanne rakastuu Martiniin. Hän uskaltaa elää kuumat tunteensa todeksi, mutta seuraa lopulta velvollisuuden ääntä.

Gallay luotaa Jeannen sisimpää tarkkanäköisesti, kuin Colm Tóibín Nora Websterin surua. Onkohan Gallay on vaihtanut kirjoitustyyliään? Lauseet ovat hyvin lyhyitä ja toteavia. Aluksi tämä uusi tyyli tuntui oudolta, mutta hyvin se Jeannen persoonaan istui. Minua mietitytti hiukan kirjan otsikointi suomeksi. Alkuteoksen nimi La beauté des jours tarkoittaa päivien kauneutta. Ehkä tuo ajatus istuisi teokseen paremmin. Tarinassa ei kovin paljon tapahdu, mutta Jeanne leijailee syntyjä syviä pohdiskellen ja keveästi elämässään ja ajatuksissaan. Nuorena sitoutuneen naisen tunnot ovat hyvin ymmärrettäviä - mitä jos, entä jos? Vähäeleinen, ilmava ja kuulas tarina.

Claudie Gallay - Odottamaton kauneus
Alkuteos La beauté des jours 2017
Suomentanut Titia Schuurman
Wsoy 2019
***
Kirjastosta
_______________
Helmet-haaste: 1 (kannessa ihmiskasvot), 6 (rakkausromaani), 17 (kirjassa on kaksoset), 18 (eurooppalainen kirjailija)
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Ranska

22. maaliskuuta 2019

Sergio Ramírez - Anteeksianto ja unohdus


Nicaragualainen Sergio Ramírez (s. 1942) on paitsi tuottelias kirjailija, myös lehtimies, asianajaja ja poliitikko. Hän toimi Nicaraguan varapresidenttinä 80-luvun lopulla ja on ollut myös maansa presidenttiehdokkaana. Päivänpolitiikan jätettyään hän on omistautunut kirjallisuudelle ja vetää oman kirjoittamisensa ohessa mm. kirjallisuustapahtumaa Centroamérica cuenta. Ramírezin runsaaseen tuotantoon kuuluu novelleja, romaaneja ja jännäreitäkin. On hienoa, että Aviador tuo suomalaisen lukijan ulottuville kirjallisuutta kaukaa Keski-Amerikasta ja meille uudesta kulttuurista!

Jyrki Lappi-Seppälä on valinnut ja suomentanut kymmenen novellia kolmesta eri kokoelmasta: Clave de Sol (1992), Catalina y Catalina (2001) ja Flores oscuras (2013). Puolet novelleista on ensimmäisestä kokoelmasta, jonka nimellä on kaksoismerkitys - diskanttiavain tai aurinkoavain. Jälkisanoissaan Lappi-Seppälä valottaa kiinnostavasti kirjailijan kiinnostusta musiikkiin, sillä monen novellin nimi viittaa johonkin tunnettuun latinalaisen Amerikan iskelmään, mm. Carlos Gardelin huikeaan argentiinalaiseen tangohittiin Volver - Paluu.

Kaksi novelleista sijoittuu Berliiniin, mikä ihmetytti minua. Löysin selitykseksi sen, että kirjailija on asunut Berliinissä stipendiaattina parisen vuotta. Novelli Jouluyö juhlayö on varsin riemukas koominen farssi. Tyhjätasku venezuelalainen opiskelija lähtee joulupukiksi varakkaaseen Scheteligin perheeseen, mutta iloisella tuulella oleva Frau Schetelig ihastuu joulupukin säkkärään afroon, pyytää tätä tanssimaan kanssaan Que viva España!  ja liehittelee tätä kunnes Herr Scheteligiltä menee hermo. Novelli Metsästysretki soi sitten aivan toisessa äänilajissa. Se perustuu tositapahtumaan: itäsaksalainen jalkapalloilija Lutz Eigendorf loikkasi länteen ja DDR:n sisäministeri ja Stasin ylin johtaja Erich Mielke masinoi hänen murhansa. Eigendorfin kuolemaa pidettiin pitkään liikenneonnettomuutena, kunnes totuus paljastui tällä vuosituhannella.

Minua viehätti kovasti niminovelli Anteeksianto ja unohdus, joka on saanut nimensä kolumbialaisen ikivihreän Perdón y olvidon mukaan.  Aloitteleva filmintekijä katselee vanhoja meksikolaisia elokuvia niihin hurahtaneen vaimonsa Penelopen kanssa. Äkkiä hän näkee nuoret isänsä ja äitinsä tanssimassa kapakkakohtauksessa, mutta eivät keskenään vaan toisten partnereiden kanssa. Jotain he puhuvat ja siitä on otettava selvää. Siispä etsitään viittomakielen tulkki, joka paljastaakin jysäyttävän salaisuuden!

Nicaraguan politiikasta ja nykyisestä(kin) korruptiosta kertoo novelli Kukkula 155. Siinä kaksi sandinistisissien riveissä rinta rinnan taistellutta veteraania kohtaavat toisensa yllättäen. Toinen heistä on köyhä ja elättää itsensä ja poikansa keräämällä tyhjiä alumiinitölkkejä ja varastamalla kuparisia viemärinkansia. Toinen on asianajajana Comandanten palveluksessa korruptiolla ja kaikenlaisella vehkeilyllä rikastunut sairas invalidi. Näin erilaiseksi voi elämä muodostua, vaikka nuorena heitä innoitti sama aate.

Varsin dramaattinen ja koskettava oli myös novelli Keltainen bussi. Naapurusto on vuokrannut itselleen vanhan bussin viettääkseen pääsiäislauantain iltapäivän leppoisasti rannalla. Raskaana oleva vaimo kokee kauhun hetket kun hänen miehensä painuu pinnan alle aallonmurtajan takana. Ramírez kuvaa naisen epäuskon, toivon ja sen hiipumisen mestarillisella tavalla.

Ensin tuli epäuskoisuus, sitten epävarmuus, sitten tyhjyyden tunne sydänalassa, kurkkuun takertuva ahdistus, epätoivoinen ponnistus tunkea päähänsä sanat: ei voi olla totta, ei ole totta, ei voi olla; yritys hillitä pelkoa, joka kuitenkin paisui yli äyräitten kuin neste, joka valuu ulos särkyneen ruukun halkeamista. // Odottaa, täytyy odottaa. Muuta ei voi. 

Jyrki Lappi-Seppälän valikoima novellikattaus on tosi kiinnostava ja hänen suomennoksensa taas kerran sujuvaa laatutyötä. Minusta kirjan kompakti koko on myös viehättävä. Helmetistä löytyy espanjaksi muutama kirjailijan teos, mm. Un baile de máscaras, Castigo divino ja Adiós muchachos. Joitakin hänen teoksiaan on käännetty myös englanniksi - Amazon. Oli hienoa tutustua Ramírezin novelleihin - suositan lämpimästi.

Sergio Ramírez - Anteeksianto ja unohdus ja muita novelleja
Valikoinut ja suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä
Aviador 2019
****
Kirjastosta
_______________
Helmet-haaste: 20 (minulle vieras kulttuuri), 25 (uusi kirjailija), 28 (kannessa kuu), 44 (kertoo Berliinistä)
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Nicaragua
Sergio Ramírez (s. 1942) on merkittävimpiä keskiamerikkalaisia nykykirjailijoita. Hän on julkaissut useita palkittuja novellikokoelmia ja romaaneja, joita on käännetty lähes 20 kielelle. Kirjailijalle myönnettiin espanjankielisen kirjallisuuden tärkein huomionosoitus, Cervantes-palkinto 2017.

20. maaliskuuta 2019

Emma Puikkonen - Lupaus


Vuonna 2016 ilmestynyt Emma Puikkosen upea  Eurooppalaiset unet oli ehdolla Finlandia-palkinnon ja Tulenkantaja-palkinnon saajaksi, ja minulle se oli Blogistania-äänestyksessä vuoden paras kotimainen. Romaani pureutui maagisella tavalla Euroopan lähihistorian kriiseihin. Lupaus käsittelee myös ajankohtaista ja mieltä ravisuttavaa aihetta, ilmastonmuutosta. Romaanin päätarinalinja kertoo naisesta ja äidistä, joka sairastuu vakavasti ilmastoahdistukseen, tekee outoja tekoja ja joutuu kymmenien kaltaistensa saman diagnoosin saaneiden kanssa kuntoutukseen. Toinen, lähes tasavahva tarinalinja kertoo napajäätiköiden sulamista tutkivasta työryhmästä.

Kun aviopuoliso häipyi omille teilleen, Rinna kasvattaa yksinhuoltajana tytärtään Seelaa, joka on äitinsä silmäterä. Jokainen vanhempi haluaa suojella lastaan kaikelta pahalta. Rinnan isäkin lupasi aikoinaan pelastaa tyttärensä aina ja ikuisesti, mutta nyt isä on vanha ja dementoitunut ja lupaus on rauennut. Rinna on antanut tyttärelleen samantapaisen lupauksen, mutta merkit ilmaston lämpenemisestä ja tutun maailman romahtamisesta hyökyvät raskaina mieleen. Rinna surffaa kuumeisesti netissä eivätkä maailmantuhon ajatukset jätä hetkeksikään rauhaan. Netistä löytyy Oy Suoja Ab, joka markkinoi useista moduleista koostuvaa maahan kaivettavaa bunkkeria. Kaivuri tulee ja myllää lapsuuskodin kauniin puutarhan piloille, mutta Rinnan mieli on hyvä: siellä oltaisiin turvassa myrkyiltä ja ydintuholta. Ahdistus ja huoli nielaisevat naisen yhä syvemmälle, hän ei enää nuku, jää kokonaan pois töistä ja keskittyy vain bunkkerinsa varustamiseen.

Tytär Seela näyttäytyy romaanissa eri-ikäisenä, suloisena vauvana ja tiuskivana teininä, puutiaisaivokuumetta sairastavana lapsena. Pidin kovasti äidin ja tyttären lämpimästä ja rakastavasta suhteesta ja heidän satuhetkistään, jotka toivat hienosti esiin lapsen valtavan mielikuvituksen. Äiti ja tytär elävät symbioosissa, irrallaan muusta yhteisöstä. Rinna käy alkuun töissä, mutta ystäviä tai lähempää kontaktia työtovereihin ei tunnu olevan. Isän ohella Rinnan toinen tärkeä mies on veli Robert, joka elää kaukana Lontoossa ja tutkii jäätiköiden sulamista. Lapsuuskodin puutarhan pilaamisesta ja rakkaan kiipeilypuun kaatamisesta syntyy iso lihava riita.

Lupaus on hauras, herkkä ja koskettava tarina lastaan rakastavasta äidistä, jonka vastuu kasvaa liian suureksi - hätä ryöpsähtää yli. Robertista kertovat luvut oli tavattoman kauniisti kirjoitettuja. Tuli tunne, että Lupaus ei ole niin hiottu kuin esikoinen, ehkä ei aivan loppuun asti harkittu. Minua hämmensi nimittäin kirjan loppupuolella Robertin tarinan saama iso osuus ja hänen rakastettunsa Neevin vanhemmista kertovat sivut, sillä ne tuntuivat tarpeettomilta romaanin kokonaisuudessa. Mutta ehkä tässä rosoisuudessa piilee romaanin viehätys? Puikkonen tuo ajatuksiin kaiken sen ahdistavuuden, mitä kohti ollaan menossa - ehkä kaikki tämä tulee tapahtumaan oikeastikin:

  • Etelä-Euroopan maat muuttuvat liian kuumiksi asua ja ilmastopakolaiset vyöryvät kohti pohjoista; 
  • ruoantuotannossa syntyy vaikeuksia ja monet eläinlajit kuolevat sukupuuttoon, koska eivät pysty sopeutumaan muuttuneisiin ilmasto-oloihin; 
  • yhteiskunnissa seuraa levottomuuksia ja anarkiaa; aktivistit yrittävät estää lentoliikennettä ja hallitukset kaatuvat. 

Eurooppalaiset unet tunkivat uniini, saman teki Lupaus. Tulevaisuus askarruttaa, ja lastenlasten kohtalo. Pelastummeko me kun ilmastoahdistuneet istuttavat uutta mäntymetsää? Kuinka monta miljardia puuta tarvitaan?

Emma Puikkonen - Lupaus
Kansi Emmi Kyytsönen
Wsoy 2019
***
Kirjastosta
_______________
Helmet-haaste: 16 (todellisen ja epätodellisen rajamailla), 22 (käsittelee ilmastonmuutosta), 40 (mielenterveysongelmia)