21. helmikuuta 2020

Oscar Wilde - Dorian Greyn muotokuva


Oscar Wilden (1854-1900) klassikkoromaani Dorian Greyn muotokuva vie 1800-luvun lopun Lontooseen ja ylhäisten seurapiirien ylellisyyteen. Dorian Grey on 18-vuotias ja kaunis kuin kreikkalainen jumala. Kirjan juoni lienee useimmille tuttu: taiteilija Basil maalaa pojasta muotokuvan, joka vanhenee ja rumenee Dorianin itsensä pysyessä nuorena ja puhtoisena turmeltuneesta elämästään huolimatta.

Dorian toimii siis taidemaalari Basil Hallwardin mallina ja taiteen innoittajana, tunteepa maalari myös rakkautta ja eroottisia tunteita nuorta malliaan kohtaan. Eräänä syreenintuoksuisena kesäpäivänä ateljeehen sapuu maalarin ystävä, kyyninen Lordi Wotton, joka myös lumoutuu nuoren Dorianin ulkoisesta kauneudesta.

Taiteilija on ikuistanut Dorianin jumalaisen kauneuden suurikokoiseen muotokuvaan. Sitä katsellessaan Dorian ahdistuu ja ilmaisee toiveen, että maalaus vanhenisi hänen puolestaan ja hän itse pysyisi ikuisesti nuorena - ja näin maagisesti tapahtuukin. Lordi Wottonin vaikutuksesta Dorian muuttuu ja ryhtyy kiihkeästi etsimään elämässään kokemuksia. Hän rakastuu pahaisen teatterin näyttelijätyttöön Sibyl Vaneen ja muutaman viikon tuttavuuden jälkeen nuori mies väittää intomielisesti olevansa umpirakastunut ja menevänsä tytön kanssa avioon, yhteiskuntaluokkia uhmaten. Yhtenä kohtalokkaana iltana Sibyl kuitenkin näyttelee huonosti ja Dorianin rakkaus lopahtaa siihen - traagisin seurauksin. Nuori mies häivyttää mielestään Sibylin traagisen kohtalon ja jatkaa ahneesti elämäänsä.

Lordi Wottonin turmeleva vaikutus ja dekadentti ranskalainen kirja saavat Dorianin heittäytymään täysillä ns. huonoon elämään. Hän viekoittelee köyhiä tyttöjä, käyttää prostituoituja (myös poikia) ja on laitakaupungin oopiumluolien vakiasiakas. Kaiken tämän rinnalla silkkihuivi pysyy kaulassa ja asu moitteettomana. Lontoon kultivoitunut seurapiiri pitää upeita illallisiaaan, metsästää maalaiskartanoissaan ja keskustelee henkevästi. Dorian joutuu yhä syvemmälle turmeluksen suohon, mutta hän säilyy ulkoisesti puhtoisena ja nuoren näköisenä huonosta elämästään huolimatta. Mutta muotokuva, se vanhenee ja saa julmat juonteet suupieliinsä. Se on pakko piilottaa talon ullakolle lukkojen taakse.

Pian Dorian on kuin nurkkaanajettu eläin. Hän hurjistuu taiteilija Basiliin tämän tivatessa totuutta vellovista huhuista ja iskee entistä ystäväänsä palettiveitsellä. Homoseksuaalisten suhteiden kiristyksellä entisen ystävän Alanin on tultava apuun kemistin taidoillaan. Alan ei toivu tästä,  vaan päätyy itsetuhoon. Lopulta eletty synnillinen elämä ja tehdyt pahat teot alkavat painaa Doriania ja hän päättää muuttua hyväksi. Mutta on jo liian myöhäistä.

Dorianin elämäntapa Lontoon alamaailmassa tuntuu heijastelevan Wilden omaa elämää. Homoseksuaalisuus oli tuolloin vakava juttu, siitä joutui vankilaan. Teoksen loppupuolella juoni kääntyy trilleriksi tai kauhuksi, ja tarina päättyy hyvin dramaattisesti. Wilde kuvaa ylhäiset seurapiirit asiantuntevasti ja runollisen intohimoisin lausein. Lontoon ylhäisissä seurapiireissä ei tehty työtä, vaan huviteltiin ja elettiin muiden palvelemina linnoissa ja kartanoissa. Päivät täyttyivät päivällisistä, teatterista ja klubi-illoista. Nykylukijaa kenties hieman häiritsee se, että homoseksuaalisuus on piilotettu korulauseisiin ja rivien väleihin. Nykyajan tasa-arvoista naista häirinnee myös naisten mollaus, mutta pidin Wilden aikakauttaan hienosti kuvaavasta intomielisestä tyylistä.

Hieno hedonistisen narsismin ja sosieteen kuvaus. Anna-Kaari Hakkarainen viittaa tähän klassikkoon teoksessaan Kristallipalatsi, jossa tämän päivän tyyliin narsismiaan ilmentää lifestylebloggari Dora G. Dorian Greyn muotokuva on ollut pitkään lukulistalla, vihdoin se on luettu!


Oscar Wilde - Dorian Greyn muotokuva
Alkuteos The Picture of Dorian Grey 1891
Suomentanut Jaana Kapari-Jatta
Kansi Jenni Kiviniemi
Otava 2011
Kirjastosta
_______________
Muissa blogeissa: Jokken kirjanurkka  /  Lumiomena  /  Kirsin Book Club  
Kirjan taustakuva
Wilden kuva Public Domain

20. helmikuuta 2020

Laura Lähteenmäki - Sitten alkoi sade


Laura Lähteenmäki liittää romaanissaan Sitten alkoi sade yhteen kaksi tasavahvaa tarinalinjaa, jotka alkuun tuntuvat irrallisilta, mutta jotka tarinan edetessä kietoutuvat näppärästi toisiinsa. Kuusikymppisen Paulan silmin tutkaillaan suomalaisen naisen elämää, äiti-tytärsuhdetta, ystävyyttä, rakkautta, avioeroja ja työyhteisön ryhmädynamiikkaa. Espanjaan päätyneen Ochoetan eli Ochon kertomana saadaan tietää, miten heikoilla jostain Afrikan maasta paennut paperiton ja rahaton nuori tyttö voi olla.

Paula on ammatiltaan psykologi, joka kyllä osaa neuvoa asiakkaitaan, mutta ei itseään. Suhde Elina-tyttäreen on etäinen ja puhumaton, väliin vihaa ja loukkauksia täynnä. Paula tuntuu jämähtäneen jonnekin 70-80-luvuille, sillä hän on äärimmäisen sidoksissa tyttäreensä. Kun Elina ilmoittaa eroavansa miehestään, Paula ei ymmärrä; ”Mitä hullua”, hän sanoo. Paula tuntee tyttärensä erosta häpeää ja surua, kokee itsekin epäonnistuneensa. Vävy Kasper on ollut hänelle rakas kuin oma poika, jo 20 pitkää vuotta. Nyt Elinan ja Kasperin ero erottaa Paulan rakkaasta vävystään ja tuo eittämättä etäisyyttä myös lapsenlapsiin, Somaan ja Simoon.

Niin psykologi kuin onkin, Paula sulkee oman elämänsä tragediat sisimpäänsä, painaa ne mieluiten villaisella täyttäen itse laatimiaan normeja ja yhteiskunnan sovinnaisuuksia. Paula otti mm. miehensä Lassen takaisin puolentoista vuoden harharetkiltään ja eli tämän kanssa tyhjässä liitossa tämän kuolemaan asti. Paula on myös pitkävihainen. Eeva oli paras ystävä ja sielunkumppani 30 vuotta, mutta Eevan katalaa tekoa hän ei ole voinut antaa anteeksi. Paula asuu yksin ja yksinäisenä isoa taloaan, mutta naapuriin muuttanut boheemi Sonja havahduttaa hänet pikku hiljaa ikiomaan elämään.

Ocho / Ochoeta elää kadulla Etelä-Espanjassa. Hän on paperiton pakolainen jostain Afrikan maasta, ehkä Nigeriasta, jossa Boko Haram sieppasi koulutyttöjä. Ocho on päässyt Välimeren yli, mutta hänet on raiskattu ja hän odottaa lasta - ja hän pelkää kuollakseen raiskaajaansa ja parittajaansa D:tä. Eräänä päivänä tyttöä kohtaa satumainen onni: vanha ja tutiseva Rouva vie hänet kotiinsa ja ottaa tytön ikään kuin kotiapulaisekseen. Rouva tuntuu elävän punaviinillä ja on sulkeutunut yksinäisyyteensä. Nämä kaksi erilaisista maailmoista tulevaa eri-ikäistä naista lähentyvät päivien kuluessa, mutta Ochon on paettava suojellakseen hyvää Rouvaa D:ltä.

Lähteenmäki kirjoittaa yksityiskohtaisesti Paulan mietteistä ja tämän elämän tapahtumista. Mietin Mia Knuutilan tasaista ääntä kuunnellessani, miten olisin kokenut kirjan lukemalla? Varmasti eri tavoin ja ehkä pienet, asiallisella tyylillä kerrotut yksityiskohdat olisivat uuvuttaneet, mene tiedä. Minua kiinnosti eniten Ochon traaginen tarina. Tyttö kertoi viidestä siskostaan ja elämästään kotona; hän kertoi miten kamala ja epätoivoinen matka Saharan yli oli ja mitä kauhistuttavaa hän joutui matkalla kokemaan. Ochon kauhu ja paniikki D:tä kohtaan meni iholle. Surkeasta asemastaan ja kokemastaan huolimatta hän oli myönteinen ja viisas, palveli alkoholisoitunutta Rouvaa nöyrästi ja lohduttaen. ”Puhuminen muuttaa huolet perhosiksi ja ne lentävät pois", sanoi Ocho itsensä käpertyneelle  ja masentuneelle Rouvalle.

Lähteenmäen teksti on psykologisesti tarkkaa ja kerronta yksityiskohtaista. Huumoria ei kovin paljon ole. Hauskin kohtaus oli minusta uudenvuoden juhlinnan farssi uusperhekuvioineen. Nolojen sattumusten vuoksi yhteen päätyivät Elina ja hänen uusi kumppaninsa Ilari, Kasper ja tämän nuori tyttöystävä Moona sekä lapset Soma ja Simo. Aivan mainio näyttämökuva! Kirjan loppupuoli osoittaa, että uusperhekuvioistakin voi selvitä ja rikkoontuneet ystävyyssuhteet voivat korjaantua. Joskus todellisessa elämässäkin tarinan loppu on hyvä, ei täydellinen, mutta hyvä.

Laura Lähteenmäki - Sitten alkoi sade
Kansi Anna Makkonen
Wsoy 2020
Äänikirjan lukijana Mia Knuutila
________________
Muissa blogeissa: Leena Lumi

Laura Lähteenmäki (s. 1973) on koulutukseltaan filosofian maisteri ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Kirjailijan työn lisäksi hän työskentelee kustannuspäällikkönä. Lähteenmäen esikoiskirja ilmestyi 1998, minkä jälkeen hän on kirjoittanut 18 kirjaa, joista kuusi kirjaa Ville Lähteenmäen ja yhden kirjan Ulla Ahvenniemen kanssa.

Kirjailijan kuva Veikko Somerpuro

19. helmikuuta 2020

Albert Edelfelt ja Romanovit, Sinebrychoffin taidemuseo


Albert Edelfelt ja Romanovit Sinebrychoffin taidemuseon tunnelmallisessa tiilikellarissa on pieni näyttely, mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen. Näyttely keskittyy Albert Edelfeltin (1854–1905) vähemmän tunnettuihin, Venäjän keisarilliseen perheeseen liittyviin teoksiin. Mukana on öljymaalauksia, luonnoksia ja taiteilijan kirjeitä. Näyttelyn on kuratoinut Suomen Pietarin instituutin johtaja Sani Kontula-Webb. Lue täältä Kontula-Webbin ekstaasista, kun hän onnistui jäljittämään yhden näyttelyn Edelfelteistä pienen Rybinskin taidemuseoon ja toisen Puolaan! Tämä näyttely oli esillä Pietarissa syksyllä 2019. Suomi oli Edelfeltin aikana Venäjän suuriruhtinaskunta ja keisarillinen hovi avasi ovensa jo tunnustetulle mestarille. Albert Edelfelt tunnetaan naturalistisesta tyylistään ja realistisesta lähestymistavastaan. Taidematkoja suuntautui Italiaan, Ranskaan, Englantiin, Espanjaan, Ruotsiin, Tanskaan ja Venäjälle.


Minulle näyttelyn elämyksellisin teos oli Eremitaasin kokoelmiin kuuluva Berta ja Capi 
vuodelta 1881. Taulu on melko pieni, mutta valo hohtaa ja Bertan vaaleanpunainen röyhelömekko 
on mestarillisesti kuvattu. Taulussa on hurmaava, keveän kesäinen tunnelma ❤︎ 
Taulu ei näy kuvassani aivan kokonaan, siksi vielä Sinebrychoffin mediapankin kuva.


Hyvät ystävät, Berta ja Capi, 1881
Berta oli 10 vuotta Albertia nuorempi ja veli lähetteli siskolleen Pariisinmekkoja!
Eremitaasi, kuva: Pavel Demidov


Myös taulun mustavalkoinen luonnos on ihailtavan taidokas.

Edelfelt oli komea naistenmies. Hän oli naimisissa, mutta avioliitto ei ollut onnellinen, ja hän vietti vuosikymmeniä ainakin talvet Pariisissa. Edelfelt on inspiroinut monia kirjailijoita. Olen lukenut mm. nämä teokset, joiden bloggauksissa enemmän Edelfeltin elämästä ja kuvia hänen maalauksistaan. Venla Hiidensalo - Sinun tähtesi  / Anna Kortelainen - Virginie Virginie oli Edelfeltin malli ja rakastajatar ja huhutaan, että heillä oli kaksi yhteistä lasta) / Anna Kortelainen - Puolivilli Puutarha, joka esittelee Edelfeltin Haikon huvilaa, jossa hän vietti kesiään meren rannalla.


Suuriruhtinaat Kirill ja Boris Vladimirovitš lapsina, 1881
Myös ylhäiset poikalapset puettiin valkoisiin pitsimekkoihin ja heidän histensa annettiin kasvaa.
Rybinskin valtiollinen historiallinen arkkitehtuuri- ja taidemuseo


Keisari Aleksanteri III:n lapset, Mihail ja Ksenia, 1882, Yksityiskokoelma


Koivujen alla, 1882, yksityiskokoelma


MUUALTA:
Netistä löysin saman  Koivujen alla -aiheen hieman erilaisen käsittelyn.
Maalauksessa Edelfeltin siskot Annie ja Berta. Edelfeltin kolmas sisar Ellen kuoli aikaisemmin. 


NÄYTTELY SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEOSSA 10.5.2020 ASTI