28. toukokuuta 2020

Herman Koch - Suomen päivät


Hollantilainen kirjailija Herman Koch oli minulle ennestään tuntematon. Suomen päivät kertoo kirjailijan omasta elämästä autofiktiotyyppisesti. Mutta Koch itse varoittaa lukijaa ja sanoo, ettei kaikkea pidä pitää suoralta kädeltä totena. Hän sanoo värittäneensä todellisia tapahtumia saadakseen aikaan kiinnostavamman tarinan. Teos kertoo kirjailijan nuoruudesta, jolloin hän vietti puolisen vuotta pohjoiskarjalaisella maatilalla. Vuosi oli 1973. Nykyajassa liikutaan kustantaja Siltalan matkassa illanistujaisissa ja Turun kirjamessuilla 2018 edistämässä kirjailijan edellistä suomennosta Pormestari (2017). Espanjalaissyntyisen vaimonsa A:n kanssa Koch kävi jäljittämässä nuoruuttaan Pohjois-Karjalassa myös 2016 ja tapasi tuolloin 40-vuoden takaisen suomalaisen isäntäperheensä.

Koch vuorottelee aikatasoilla taitavasti ja saa lukijan mielenkiinnon pysymään yllä. Voisi luulla, etteivät nuoren hollantilaispojan nuoruuden toilaukset kiinnosta, vaan näköjään kiinnostivat. Kochille tärkeä ja rakas äiti oli kuollut pari vuotta aiemmin ja 19-vuotias Koch oli eksyksissä elämässään. Iäkkäälle isälle oli tärkeää, että poika päättäisi opiskeluistaan ja että tämän elämän suunta selviäisi. Vanhempien avioliitossa oli ollut jännitteitä, sillä isällä oli jo vuosia ollut rakastajatar, vaimoa vanhempi leskirouva. Tästä syystä pojan ja isän välit olivat huonot. Minusta mehukkaimmat kirjan luvut kertovat siitä löysästä hirrestä, jossa poika isäänsä ja tämän naisystävää piti. 

Entä Suomi sitten? Koch saapui tänne keskellä talvea, lunta ja paukkuvia pakkasia. Hän ei puhunut sanaakaan suomea eikä isäntäväki englantia, mutta niin vain toimeen tultiin. Laiha ja hontelo poika oli äärimmäisen epäkäytännöllinen ja taitamaton, mutta ironisesti hän halusi maatilalle tekemään jotain käsillään. Itseasiassa on ihme, että hän pääsi ehjänä takaisin kotiin kaahattuaan traktorilla ja heiluttuaan moottorisahan kanssa. Samaa yltiöpäistä vaarahakuisuutta ilmeni myöhempinä vuosinakin niin kotimassa kuin ulkomaanreissuilla.

Olen ollut Kolilla ja Lieksassa kovien pakkasten aikaan ja voin kuvitella, miltä talvinen Lieksa tuntui. Tässä kohdin on mainittava kaksi henkilöä, jotka Kochin myöhempinä suomenvierailuina mietityttivät häntä kovasti. Toinen oli runoja kirjoitellut Aatto, jonka elämä päättyi traagisesti ja jonka kirjoittama runokokoelma Suomen päivät löytyi Turun kirjamessuilta. Runokokoelma tuntui hämmästyttävästi kertovan Kochin Suomen kuukausista. Toinen on venäläissyntyinen 15-vuotias Anna, johon Koch ihastui hiihtoviikonlopun aikana. Yhteistä kieltä ei ollut ja keskustelu käytiin maksimissaan kolmen sanan lausein.

Koch tarinoi juoheasti ja paljastaa itsestään myös ei niin mairittelevia puolia. Nuorena tuli juotua paljon ja nykyäänkin hän jaksaa olla sosiaalinen alkoholin voimin.  Sisarpuolensa luona Baltimoressa käydessään nuori Koch käytti tarpeetontakin väkivaltaa hänen kimppuunsa käynyttä miestä kohtaan. Isänsä ystävättären, leskirouvan, viimeiset hetket olivat melko oudot. Koch ja hänen kaksi sisaruspuoltaan ryyppäsivät geneveriä ja antoivat vanhuksen taistella hengestään. Toki tämä oli naisen tahto, mutta silti.

Suomen päivät kuvaa hyvin 70-luvun suomalaista maaseutua, talven jäätävää kylmyyttä ja kesän hyttysiä. Kotona Hollannissa äiditön poika linnottautui omituiseen alivuokralaisasuntoonsa, jonka kalusteiksi toi ikävöimänsä äidin huonekalut. Tarina piti otteessaan, vaikka suhtaudun aika skeptisesti sen ’totuuksiin’. Teos sai minutkin miettimään niitä aikanaan tärkeitäkin ihmisiä ja tapahtumia, joita en enää muista, tai muistan vain harvoin. Niin paljon painuu alitajunnan syövereihin, tietoisen mielen ulottumattomiin. Kochin lapsuus ja nuoruus eivät olleet tavanomaisia: vanhempien liitto oli omituinen 70-luvulla, isä oli hyvin iäkäs ja ädin hän menetti varhain. Vuosien ajan hän kertoi tälle mielessään elämästään. Koskettavaa.

Herman Koch - Suomen päivät
Alkuteos Finse dagen 2020
Suomentanut Antero Helasvuo
Kansi Susanna Appel
Siltala 2020
Kirjastosta
_______________
Maailmankirjat    /    Tuijata
Herman Koch (s.1953) näytteli ennen kirjailijan uraansa radiossa, televisiossa ja elokuvissa. Hän on yksi Alankomaiden television vuosina 1990–2005, esittämän satiiris-absurdin sarjan Jiskefet (Roskapönttö) luojista. Kochilta on suomennettu: Illallinen (2012), Lääkäri (2013), Naapuri (2015) ja Pormestari (2017). Illallisesta on filmattu useampikin elokuva. Katsoin 2017 ensi-iltansa saaneen elokuvan, jota tähdittävät mm. Richard Gere ja loistava Steve Coogan.

26. toukokuuta 2020

Risto Isomäki - Mitä koronapandemian jälkeen


Siat, kanat ja tietyt lepakkolajit 
ovat planeetan vaarallisimpia eläimiä.

Koko maailma on elänyt tämän vuoden apokalyptisissa tunnelmissa. Kirjassaan Mitä koronapandemian jälkeen Risto Isomäki selvittää kansantajuisesti ja ymmärrettävästi, mistä on kysymys ja mitä kenties on odotettavissa - ja päätyy yllä esittämäänsä väitteeseen. Hän esittää, että tästä kaikesta maailma voi myös oppia jotain ja uudenlainen käyttäytyminen voi luoda uusia mahdollisuuksia Suomellekin. Teos on silmiäavaava, auttaa tilanteen tiedostamisessa ja painottaa ihmiskunnan toimintatapojen muuttamisen tärkeyttä. Muutamia huomioita.

Isomäki aloittaa kertomalla virusten ja taudinaiheuttajien evoluutiosta ja vie lukijan aluksi kiinalaisten ruokatorien karmeaan ja makaaberiin todellisuuteen. Kiinalaiset uusrikkaat etsivät toreilta lautaselleen eksklusiivia lihoja ja potenssilääkettä, kalliiksi kävi. Historia kertoo, että vuoden 1918 Espanjantauti niitti laskutavoista riippuen 50-100 miljoonaa uhria. Tauti alkoi kanoista Yhdysvalloissa ja tappoi nuoria ja vahvoja sotamiehiä, koska ensimmäinen maailmansota tarjosi taudin leviämiselle ja yhä vaarallisemmaksi muuntumiselle loistavat puitteet. Vuoden 2009 sikainfluenssa sensijaan ei ollutkaan niin tappava kuin alussa luultiin. Tämä johtui siitä, että muutettiin käyttäytymistä ja estettiin tehokkaasti viruksen leviäminen, jolloin se muuntui vähemmän vaaralliseksi. Surullisenkuuluisa rokote auttoi tietenkin myös epidemian nujertamisessa.

Antibioottiresistenssi on ihmiskunnalle vakava uhka. Kohta pienikin leikkaus tai mitätön haava voi aiheuttaa tappavan tulehduksen. Antibioottien huoleton liikakäyttö on johtanut resistenttien bakteerikantojen syntyyn. Hurjaa on, että 80% antibiooteista käytetään jättisuurissa laitoksissa eläintuotannossa ennaltaehkäisyyn ja kasvun edistämiseen. Suomessa ja EU:ssa on parempi tilanne, mutta sikatalous on edelleen ongelma. Sianliha on niin halpaa, että eläinten sairastuessa ei kutsuta lääkäriä, vaan syötetään eläinlääkäreiden sikatilallisille varmuudeksi kirjoittamia antibiootteja.

Koronavirus saattaa muuntua eri tavoin eri alueilla, joko tappavampaan tai vähemmän tappavaan suuntaan. Isomäki arvelee, että koronaviruksesta tulee uusi kausi-influenssa, jolloin rokote on otettava vuosittain. Liki kaikki maailman maat ovat ryhtyneet koronaviruksen estämistoimiin ja voi olla, että vastatoimet muuntavat sitä vähemmän vaaralliseen suuntaan. Tulevaisuuden skenaario silti on, että eri alueilla kehittyy uusia kantoja, jotka jossain pääsevät valloilleen. Näin ollen matkustaminen tulee jatkossa olemaan vaarallisempaa erityisesti vanhemmille tai riskiryhmiin kuuluville.

Entä onnistuuko maailmantalouden potkaiseminen entiseen vauhtiin? Muutamassa kuukaudessa Yhdysvaltojen työttömyysprosentti on noussut noin 4 prosentista 15 prosenttiin ja Isomäki arvelee sen voivan nousta jopa 30 prosenttiin. Erityisen rankasti pandemia on iskenyt palvelualoihin ja turismiin. Isomäki kritisoi turbovaihteelle ajettua globaalia talousjärjestelmää, joka on herkkä romahduksille. Globaalin talouden vuoksi pandemiariski on kasvanut ihmisten matkustaessa ympäri maailmaa ja resistentit bakteerikannat ovat lisääntyneet. Tulo- ja varallisuuserot jatkavat kasvamistaan ja ääriliikkeet kehittymistään.

Mikä avuksi Suomelle muuttuneessa tilanteessa? Suomen huipputeknologialle avautuu monia uusia mahdollisuuksia, joista voit tarkemmin lukea kirjasta. Monet näistä liittyvät ilmastonmuutoksen suitsimiseen, kuten aurinkopaneelien uusi tekniikka. Entä sitten matkailu? Suomalaiset käyttävät vuodessa 5 miljardia euroa ulkomaanmatkailuun / VisitFinland. Entä jos ne kulutettaisiinkin kotimaassa? Ehkä maallemuuttokin tulee mahdolliseksi kun etätyö tulee normiksi. Isomäki esittää argumentein, ettei kaupunkien urbaani rakenne ole sen halvempaa kuin maaseudun haja-asutus.

On monia muitakin zoonooseja - eläimestä ihmiseen tarttuvia tauteja, joista meidän tulisi olla huolissamme. Näitä ovat lintujen ja sikojen influenssavirukset, Ebola ja Nipah. Neljäntenä ryhmänä Isomäki kertoo kanoille syöpää aiheuttavista viruksista. Isomäki korostaa influenssarokotteiden tärkeyttä, sillä rokote saattaa estää myös muita heikentyneen vastustuskyvn aikana puhkeavia sairauksia (syövät, sydänkohtaukset). Tämä ajatus oli todella mielenkiintoinen! Nipahia levittävät tietyt hedelmälepakot, joista se on hypännyt sikoihin ja sitä kautta ihmiseen Malesiassa, Bangladeshissa ja Intiassa. Kuolleisuus on 75%. Afrikan pelättyjen Ebola-virusten kuolleisuus on 95% ja vaikka siitä selviäisikin, jälkioireet ovat pahat. Isomäki päätyy väitteeseen, että siat, kanat ja tietyt lepakkolajit ovat planeetan vaarallisimpia eläimiä. 

Eläintuotannon muotoja on muutettava ja sikojen ja kanojen tuotannossa siirryttävä pienempiin yksiköihin. Tämä vähentää antibioottien tarvetta ja sitä kautta antibioottiresistenssiä. Lopuksi Isomäki kertoo, mitkä ovat maailman todennäköisimmät uhkat brittitutkijoiden mukaan. Niitä ovat globaali pandemia ja Carrington-myrsky eli auringon plasmapurkaus, jonka todennäköisyys on 12% vuosikymmenessä. On selvää, ettei maailma ole entisensä tämän pandemian jälkeen. Minulle tuli selväksi, että jonkinlaisen pandemian uhka on jatkuva. Monessa kohtaa Isomäki painottaa ilmastonmuutoksen suitsimista ja kysyy, miten onnistuisivat pandemian hillitsemistoimet, kun ilmastopakolaisten hallitsematon vyöry on saattanut yhteiskunnat kaaokseen ja jos vielä sähköverkotkin ovat romahtaneet. Sitäpä sietää itsekunkin pohtia.

Risto Isomäki - Mitä koronaepidemian jälkeen
Into 2020
Äänikirjan lukija Tuomo Norvasuo
_______________


Risto Isomäki (s. 1961) on tieto- ja tieteiskirjailija ja ympäristöaktivisti, joka on ollut neljänkymmenen vuoden ajan mukana tarttuvien tautien torjuntaan globaalissa etelässä liittyvissä hankkeissa. Itse olen lukenut Isomäen tuotannosta aiemmin vain teoksen Sarasvatin hiekkaa (2005), joka on piirtynyt muistiin lähtemättömästi.

24. toukokuuta 2020

Ulla-Maija Paavilainen - Suurin niistä on rakkaus


Tänään omena huomenna Womena. 

Ulla-Maija Paavilainen luo teoksessaan Suurin niistä on rakkaus terävän ja omannäköisen kuvan Kirsti Paakkasesta. Tekstiä lukiessa nyökyttelin - juuri tuollainen Paakkanen on. Hänen elämäntarinansa oli minulle pääosin tuttu, sillä olin töissä mainostoimisto Womenassa muutaman vuoden 80-luvulla. Womenan lanseeraus ja asemointi naisten mainostoimistoksi oli nerokas tuona aikana. Tosin yksi hurmaava mies oli Womenassa töissä myös - charmikas herrasmies Rolf Christianson, toimiston pää-AD ja Paakkasen oikea käsi. Rolf tuotti leiskan toisensa perään käsin piirtämällä, sillä tietokoneita ei graafikoilla vielä ollut.

Tiesin Kirsti Paakkasen vaatimattomasta lapsuudenkodista Saarijärvellä ja sen, että hänellä oli kaksi paljon vanhempaa siskoa. Tiesin myös hänen elämänsä suuresta tragediasta, lapsettomuudesta ja että sen vuoksi hän halusi erota suuresta rakkaudestaan Jorma Paakkasesta. Tästä tragediasta juontaa kirjan nimikin. Toinen kuuluisa saarijärveläinen Tarmo Manni piipahteli toimistossa usein, istui tuntikaudet, vaikka meillä olisi ollut miten kiire...

Naisten mainostoimisto Womena aloitti toimintansa 1.1.69. Lanseeraus oli huomiotaherättävä tiisereineen ja poiki heti useita asiakkaita. Paakkasen motto oli Köyhältä ei osta kukaan ja niinpä kaikki Womenan materiaalit käyntikorteista kansioihin ja kirjelomakkeisiin ja -kuoriin olivat upeita. Upea oli myös Lönnrotinkadun toimisto. Huoneisto oli kaunis ja korkea arvohuoneisto ja sisustus moderni valkoinen pikantein mustin ja kiiltävän kromisin maustein. Valkoisia kukkia, useimmiten valkoliljoja, piti olla joka viikko.

Paakkanen oli luova ja intuitiivinen, hän oli kuin luonnonvoima tai pyörremyrsky, mutta mikään helppo pomo hän ei ollut. Maanantaiaamuisin kuulosteltiin, millä tuulella Paakkanen on, mutta hän sai meidät paiskimaan töitä, ilman ylityökorvauksia. Useimmat työntekijät olivat lapsettomia sinkkuja, joille pitkiksi venyvät työpäivät sopivat; muutamalle perheelliselle taas huonommin. Karismallaan hän lumosi asiakkaat, vaikka joskus näytti että metsään mennään. Womena oli ainutlaatuisen luova toimisto; monet mainostoimistot tuolloin ja erityisesti tänä päivänä toimivat bisnesmiesmäisemmin ja rauhallisemmalla otteella, jos niin voi sanoa. Haka-Auto oli suuribudjettinen asiakas, jolle loihdittiin vaikka kuu taivaalta.

Paakkanen ei karsastanut tarttua omin käsin vähempiarvoisiin töihin. Hän kävi itse tekemässä Bergenheimin laatukosmetiikan esillepanoja Stockmannilla ja esiintyi tarvittaessa vaikka tarjoilijana. Näin kävi kun kävin hänen kanssaan Perusyhtymän tiilitehtaalla Korialla. Kyseessä oli joku tärkeä tehtaan juhlapäivä ja hienoille kutsuvieraille oli tarjoilua, mutta se ei toiminut. Niinpä me kaksi valkoisissa bleisereissämme ja mustissa alaosissa kaatelimme juomia vieraitten laseihin ja hymyilimme kauniisti.

Teoksessa Marimekon vuodet saavat paljon tilaa. Paakkanen oli edelleen hullunrohkea, itsepäinen, peräänantamaton ja energinen itsensä. Paakkasen ura on ollut Suomen oloissa käsittämättömän upea. Tämä poikkeusnainen on kanavoinut yksityiselämänsä kaipuut työntekoon - työ on ollut henki ja elämä. Työ on palkinnut hänet ruhtinaallisesti myös rahallisella menestyksellä ja hän myöntää häpeilemättä rakastavansa eksklusiivisia vaatteita ja sisustustuotteita. Jos ei tykkää tavarasta, kulutustavarabisneksessä tai mainosalalla on hankala toimia, sanoo Paakkanen.

Womenassa työskentelyni aikoina Paakkasen aiemmassa Haukilahden kodissa pidettiin jonkun asiakkaan myyntimieskokous. Muuta en talosta muista kuin alakerran mustin laatoin päällystetyn uima-altaan, jonne joku humaltunut myyntimies molskahti vaatteineen päivineen. Nyt Paakkanen asuu toisessa ultramodernissa talossa Espoossa ja osan vuotta Etelä-Ranskassa arkkitehti Norman Fosterin suunnittelemassa häikäisevässä talossa, josta kuvia täällä. Kirsti Paakkasen elämäntarina on huikea polku from rags to riches, mutta kadehtijoille muistutan, että kaikki on ansaittu luovuudella, bisnesvainulla ja loputtomalla työllä.

Ulla-Maija Paavilainen - Suurin niistä on rakkaus. Kirsti Paakkasen tarina
Otava 2020
Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi
_______________

Kirsti Paakkasen (s. 1929) elämäntarina on vertaansa vailla. Pieneen mökkiin syntyy tyttö, vaikka poikaa oli toivottu. Köyhän kodin lapsi lähtee maailmalle matkatavaroinaan vain pahvilaatikko ja omaisuutenaan luja usko itseensä ja lahjakkuuteensa. Karismaattinen liikenainen ja Marimekon pelastaja on näyttänyt monelle taivaan merkit taustaansa unohtamatta. Hän kertoo kirjassa avoimesti elämänsä onnenhetkistä ja pettymyksistä sekä huikeasta tiestään Saarijärveltä Nizzaan.