28. helmikuuta 2017

Ilpo Tiihonen - Kesäillan kevyt käsitteellisyys



Hyvää Kalevalan päivää!

Meidän on kiittäminen Mikael Agricolaa, Elias Lönnrotia ja Aleksis Kiveä ihanan suomen kielemme perustasta. Myös kaikkia niitä heidän jälkeensä tulleita lukemattomia kirjailijoita, runoilijoita ja muita henkilöitä, jotka ovat edesauttaneet kielemme kehitystä menneinä vuosikymmeninä ja tänä päivänä. Kieli ei ole staattinen, vaan se elää ja muuntuu. Rakenteensa vuoksi suomen kieli muuntautuu moneen tyylilajiin - sekä kuvaamaan nostalgisia menneitä aikoja että modernia nykypäivää. Valitsin kuvakertomukseni nostalgian esimerkiksi tämän Ilpo Tiihosen ihanan runon:

Kesäillan kevyt käsitteellisyys


Oi kesäiltaa, sen illallisuutta
oi sen ihmeiden ilmeistä sillallisuutta
kun yöhön yhtyy sen laineettomuus
ja ryhtyy ihmiseen paineettomuus


Oi lehmisyyttä ja ihmisyyttä,
oi värjyvän väreilevyyttä,
viatonten vaarattomuutta
ja laajuuden levollisuutta –
uikun poikasta, viittä kuutta
ja syvää vettä, sylillisyyttä.


Oi peilitaivaamme sinisen siirtyvyys
ja kuusten latvallisuus, pyhä piirtyvyys,
ja mustan laulajan huiluilevuus.
Sisäkkäisyys, muiluilevuus!


Ja oi joutilaan joutavaa joutavaisuutta
ja oi soutajan sukkulaa soutavaisuutta
lomamatkalla määrättömyyteen
ja oi rannalla onkijan pyyteettömyys,
solvaukseton syyteettömyys,
kun pää on päätynyt jäärättömyyteen.


Suven suuruus, suvi suvi, sen kaikuilevuutta,
saunasauhujen haikuilevuutta, lip lap
laiturillisuus lip, lap kiikuttavuus
ja ihon alaston liikuttavuus
ja korkea kaikujen lokillisuus
ja pihapiirien kokillisuus.


Oi salmisuus, ulappuus, virrallisuus
Oi höyhenenkeveä irrallisuus
ja maan seisminen staatillisuus
ja kesätyvenen paatillisuus.



Oi lehmisyys, ihmisyys, levollisuus,
oi suomenhevosten suopea hevollisuus,
ketunpoikien raikuli revollisuus,
pyiden pyisyys ja kyiden kyisyys,
oi vielä kaukana syys, tyly yisyys!



Oi mikroskooppinen multava matous,
voikukkien aurinkosatous,
pientarillinen heinyys, sen huojahtavuus
ja juolaheinien mieleenjuolahtavuus
ja suolaheinien suloinen suolaisuus!



Oi kaikki rakkaiden kielellä kuolaisuus
kuin lemmenvuokkojen tuoksujen vuolaisuus
ja mesiheinien huumaava kiimallisuus
Ja huulikukkasten melkeinpä liimallisuus



niin, ja onnen laidalla ohdakkeisuus.
Vaan kohta kohdalta kaikkeuden kohdakkeisuus
ja viite viitteeltä vihreä viitteellisyys
soi ihmislaulujen liitteellisyys!
Oi kaikki lehmisyys, ihmisyys, leijallisuus
ja pilvikorkeus, korkeuden laulullisuus
kuin taivashuoneemme huoneentaulullisuus,
oi kesän heijallerii, kaikki heijallisuus!


Satu Grünthalin toimittamassa teoksessa Säkeilyvaara Tiihonen itse ruotii tätä runoaan pienoisesseessään Taiteellista toistoa vai jankutusta. Muutama poiminta:

Yrittäessään asemoida runoa "Kesäillan kevyt käsiteellisyys" lyriikan kenttään joutuu hyvin kummallisille katvealueille. Kyseessä näyttää olevan jonkinlainen pidäkkeettömän verbaalisen suoltamisen kyllästämä kesämökkiläispastoraali, jossa onkimadot ja lenkkimakkara pyrkivät olemaan korkean ja pyhän kaikupohjana. 

Saamme seurata yksitoikkoista maisemajatkumoa, silmillemme paiskataan löysä sakkauma keinotekoista käsitekeitosta ja jopa viisitavuiset riimisanat (kaikkien runousoppien vastaista!) vievät tekstin halpojen sanaleikkien oluenhuuruiseen toismaailmaan jossa viihtyvät vain humalaiset poisleukailijat.

Jos kohta jo aihepiirin valinta on nykyrunomme kontekstissa liki banaali, voi myös ihmetellä runoilijan kyvyttömyyttä päästää irti toistosta, jonka aiheuttama runon funderatiivinen coitus interruptus alkaa jo ensiriveiltä. Verrattaessa ko. runoamme vaikkapa kauppalappuun voi jälkimmäisen vähemmän toistavana ja aineksiltaan solidimpana hyvinkin lukea jo kirjallisuudeksi.

Että näin!
Minusta runo on ihana - se soi kuin tanssi.



Säkeilyvaara, runouden käyttöopas
Wsoy 2016
*****
Kirjastosta

Ilpo Tiihosen runo Kesäillan kevyt käsitteellisyys
on julkaistu alunperin kokoelmassa:
Eros
Wsoy 2002

III laulu: Suvisimfonia, omistettu Joel Lehtoselle.

4 kommenttia:

  1. Hauskaa! Luin just eilen Säkeilyvaarasta tämän runon ja Tiihosen itseanalysiin. Taas mennään Riitta samoja latuja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Tää on niin mainiota parodiaa ja itseironiaa! Runo on ihana, oli parodiaa tai ei.

      Poista
  2. Hyvää Kalevalan päivää 💜 Iskitpä ilmoille kauniit kuvat ja sulosointuiset sanat.

    Aloin kunnolla käsittää suomen kielen monimuotoisuutta ja neroutta vasta siinä vaiheessa kun ryhdyin opettamaan sitä ulkomaalaisille (syksyllä 2009) ja katsoin ja kuuntelin kieltämme vierasmaalaisesta vinkkelistä 🙂

    Nautinnollinen runo... jään maistelemaan sitä ja sanaa "kesämökkiläispastoraali" 🌲🌱🌿
    Maukasta mutusteltavaa onpi myös nimi "Agricola".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lue ihmeessä Rita tämä kirja. Aivan mainiot runot ja niistä kirjoitetut esseet. Mukavaa Kalevalan päivän iltaa!

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...