16. helmikuuta 2017

Kirja vei - ja lumosi!



Kirjallisuuden ystävät hiljentyivät taas eilen intohimonsa äärelle Savoy-teatteriin. Odotus väreili ilmassa, sillä neljä hienoa kotimaista kirjailijaa oli tulossa kertomaan Kirja vieköön! -iltaan mitä suomalaisuus ja identiteetti heille merkitsevät, miten tehdä näkymätön näkyväksi. Lisäksi kolmen upean näyttelijän oli luvattu tulkitsevan heidän uutuuskirjojensa tekstejä.

Mikä eläytyminen!
Mikä tulkintakyky!

Illan avasi ja yleisön haltuun nappasikin loistavalla lausunnallaan juontaja Baba Lybeck! En tunne hänen taustojaan, onko siellä näyttelijän koulutusta ja työtä, mutta aivan mahtavasti eläytyen Baba tulkitsi katkelman illan ensimmäisen vieraan, Venla Hiidensalon uutuusromaanista Sinun tähtesi / Otava. Jopa kirjailija itse totesi, että Baban tulkinta avasi hänelle uusia ulottuvuuksia.




Hiidensalo paljasti, että Edelfelt-kiinnostuksen taustalla on suvussa kulkenut tarina, jonka mukaan Edelfelt olisi ollut isoisän ukki. Asia kiinnosti kirjailijaa niinkin paljon, että teetti jopa sukututkimusta ja dna-testin. Selvyyttä ei tullut, mutta kirja syntyi. Kysymykseen, mikä tämän päivän Suomessa on tärkeää, Hiidensalon vastaus oli suomen kieli (ja tietenkin kirjallisuus!). Hän puhui kielen valtarakenteista.


Taisto Oksanen Mikko Rimmisen harmaan virkamiehen Ernstin hahmossa kutsui Rimmisen lavalle - ja miten loisteliaasti kutsuikin! Oksasen esityksestä välittyi se suuri dilemma, johon Ernst on kertojan ja kissan ja kuution ja ties minkä muun hyväksikäyttämänä joutunut. En tiedä mikä teoksessa Maailman luonnollisin asia / Teos on luonnollista mikä ei, mitä siinä tapahtuu mitä ei, sillä sivuakaan en ole vilkaissut. Voin siis olla aivan hakoteillä, mutta otaksun että jo sivujen grafiikassa näkyvät mustan kissan - oliko se Pipsa? - tassuttelujen jäljet. Rimminen toivoo, ettei kirja tunnu kokeelliselta vain kokeellisuuden vuoksi. Hänen mukaansa tarinan rikkoutuminen sai alkunsa kuin itsestään.


Rimminen ei piittaa omasta identiteetistään tai itsestään kovin paljon, pikemminkin hän pyrkii itsestään eroon - niinkin erilaisilla asioilla kuin jääkiekon pelaaminen ja kirjoittaminen! Kirjallisuudessa yhtä tärkeää on se mikä jätetään sanomatta, kuin se mitä sanotaan, kuului Rimmisen motto, johon Hiidensalokin yhtyi.




Tauon jälkeen lavalle asteli minulle ennestään tuntematon Laura Eklund Nhaga. Hän on monipuolinen ja lahjakas lavarunoilija, joka myös näyttelee ja kirjoittaa. Vuonna 2015 hänet valittiin yhdeksi Imagen sankareista. Ja sitten olikin Koko Hubaran vuoro. Hänen fanejaan oli yleisössä aika paljon suosionosoituksista päätellen. Hubaran esseekirja Ruskeat tytöt / Like ilmestyy muutaman viikon kuluttua.


Hubara kertoi kuuluisan bloginsa saaneen alkunsa tasan kaksi vuotta sitten, ystävänpäivänä ja vieläpä krapulassa. Hän oli koko siihen astisen elämänsä pysynyt hiljaa ja yrittänyt olla kiltti kympin tyttö, mutta nyt riitti. Hubara halusi avata keskustelufoorumin kaltaisilleen ruskeille tytöille. Foorumin, jossa he voisivat keskustella omista asioistaan, omasta identiteetistään ja omalla tavallaan; sekä  kokemuksistaan rodullistettuina nuorina naisina, siitä röyhkeästä uteliaisuudesta jota he päivittäin kohtaavat.



Hubara kertoi monietnisestä taustastaan, miltä hänessä tuntui, kun hän ruskeana sai valkoiselta näyttävän lapsen, miten hänestä on tuntunut että hän on jauheliha vehnäsämpylän välissä, miten matkustettaessa tullivirkailijat eivät ole uskoneet hänen olevan vaalean tyttärensä äiti - syy miksi hän aina pitää mukanaan tyttärensä syntymätodistusta.


Hubaran esiintymistä ja sanoja oli äärimmäisen kiinnostavaa kuunnella. Eihän minulla valkoisena valkoisten keskellä kasvaneena ja valkoisessa ympäristössä toimineena voi ollakaan mitään ymmärrystä, miltä hänen kaltaisistaan suomalaisista naisista Suomessa tuntuu. Vastedes aion lukea hänen blogiaan ymmärtääkseni paremmin Hubaran ja hänen kaltaistensa suomalaisten naisten elämää ja näkökohtia.


Ja sitten lavan valloitti karismaattinen Kati Outinen - ja wau millä tavalla! Hän esitti sydämeenkäyvästi Merete Mazzarellan teoksesta Eämän tarkoitus / Tammi sen kohdan, jossa kirjailija puhuu myötätunnosta ja kohtaamisistaan romaanikerjäläisten kanssa. Outisen esityksessä kirjailijan pohdiskelu ja hämmästely tulivat iholle.


Mazzarellan teos Elämän tarkoitus on toistaiseksi ainoa, jonka olen illan uutuuskirjoista ehtinyt lukea. Ilokseni totesin, että olin aika hyvin oikeilla jäljillä ymmärtäessäni mistä on kysymys. Aihehan on valtava ja kirjan otsikointi kirjailijan mukaan osin leikillistä. Esseemuoto sopii tämmöiseen hänen mukaansa hyvin: ei tarvitse olla asiantuntija pohdiskellessaan elämän tarkoitusta; voi nolostelematta olla diletantti, joka faktoihin perustuen yrittää omat henkilökohtaiset näkemyksensä lähtökohtana pohdiskella asiaa monelta kantilta.


Hurmaava Mazzarella totesi, että hänen kirjojaan on sanottu harakanpesiksi: niissä on kuolleita lehtiä, kiiltäviä foliovuokia, karisseita höyheniä, mutta aina yksi hopelusikka! Kirjailija totesi myös, että täydellisyyden sijaan riittää kun on tarpeeksi hyvä; emme voi auttaa kaikkia apua ja myötätuntoa tarvitsevia, mutta voimme auttaa joitakin. Mazzarella myönsi myös olleensa hyvin naivi kirjoittaessaan tuoreessa kirjassaan, että dialoginen yhteiskunta on ihanne. Ihanne se on hänestä edelleenkin, mutta maailmanpoliittisen tilanteen huomioiden tämä ihanne on äärettömän kaukana.


Lumoava ilta. Moni näkymätön tuli näkyvämmäksi. 
Kiitos Baba Lybeck, kiitos Kirja Suomi, kiitos loistavat esiintyjät!



Kirja vieköön! - illassa 15.3. tapaamme huikeita suomalaisia naisia:

Uutuuskirjailijat Katja Kallio / Yön kantaja, Otava 2017
Birgitta Ulfsson / Mikä ettei, Teos & Förlaget 2017
Lenita Airisto / Elämäni ja isänmaani, Bazar 2017
Sekä poliitikot Nasima Razmyar / kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu, bloggari
Sinikka Mönkäre / poliitikko, kansanedustaja, ministeri

Tekstejä tulkitsevat Elina Knihtilä, Minttu Mustakallio
ja illan ainoana miehenä Taisto Oksanen

Täältä voit lukea halutessasi tarkemmin näiden neljän kirjailijan uutuusteoksista ja heistä itsestään.

PS
Jos joku ihmettelee niin kerron että blogillani ei ole muuta yhteyttä Kirja vieköön! -iltoihin kuin hauskan yhteensattuman kautta syntynyt nimi. Mutta näin hienosta konseptista kannattaa rummuttaa ja tuutata vaikka maailman ääriin, eikö vaan!

8 kommenttia:

  1. Utelias kysymys: oliko se isoisä sitten ns. lehtolapsi Edelfeltille. Taiteilijahan oli innokas naisväen perään. Enni Mustosen Sivustakatsojien tarinassa oleskellaan Edelfeltin asunnossa ja naisväkeä käy.
    Kirja on varauksessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, oli avioton lapsi. Hiidensalo ei ole saanut pitävästi todistettua tätä sukulaisuutta, mutta jokaista sukututkijaahan tuommoinen mahdollisuus kutkuttaa vallan vietävästi! Kirjassa on ilmeisestikin aika paljon Edelfeltin naisseikkailuja. Minäkin olen kirjaston jonossa.

      Poista
  2. Mahtavia kuvia! ❤ Minä en ole vielä päässyt näihin iltoihin, mutta joku kerta tänä keväänä aion kyllä tulla. Sitä odotellessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maaliskuun ilta on tämän kevään viimeinen, mutta ei hätää - syksyllä tulee taas kolme! Hieno kokemus, varmaan pitäisit jos vaan saat tulosi järjestettyä. Syksyn ajoitusta en tiedä, sovittuu jotenkin kirjamessujen väliin.

      Poista
  3. Oli taas kerran mielenkiintoinen ilta. Minulle iski kiinnostus Koko Hubaran tulossa olevaan uutuuteen. Se meni heti lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu täällä! Viehättävä ja fiksu nainen. Ja kuten postauksessa kerroin, ei minulla tavallisella valkoisella tädillä ole mitään käsitystä miltä ruskeista tytöistä tuntuu. Avartava ja ajatuksia herättävä ilta.

      Kiva että olet nauttinut palkintolipustasi:) Vielä kova naisten ilta maaliskuussa!

      Poista
  4. Wautsi Riitta, mikä postaus hienoine kuvineen kaikkineen. Arvasin, että joku kirjoittaa tällasen fiinimmän jutun, niin tyydyin omassani lähinnä intoilemaan Koko Hubarasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Omppu, nimi velvoittaa :))) Hubarasta kannattaakin intoilla - kunpa Ruskeat tytöt ilmestyisi pian! Mazzarella oli ihailtava täti myös :)

      Ps. (Täti ihan hyvällä, itse hän kutsui itseään huumorilla termillä tant.)

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...