Baba Lybeckin ensimmäinen Kirja vieköön! -ilta Savoyssa oli huikea elämys. Karismaattiset vieraat loivat kerran elämässä -tunnelman, talo oli täynnä ja ilta päättyi seisoviin suosionosoituksiin. Odotukset ovat siis korkealla. Pieni kurkistus siihen mitä seuraavassa illassa 15.2. tapahtuu. Teemana:
NÄKYMÄTÖN NÄKYVÄKSI
Kirjailijavieraiksi on kusuttu keskustelemaan
Merete Mazzarella, Koko Hubara, Venla Hiidensalo ja Mikko Rimminen.
Heidän uutuusteostensa perusteella keskustellaan ainakin
elämän tarkoituksesta, monikulttuurisesta Suomesta ja rasismista
- ja ties mistä muusta mielenkiintoisesta.
Merete Mazzarella - Elämän tarkoitus / Tammi 2017
Merete Mazzarella (s. 1945) ei esittelyjä kaipaa, linkistä voit halutessasi lukea hänestä lisää. Ulla ehti Elämän tarkoituksen jo lukea, pieni sitaatti häneltä:
"Kirja on jaettu kappaleisiin, joita ovat mm. maailmankuva, sattuma, kohtalo, valinta, pahuus, anteeksianto, suru, myötätunto, hyvä elämä ja credo. Kovin uskonnollisena Mazzarella ei tuo itseään esiin kirjoissaan, mutta hän esittää myös oman uskontunnustuksensa kirjaamalla asioita, joihin uskoo ja jotka tekevät hänen elämästään mielekkään. Hän kokee tärkeäksi avoimuuden elämän moninaisuudelle, ystävyyden, keskustelun, toivon, arjen ja ihmettelyn."
Individualismi ei nykyään ole oman tien kulkemista, yksin mutta vahvana, vaan se on joukon mukana olemista.
Koko Hubara - Ruskeat tytöt / Like 2017
Ruskeat Tytöt -esseekokoelma on Hubaran esikoisteos ja ensimmäinen suomenkielinen kirja ruskealta tytöltä ruskeille tytöille. Se perustuu samannimiseen, palkittuun blogiin ja käsittelee identiteettiä, kauneutta, hiphopia ja vanhemmuutta sukupuolen, etnisyyden ja luokan risteymästä käsin.
Koko Hubara (s. 1984) on Ruskeat Tytöt -blogin perustaja, vapaa kirjoittaja ja kääntäjä. Hän on työskennellyt kulttuurilehti Basson toimituspäällikkönä ja on koulutukseltaan valtiotieteiden kandidaatti. Hubara on syntyperäinen vantaalainen, kotoisin Viipurista, Kemijärveltä, Israelista ja Jemenistä.
Minä olen ihan koko ajan olemassa riippumatta rasismista ja valkoisuudesta.
Minä olen ihan koko ajan olemassa riippumatta rasismista ja valkoisuudesta.
Verevä historiallinen romaani taiteilijasta, joka ei viihdy kansakunnan kaapin päällä. Albert maalaa aiheita, jotka tyydyttävät mesenaatteja Pariisissa ja Helsingissä. Kansallisuusaatteen palvelukseen halutaan valjastaa myös taiteelliset voimat. Mutta kansallistaiteilijan rooli ei sammuta kaipuuta Pariisin kiihkoon. Albert pystyy työhönsä vain rakastuneena, ja intohimo ja sovinnainen elämä ovat ristiriidassa.
Kun kansallistaiteilija vuonna 1905 haudataan juhlavin menoin, seisoo väkijoukossa kiivas nuori mies, joka ei ymmärrä, miksi hänen köyhä äitinsä halusi tulla paikalle. Aarnen mukana lukija siirtyy aikaan, jona kansa repeää kahtia. Mikä lopulta on Suomi, ja voiko se koskaan olla yhtenäinen?
Venla Hiidensalo (s. 1975) pyrkii kirjoittamaan näkyväksi sitä mistä ei puhuta. Esikoisromaani Mediahuora (2012) käsitteli julkisuuden kirjoittamattomia lakeja, toinen teos Karhunpesä (2014) puolestaan kansalaissodan ajoista nykypäivään jatkuvaa vaikenemisen ketjua perheessä. Hiidensalo toimii kirjallisuus- ja mediakriitikkona, kolumnistina ja vapaana toimittajana.
Mikko Rimminen - Maailman luonnollisin asia / Teos 2017Berliinissä Elsa-Brändström-Strassella asuva Ernst käy päivittäin työpaikallaan, tekee päivittäin asioita ja "on". Hänen tekemisensä työpaikalla ovat hieman hämärän peitossa, mutta eräänä aamuna alkavat tapahtumat vyöryä. Ernst ohjataan kellarilaboratorioon vartioimaan salaperäistä "kuutiota". Samaan aikaan toisaalla tai ihan eri aikaan samassa paikassa tai jossakin näiden yhdistelmässä ruotsalainen laupeudensisar Elsa Brändström hoitaa sotavankeja Siperiassa.
Aika, paikka ja etäisyys töykkyilevät sinne ja tänne kuin oltaisiin mustan aukon likipiirissä. Mitä tavallinen virkamies voi sille, että koko kertomus on vaarassa mupeltua pilkkeeksi häränpyllyyntyneiden luonnonlakien ja merkkijärjestelmien keskellä? Kuka tekstiä sabotoi ja kuka hallinnoi? Jotain tekemistä kaikella on merkillisen kuution kanssa.
Rimmisen (s. 1975) Pussikaljaromaanista (2004) tuli arvostelu- ja myyntimenestys. Romaani sai Kalevi Jäntin palkinnon ja oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Pölkky (2007) oli niin ikään arvostelumenestys; Nenäpäivä (2010) voitti Finlandia-palkinnon; Hippa (2013) keräsi kiitoksensa myös. Rimmisen kirjoja on käännetty yli kymmenelle kielelle.
Mukava tutustua vähän etukäteen, kiitos. Ja lippu on.
VastaaPoista