23. helmikuuta 2017

Raymond Carver - Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta


Luin tämän Carverin novellikokoelman ystävänpäivämaratonilla. Keskittymiseni ehkä jonkun verran aaltoili, mutta voi herranjestas miten loistavia nämä kokoelman 17 novellia olivat! Carverilla on taito vangita lukija ensimmäisestä lauseesta ja ensimmäisestä kappaleesta novellinsa maailmaan. Siinä olet kuin kärpänen liimapaperissa, et pääse irti vaan olet kirjailijan kerronnan armoilla.

Novelleissa huokui minusta 80-luku, ihmisten punaniskainen arki ja junttius. Näin silmissäni amerikkalaisten elokuvien kalseita dinereitä ja resuisia ihmisiä, lohduttomia välähdyksiä elämän ankeudesta jostain syvästä etelästä, keskilännestä tai aavalta maaseudulta. Carverin oma elämä oli aluksi juuri tätä, joten hän tunsi aiheensa hyvin. Kaikissa novelleissa oli joku synkkä twisti ja ihmisissä pimeät puolensa. Mutta pidin kovasti tyylistä ja kerronnasta. Minusta tuli fani.

Carver osaa aloittaa novellin, ja hätkähdyttää lopussa. Ensin kolme aloitusta - A, sitten kolme lopetusta - L.

A - Miksi ette tanssi?
Mies kaatoi keittiössä itselleen uuden paukun ja katseli makuuhuoneen kalustoa etupihallaan. Patja oli päällyksetön ja karamelliraitaiset lakanat lojuivat piirongin päällä. Muuten kaikki oli aika lailla niin kuin makuuhuoneessakin oli ollut - yöpöytä ja lukulamppu hänen puolellaan sänkyä, yöpöytä ja lukulamppu vaimon puolella. Hänen puolensa ja vaimon puoli. Hän tuumaili asiaa ja naukkaili viskiä.

A - Huvimaja
Sinä aamuna hän kaataa Teacher'siä mahalleni ja latkii sen siitä. Sinä iltapäivänä hän yrittää hypätä ikkunasta. "Näin ei voi jatkua, Holly. Tämän on loputtava", jäkätän.

A - Löylytys
On lokakuu. Kostea päivä. Hotelli-ikkunastani näkyy yllin kyllin tätä keskiläntistä kaupunkia. Näen rakennusten valoja, sankkaa savua nousee korkeista piipuista. Toivon ettei minun tarvitsisi katsoa tuota näkymää.

L - Sano naisille että me häivytään
Bill olisi halunnut pikku paneskelut. Tai vain nähdä heidät alastomina. Häntä ei olisi harmittanut jos hommasta ei olisi tullut mitään. Hän ei käsittänyt mitä Jerry halusi. Mutta kivestä se alkoi ja kiveen se loppui. Jerry käytti samaa kiveä molempiin tyttöihin, ensin Sharoniin ja sitten siihen toiseen, jonka piti olla varattu Billille.

L - Vakava keskustelu
Hän väisti pihatielle lässähtänyttä piirakkaa ja palasi autolle. Hän käynnisti moottorin ja rusautteli pakkia päälle. Se ei onnistunut ennenkuin hän oli laskenut tuhkakupin kädestään.

L - Yleistä mekaniikkaa
Hän pitäisi vauvan. Hän kurotti vauvan toista kättä. Hän sai otteen vauvan ranteesta ja nojasi taaksepäin. Mutta mies ei luovuttanut. Hän tunsi vauvan lipeävän käsistään ja vetäisi takaisin todella rajusti. Tällä tavalla asia tuli ratkaistuksi.

Toki Carver taitaa novellien keskikohdatkin, sillä hänellä on taito mahduttaa lyhyeen tarinaansa koko ihmiselämä ja sen romuttuneet unelmat. Carverin tyyliä on sanottu likaiseksi realismiksi, ja sitä se todella on. Kerronta on rajua ja rosoista, aivan kamalaa ja samalla niin ihanaa, kuten Leena Lumi sanoi. Carverin realismissa on vetoa ja tyyli on jotenkin hyvin taloudellista. Seppo Lahtisen suomennos ilmentää hienosti novellien henkeä. 

Muutama mielipide lisää: MaiLaura, Tuija, Elegia

Novellihaasteeseen lisää 17 novellia, total 172

Raymond Carver
What we talk about when we talk about love, ensipainos1981
Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta
Suomentanut Seppo Lahtinen
Sammakko 2015
*****
Kirjastosta - Samanniminen suomennos on ilmestynyt Tammen keltaisessa kirjastossa jo 1986 / suomennos Raija Mattila. Näissä 1986 vs 2015 novellikokoelmissa on eri kokoonpano.


Carver syntyi Clatskanien pikkukaupungissa Oregonissa vuonna 1938. Hänen isänsä oli alkoholisoitunut sahatyöläinen, äiti työskenteli tarjoilijana ja kauppa-apulaisena. Mickey Spillanen romaanit täyttivät hänen nuoruutensa. Carver avioitui raskaana olevan 16-vuotiaan tyttöystävänsä kanssa ja oli vasta 20-vuotias heidän toisen lapsensa syntyessä. Vuosien myötä alkoholista tuli Carverille yhä pahempi ongelma, mutta hän lopetti juomisen nelikymppisenä. Carver kuoli keuhkosyöpään 50-vuotiaana.


Carveria pidetään yhtenä 1900-luvun jälkipuoliskon keskeisistä kirjailijoista ja novellin 1980-luvun uuden nousun tärkeimpänä edustajana. Hän on julkaissut myös runoja.

20 kommenttia:

  1. Luin tämän Carverin novellikokoelman jokin aika sitten ja olihan se ihan viihdyttävä ja mielenkiintoinen. Minulle se ei noussut kuitenkaan mitenkään järin suureksi elämykseksi, mutta makuasioita toki. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Minuun osui ja upposi :) Sinulta varmaan (?) napattu vinkki odottamassa - Fortune Smiles. Novelleja on itse asiassa tosi hauska lukea!

      Poista
    2. Juu, Fortune Smiles tuli luettua jokunen hetki sitten ja se sai minun sukat pyörimään jaloissa! Jännä kuulla, mitä mieltä sinä siitä sitten olet. :))

      Poista
    3. Lukupino ei ikinä hupene kun blogeista saa niin hyviä lukuvinkkejä :)

      Poista
  2. Tämä kokoelma pitäisi todella jo lukea itsenikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on oikeesti hyvä! Varasin kirjastosta myös Carverin proosarunoja ja yhden novellikokoelman. Saapa nähdä ovatko ne yhtä loistavia kuin tämä.

      Poista
    2. Olen lukenut Carverin runoja englanniksi, ja ovat omassa lajissaan hyviä :)

      Poista
  3. Raastavaa rakkautta arjessa. Olitkin napannut tuon iljettävimmän kohdan. taistelun vauvasta. Melkein huusin kun luin sitä.
    Nämä olivat sairaan hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui, viimeinen kappale oli kaamea ja yllättävä, sitä ei nähnyt tulevan. Rajua ihmissuhteitten kuvausta tosiaan. Sairaan hyviä!

      Poista
  4. Pitäisi lukea uudestaan. Aivan lempoareitani. En muistanut noita aloituksia ja lähetyksiä yhtään, mutta silloin vaikutuin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Realistista & upeaa kerrontaa. Carver oli itse alkoholismin ym. vaikeuksien keskellä elänyt, ja se kuuluu kyllä kerronnassa. Kovasti odotan että ehdin tarttua hänen runoihinsa myös.

      Poista
  5. Carver on oma lukunsa. Kirjailijan kiistämätön nokkeluus ja lahjakkuus ei niinkään piile hänen kerronnassaan niin sutjakaksti kuin se sujuukin, vaan juju on nimenomaan sanomatta, lukijan varaan jättämisessä. Teos loppui ehdottomasti ennen aikojaan jättämättä jäljelle riviäkään, mutta siitä jäi perusvireeksi muheva mieli! Niin ja mistä puhumme, kun puhumme rakkaudesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Carverin 'rakkaus' ei ainakaan ole mitään romanttista lällyä :) Suhteen osapuolet ovat pirullisia; käyttävät toisiaan hyväkseen ja pettävät. Solvaukset lentävät, eikä fyysinen nujakointikaan ole tavatonta. Savukkeita ja viinaa kuluu :) Mutta riippuvuus on silti suurta, ihmisen ei ole hyvä yksin.

      Enpä ole tainnut lukea koskaan ennen näin realistista raadollisten suhdekiemuroitten kuvauksia!

      Poista
  6. Lukematta vielä, mutta ehtiihän sitä. Odotukset on korkealla, sillä tämä on kiinnostanut jo pidempään. /Tiia

    VastaaPoista
  7. Riitta, ihan parhautta<3 Tämä kuuluu elämäni kolmen parahimman novellikokoelmaan. Olen lukenut tämän tosi monta kertaa ja se näkyy jo teoksesta:) Tykkään tällaisesta yllättävästä, rohkeasta ja rosoisesta.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli upea! Nämä kestävät kyllä uusintaluennan!

      Poista
  8. PS. Postasin tämän kokoelman blogiini jo tammikuussa 2010!: http://leenalumi.blogspot.fi/2010/01/mista-puhumme-kun-puhumme-rakkaudesta.html

    Oi ajan virta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun huomasit Leena että linkkini oli viallinen! Minä olen mattimyöhäinen, mutta ei se mitään!

      Poista
    2. Riitta, en voinut pidättyä, kun kyseessä Carver:) Kiitos♥

      Poista
    3. Hyvä Leena! :) Yleensä tsekkaan linkit, mutta tässä unohtui!

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...