4. helmikuuta 2017

Pierre Lemaitre - Näkemiin taivaassa


Lemaitren muhkea Näkemiin taivaassa vie lukijan aluksi lyhyesti ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheen taisteluihin ja sitten sodanjälkeiseen sekasortoiseen Ranskaan, jossa köyhät kärsivät, keinottelu kukoistaa ja huijarit haalivat voittoja. Kukkula 113:n järkyttävät tapahtumat yhdistävät kolmen nuoren miehen kohtalot iäksi. Kukkula 113, näyttämö ja roolitus:


Henri d'Aulnay-Pradelle
Rappiolle joutuneen aatelissuvun häikäilemätön vesa, sotasankari, kapteeniksi ylennetty. Sodan loppuvaiheessa ranskalaissotilaat olivat väsyneitä ja taisteluhaluttomia. Saadakseen miehensä ärsyyntymään ja hyökkäämään saksalaisia vastaan, Henri ampuu kylmäverisesti kahta omaa sotilastaan selkään, ja peittää tekemänsä murhan. Tästä lähtee romaanin tapahtumavyöry. Kukkula 113 vainoaa kaikkia lopun elämän.

Albert Maillard
Isästään orpo, äidin alati lyttäämä pankin kirjanpitäjä, köyhä kuin kirkonrotta. Albert on hiukan hidas ja jahkaileva päätöksissään, mutta rehellinen, vilpitön ja hyväntahtoinen. Kotona Pariisissa odottaa tyttöystävä Cécile, josta Albert on unelmoinut nämä neljä sodan vuotta. Albert todistaa luutnantti Henrin sotarikoksen, ja hautautuu mutavyöryn alle kukkula 113:n tapahtumissa.

Édouard Péricourt
Rikkaan perheen taiteellisesti lahjakas homopoika. Isä vaikutusvaltainen liikemies, vanhempi sisko Madeleine. Äiti kuollut, isän kanssa jatkuva sotatila. Édouard on iloinen, riehakas ja säkenöivä oman tiensä kulkija. Hän kaivaa paljain käsin Albertin esiin kukkula 113:n mutavyöryn alta. Albert pelastuu, mutta kranaatti räjähtää Édouardin kasvoissa tuhoten koko alaleuan. Miehestä tulee vaikeasti vammautunut morfiiniaddikti.

Kukkula 113:lla kokemansa kauhun johdosta Albert on ahdistunut ja säikky kuin haavanlehti. Mutta hän tuntee olevansa elämänsä velkaa vaikeasti loukkaantuneelle Édouardille. Albert järjestää tälle väärennetyn henkilöllisyyden ja nuoret miehet päätyvät sodan päätyttyä elämään yhdessä surkeisiin oloihin. Masentunut, morfiinista riippuvainen Édouard on täysin riippuvainen Albertista, joka raataa ja toimittaa morfiinia ystävälleen eksyen rikoksenkin poluille.

Toisaalla Henri on kokenut huikean rahatilanteensa kohenemisen ja sosiaalisen nousun: hän on nainut rikkaan Madeleinen, meidän Édouardimme siskon - mikä uskomaton yhteensattuma! Vaikutusvaltaisine suhteineen Henri on päässyt vihreälle oksalle ja pyörittää bisneksillään tuottoisaa rahasampoa. Loistavin urakka on suunnattomien sotilashautausmaitten perustaminen. Henri kehittää keinottelun ja ihmisten manipuloinnin huippuunsa.

Lemaitre kutoo uskomattoman hienon ja monisyisen tarinavyyhden, jonka keskiössä ovat sodan mielettömyys; taivaita hipova, kaiken kestävä ystävyys; sodanjälkeisen Ranskan yhteiskunnalliset mätäpaiseet. Juonikuviot tuntuivat varsin mielikuvituksellisilta, mutta Lemaitren mukaan ainakin osalla on todellisuuspohjaa. Kohtauksissa  on syvää inhimillisyyttä ja tuskaa, tarkasti havainnoituja mielenliikkeitä ja tunnereaktioita. Kirjailija ei myöskään säästele Édouardin vammoja ja groteskeja sotilashautausmaa-asioita kuvatessaan.

Lemaitren kritiikki sodanjälkeisen Ranskan politiikkaa kohtaan on jäätävää. Kahden kerroksen yhteiskunnassa valtaa pitivät peritty asema, raha ja hyväveliklubit, paarialuokan alinta kastia edustivat sotaveteraanit. Heistä ei huolehdittu, korvauksia vammoista ei maksettu ja he joutuivat elämään puilla paljailla yhteiskunnan hylkiöinä. Tärkeämpää kuin elävät, sodasta selviytyneet, oli perustaa suunnattomia sotilashautausmaita ja pystyttää muistomerkkejä kuolleiden kunniaksi. Tässä ilmapiirissä  häikäilemättömät keinottelijat menestyivät ja nettosivat osattomien hätää surematta.

Näkemiin taivaassa on loistava, kiinnostava, dekkarimaisen jännittävä ja muhkea romaani. Teos on aiheeltaan raskas. Raskautta lisää Lemaitren realistinen ja brutaali ilmaisu, etenkin Édouardin vamman kuvauksissa. Minusta vähempikin olisi riittänyt, vähemmälläkin olisi tullut selville miehen vamman kaameus ja vakavuus. Tekstin tyylissä oli jotain vanhahtavaa, mutta ehkä kirjailija sitä juuri hakikin. Kirjan Suuri Huijaus oli kerrassaan mainio juonikuvio, mutta Édouardin kohtaloon olisin suonut enemmän iloa - ja Lemaitren kerrontaan yleensäkin vähemmän brutaaliutta. Oliko kaikki tuo brutaalius tarpeellista?

Ajatuksia kirjasta muualla: Leena LumiLaura / LukuisaMarika / Oksan hyllyltä

Pierre Lemaitre
Au revoir là-haut 2013
Näkemiin taivaassa
Suomentanut Sirkka Aulanko
Minerva 2014
***
Kirjastosta

Lemaitre-uutisia netistä:
  • Näkemiin taivaassa laajenee lähivuosina trilogiaksi. Jostain luin tämän tiedon, mutten enää löydä mistä...
  • Onko tämä 2. osa vai itsenäinen dekkari? Trois jours et une vie - Kolme päivää ja yksi elämä - ilmestyi 2016 ranskaksi. En löytänyt englanninnosta.
  • Lisäksi suomentamatta on myös 2016 ilmestynyt Blood Wedding. Käännetty jo englanniksi.

Lukemani Lemaitret löytyvät täältä.


6 kommenttia:

  1. Tuttuja tuntemuksia luetun tiimoilta! Tämä oli ennen kaikkea vahva lukukokemus, joka ei jättänyt kylmäksi. Realistinen teos ja käsitin, että Lemaitre tuolla realistisuudellaan ja groteskiudellaan haluaa tuoda esiin, että sota on rumaa ja että siinä kaikki häviävät eikä ihannointiin ole aihetta. Sankaruus on tietty oma lukunsa niin sodassa kuin tässä elävässä elämässäkin. Yhteiskunnallinen osuus oli riemastuttava, - jäätävyydessään:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lemaitren rajuun kerrontaan toki olen tottunut, mutta dekkareissa se ei haittaa. Tässä haittasi, jotenkin. Loistava teos kaikkinensa. Niin hienosti kuvattuja kaikki kolme päähenkilöä: Albertin pelot ja ahdistukset, Edouardin naamiot ja euforiat sekä Henri-iljetyksen nousu & tuho.

      Nyt sitten jotain kevyempää halajaa mun mieli!

      Poista
  2. Jätin tämän kesken. Olen kyllä monelta kuullut, että kirja paranee myöhemmässä vaiheessa, mutta en jaksanut sinne asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut aivan huippukokemus, niitähän lukiessa metsästää :)) ymmärrän että Ranskassa innostuttiin Concourt-palkinnon edestä, sen verran tiukkaa oli yhteiskunnan kritiikki. Ja varsinkin kun käsitteli mitä ilmeisimmin heille tuttuja tapahtumia.

      Poista
  3. Riitta, mahtavaa, että luit tämän! Vakuutan, että kun joskus listaan blogini Unohtumattomat, Näkemiin taivaassa löytyy listalta. Tässä kirjassa minulle kaikki oli kohdillaan ja yksikään sekunti ei tyhjä. Pikkulinnut laulavat, että tähän tulisi jatkoa...en ole vielä varma asiasta.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinä pidit tästä noin paljon Leena! Minä kärsin realismista tätä lukiessa. Kuten yllä mainitsin joltain sivulta luin että olisi laajenemassa peräti trilogiaksi.

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...