31. elokuuta 2019

Elokuun kirjat ja museot & pari sanaa Statovcista


Museokorttia vingutin kolmessa kohteessa: Ateneumissa, jossa oli tavattoman hieno Hiljainen kauneus -näyttely, Amos Rexissä, jossa esittäytyivät Ars Fennica -ehdokkaat sekä Gallen-Kallelan Museossa, jossa katsoin symbolistien Sielun silmä -näyttelyn ja museon ulkoalueella olevan Jenni Tieahon Musta joutsen -näyttelyn. Aloitin Museokortin käytön toukokuun lopulla, ja olen laskenut säästäneeni kolmessa kuukaudessa jo 142 €, eläkeläishinnoin laskettuna. Kun käyn mieheni kanssa, perheen säästö on melkein 300 € - kyllä kannattaa!

Lukutahtini on huomattavasti hitaampaa kuin parina edellisenä vuonna. Viime vuonna olin lukenut elokuun loppuun mennessä 130 kirjaa, nyt 98. Monelta kirjabloggaajalta tuntuu bloggausinto olevan hiukan kateissa, niin itseltäkin. Bloggausten ja uutuuskirjojen tulva on valtava, eikä kellään ole aikaa kommentoida blogeissa. Ei itsellänikään. Joten vähän niin kuin tyhjiössä höpisemme :)  Mutta sentään luin elokuussa kymmenen kirjaa kesänvieton ja menojen ohella. Elämyksellisimmiksi valitsin seuraavat kolme:


Pajtim Statovci - Bolla ***** Otava 2019
Bolla oli vahva ja ravisuttava lukukokemus, joskin kesti pitkään ennen kuin pääsin tekstin imuun. Tuntuu kuin Statovci olisi hionut tyyliään teräksen teräväksi ja vähentänyt tunnetta. Tunne tavoitti minut kuitenkin kirjan loppupuolella. Bolla on suuri tragedia epätoivoisesta ja kielletystä rakkaudesta, järjestetystä rakkaudettomasta avioliitosta ja etenkin ihmisistä raa’an etnisen sodan pyörteissä. Milošin, Arsimin ja Ajshen henkilötragedioiden rinnalla kulkee albanialaisen kansantaruston piru, käärmemäinen bolla kiehtovana, pelottavana ja mystisenä kylväen silmitöntä tuhoa. Tuntuu kuin koko Balkan olisi ollut bollan = pirun vallassa 90-luvulla. Häikäisevä ja vaikuttava romaani.


Jossain vaiheessa kesää tuli tieto, että Statovci pääsi ensimmäisenä suomalaisena kirjailijana arvostetun The Wylie Agencyn listoille. Todella hieno uutinen, onnittelut. Vertailin Statovcin kirjojen kansia. On jännittävää, miten kannet eroavat eri markkinoilla. Mirella Mäkilän suunnittelema Bollan kansi metallinhohtoisine käärmeineen on tavattoman upea! Toivoisin, että se päätyisi aikanaan myös kansainväliseen levitykseen. Mitä mieltä sinä olet näistä kansigrafiikoista?


Qing Li - Shinrin-Yoku. Japanilaisen metsäkylvyn salaisuudet ***** Readme 2018
Kun Brasilian sademetsät palavat, yksikään puheenvuoro metsän ja luonnon puolesta ei ole liikaa! Japanilainen tohtori Qing Li on tutkinut yli 30 vuoden ajan metsälääketieteen vaikutuksia japanilaisiin ja havainnut metsäkylvyllä olevan monenlaisia positiivisia terveysvaikutuksia. Eikä tämä vain Japaniin rajoitu, monia hankkeita ja tutkimuksia on tehty ja on vireillä ympäri maailman. Meille luonnonläheisille suomalaisille ei ole uutta se, että ulkona liikkuminen parantaa mielialaa ja lievittää stressiä. Mutta tutkitusti metsäkylvyllä on myös mitattavia fysiologisia vaikutuksia:  metsäkylvyt voivat alentaa verenpainetta ja sykettä, parantaa keskittymiskykyä ja muistia ja tehostaa immuunijärjestelmää lisäämällä elimistön luonnollisten tappajasolujen määrää. Kirja oli hurmaava lukukokemus. Tohtori Lin tapa kirjoittaa on viehättävä sekoitus tiedemiestä ja luonnonrakastajaa - pidin kovasti.


Jesús Carrasco - Intemperie **** Seis Barral 2013 (Fabriikki 2019)
Nimetön maa, nimetön pieni poika ja tuntematon vuosikymmen. Ehkä kirja sijoittuu jo lähitulevaisuuteen, jolloin ilmastonmuutos on tehnyt tehtävänsä. Kuivuus on piinannut aluetta vuosikaudet, mikään ei kasva, vettä ei ole ja kylät ovat autioituneet. Maisema on tasaista karrelle palanutta ja kivistä tasankoa, jossa suojaa paahtavalta auringolta ei suo edes varjo. Nuori poika on lähtenyt armottoman auringon ja tasangon armoille, sillä kodista on tullut sietämätön paikka elää. Isä on ilkeä ja pelottava, ja sitten on vielä tuo alguacil, kylän nimismies, joka on Pahan ilmentymä. Kun jano ja nälkä alkavat vaivata, poika huomaa, että vähänpä hän suunnitteli pakomatkaansa. Pimeällä hän löytää onneksi kaivon jostain hylätystä kylästä, jonne ilmaantuu myös juotavaa vuohillensa etsivä, hyväsydäminen vanha vuohipaimen. Kaksikon epätoivoinen pako jatkuu - hyvä ja paha taistelevat herruudesta. Voittiko hyvä, saiko paha palkkansa? Jossain määrin kyllä, sillä lopussa pisaroi raikas toivo. Uusi vahva ääni karusta ja kuumasta Extremadurasta!

MUUT KOTIMAISET
Aho & Soldan - Helsinki 1950-luvun väreissä **** Gummerus 2014
Eeva Kilpi - Punainen muistikirja ***** Wsoy 2019
Heli Laaksonen - Aurinko. Porkkana. Vesi. **** Wsoy 2019
Jouni Teittinen - Sydäntasku **** Poesia 2019

MUUT ULKOMAISET
André Aciman - Kutsu minua nimelläsi **** Tammi 2019
Alex Michaelides - Hiljainen potilas **** Gummerus 2019
Linda Olsson - Sonaatti Miriamille ** Gummerus 2010


Kirjankansibingossa sain kolme bingoa. Kiitos Marikalle kivasta kesähaasteesta!


Toivotaan kaunista syksyä, syysherkkuja ja lukuintoa!
- riitta

30. elokuuta 2019

Gallen-Kallelan Museo - Sielun silmä


Oikealla: Akseli Gallen-Kallela - Kosmos / Universe


Tarvaspäässä olin käynyt joskus ikuisuus sitten, joten oli aika. Elokuun päivä ja Tarvaspää tarjosivat parastaan minulle ja ystävälle: ihastelimme taidetta ja miljöötä, ja nautimme leppeästä auringosta ulkokahvilassa. Tarvaspään studiolinna on sinänsä tutustumisen arvoinen käyntikohde. Se valmistui vuonna 1913 Gallen-Kallelan itsensä suunnittemana. Tuolloin ympäristö oli hiljainen ja erittäin luonnonläheinen, alla ei kohissut Tarvontie. Rakennus sijaitsee korkealla mäellä, jolta on merinäköala ja kiviset portaat johdattavat alas äkkijyrkkiä kalliorinteitä. Upea rakennus ja ympäristö!





Sielun silmä -näyttely keskittyy vuosisadanvaihteen taiteeseen. Akseli Gallen-Kallelan lisäksi töitä on seuraavilta taiteilijoilta: Pekka Halonen, Hugo Simberg, Beda Stjernschantz, Ellen Thesleff, Sigrid af Forselles ja Sigurd Wettenhovi-Aspa. Näyttelyn kuraattori on taiteen ja uskonnon tutkija Nina Kokkinen, jonka väitöskirjaan Totuuden etsijät näyttely suurelta osin perustuu.

Okkultismi ja esoteeriset liikkeet saavuttivat ennennäkemättömän suosion 1800-luvun lopulla. Monia taiteilijoita inspiroivat spiritismi, teosofia ja psyykkisten ilmiöiden tutkiminen, joka myöhemmin tunnettiin parapsykologia-nimellä. Sellvänäköisyydestä (clairvoyance) tuli yksi ajan kiehtovimmista puheenaiheista. Monet ihmiset uskoivat, että kuudes aisti ja sielun sisäinen silmä tekivät mahdolliseksi havaita todellisuuden hienovaraisempia tasoja, jotka yleensä jäävät näkymättömiksi. Taiteilijat alkoivat kuvata itseään, ystäviään ja mestareitaan yliaistillisina näkijöinä.

Suurimman vaikutuksen minuun tekivät Hugo Strindbergin työt. Näyttelyvitriineissä oli esillä paljon vanhaa esoteeristä kirjallisuutta ja valokuvia, joita kiinnostunut kävijä varmaan voisi tutkiskella tuntikaupalla. Minulle aihe on aika vieras, joten tyydyin ihailemaan taidetta. Elämyksellinen visiitti!


Hugo Simberg - Halla / Frost 1895


Hugo Simberg - Säkkijärven poika / Boy from Säkkijärvi 1897


Hugo Simberg - Unikko / The Poppy 1896


Magnus Enckell - Pää / Head 1894


Ida A. Fielitz - Sigrid af Forsellesin muotokuva



Beda Stjernschantz - Madonna 1898


Pekka Halonen - Madonna 1902. Kuva Nina Koskinen.
Etsin netistä, koska oma kuva oli epäskarppi.



Hugo Simberg - Hahmo erämaassa ja pääkallo, Tampereen tuomiokirkon freskot 1904


Akseli Gallen-Kallela


Akseli Gallen-Kallela  1907


Näyttely on avoinna 8.9. asti.
Museon ulkoalueella on Jenni Tieahon upea Musta joutsen -näyttely.

29. elokuuta 2019

Tietokirjaviikon kirjavinkkejä

Tällä viikolla vietettävän tietokirjaviikon kunniaksi pieni listaus 
tänä vuonna lukemistani tietokirjoista:




Kun Brasilian sademetsät palavat, yksikään puheenvuoro metsän ja luonnon puolesta ei ole liikaa!


Tämä lisäsi ymmärrystäni japanilaisesta estetiikasta, jota esitteli upeasti




Virve Heininen - Italian valossa
Elin Danielson-Gambogin taidetta on tänä kesänä ollut näytteillä Halosenniemessä.
Naisia tupa täynnä on avoinna 8.9. saakka.






Tämänkin olen merkannut tietokirjatagilla, koska teos on scifin, fantasian ja tietokirjan kombo.


Alkuviikosta kävin tutustumassa Gallen-Kallelan Museossa Sielun silmä -näyttelyyn. Sieltä tarttui mukaan upea Nina Kokkisen väitöskirjaan perustuva Totuuden etsijät, joka paneutuu esoteeriseen henkisyyteen Akseli Gallen-Kallelan, Pekka Halosen ja Hugo Simbergin taiteessa. Postasin jo eilen museon ulkoalueella olevasta Jenni Tieahon vaikuttavasta Musta joutsen -näyttelystä, kuvaraportti museon sisältä tulossa huomenna.

Hyvää tietokirjaviikkoa! Mitä sinulla on luvussa?

28. elokuuta 2019

Jenni Tieaho - The Black Swan




Musta joutsen on nimeltään Jenni Tieahon (s. 1969) upea taidenäyttely, joka sijaitsee Akseli Gallen-Kallelan museon pihalla. Ateljeerakennuksen sisällä on menossa näyttely nimeltään Sielun silmä. Näyttelyn kuraattori on taiteen ja uskonnon tutkija Nina Kokkinen, jonka väitöskirjaan näyttely suurelta osin perustuu. Tieahon mytologiset eläimet sopivat esoteeriseen teemaan loistavasti.

Musta joutsen ja muita kummia näkyjä
Tieahon upeat veistokset näytttävät unenomaisia näkyjä joutsenista ja myyttisistä ihmiseläimistä. Käytetyt materiaalit ovat pääosin luonnonmateriaaleja. Joutsenhahmoon liittyy paljon symboliikkaa, uskomuksia ja myyttejä. Itämeren heimojen muinaisissa uskomuksissa joutsen humanisoitiin ja sen uskottiin olevan yhteydessä tämän maailman ja tuonpuoleisen kanssa. Muistamme Kalevalasta joutsenen Tuonelan mustalla joella, ja kun se lähtee, Lemminkäinen menettää henkensä.  Jean Sibeliuksen  Tuonelan joutsen on upea ja dramaattinen.



Humanisoidut / mytologiset hevoset
Joutsenten lisäksi näyttelyssä on hevoshahmoja, jotka koostuvat puupunoksista ja maitohorsman syysvillasta. Hevonen on vapauden symboli ja silta alitajuntaan. Tieahon ihmis-eläinhahmoissa ihminen saa eläimen aistit ja eläin ihmisen älykkyyden. Hevoshahmot edustavat tietoisen ja vaiston täydellistä sulautumista.







Sielun silmä ja Musta joutsen -näyttelyt Tarvaspäässä 8.9. asti.
Upeat kokemukset!

 Jean Sibelius - The Swan of Tuonela

26. elokuuta 2019

Jesús Carrasco - Intemperie


Tämä espanjalaisen Jesús Carrascon (s. 1972 Badajoz, Extremadura) hurja dystopia on ilmestynyt tänä vuonna suomeksi nimellä Taivasalla (Fabriikki 2019). Lainaan siksi muutaman lauseen Fabriikin sivuilta:

Auringon karrelle paahtama tasanko, kuivuneet kastelukanavat, pölyävät pellot ja maantiet, joilla kukaan ei enää liiku. Oliivitarha kylän laidalla, ja tarhassa maakuoppa, jossa piileskelee pieni poika. Yön pimeydessä poika osuu vanhan vuohipaimenen leirivalkealle, ja nälän, janon, armottoman auringon ja vastoinkäymisten piinaama matka kohti pohjoista alkaa.

Nimetön maa, nimetön pieni poika ja tuntematon vuosikymmen. Ehkä kirja sijoittuu jo lähitulevaisuuteen, jolloin ilmastonmuutos on tehnyt tehtävänsä. Kuivuus on piinannut aluetta vuosikaudet, mikään ei kasva, vettä ei ole ja kylät ovat autioituneet, koska ihmiset ovat muuttaneet pois. Maisema on tasaista ruskettunutta, karrelle palanutta ja kivistä tasankoa, jossa suojaa paahtavalta auringolta ei suo edes varjo. Yhtään piilopaikkaakaan silmänkantamattomiin ulottuva tasanko ei pienelle pojalle tarjoa.

Hän on miettinyt pakoaan kauan, sillä kodista on tullut sietämätön paikka elää. Isä on ilkeä ja pelottava, ja sitten on vielä tuo alguacil, kylän nimismies, joka on Pahan ilmentymä. Kun jano ja nälkä alkavat vaivata, poika huomaa, että vähänpä hän suunnitteli pakomatkaansa. Pimeällä hän löytää onneksi kaivon jostain hylätystä kylästä, jonne ilmaantuu myös juotavaa vuohillensa etsivä vanha vuohipaimen. Paimen huomaa pojan ahdingon ja päättää auttaa tätä. Hän ymmärtää, että pojalla on todella painavat syyt lähteä yksin uhkarohkeaan pakoyritykseensä. Tästä alkaa kaksikon Via dolorosa. Nimismies vainoaa ja kostaa avunannon: kun poika melkein savustuu kuoliaaksi piilossaan, Paha apureineen ruoskii vuohipaimenen henkihieveriin ja teurastaa melkein kaikki hänen vuohensa. Vain kolme kullanarvoista vuohta jää, ja vanha aasi. 

Kaksikon epätoivoinen pako jatkuu - hyvä ja paha taistelevat herruudesta. En halua enempää paljastaa juonesta, mutta olin vaikuttunut, järkyttynytkin. Luin teoksen espanjaksi, ja sanastoltaan Intemperie oli harvinaisen haasteellinen: minulle tuntemattomia maantieteellisiä ja Extremaduraa kuvaavia sanoja oli paljon. Romaani on raju kuvaus hirvittävästä kuumuudesta, nälästä ja janosta, auringonpolttamista, palohaavoista ja ruoskien tulehtuvista jäljistä. Ihmisen pahuus kuvotti potenssissa tuhat, mutta onneksi tässä via dolorosassa oli sentään lämpöä ja ystävyyttä. Voittiko hyvä, saiko paha palkkansa? Jossain määrin kyllä, sillä lopussa pisaroi raikas toivo.

En juuri lue dystopioita, mutta kyllä tämä on realismissaan ja rajuudessaan aivan huippua. Etenkin teoksen loppuluvut olivat kaikessa järkyttävyydessään upeita. Ei ihme, että Intemperie on herättänyt maailmanlaajuista huomiota ja että siitä on tekeillä elokuva. Eikä ihme, että Carrascon toinen romaani La tierra que pisamos (2017) voitti Euroopan Unionin kirjallisuuspalkinnon. Uusi vahva ääni karusta ja kuumasta Extremadurasta.


Carrascon romaaniin perustuva elokuva Intemperie / Out in the Open saa ensi-iltansa marraskuun lopulla. Se on espanjalais-portugalilainen yhteistyö, jota myös RTVE on ollut tukemassa. Ohjaus Benito Zambrano.

Jesús Carrasco - Intemperie
Seix Barral 2013
Kirjastosta
_______________

Kirjan on ehtinyt lukea myös Mummo matkalla.

25. elokuuta 2019

Näin sujui kirjankansibingo!


KIRJANKANSIBINGO 2.6. - 25.8.2019

Kirjankansibingon ideana on, että voit laittaa ruudukkoon raksin, kun luetun kirjan kansi mielestäsi sopii ruudun sanaan tai aiheeseen. Bingo muodostuu viidestä peräkkäisestä pysty-, vaaka- tai vinoruudusta. Kaikenlaiset kirjat ovat mukana haasteessa eli voit lukea fiktiota tai faktaa mieltymystesi mukaan.

Luettu kesällä jonkin verran on, mutta vaikka kuinka yritin sovittaa kansia bingoruudukkoon, eivät tämän enempää istuneet! Kolme bingoa sentään! Lista on vaakariveittäin.


Romantiikka: André Aciman - Kutsu minua nimelläsi 
Kirja:
Yö: Heine Bakkeid - Meren aaveet 
Huonekalu: Aho & Soldan - Helsinki 1950-luvun väreissä 


Ruutuja: Rachel Cusk - Siirtymä
Lempiväri: Henriikka Tavi - Tellervo 
Nainen: Liv Strömquist - Einsteinin vaimo 
Ei kuvaa: Eeva Kilpi - Punainen muistikirja 
Lomahaave: Virve Heininen - Italian valossa 


Harrastus:
Hauska kansi: Jenny Erpenbeck - Mennä, meni, mennyt
Matkalla: Noora Vallinkoski - Perno Mega City 
Jännitys:  Louise Penny - Kuolema kiitospäivänä 
Vähintään 5 väriä: Shaun Usher - Kirjeitä jotka mullistivat maailmaa 


Ovi:
Mies: Jere Vartiainen - Minuus │ Miinus
Piirroskuva: Hanna Gustavsson - Yölapsi 
Kotieläin:
Juoma:


Unenomainen: Johanna Venho - Ensimmäinen nainen 
Numero:
Kaunis vaate: Riitta Konttinen & Ulla Savojärvi - Elin Danielson-Gambogi 1995
Eksotiikka: Beth Kempton - Wabi sabi 
Raitoja:


Kiitos taas Marikalle mukavasta haasteesta!