31. elokuuta 2019

Elokuun kirjat ja museot & pari sanaa Statovcista


Museokorttia vingutin kolmessa kohteessa: Ateneumissa, jossa oli tavattoman hieno Hiljainen kauneus -näyttely, Amos Rexissä, jossa esittäytyivät Ars Fennica -ehdokkaat sekä Gallen-Kallelan Museossa, jossa katsoin symbolistien Sielun silmä -näyttelyn ja museon ulkoalueella olevan Jenni Tieahon Musta joutsen -näyttelyn. Aloitin Museokortin käytön toukokuun lopulla, ja olen laskenut säästäneeni kolmessa kuukaudessa jo 142 €, eläkeläishinnoin laskettuna. Kun käyn mieheni kanssa, perheen säästö on melkein 300 € - kyllä kannattaa!

Lukutahtini on huomattavasti hitaampaa kuin parina edellisenä vuonna. Viime vuonna olin lukenut elokuun loppuun mennessä 130 kirjaa, nyt 98. Monelta kirjabloggaajalta tuntuu bloggausinto olevan hiukan kateissa, niin itseltäkin. Bloggausten ja uutuuskirjojen tulva on valtava, eikä kellään ole aikaa kommentoida blogeissa. Ei itsellänikään. Joten vähän niin kuin tyhjiössä höpisemme :)  Mutta sentään luin elokuussa kymmenen kirjaa kesänvieton ja menojen ohella. Elämyksellisimmiksi valitsin seuraavat kolme:


Pajtim Statovci - Bolla ***** Otava 2019
Bolla oli vahva ja ravisuttava lukukokemus, joskin kesti pitkään ennen kuin pääsin tekstin imuun. Tuntuu kuin Statovci olisi hionut tyyliään teräksen teräväksi ja vähentänyt tunnetta. Tunne tavoitti minut kuitenkin kirjan loppupuolella. Bolla on suuri tragedia epätoivoisesta ja kielletystä rakkaudesta, järjestetystä rakkaudettomasta avioliitosta ja etenkin ihmisistä raa’an etnisen sodan pyörteissä. Milošin, Arsimin ja Ajshen henkilötragedioiden rinnalla kulkee albanialaisen kansantaruston piru, käärmemäinen bolla kiehtovana, pelottavana ja mystisenä kylväen silmitöntä tuhoa. Tuntuu kuin koko Balkan olisi ollut bollan = pirun vallassa 90-luvulla. Häikäisevä ja vaikuttava romaani.


Jossain vaiheessa kesää tuli tieto, että Statovci pääsi ensimmäisenä suomalaisena kirjailijana arvostetun The Wylie Agencyn listoille. Todella hieno uutinen, onnittelut. Vertailin Statovcin kirjojen kansia. On jännittävää, miten kannet eroavat eri markkinoilla. Mirella Mäkilän suunnittelema Bollan kansi metallinhohtoisine käärmeineen on tavattoman upea! Toivoisin, että se päätyisi aikanaan myös kansainväliseen levitykseen. Mitä mieltä sinä olet näistä kansigrafiikoista?


Qing Li - Shinrin-Yoku. Japanilaisen metsäkylvyn salaisuudet ***** Readme 2018
Kun Brasilian sademetsät palavat, yksikään puheenvuoro metsän ja luonnon puolesta ei ole liikaa! Japanilainen tohtori Qing Li on tutkinut yli 30 vuoden ajan metsälääketieteen vaikutuksia japanilaisiin ja havainnut metsäkylvyllä olevan monenlaisia positiivisia terveysvaikutuksia. Eikä tämä vain Japaniin rajoitu, monia hankkeita ja tutkimuksia on tehty ja on vireillä ympäri maailman. Meille luonnonläheisille suomalaisille ei ole uutta se, että ulkona liikkuminen parantaa mielialaa ja lievittää stressiä. Mutta tutkitusti metsäkylvyllä on myös mitattavia fysiologisia vaikutuksia:  metsäkylvyt voivat alentaa verenpainetta ja sykettä, parantaa keskittymiskykyä ja muistia ja tehostaa immuunijärjestelmää lisäämällä elimistön luonnollisten tappajasolujen määrää. Kirja oli hurmaava lukukokemus. Tohtori Lin tapa kirjoittaa on viehättävä sekoitus tiedemiestä ja luonnonrakastajaa - pidin kovasti.


Jesús Carrasco - Intemperie **** Seis Barral 2013 (Fabriikki 2019)
Nimetön maa, nimetön pieni poika ja tuntematon vuosikymmen. Ehkä kirja sijoittuu jo lähitulevaisuuteen, jolloin ilmastonmuutos on tehnyt tehtävänsä. Kuivuus on piinannut aluetta vuosikaudet, mikään ei kasva, vettä ei ole ja kylät ovat autioituneet. Maisema on tasaista karrelle palanutta ja kivistä tasankoa, jossa suojaa paahtavalta auringolta ei suo edes varjo. Nuori poika on lähtenyt armottoman auringon ja tasangon armoille, sillä kodista on tullut sietämätön paikka elää. Isä on ilkeä ja pelottava, ja sitten on vielä tuo alguacil, kylän nimismies, joka on Pahan ilmentymä. Kun jano ja nälkä alkavat vaivata, poika huomaa, että vähänpä hän suunnitteli pakomatkaansa. Pimeällä hän löytää onneksi kaivon jostain hylätystä kylästä, jonne ilmaantuu myös juotavaa vuohillensa etsivä, hyväsydäminen vanha vuohipaimen. Kaksikon epätoivoinen pako jatkuu - hyvä ja paha taistelevat herruudesta. Voittiko hyvä, saiko paha palkkansa? Jossain määrin kyllä, sillä lopussa pisaroi raikas toivo. Uusi vahva ääni karusta ja kuumasta Extremadurasta!

MUUT KOTIMAISET
Aho & Soldan - Helsinki 1950-luvun väreissä **** Gummerus 2014
Eeva Kilpi - Punainen muistikirja ***** Wsoy 2019
Heli Laaksonen - Aurinko. Porkkana. Vesi. **** Wsoy 2019
Jouni Teittinen - Sydäntasku **** Poesia 2019

MUUT ULKOMAISET
André Aciman - Kutsu minua nimelläsi **** Tammi 2019
Alex Michaelides - Hiljainen potilas **** Gummerus 2019
Linda Olsson - Sonaatti Miriamille ** Gummerus 2010


Kirjankansibingossa sain kolme bingoa. Kiitos Marikalle kivasta kesähaasteesta!


Toivotaan kaunista syksyä, syysherkkuja ja lukuintoa!
- riitta

11 kommenttia:

  1. Statovcin Bolla on upea kirja, joka ravisteli kovasti tarinallaan. Kansikuva on hieno, vaikka inhoan käärmeitä.

    Iloista alkavaa lukusyksyä :)

    VastaaPoista
  2. Bollan kansi on niin upea, että sitä ei varmaan kalleutensa vuoksi toisteta käännöskirjoissa. Kaikissa Statovcin suomenkielisissä kirjoissa on tosi upeat kannet, mutta käännöskirjojen kansiin ei ole paljon panostettu. Minulle Kissani Jugoslavia on paras Statovcilta. Tiranan sydän on rakenteeltaan sekava ja Bolla tyylipuhdas ja hiottu, jopa liian viileäksi hiottu (jos nyt näin voi sanoa).

    Olen myös huomannut väsähtämistä blogimaailmassa. Yksi selitys, minkä olen kuullut, on se, että on alettu siirtyä muille palvelimille, esim. Instagramiin.
    Itse aion pysyä blogeissa, ainakin toistaiseksi.
    Kauheasti kyllä masentaa sekin, että joka paikassa puhutaan kirjan kuolemasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä kanssasi Statovcin kirjoista. Tiranan sydän ei sykähdyttänyt samoin kuin Kissani Jugoslavia, ja Bollan koin minäkin alkuun viileäksi ja jotenkin tunteettomaksi.

      Ulkomaisista kansista vielä Crossing menee, minusta, mutta Kissani Jugoslavian kansi tuskin on myyvä.

      Minulla on Instagram-tili, linkkaan sinne bloggaukseni, mutta en jaksa ylimääräistä lörpötellä, kuten nuoret ja innokkaat näyttävät tekevän. Twitter-tilikin on, mutta siellä jaksan selata vielä vähemmän.

      Poista
    2. En taida menettää paljon, jos en mene noihin. En ole edes Facebookissa. Kirjoitan blogin lisäksi vain sähköpostikirjeitä ja tekstiviestejä ja olen kahdessa perhewhatsapp-ryhmässä. En välitä niinkään isosta määrästä "sometykkääjiä" kuin paneutuneemmasta keskustelusta silloin tällöin.
      Mieheni seuraa välillä jotakuta mielenkiintoista twiittajaa ja kertoo minullekin, kun bongaa jotain erityistä.
      Tubettajista olen vain lukenut, mutta ei ole tehnyt mieli seurata ketään. Tänäänkin oli Hesarissa niin paljon lukemista, että millä ajalla sitä vielä kävisi kaikenlaisissa someyhteisöissä! :)

      Poista
  3. Ai niin, olen lukenut noista listaamistasi Punaisen muistikirjan ja Hiljaisen potilaan, jossa on kyllä yllättäviä juonen käänteitä. Siinä voisi olla myös ainesta elokuvakäsikirjoittajille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistini mukaan Hiljaisesta potilaasta ollaan puuhaamassa elokuvaa. Ainesta on.

      Poista
  4. Olen käyttänyt Museokorttia vähän yli vuoden ja se on lisännyt museokäyntejäni selvästi. Nyt ei jää mikään kiinnostava näyttely pääkaupunkiseudulla katsomatta.

    Blogikirjoitusten tyhjiä kommenttilaatikoita minäkin olen ihmetellyt. Kirjoituksia kyllä luetaan, mutta ei kommentoida. Itsekin yritän välillä aktivoitua kommentoijana, mutta kuten sanot, lukeminen ja kaikki muu vie aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museokortti on mainio keksintö! Viime vuonnahan olin nilkkani takia kotona jumissa, joten nyt mennä pyyhällän innolla. Ateneumiin tulee upea Shjerfbeck-näyttely loppuvuodesta <3

      Kesän jälkeen blogissa kävijät ovat taas kääntyneet nousuun, mikä on kiva juttu. Ehkä talvella ihmisillä - itselläkin - on enemmän aikaa myös kommentoida. Toivotaan.

      Poista
  5. Hello and Happy September! Lovely images from your museum visits. The books sounds interesting, I heard a lot about the Silent Patient. Enjoy your day and new week ahead!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. The Silent Patient is really good Eileen!

      Poista
  6. Museokortti on parasta! Itselläni on ollut se heti alusta lähtien, joten säästöä on tullut paljon! Ja kynnys lähteä museoihin on madaltunut olemattomiin. Ei tarvitse katsoa lompakkoon, löytyykö sisäänpääsymaksua, kun on Museokortti.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi - Thank you for your comment ♥ Poistan kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit. All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja. Blogger-blogina Kirja vieköön! noudattaa Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.