Heli Laaksonen - Aurinko. Porkkana. Vesi. #runosunnuntai

Olen lukenut Heli Laaksoselta aiemmin kolme runokokoelmaa. Hurmaavakantisen kokoelman Aurinko. Porkkana. Vesi. päätin ottaa lukuun oitis, kun sen kustantajan uutuusluettelossa näin. Olen pitänyt kovasti Laaksosen lounaismurteella kirjoittamista runoista, vaikka tulen aivan toiselta murrealueelta. Lukijalle vinkiksi: pitää kuvitella runot lausuttuina, silloin hankalilta tuntuvien sanojen merkitys selviää. Tämä kokoelma on myös kuunneltavissa runoilijan itsensä lukemana, fiksun valinnan teki Tuija!

Ensi vaikutelmani on silkka ihastus! Aiempien kokoelmien lukemisesta on aikaa, mutta Aurinko. Porkkana. Vesi. on minusta ehkä Laaksosen paras. Eikä tämä ole mikään ohut littana pieni vihkonen, vaan kunnon kirja: kovat kannet, upea graafinen ilme ja runoja laskin olevan kaikkiaan 70 jaettuna seitsemän otsikon alle. Runot kertovat luonnosta ja metsästä, rakkaudesta ja ihmissuhteista, vanhenemisesta ja elämästä. Aiheiden laajaan kirjoon mahtuu koko ihmisen elämä.

Eniten hurmaa ja riemastuttaa Laaksosen villi ja osuvasti välähtävä mielikuvitus, jossa välillä on fantasiaa ja satuakin. Keskelle runoa tai sen loppuun paukahtaa monesti hulvattomia assosiaatioita, jopa pieniä opetuksiakin lukijalle. Runojen vinkeät ja villit käänteet kertakaikkiaan ilostuttavat. Rakkaastaan runominä käyttää aivan ihanaa nimitystä Mun päivieni pääsky ja tallettaa hänestä muiston sydämensä sopukkaan pahan päivän varalle:

Tämä muisto o mul ain.

Tämän kuvan talletan turvaks,

     ko palaver mene mun tähteni jumi

     ko unhotan akkunan auk autopesus

     ko verinäytteotto pelotta

     ko olen yksinän

enkä tiär

mitä seuraavaks.

Monesta runosta kuultaa Heli Laaksosen pieni tuskailu itsensä ja vallattoman mielikuvituksensa kanssa. Kuitenkin niin, että hän ei soimaa, vaan ajattelee itsestään hellästi ja näkee tilanteissa huumoria:

Aamusi mul tule miäle

niin tyhjänpäivässi asioi

et en viit puhhu kenenkä kans.

Ei soi mut jos sois ni sais soir

paitsi puhelinmyyjäl vastaissin ja kertoissin kaik

mut munt on talletettu häne luuri nimel

Hullu.

Runot ovat mainioita tuokiokuvia ihmisen arjesta, joka ei aina suju niin tyylikkäästi. Tulee töpeksittyä ja tehtyä mokia; ja kaikki jää kaikilta aina kesken. Metsän eläimet, linnut ja viisas jänis esiintyvät usein. Suvi-Suomen maalaisidyllistä kertoo hulvaton Karjakon parempi uni. Lypsäjä on muuttunut aamuvirkuksi, mutta hänen Muurikkinsa on muuttunut aamu-uniseksi: miten lypsää pahnoilla makaava Muurikki!

Mairittelin sen ylös,

vein alas joel herämä.

Lehm raahas sorkkias,

mää joutusin sanoma

     et älä rakas tol taval, nee kuluva!

Nyy, mun armaani ui!

Lehm retkot rannas ko rentukka vaasis,

väit et on kanalihal...

Olen aiemmissakin bloggauksissani sanonut, että Laaksosen runot ovat hyvän tuulen runoja. Sitä ne ovat. Kepeisiin säkeisiin piiloutuu myös kipeää, murre sopii kaikkien tunteitten tulkiksi. Ja lounaismurrehan on Heli Laaksosen oma rakas äidinkieli! Kirjan ulkoasu on tavattoman kaunis ja hyvin onnistunut. Kuvituksessa graafinen suunnittelija Emmi Kyytsönen on käyttänyt Raija Tuumin linopainolaattoja 1950-luvulta. Ihana lahjakirjaksikin sopiva runoteos. Mustarastaan ihana luritus saa runoilijan huokaisemaan ja ottamaan mallia linnun elämänasenteesta:

An muista laulupuun paik

an lakat murhettumast

an otta valo vasta.

Heli Laaksonen - Aurinko. Porkkana. Vesi. 
Graafinen suunnittelu Emmi Kyytsönen
Wsoy 2019
Kirjastosta
_______________

Omat bloggaukseni kokelmista:
Pulu uis, Raparperisyrän & Vissinki-laulut
Sulavoi

"Heli Laaksosen runoissa vuorottelevat ilo ja suru, kepeys ja paino.. Vallattomat jutut pulppuavat sanamaijan arkusta, tuonpuoleinen häilyy taustalla ja rakkaus lämmittää kuin sisaren sininen pipo. Lopulta onnen edellytykset ovat yksinkertaiset. Erityisen lähellä runoilijan sydäntä on elävä, ovela metsä, jonne viisas astuu nöyrin mielin." - Kustantaja

Heli Laaksonen tavattavissa Helsingin kirjamessuilla

sunniuntaina klo 13.00, Töölö