20. elokuuta 2019

Aho & Soldan - Helsinki 1950-luvun väreissä


Luullakseni tämän vuoden lokakuussa ilmestyvä valokuvateos Aho & Soldan - Suomi 1950-luvun väreissä (Gummerus) johdatteli minut tämän vuonna 2014 ilmestyneen hienon valokuvateoksen jäljille. Luku- ja katselukokemus oli hurmaavan nostalginen. Tuon ajan Helsinkiä en itse ole kokenut, sillä muutin kaupunkiin vasta 1969, mutta kirjan teksti ja valokuvat veivät menneisiin tunnelmiin ja näkymiin, jotka ovat kovastikin muuttuneet puolessa vuosisadassa.

Valokuvaaja Claire Ahoa tituleerataan kirjassa tittelillä The Grand Old Lady of Finnish Photography - eikä syyttä. Hän  loi vuosikymmenten uran valo- ja elokuvaajana ollen suomalaisen värivalokuvauksen pioneeri - maineikas Aho & Soldan oli ja on käsite. Claire Ahon isä Heikki oli velipuolensa Björn Soldanin kanssa perustanut valo- ja elokuvantuotantoyritys Aho & Soldanin vuonna 1924. Se tuotti yhteensä noin 400 dokumentti- ja taide-elokuvaa. Taiteellisuutensa Claire Aho oli perinyt isovanhemmiltaan Juhani Aholta ja Venny Soldan-Brofeldtilta, johon hänellä oli erityisen lämmin suhde.


Rautatientorilla on tilaa tyylikkääseen pysäköintiin.

Hienon tarinallisen aikamatkan yli vuosikymmenten tarjoaa kuuluisan kaiman omaava toimittaja Eino Leino, joka kertoo teoksessa lapsuudesta Helsingissä 1950-luvulla. Tarinoista piirtyy tuon ajan ilmapiiri ja elävä kuva niin vilkkaitten pojankoltiaisten kepposista kuin kaupungin hurjasta kehityksestä. 50-lukua sanotaan kirjassa Viattomuuden vuosikymmeneksi. Ehkä se sitä oli, toiveikkuutta ja jälleenrakennusta oli ainakin kovasti ilmassa. Meillä oli olympialaiset ja Armi kruunattiin Miss Universumiksi - tervetullutta itsetuntoa sodasta toipuvassa maassa.



Kauppatori ja vanha kauppahalli ovat pakkasen puristuksissa.


Nostalgisesta kuvamatkasta vastaavat valokuvat Aho & Soldanin valtavasta kuva-arkistosta. Aho & Soldanin valokuvat merkattiin vain firman nimellä, mutta eittämättä suurin osa 50-luvun kuvista on Claire Ahon käsialaa. Hänen kotisivuiltaan löytyy runsaasti kuvamateriaalia ja tietoa hänen lukuisista näyttelyistään Suomessa ja ulkomailla. Leinon tekstissä voi paneutua tämän kulttuurisuvun Helsingin vaiheisiin ja käydä vaikka katselemassa taloja, joissa he asuivat. Minun on toki turhaa mietiskellä tässä enempää Juhani Ahon, Vennyn ja Tildan siihen maailmanaikaan hyvinkin epäsovinnaista suhdetta. Kirjassa todetaan, että Tildan poika Björn kuului perheeseen siinä missä Heikki ja Anttikin. Aikuisena velipuolten yhteistyö synnytti sitten tämän legendaarisen yrityksen.



Linja-autoasemalla on osunut hiljaisempi hetki.

Kaikki tekstiosuudet olivat todella kiinnostavaa luettavaa ja vanhat valokuvat tietysti hurmaavia. Kuvat eivät ole taidevalokuvia, vaan Claire Aho on tallentanut kaupunkilaisten elämää: hetkiä ihmisten arkipäivästä, vaatemuotia, lastenvaunujen malleja ja kaupunkinäkymiä. Helsingissä on rakennettu paljon uutta ja ehkä liikaakin entistä tuhottu. Silmiinpistävin muutos oli minusta ehkä henkilö- ja linja-autojen malleissa ja ruuhkattomissa kaduissa. Suosittelen kirjaa kaikenikäisille helsinkiläisille, miksei muuallakin Suomessa asuville. Nuorille valokuvat avaavat silmiä tekniikan huikeasta kehityksestä ja kertovat miten stadissa ennen elettiin, vanhemmille tarjolla on ihana nostalgiamatka. Kirjan tekstiosuudet ovat myös ruotsiksi ja englanniksi.


Aho & Soldan - Helsinki 1950-luvun väreissä
Eino Leino, Claire Aho & Heikki Aho
Gummerus 2014
Kirjastosta
_______________

Claire Aho (1925-2015) on suomalaisen värivalokuvauksen uranuurtaja. Hän aloitti valo- ja elokuvaajauransa isänsä Heikki Ahon ja setänsä Björn Soldanin legendaarisessa AHO & SOLDAN -yhtiössä 1940-luvulla. 1950–60-luvuilla hän kuvasi paitsi Olympialaisia filmille, myös kekseliäitä mainos- ja kansikuvia, ja teki kuvareportaaseja kymmeniin johtaviin aikakauslehtiin.

Claire Ahon kuva Public domain.




Heikki Aho (1895-1961), kirjailija Juhani Ahon ja taidemaalari Venny Soldanin poika oli suomalaisen elokuvan ja valokuvan kiistaton pioneeri, joka velipuolensa ”Nisse” Björn Soldanin (1902-1953) kanssa perusti valo- ja elokuvantuotantoyritys Aho & Soldanin 1924. Se tuotti yhteensä noin 400 dokumentti- ja taide-elokuvaa.

Eino Leino (s. 1946) on työskennellyt toimittajana Helsingin Sanomissa, Ilta-Sanomissa, STT:ssä ja Avussa. Toimittajantyön lisäksi hän on kirjoittanut mm. teokset Kohti huippua, kirjan vuorikiipeilyn historiasta, sekä Arto Paasilinnan elämäkerran Lentojätkä.

Lisää nostalgiaa tulossa lokakuussa: 



4 kommenttia:

  1. Hi! I was born in 1949. So I like these nostalgic photos very much. I stayed in Helsinki only 2 days. But I enjoyed the atomosphere of the city very much. The cool weather was very good for me very much. Thanks for sharing.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh you had such a short visit Minoru! There would have ben a lot to see if you had more time. Glad you enjoyed your stay.

      Poista
  2. Oma Hesa-aikani oli 1960-luvulla, mutta tuskin kaupunki kymmenessä vuodessa oli niin paljon muuttunut.
    Täytyy katsella kirjan kuvat, kun käyn Lahdessa kirjastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja kuvia oli kirjassa! Ei oikein ollut ideaa kuvata enempää, kun eivät ne oikein hyvin onnistu. Maistiaisiksi vain. Koomisia nuo linja-autot!

      Poista

Kiitos kommentistasi - Thank you for your comment ♥ Poistan kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit. All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja. Blogger-blogina Kirja vieköön! noudattaa Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.