Vitsaus ja sade tulivat käsi kädessä niin kuin huonot enteet aina. Kaskaat lakkasivat laulamasta ja taivaalle tiivistyi pölykasvannainen, josta alkoi ryöpytä ruskeita vesipisaroita. Toisin kuin aiemmin kokemamme vastoinkäymiset, tämä repi muistomme ja toiveemme riekaleiksi. // Se tarttui nopeasti ja koetteli uhrejaan sitä ankarammin mitä iäkkäämpiä he olivat. Vanhuksia kuoli kuin kärpäsiä. He eivät kestäneet alkuvaiheen kuumehorkkaa.
Venezuelalaisen, nykyisin Madridissa asuvan, Karina Sainz Borgon toisinkoinen Kolmas maa on apokalyptinen tarina toivottomuudesta ja ihmisistä liikkeessä. Kirjailija ei kerro, mikä maa on kyseessä, mutta kuvauksen perusteella kyseessä voisi olla Venezuelan ja Kolumbian rajaseutu, koska Kolumbian puolella Andit jakaantuvat itäiseen ja läntiseen vuoristoon. Ihmiset pakenevat idästä kuumetta ja muistinmenetystä aiheuttavaa virusta sekä nälkää, huumekauppiaita ja sissejä.
Tarinassa on kaksi naispäähenkilöä: Angustias, joka saapuu syrjäisellä rajaseudulla sijaitsevaan kylään hulluuden partaalla olevan miehensä kanssa, keskosina syntyneet kaksospojat kenkälaatikoissa ja Visitación, joka on perustanut kylään laittoman hautausmaan, jonne kuolleet voi haudata ilmaiseksi. Hautausmaata kutsutaan nimellä Kolmas maa, ja sinne Angustias hautaa lapsensa. Puoliso Salveiro sekoaa ja häipyy viidakkoon sissien riveihin eikä Angustias pysty jättämään vauvojaan, vaan jää hautausmaalle auttamaan Visitaciónia.
Hautasimme avioliittomme lastemme viereen. En tiedä, kummat olivat kuolleempia, kaksoset vai me. Vaatteemmekin painoivat raskaina. En ollut päästänyt missään vaiheessa matkaa laatikoista irti, vain pari kertaa Salveiro oli tarjonnut pientä apua. Aika ja tomu olivat hitsanneet lapset käsiini, yhtä kiinteäksi osaksi minua kuin he olivat olleet kohdussani.
Hautausmaan alueen haluavat itselleen sekä sissit että kylän korruptoituneet virkamiehet. Vuorotellen nämä tuhoavat hautoja ja terrorisoivat asein ja koirin näitä kahta naista. Kylän tilanne on sekasortoinen ja lohduton, silmitöntä väkivaltaa on kaikkialla, ihmishengellä ei ole mitään arvoa. Köyhät nuoret naiset myyvät ensin hiuksensa ja prostituoivat sitten ruumiinsa. Joen tulviessa sadat rajan yli yrittävät hukkuvat laittomilla rajanylityspaikoilla ja heitä kärrätään Kolmanteen maahan.
Vuoristossa uskottiin aaveisiin. Tienreunat olivat täynnä ristejä, Neitsyt Marioita ja pieniä, betonisia, talonmuotoisia lyhtyjä, joiden sisällä paloi kynttilöitä liikenneonnettomuuksissa menehtyneiden muistoksi, hämärässä lyhenevien sydänlankojen kuoro.
Olin suorastaan haltioitunut Sainz Borgon esikoisteoksesta, joten ennakko-odotukseni olivat suuret. Kolmas maa ei kuitenkaan lunastanut odotuksiani ja luin sen väkisin loppuun. Lyhyistä luvuista koostuva dialogipainotteinen teksti ei vetänyt, vaan tuntui väkinäiseltä toimintaseikkailulta. Sivuhenkilökonnia oli paljon ja rakenne tuntui kankealta ja hahmot irrallisilta. Tuntui, että Sainz Borgo latasi tähän kurjuuden potenssiin kymmenen, luodakseen helvetin esikartanon. En yhtään epäile, etteikö tilanne Venezuelassa ja Kolumbiassa olisi kuvatunlainen, mutta kokonaisuudesta puuttui kaikki lumo ja kiehtovuus.
Sainz Borgon esikoisteos Caracasissa on vielä yö ***** kuvasi sekin kurjuutta ja väkivaltaa, mutta siinä oli kiehtovuutta, joka tästä puuttui. Myös nämä eteläamerikkalaisten kirjailijoiden raadolliset ja hurjat tekstit ovat olleet minusta upeita: argentiinalaisen Mariana Enríquezin Mitä liekit meiltä veivät **** ja kolumbialaisen Sergio Augusto Sánchezin Sade piiskaa asfalttia ****.
Kirjan ovat lukenet myös Kirjaluotsi & Kirjasähkökäyrä.
Karina Sainz Borgo - Kolmas maa
Alkuteos El tercer país 2021
Suomentanut Satu Ekman
Aula & Co 2022
____________________
Karina Sainz Borgo syntyi Venezuelassa vuonna 1982. Hän muutti kymmenen vuotta sitten Espanjaan El Nacional -lehden kirjeenvaihtajaksi ja on kirjoittanut sekä kauno- että tietokirjoja. Sainz Borgolta on aiemmin julkaistu suomeksi romaani Caracasissa on vielä yö.
