Karina Sainz Borgo - La hija de la española

Kaikki on ylitsevuotavaa: lika, pelko, ruuti, kuolema ja nälkä.

La hija de la española - Espanjalaisen naisen tytär ilmestyi vasta maaliskuussa 2019, mutta on jo kohauttanut kirjallisuuspiirejä ympäri maailmaa. Teoksen oikeudet on myyty yli 20 maahan, myös Bonnierille Ruotsiin. Tämä hurja teos on venezuelalaisen toimittajan Karina Sainz Borgon (s. 1982 Caracas) esikoisromaani. Teos on fiktiota, mutta koska trapahtumat sijoittuvat Caracasiin, lukija ei voi välttää rinnastamasta tapahtumia Venezuelan nykytodellisuuteen.

Kirjan minäkertoja on 38-vuotias Adelaida Falcón, joka on juuri haudannut syöpään menehtyneen äitinsä. Muita läheisiä ei ole, vain pari vanhaa tätiä maaseudulla. Caracas on kaupunki täydessä sotatilassa: väkivalta, mellakat ja mielenosoitukset, ikkunoiden sirpaleet, kyynelkaasu ja ampumiset ovat arkipäivää. Ruokaa ei ole, lääkkeitä ei ole, kauppojen hyllyt ammottavat tyhjyyttään. Lukuisat rikollisjengit kilpailevat vallasta ja pahoinpitelevät ihmisiä. Ne valtaavat tavallisten ihmisten koteja ja keinottelevat elintarvikkeet itselleen myydäkseen ne mustassa pörssissä tähtitieteellisin hinnoin.

Pian äidin hautajaisten jälkeen rehentelevä ja aseistettu naisjoukko La Mariscalan johdolla valtaa Adelaidan kodin. Hänet mukiloidaan ja potkitaan ulos. Shokissa oleva Adelaida soittaa naapurissa asuvan Aurora Peraltan - espanjalaisen naisen tyttären, ovikelloa. Kukaan ei avaa, mutta Adelaida saa oven auki ja huomaa kauhukseen, että Aurora on kuollut. Pöydältä löytyy ilmoitus, että tuoreelle vainajalle on myönnetty Espanjan passi. Paniikissaan Adelaidalle välähtää, että tuo passi on hänen ainoa pelastuksensa: raunioina olevasta maasta on päästävä pois ja se onnistuu vain varastamalla Auroran identiteetti.

Sainz Borgo kuvaa Adelaidan hätää, pelkoa ja paniikkia järisyttävällä taidolla. Kirja on täynnä upeaa tekstiä ja kuvaavia lyhyitä lauseita. Venezuela on meille suomalaisille kaukainen maa, mutta kirjailijan kuvaamaa dystooppista todellisuutta on koettu monissa muissakin Etelä-Amerikan maissa - ainakin Kolumbiassa, Chilessä ja Argentiinassa. Silmitöntä terroria pehmentävät Adelaidan lämpimät muistelut lapsuudestaan ja elämästä kahden opettajaäidin kanssa. Jotkut näistä muisteluista tuntuivat turhan pitkiltä tässä yhteydessä, mutta niissä tulee mielenkiintoista faktaakin maasta. Venezuelaan muutti paljon siirtolaisia monista Euroopan maista, etenkin Espanjasta sisällissodan jälkeen, aina 60-luvulle. Siksi romaanin Aurorallakin oli kaksoiskansalaisuus, kuten nykyään Madridissa asuvalla Sainz Borgolla itselläänkin.

Sainz Borgon teksti on vangitsevaa ja järisyttävää, se meni luihin ja ytimiin. Teoksessa on paljon vaikuttavia kohtauksia, mutta otan esimerkiksi vain yhden teoksen alkupuolelta. Kun äiti on haudattu ja Adelaida on palaamassa kotiinsa ruumisauton kyydissä syrjäistä tietä pitkin, he kohtaavat groteskin näyn: monilukuinen motoristijengi on viettämässä hautajaisia. Eräs nainen nostaa noin 12-vuotiaan nuoren tytön kahareisin arkun päälle, nostaa tämän helmoja ja läpsii tyttöä takamukselle. Tyttö heiluttelee rivosti lantiotaan kovaäänisistä kaikuvan reggae-renkutuksen tahdissa - Tumba-la-casa-mami, pero que tu-tumba-la-casa-mami; tumba-la-casa-mami; pero que tu-tumba-la-casa-mami. Huffington Postin haastattelijaa oli myös järkyttänyt tämä kohtaus, ja kysyttäessä kirjailija kertoi, että vastaavanlaisia vulgäärejä kuolemaan liittyviä riittejä on väkivaltaisissa yhteisöissä eri puolilla Keski-Amerikkaa - lainaus haastattelusta bloggauksen lopussa.

Jonkun verran tekstissä oli outoja sanoja, mutta en juuttunut niihin, koska ne eivät häirinneet uppoutumista tähän vahvaan ja vaikuttavaan tarinaan. Hieno ja järisyttävä romaani, joka kannattaa lukea kunhan käännöksiä muille kielille tulee.

EDIT
Kirja ilmestyy syyskuussa 2019 suomeksi nimellä Caracasissa on vielä yö / Aula & Co, suomentaa Taina Helkamo.

Karina Sainz Borgo - La hija de la española
Editorial Lumen 2019

Kirjastosta
_______________

Helmet-haaste: 20 (minulle vieras kulttuuri), 23 (nimessä jokin maa / oik. kansalaisuus),
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Venezuela

Hijos de la revolución - mielenosoitus 2017
Crisis in Venezuela, englanniksi

Kuva: Europa Press

Huffington Post:

Una de las escenas más impactantes, de hecho, habla de esa relación con la muerte, de una niña que baila sobre un ataúd. ¿Es una escena real?

"Eso existe. Además es una costumbre que se hace en Centroamérica también. Las sociedades violentas desarrollan mecanismos extraños para relacionarse con la muerte porque tienen algo a mitad de camino entre el poder (yo mato, yo tengo el poder) y la víctima. Hay momentos en que las sociedades enloquecen y pierden la perspectiva de la propia tragedia. La novela se ceba mucho con lo desagradable, lo feo, lo que hace daño."