Tuottelias Indrek Hargla (s. 1970) on huippusuosittu kotimaassaan Virossa ja myös Suomen dekkariseura on myöntänyt hänelle ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan. Wikipedian mukaan hänen lajinsa on tieteiskirjallisuus, mutta toistaiseksi suomennettuna voi lukea vain Apteekkari Melchior -sarjaa. Gotlannin piru on jo sarjan kuudes osa. En ole lukenut aiempia osia, joten Apteekkari Melchior oli minulle uusi tuttavuus. Melko itsenäiseltä osalta vaikuttaa, toki edellisistä pomppasi esiin jotain, jota ihmettelin.
Tässä osassa Tallinnan apteekkari Melchior on jo vanheneva mies, jolle apteekin hoito yksin on raskasta. Rakas vaimo Keterlyn on kuollut ja lapset ovat muualla: tytär Agatha on puutarhurina Piritan luostarissa ja poika, nuori Melchior, lähetetty Lyypekkiin apteekkarinoppiin. Kirjeet kaupunkien välillä kulkevat hitaasti laivojen matkassa, eikä isä Melchior varmastikaan olisi tyytyväinen, jos tietäisi poikansa puuhista. Wakenstedejen esi-isä Lewenhart on perustanut palkkamurhaajien salaseuran ja niihin ympyröihin nuori Melchior on joutunut.
Poika kuulee Lyypekissä kapakassa keskustelun, jonka mukaan joku ihmeen Gotlannin piru on menossa Tallinnaan ja yksi sen tappokohteista on isä Melchior. Hän varoittaa isäänsä kirjeitse, mutta se on matkalla kuukausia, koska talvella laivat eivät kulje. Nuorta miestä pitää Lyypekissä oppimisen ohella hullu rakkaus Luciaan, jota tämän isä yrittää velkojensa vuoksi naittaa mahdollisimman isoilla myötäjäisillä. Mutta varaton nuori Melchior ei voi unohtaa tyttöä.
Sarjan tämä osa siis kiertyy Gotlannin pirun henkilön ja mission ympärille. Hargla vie lukijan Tallinnan ja Saksalaisen ritarikunnan pimeään keskiaikaan. Eletään vuotta 1433, jolloin suuri tulipalo tuhosi todellisuudesskin Tallinnaa pahanpäiväisesti. Kauppaa hallitsi Hansaliitto ja Tallinna oli tärkeä kauppakaupunki. Killat, mestarit ja oppipojat; kaupankäynti, juutalaiset rahanlainaajat ja yleensäkin elämän vaivalloisuus ja köyhyys avautuivat kirjan sivuilla. Uskonto oli olennainen osa arkielämää ja opin puhtautta valvottiin tarkasti.
Hargla punoo taidokkaan ja aukottoman juonen, jota hän vie eteenpäin seikkaperäisesti kertovalla tyylillään. Melchior on visaisten kysymysten ja mystisten tapahtumien keskiössä. Hän keittelee yrteistä rohtoja, hoitaa yrttimaataan ja saa onneksi avukseen näppärän oppipojan Ludolfin. Mutta ilo tästä hyvämuistisesta pojasta jää lyhyeksi. Tallinnan apteekkarilla on kädet täynnä työtä: hän joutuu tärkeän kauppiassuvun testamentin valvojaksi, yrittää selvittää sekä vanhaa että uutta väkivallantekoa, antiikkisten hopeasolkien arvoitusta ja jäljittää tietysti Gotlannin pirua - ollen vähällä päästä omastakin hengestään.
En yhtään ihmettele Apteekkari Melchior -sarjan suosiota Virossa, kertoohan se Viron ja Tallinnan historiasta ja Hargla on historiansa totisesti tutkinut. Kirjailijan kirjoitustyyli on minusta kuitenkin turhan yksityiskohtaista ja raskassoutuista: 470 sivua pienellä fontilla on aika pitkä tarina. Parasta oli keskiaikaisen elämänmenon ja raatikaupungin arjen kuvaus. Lukijalle, jota keskiaika kiinnostaa, tämä on oiva valinta: tapoja, kerettiläisyyttä, inkvisitiota ja taikauskoa. Sen sijaan hyytävää jännitystä Gotlannin piru ei tarjoa. Harglan menestyskonsepti tuntuu olevan punoa jännärijuoni tarkan ja runsaan historiankuvauksen ympärille. Arvelen, että seuraavassa osassa Hargla kertoo enemmän nuoren Melchiorin ja kauniin Lucian rakkaustarinasta, sen verran kutkuttavaan vaiheeseen se jäi.
Indrek Hargla - Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru
Suomentanut Jouko Vanhanen
Kansi Jussi Kaakinen
Into 2019
Kustantajalta - kiitos!
_______________
Olemme lukeneet sarjan alkua lukupiirissä, joten ehkä luemme tätäkin aikanaan :)
VastaaPoistaAiemmin luetuissa osissa minusta parasta on ollut Viron historia.
Historia ja keskiaika oli minustakin parasta. Pidin myös Melchiorin yrttihommista!
PoistaOlen lukemassa sarjan kolmatta osaa ja kaikista olen tykännyt. Suosittelen!
VastaaPoistaMinä luin nyt väärässä järjestyksessä. Otaksun, että sarjan alussa apteekkari Melchior oli nuori mies, joten ehkä tartun nurinkurisesti vielä. Hargla todella tuntee historian!
PoistaHienoa, että joku toinenkin on erehtynyt aloittamaan sarjan tästä kirjasta! En ole ihan yksin tämän ongelman kanssa. Olen vielä aika alussa, tarinalla tosiaan on pituutta. Mielenkiintoiselta vaikuttaa.
VastaaPoistaHargla on kyllä hyvä, mutta hän tietää niin paljon keskiajasta ettei malta hillitä! Mukavia lukuhetkiä!
PoistaOlen lukenut tuon kirjan. Ostin sen Akateemisesta. Myös muutaman muun Harglan kirjan olen lukenut.
VastaaPoistaKeskiajan Tallinna oli tosi kiinnostavaa, joskin koin että yksityiskohtaista historiatietoa oli hiukan liikaa minulle. En yhtään ihmettele sarjan suosiota.
PoistaMuutaman Harglan kirjan olen lukenut. Ostin tuon Gotlannin pirun ,muut lainoja kirjastosta. Historiafriikkinä pidän noista todella.
VastaaPoistaSitten juuri sinulle! Näissä on hienot kannetkin.
Poista