7. toukokuuta 2019

Lassi Hyvärinen - Tuuli ja kissa #tanssivakarhu25


YLEN TANSSIVA KARHU 25 VUOTTA
Tämän vuoden voittaja julkistetaan Kajaanin runoviikon avajaisissa 3.7.2019.
Tanssiva karhu -voittajat 1994 - 2018.
...
Me kirjabloggaajat haluamme nostaa esiin aiempien vuosien voittajia.
Osa postauksistamme on repostauksia. Lisää runoudesta YLE Kulttuuri / Tanssiva karhu.

VOITTAJA VUOSIMALLIA 2018: 
LASSI HYVÄRINEN - TUULI JA KISSA
Uusintapostaus kesäkuulta 2018

Lassi Hyvärisen kolmas runokokoelma Tuuli ja kissa on yksi kuudesta Tanssiva karhu -ehdokkaasta 2018. Bloggauksen lopusta löytyy Karhuraadin perustelu, jonka allekirjoitan täysin. Kokoelman runojen maailma on hyvin mielikuvituksellinen, surrealistinen ja absurdi. Niissä tapahtuu vaikka mitä arkijärjen ylittävää.

Minulle tuli Hyvärisen runokuvista Tuijan tapaan mieleen Marc Chagallin taide. Chagallin taiteessahan taivaalla lentelevät naivistiset morsiusparit, talot ja lehmät. Chagall on maalannut paljon kukkoja sekä kukontöyhtöisiä ja -nokkaisia hevosia. Liekö joku yhteys runominän omakuvaan? Runominä puhuu hatustaan ja sen lieristä, ei töyhdöstä; mutta seuraelämän koettelemukset ovat kuitenkin kuluttaneet hänen helttansa. 

Jotain chagallmaista Tuuli ja kissa tarjoilee. Runoissa seikkailevat tuuli ja omapäinen ja päsmäröivä kissa, joita voisi kutsua ystävyksiksi. Tapahtumien näyttämönä on maalaismaisema ja maalaistalo, jonka ullakolla nämä kaksi ystävystä katselevat tähtiä ja maailmaa; onpa kissalla siellä suurtalouskeittiökin. Runokokoelman kissasta minulle tuli mieleen sadun Saapasjalkakissa. Sekin keikaroi korollisissa bootseissa, lierihattu päässä ja taisi olla länkkäriversiossa revolverikin lonkalla. Alakerta on pääasiassa runominän valtakuntaa, etenkin keittiö, jossa padassa porisee iloisesti hillokkeessa Augustuksen pää. Roolinsa tarinassa saavat myös mehiläishoitaja ja sipulinvarsihameinen nainen, joka välillä kantaa ruukkua, joten nainen voisi olla lähi-idästä.

Runoissa on paljon luontokuvastoa: laaksoja, metsää, kuuta, tähtiä ja tähdenlentoja. Nykyaikaan viittaavat kissan sotainen into, panssarivaunut, ihmisten leirit, salakuljettajat ja junat; historiaan mm. viikinkiveneet, joonialaiset pylväät ja Roomaan matkaavat jonot. Niin, ja alakerran keittiön padassa muhiva Augustuksen pää.

Ovatko runot kokoelma Hyvärisen surrealistisia unia, parodiaa joistain saduista vai hänen tapansa nähdä maailma ja tehdä taidetta - mene tiedä. Koin kokoelman hurmaavan vinksahtaneeksi ja käänteiltään yllätykselliseksi. Pidin kissasta; siinä otuksessa oli särmää ja sen sanomiset suorasukaisia ja tempaukset aikasten railakkaita.

Hyvärisen kieli tuntui lempeän pehmeältä ja kiltiltä, se puhutteli selkeydellään. Kiitokset haluan antaa Hyväriselle myös lukijaystävällisyydestä: ilkamoivasta absurdiudestaan huolimatta Tuuli ja kissa on myös nykyrunouteen vihkiytymättömän, ns. tavislukijan nautittavissa. Kokonaisuus tuntui harkitulta ja hiotulta pitkältä sadulta (faabelilta): kaikki istui kaikkeen, kielikuvat kävivät söpösti vuoropuhelua keskenään. En väitä ymmärtäneeni mihin runoilija pyrki: satuun, nykymaailman kuvaan vai sekä että. Ei toki ole tarviskaan. Löysin kosolti minua puhutelleita säkeitä, joista tässä asiayhteydestään irrotettuna muutama, useimmista absurdius käy hyvin ilmi::

Tuuli narisuttaa venettä. Puro hulisee jään alla.
Talvi tulee mereltä kuin höyhentyyny ja sulkee minut sisäänsä.
...

En tiedä miten nainen sulatetaan
joten nostan hänet vain eteiseen.
Jos nukkuisin, näkisin unta
että eteisessä on huhtikuu, leppä kukkii ja puro solisee,
mutta koska en nuku, se on vain todellisuutta.
...

Juoksen harjupolkua rinnassani lohikäärmettä lennättävän tytön ilo.
...

Tunnustelen sanomalehtiä ullakolla.
Tähdenlento osuu kissan siluettia päähän.
Se kaatuu ja kierii heinikkoon.
...

Istun taas junan takapenkillä.
Kesä virtaa ohi, nainen sipulinvarsihameessa
kylvettää pajukossa mehiläisiä.

Luin kokoelmaa satuna, jossa mielikuvitus ja assosiaatiot ryöpsähtelevät ja mielleyhtymät tanssahtelevat. Heitin logiikan syrjään ja nautin Hyvärisen mielenliikkeistä. Mainio!


Lassi Hyvärinen - Tuuli ja kissa
Kannen kuva Heikki Räisänen
Kannen suunnittelu Olli-Pekka Tennilä
Poesia 2018
*****
Kirjastosta
_______________
"Lassi Hyvärinen kirjoittaa yllättävää, ilkikurista ja absurdia faabelia, joka kasvattaa huomaamatta suuria teemoja ystävyydestä ja luonnon tilasta. Tuulessa ja kissassa rakennetaan lähes romaanimaista fiktiivistä maailmaa, jossa on kertomuksen pysyvyyttä. Samaan aikaan yksityiskohtien tasolla sen poetiikka on arvaamatonta, loputtoman kekseliästä ja ehtymättömän raikasta. Tuuli ja kissa on mielikuvituksen runoutta, joka nousee yllättävästi ja arvaamattomasti tähän päivään." - Karhuraati

Näin tuumi Niina. Hänen postauksessaan linkkejä myös muihin blogeihin.

Lassi Hyvärisen (s. 1981) esikoisrunokokoelma Riippuvat puutarhat (2007) oli Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoehdokkaana. Toinen runokokoelma Keisarin tie (2012) sai Kalevi Jäntin palkinnon ja oli Runeberg-palkintoehdokkaana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi - Thank you for your comment ♥ Poistan kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit. All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja. Blogger-blogina Kirja vieköön! noudattaa Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.