13. toukokuuta 2019

Eeva Turunen - Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa


Eeva Turusen esikoisteos oli vietävän veikeä lukukokemus. En osaa sanoa, onko se episodiromaani vai seitsemän novellin kokoelma. Eikä sillä väliä. Turusen tapa kirjoittaa on huikean omintakeista ja nautittavaa. Kirjailijan persoonallinen ote käy ilmi jo teoksen pitkästä ja huumoria lupailevasta nimestä: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa. Ja toki neiti U:lla muisteltavaa omituisissa expoikaystäväkokemuksissaan riittikin.

Teos alkaa episodilla Tulivuori saattaa purkautua tänään, neiti N sanoo. Ja siltä istumalta Turunen tempaa lukijan vinoon huumoriinsa ja ainutlaatuiseen tapaansa sanoa. Neidit ovat matkalla jossain tulivuorimaassa, ehkä Islannissa. Neiti N on neuroottisen bakteerikammoinen ja vauhko, hän pelkää aivan kaikkea, pienintäkin outoa asiaa. Hänen matkakumppaninsa neiti K suhtautuu taas kaikkeen näkemäänsä ja kokemaansa tyynen rauhallisesti. Herää tietysti kysymys, miten kaksi näin erilaista ihmistä ovat toisistaan kumppanin löytäneet...

Parahin tekninen isännöitsijä on monen sivun mittainen vuodatus, jota ao. isännöitsijä ei taatusti koskaan unohda. Kirjeessä ei ollut allekirjoitusta, joten en tiedä kuka neideistä sen kirjoitti, mutta veikkaan neiti N:ää. Episodissa Ei, en halua helmenharmaata tapaamme arkkitehdin, joka on suunnitellut työväenopiston ja sen vanhan osan peruskorjauksen johonkin pieneen kuntaan. Arkkitehdin valinnoista on syntynyt kärhämää rakennuslautakunnan kanssa ja tiloja pehmentäviä elementtejä on nyt tialttu toiselta suunnittelijalta. Tämähän on tietysti hyvin loukkaavaa arkkitehtimme kannalta. Tässä episodissa tulee hienosti humoristisin twistein esiin Turusen siviiliammatti: kaikki arkkitehdin vainoharhaiset pähkäilyt ovat kuin suoraan elävästä elämästä.

Neitiherra kertoilee itsestään episodissa Näyttävä heinäsorsakoiras juhlapuvussaan. Neitiherra on varsinainen persoonallisuus, mutta otan nyt tähän sitaatiksi kohdan siitä, kun hän kertoo, että kerran vuodessa on päivä, jolloin hän näkee ihmisten ajatukset puhekuplissa:

On sanottava, että ihmisten ajatukset eivät kaikki näy samalla kirjasinlajilla. Joidenkuiden ajatukset ovat Courierilla, joidenkuiden Helveticalla, joidenkuiden taas Times New Romanilla ja pahimpien ihan omalla käsialalla. On myös kummajaisia, joiden ajatuksissa fontti vaihtelee miten sattuu. Sitten on tietysti kuvituspuoli. Joillakuilla on havainnollistavaa kuvitusta ja toisilla taas epämääräistä syheröä, joka muistuttaa lehtiöön puhelun aikana piirtyvää, puolitietoista koukerostoa, marginaalikuviointia.

Teoksen suola ja sokeri on vinksahtaneiden tarinoiden ohella Turusen kieli. Hän luo omintakeisia sanajohdannaisia, joilla ilmentää vinoa huumoriaan. Ja näitä sanoja ja niiden pareja on paljon. Mikko Rimminen oli teoksessaan Maailman luonnollisin asia vielä yltiöpäisempi uudissanojensa kanssa. Turunen pitäytyy sentään lukijaystävällisyydessä. Olin aikeissa siteerata näytteitä Turusen luomista sanoista, mutta enpäs sittenkään. Kun luet, kuulostele ja tarkkaile itse hänen ihania sanojaan ja lauseenmuodostusta!

Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa on ehdottomasti Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintonsa ansainnut. Se on hilpeä ja humoristinen; se on ilkamoiva ja ironinen; se on kokeellinen ja uutta luova. Tekstityyli vaihtelee normiproosasta proosarunoon, jossa lauseet alkavat pienellä kirjaimella eikä pistettä käytetä. Hyvää Neiti U:ssa on myös tietysti erilaisten seksuaalisten suuntautumisten kohtelu aivan tavallisena asiana. Lukijansa tuntuu tämä hulvaton teos löytäneen: jonotin Neiti U:ta kirjastosta kuukausikaupalla. Mielenkiinnolla jään odottamaan Turusen seuraavaa teosta!

Eeva Turunen - Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa
Kansi Jussi Karjalainen
Siltala 2018
Kirjastosta
_______________
Helmet-haaste: 4 (kirjailijan ainoa teos), 5 (ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi),
Kulttuuri kukoistaa, Luettua elämää, Lumiomena
Kirjailijan kuva: Siltala

Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinto: "Alkuvoimaisella kielenkäytöllä operoiva teos liikkuu suvereenisti lajirajojen välillä ja uudistaa siten novellin. Minkään valmiin kirjallisuuskäsityksen mukaista kerrontaa siitä on turha etsiä: välttämättä ei edes tarvitse kertoa juuri mistään, sillä mieli ja psykologia sisältyvät jo teoksen kieleen".

Eeva Turunen (s. 1983) on tamperelaissyntyinen, Helsingissä asuva arkkitehti ja näytelmäkirjailija. Hänen esikoisnäytelmänsä, monologi Muutama sana Ullasta, oli vuoden 2015 Lea-palkintofinalistina ja voitti saman vuoden valtakunnallisen monologikilpailun. 

6 kommenttia:

  1. Sait "myytyä" tämän minulle :)
    Oikein odotan, että saan kirjan käpäliini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli mainio! Toivottavasti pidät Kirsti.

      Poista
  2. Ah, tämä oli niin riemastuttava kirja! Rakastin Turusen luovaa ja oivaltavaa kielenkäyttöä ja kirjan neuroottisia henkilöhahmoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riemastuttava todella - voi mitä omaperäistä luovuutta Turuselta!

      Poista
  3. Kiitos hyvästä ja houkuttelevasta kirjan esittelystä, Riitta! Olen pitkään halunnut lukea tämä kirjan jo sen herkullisen nimen vuoksi, josta minulle tulee mieleen Riikka Pulkkisen Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Pidän Rimmisen tyylistä, joten varmaan siitä puolesta Turusellakin.
    Varasin ja pääsin heti sijalle 1, kunhan siirtävät toisesta kirjastosta minun pikkukirjastooni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun innostuit Marjatta! Turusen tyyli on aivan omanlaisensa; sillai lakoninen ja vino. Aivan kaikki novellit tai episodit eivät kolahtaneet, jotkut taas olivat aivan huippuja. Typografialtaan tämä on kokeileva ja siksi liitän sen Ompun Kokeilevan kirjallisuuden haasteeseen.

      Poista

Kiitos kommentistasi - Thank you for your comment ♥ Poistan kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit. All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja. Blogger-blogina Kirja vieköön! noudattaa Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.