3. toukokuuta 2019

Orhan Pamuk - Punatukkainen nainen


Elämä toistaa taruja. Eikö se olekin totta?

Orhan Pamukin Punatukkainen nainen oli lumoava, dramaattinen ja häikäisevä lukukokemus. Pamuk nimittäin tarjoili lukijalle teoksen viimeisessä luvussa häkellyttävän yllätyksen: "Lopun yllättävä käänne saa kirkkaudellaan lukijan nousemaan synkän kaivon pohjalta taivaallisiin korkeuksiin." Kirjailija sekoittaa pitkälle aikajanalle - 80-luvulta vuoteen 2015 - ulottuvaan tarinaansa antiikin draamaa ja persialaisia taruja, jotka antavat romaanille kiehtovuutta ja eksotiikkaa. Pamuk tutkii isän merkitystä pojalle, mitä on kasvaa ilman isää, tulla isän hylkäämäksi. Hän pyörittelee Oidipus-tematiikan isänmurhaa ja persialaisen Rostam & Sohrab -tarun pojanmurhaa. Kaikki kerrottu on kuin kohtalonomainen, itseään toteuttava ennustus, joka johtaa katkeraan isän ja pojan kamppailuun. 

Cem on 16-vuotias hyvän perheen yliopistoon tähtäävä poika, jonka vasemmistolainen isä on ollut pidätettynä ja vankilassa. Isä hylkää lopulta vaimonsa ja poikansa. Ansaitakseen rahaa isätön poika lähtee kaivonkaivaja Mahmutin oppipojaksi Istanbulin lähelle Öngörenin kylään. Tarinoita kertovasta Mahmutista tulee pojalle isähahmo, joskin lämpimiin tunteisiin sekoittuu myös vihaa. Sitten tapahtuu onnettomuus ja Cem luikkii pakoon takaisin kotiinsa Istanbuliin.

Mutta kesällä Öngörenissä Cem koki ensirakkauden huuman ja ensimmäisen eroottisen yönsä. Muistot kiertävässä teatteriseurueessa työskentelevästä punatukkaisesta naisesta eivät jätä rauhaan. Cem yrittää tukahduttaa kalvavan syyllisyytensä tuon kesän häpeällisistä tapahtumista. Hän löytää ikäisensä tytön, menee naimisiin ja hautaa kirjailijan haaveensa. Vaimonsa kanssa Cem luo menestyvän rakennusyrityksen, parin ainoa suru on lapsettomuus. Vaimonsa kanssa Cem tutkii pakkomielteisesti Oidipus-tragediaa ja Rostramin & Sohrabin tarua, nimeää yrityksensäkin Sohrabiksi.

Näin tähdenlennon. Keskityin kaikin voimin heinäkuiseen taivaaseen tuntien syvällisesti, miten näkemäni maailma ja pääni sisäinen maailma limittyivät. Tuntui että jos lukisin kaikki tähdet, niiden järjestys paljastaisi minulle elämäni kaikki salaisuudet.

Kirjan alkupuolen kuvaus mestari Mahmutin uskomattomasta uurastuksesta 25 metriä syvän kaivon kaivamisesta hakulla ja lapiolla Istanbulin läheisellä ylängöllä oli sadunomaista. Elettiin yksinkertaisesti, asuttiin teltassa ja tähtitaivas kaareutui yllä. Läheisessä kylässä houkuttivat iltaisin kahvilat, raki ja teatteri - sekä siellä esiintyvä kaunis punatukkainen nainen. Kerronnassa siirryttiin suvantovaiheeseen tarinan edetessä, kun Pamuk siirtyi kuvaamaan Cemin aikuisuutta, yritystä ja avioliittoa. Viimeisessä luvussa, kun punatukkainen nainen pääsi ääneen, kirjailija nosti draamankaaren korkealle, korkealle.

Me kaikki haluamme vahvan ja päättäväisen isän, joka kertoo mitä saa tehdä ja mitä ei. Miksi? Siksikö että meidän on vaikea päättää, mitä kuuluu tehdä ja mitä ei, mikä on hyvää ja oikein, mikä taas syntiä ja väärin? Vai siksi, että meillä on alati tarve kuulla, että emme ole syyllisiä ja syntisiä? Tarvitaanko isää aina, vai vain silloin kun pää menee sekaisin, maailma räjähtää käsiin ja ahdistus iskee?

Minulle Punatukkainen nainen oli yksi tämän vuoden hienoimmista lukuelämyksistä, ja parasta siinä oli lopun käänne ja viimeinen luku. Traagisen juonen ja isä-poikasuhteen problematiikan ohella pääsin tutustumaan turkkilaisiin perinteisiin, historiaan, vanhoihin taruihin ja Istanbulin kasvamiseen ’pienestä’ viiden miljoonan asukkaan kaupungista viidentoista miljoonan metropoliksi. Tarina herätti myös miettimään äidinrakkautta ja isän tärkeyttä lapselle. Pamuk esittää myös kysymyksen ovatko ikivanhat tarut itseään toteuttavia ennustuksia. Elävätkö vanhat klassiset tarut yhä vain siksi, että ne ovat totta?


Orhan Pamuk - Punatukkainen nainen
Alkuteos Kırmızı saçlı kadın 2016
Suomentanut Tuula Kojo
Kansi Markko Taina
Tammi 2019

Kirjastosta
_______________

Helmet-haaste: 43 (seuraa lapsen kasvua aikuiseksi)
Seinäjoen kaupunginkirjaston maahaaste: Turkki
Punatukkainen nainen lumosi myös Arjan! & Takkutukan!


Vuoden 2006 nobelisti Orhan Pamuk on asunut samasta vuodesta lähtien Yhdysvalloissa. Hän on Turkin merkittävin ja kansainvälisesti tunnetuin nykykirjailija. Häntä kiitetään erityisesti idän ja lännen ristiriitojen kuvaamisesta ja ainutlaatuisesta kyvystä rakentaa siltoja kulttuurien välille. 

10 kommenttia:

  1. Luin tämän loppuun toissailtana. Upea romaani, monestakin syystä kiinnostava, ja lopun käänteiden vuoksi yllättäväkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vaan Katja! Tästä löytää monia teemoja isä-poikasuhteen lisäksi, idän ja lännen eroja, Turkin historiaa ym. En arvannut loppua ja se loppuluku oli mielettömän hienoa tekstiä <3

      Poista
  2. Kiitos tämän esittelystä. Kuulostaa ihan sellaiselta kirjalta, jonka haluaisin lukea. Ehkä kesällä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Susittelen lämpimästi, fiksusti kertottu, dramaarrinenkin tarina, josta löytää monenlaista. Yllätyksellinen loppu kruunasi kaiken.

      Poista
  3. Olen niin Pamuk-fani, aivan mahtava tarina tämäkin! Kivasti esittelet, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain! Hurmaava sekoitus nykyaikaa ja vanhoja taruja. Tarinankerronnan juhlaa.

      Poista
  4. En ole lukenut, mutta kiitos postauksesi se on kyllä luettava ☺.

    VastaaPoista
  5. Pamukin tavassa tuottaa tekstiä on jotain ikiaikaista. Hän ei tarjoa lukijalleen silkkaa lukukokemusta vaan kuten totesit: lukuelämyksen; tarinaniskijä vimoisen päälle;)

    VastaaPoista
  6. Hieno romaani, monitasoinenkin. Kaivonkaivuu menee symbolista ja allegoriaakin löytyy, puhumattakaan tarinoiden kierrättämisestä. Ja sitten on vielä lopun ilmaveivi! Taiturin tekosia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jääkiekkotermein jep, huikea ilmaveivi :)

      Poista

Thank you for your comment ♥ All comments containing an advertising link shall be removed.

Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivulta Yksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.