Anja Erämaja - Ehkä liioittelen vähän #tanssivakarhu25

YLEN TANSSIVA KARHU 25 VUOTTA

Tämän vuoden voittaja julkistetaan Kajaanin runoviikon avajaisissa 3.7.2019.
Tanssiva karhu -voittajat 1994 - 2018.
...
Me kirjabloggaajat haluamme nostaa esiin aiempien vuosien voittajia.
Osa postauksistamme on repostauksia. Lisää runoudesta YLE Kulttuuri / Tanssiva karhu.

VOITTAJA VUOSIMALLIA 2016: 

ANJA ERÄMAJA - EHKÄ LIIOITTELEN VÄHÄN

Uusintapostaus kesäkuulta 2017

Erämajan vauhti on tässä kokoelmassa vieläkin hengästyttävämpi kuin Töölönlahdessa. Ehkä liioittelen vähän on yli äyräidensä pursuileva aiheiden runsaudensarvi, viehättävän heterogeeninen ja huomoristisen hulvaton. Rakastuminen ja hullaantuminen vievät runominältä jalat alta. Rakastettu valtaa ajatukset: on valtavan ikävä kesken päivän, rakastetulle pitää soittaa töihin - tule jo, tulisit jo; aika kuluu hitaasti, huoli painaa, päivä lipuu, missä se rakastettu viipyy... Tykkään susta, tykkään susta paljon. Sitten taas keski-ikäinen nainen istuu vanhan heilansa kuolinvuoteen äärellä, jo voi että osaakin olla sarkastinen ja kylmäkiskoinen!

Äiti-ihminen kokee epätoivoa nörttinuorisonsa kanssa kun ei nuorison kielenkäyttöä tajua ja potee myös tyhjän pesän syndroomaa. Hauskoja eläintarinoitakin on. Elämäntaidon guru haluaa panna elämän ojennukseen:

Kato, sulla on siinä se elämä, miltä näyttää? Onks hyvä elämä, voisko olla parempi, voisko sitä fiksata vähän? Kato, aina on parantamisen varaa, vai mitä, turhaa tuskaa ja murhetta. Mitä jos vietäis verstaalle koko homma.

Stand up -osiosta haluan lainata otteen tästä runosta, runo on ihanan osuva:

Elämä, miten se pitäisi elää, ja kenen kanssa. Olen optimisti, olen vähän niin kuin kalassa, moneen vuoteen ei ole napannut, mutta koskaan ei voi tietää. Se on mottoni. Koskaan ei voi tietää. Ihmisellä on hyvä olla motto. Profiileissa kysytään mottoa. Pitää kiteyttää. Vuosia elin kiteyttämättä ja tässä sitä ollaan: vanhahko, sinkuhko, työtön.

Kirjan lopussa on lista niistä kirjailijoista, julkisuuden henkilöistä tai iskelmistä, jotka ovat vaikuttaneet runojen syntyyn. Lukiessa havaitsin tiettyä tuttuutta, jota ihmettelin. Oli mukava katsoa jälkikäteen mistä johtui ja osuinko oikeaan.

Kokoelmassa on runoja sekä loppusoinnuilla että ilman, stand up -tekstiä, laulujen sanoja ja proosaa - kaikki mukavasti pyörryttävässä kudelmassa. Väliin teksti on sivulla nurinpäin, väliin poikittain tai jopa moneen kertaan jumittunut samalle riville lukemattomuuden tuolle puolen. Runoilijan ajatus laukkaa mihin milloinkin - hengästyttävää ja hauskaa! Eniten kolahti Erämajan huumori ja vinkeät oivallukset. Lopuksi voisin yhtyä tähän euforiaan It's raining men:

Sataa miehiä, hallelujaa, sataa miehiä, aamen

men, men, men

pitkää, pätkää, parrakasta, viiksekästä, hidasta, nopeeta

hellää, rajua na na na na na na na na

va va va va va va va va va vahvavartista

it's raining men, yeah.     

Anja Erämaja - Ehkä liioittelen vähän
Wsoy 2016
****
Kirjastosta
______________

"Raatia puhutteli teoksessa erityisesti Erämajan lämmin ja absurdi pidäkkeettömyys. Runouden klassiset teemat ovat rakkaus ja kuolema, mutta rakastumisen tilaa puetaan vain harvoin näin havainnollisiksi säkeiksi. Ehkä liioittelen vähän tavoittaa ne sinkoilevat mielenliikkeet, jotka myllertävät jokaisen ihmisen mielessä, kun päätön hullaantuminen ottaa hänestä vallan." - Karhuraati

Anja Erämajan (s. 1963) ensimmäinen proosarunokokoelma Laulajan paperit (2005) oli ehdolla Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja Runeberg-palkinnon saajaksi. Olen lukenut myös kokoelman Töölönlahti (2013).