Lukuviikon vinkki - Hurmaava Japani!

Kuva: Miyako

Lukuviikon vinkkinä voi vinkata yhdestä kirjasta tai teemasta. Minä valitsin teemakseni Japanin ja vinkkaan muutamasta Japani-aiheisesta kirjasta, jotka ovat minua suuresti ihastuttaneet. Kaksi näistä on japanilaisten naisten kirjoittamia, kolme suomalaisten.

Niputan tähän alkuun yhden japanilaisen runokokoelman ja kotimaisen, aivan hurmaavan tietokirjan, sillä ne molemmat puhuvat käsialasta ja japanilaisista kirjoitusmerkeistä. Kaunista käsialaa on aina arvostettu Japanissa, niin nykyäänkin - kalligrafia on taidetta! Kalligrafiaa opetetaan koulussa, järjestetään taidenäyttelyitä ja kalligrafia-taiteilijat esittävät taitojaan performansseissa.

Japanilainen blogiystäväni Miyako postailee kalligrafiaperformansseista ja -näyttelystä usein. Kurkkaa tänne! Miyakon blogista löytyy muutakin mielenkiintoista japanilaisesta kulttuurista.


In short for Miyako: We are celebrating Reading Week in Finland and I'm giving tips on books dealing with the Japanese Culture. The Japanese writers I mention here are Yumi Fuzuki and Hiromi Kawakami; the Finnish ones Minna Eväsoja and Mia Kankimäki. I'm personally an admirer of Japanese calligraphy. Thank you very much for letting me use your photos here ❤︎

Kuva: Miyako

Suomalaisen on ehkä vaikea tajuta tätä kirjoitusmerkkien ja käsialan kauneuden tärkeyttä, sillä meillä käytetään latinalaisia kirjaimia. Toki kouluissa opetetaan hyvin yksinkertaista kaunokirjoitusta, mutta ei sitä voi verrata esim. japanilaisiin taitoa vaativiin kirjoitusmerkkeihin.

Yumi Fuzuki - Kirjoitusmerkkien meri **** Aviador 2016

Fuzuki kirjoitti runonsa hyvin nuorena, teini-iässä ja hän sanoo: Mutta kun kerran on antautunut kirjoitusmerkkien meren vietäväksi, saa aikaan väreitä, hyppelehtii aalloissa. (...) Joka hengenvedolla taistelen sanat suustani vievää kohtaloa vastaan ja jatkan tanssiani silmäluomieni alla.

***

Kuva oikealla: Miyako

Mia Kankimäki - Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin ***** Otava 2013

Kankimäen hurmaava tietokirjan ja matkakertomuksen sekoitus oli mahtava lukuelämys. Hän tutki yli 1000 vuotta sitten elänyttä Sei Shōnagonia ja tämän Tyynynaluskirjaa. Kauniit siveltimenvedot olivat arvossaan viestejä lähetettäessä. Naiset kirjoittivat runoja rakastajilleen ja miehet rakastajattarilleen; tekstin kauneutta arvioitiin ja arvosteltiin. Mielenkiintoista oli se, että tuolloin miehet käyttivät kirjoituksessaan kiinaa ja kiinalaisia merkkejä, naiset japanilaista kana-kirjoitusta.

Minna Eväsoja - Melkein geisha **** Gummerus 2016

Melkein geisha - hurmaava ja hullu Japani on juuri sitä mitä otsikointi lupaa. Aivan ihastuttava kirja, jonka sivuilla voi kurkistaa monipuolisesti meille suomalaisille monesti eksoottisen japanilaisen kulttuurin ja yhteiskunnan eri puoliin. Kirjassa on 45 otsikoitua pikkutarinaa, jotka perustuvat Eväsojan päiväkirjamerkintöihin vuosien varrelta.
_____

Minna Eväsojan uusi upea - Shoshin, aloittelijan mieli **** Gummerus 2018

Shoshin on kaunis kuin koru japanilaisine kirjoitusmerkkeineen ja Ateneumin taidekokoelmasta valittuine japanilaisine puupiirroksineen. Viisikymmentä hurmaavasti otsikoitua lyhyttä kappaletta valottavat japanilaisen kulttuurin ja filosofian eri puolia.
_____


Oppimisesta, kalligrafiasta ja kirjoitusmerkeistä Eväsoja sanoo Shoshinissa näin:

Oppimisessa yksinkertaiset asiat ovat kaikkein vaikeimpia ja niihin tulisi palata aina uudestaan ja uudestaan, sillä yksinkertainen muoto paljastaa armotta virheet, ei ole mitään millä verhota osaamattomuuttaan. Esimerkiksi kalligrafiassa japanilainen numero yksi on pelkkä suora siveltimen veto vasemmalta oikealle, mutta vedon tulisi kuvastaa voimaa ja enegiaa, ja siinä tulisi olla selkeä alku, keskellä huipentuma sekä vahva lopetus. Sen suorittamiseksi mestarillisesti voi mennä elinikä.

Loppuun vielä yksi Japani-vinkki:

Hiromi Kawakami - Sensein salkku ***** S & S 2018 

- hurmaava ja varsin epätavallinen rakkaustarina nykypäivän Tokiosta.

***

Lukuviikon järjestää Lukukeskus ja kirjabloggaajat vinkkaavat lukuvinkkejä tasatunnein! 

Täältä näet mitkä blogit ainakin ovat mukana. Lukuiloa!

"Lukuviikko on Lukukeskuksen vuosittain järjestämä valtakunnallinen tapahtuma, 
jonka aikana kirjastot ja koulut ympäri Suomen juhlivat lukemista 
mm. erilaisilla tempauksilla ja tapahtumilla, kirjailijavierailuilla ja pidennetyillä aukioloajoilla. 

Lukuviikkoa on juhlittu jo yli 40 vuotta, perinne aloitettiin 
Lukusunnuntaina vuonna 1977. Varsinaista Lukuviikkoa on vietetty vuodesta 1997."

Hiromi Kawakami - Sensein salkku

Rakkaus ei katso ikää, ei paikkaa. Se voi löytyä viereiseltä baarijakkaralta, tai syttyä henkilöön joka on sinulle sovinnaisuussyistä mitä epäsopivin. Sensein salkku on vuonna 1958 syntyneen Hiromi Kawakamin ensimmäinen suomennettu teos. Koimaassaan arvostettu ja monesti palkittu kirjailija kertoo tässä Raisa Porrasmaan suomentamassa teoksessa aivan ihastuttavan ja epäsovinnaisen rakkaustarinan.

Tsukiko on neljääkymppiä lähestyvä tokiolainen virkanainen ja vannoutunut sinkku. Yksi sulhanen oli joskus nuoruudessa, mutta suhde kariutui. Äitiin ja muuhun perheeseen välit ovat etäiset ja suku on luopunut jo ajat sitten tivaamasta Tsukikon avioitumisaikeista tai mahdollisista miesystävistä. Miessuhteita ei ole, piste. Nainen viihtyy mainiosti yksin, käy iltaisin baarissa ja toden totta ryypiskelee sakea kuin mies.

Eräänä iltana hän törmää kantabaarinsa baaritiskillä lukioaikaiseen äidinkielenopettajaansa. Opettaja, Sensei on ikivanha, ainakin 30 vuotta vanhempi kuin hän. Mutta heitä näyttävät yhdistävän samat ruokamieltymykset ja hyvä viinapää. Nämä kaksi tuntuvat törmäävän toisiinsa tuon tuostakin, aivan spontaanisti. Jutellaan, syödään ja tullaan hiprakkaan. 

Vanha ukko. Sanoin sen mielessäni ja toistin sitten ääneen: 'Vanha ukko!' Kun nyt sentään oli tultu saarelle asti, minä nauttisin matkasta, olipa Sensei mukana tai ei. Olinhan ollut yksin tähän astikin. Olin juonut yksin, juopunut yksin ja rentoutunut yksin.

Ystävyys saa säröjä, riidellään ja sovitaan; sienestetään, käydään markkinoilla ja taidenäyttelyissä - semmoista tavanomaista, mutta kaikki ilman ääneen lausuttua sitoumusta. Tsukiko ja Sensei alkavat olla tuttu näky Satorun baarissa, joskaan kaikki humaltuneet eivät tunnu heidän suhdettaan katsovan hyvällä. Hanami-juhlien jälkeen Tsukiko yrittää seurustella ikäisensä Kojiman kanssa, mutta ei siitä mitään tule. Hänellä on ikävä Senseitään. 

Ymmärrettyään olevansa rakastunut Senseihin, Tsukiko pitää etäisyyttä. Hän muuttaa kaikki päivittäiset rutiininsa kulkureittejä myöten ettei vaan törmäisi mieheen. Tunnetta ei ole lupa lausua äänen kun on tuo ikäerokin. Mutta sitten Tsukikolta lipsahtaa Rakastan teitä. - Olin töpännyt. Aikuinen ihminen ei saa lausua muita hämmentäviä kommentteja. (...) Olin kuitenkin mennyt lausumaan nuo sanat, koska en ollut aikuinen. (...) Sensei tuijotti minua ällistyneenä.

Kahden vuoden satunnaisten tapailujen jälkeen Sensei soittaa vartavasten ja selvin päin Tsukikolle ja pyytää tätä treffeille kanssaan - seurustelu- ja rakkausmielessä. Treffit toteutuvat ja lukuisat muut treffit seuraavien vuosien aikana. Rakkautta ei voi paeta.

Murakamin lisäksi olen lukenut varsin vähän japanilaista kirjallisuutta, enkä siitä vähästäkään oikein ole saanut otetta. Mutta Sensein salkku hurmasi täysin viehättävällä maagisen realisminkin piirteitä omaavalla kerronnallaan. Pidin siitä että henkilöissä oli myös särönsä ja inhimilliset piirteensä. Kawakamin tekstissä kuultaa japanilaisuus monella tapaa: äärimmäisen kohteliaat käytöstavat, ruuat, juomat, Hanami ja talojen sisustus; kerronta on herkkää ja kaunista, mutta riemastuttavalla huumorilla höystettyä. Minua viehättivät näiden kahden dialogit joissa hiljaisuus puhui: Tsusuki. - Niin. - Sensei. - Niin. Ja myös Tsusukin vähemmän sivistyneeltä ja vähemmän kohteliaalta kuulostava puuskahdus Häh? Olisipa ihanaa jos kirjailijalta suomennettaisiin lisää!

Muualla: Eniten minua kiinnostaa tie, Kirjasta kirjaan, Mummo matkalla, Tuijata, 

Hiromi Kawakami

Sensei no kaban 2001

Sensein salkku

Suomentanut Raisa Porrasmaa

Kansi  Satu Kontinen

S & S 2018

*****

Kirjastosta