Harri Hertell - Tiedän sen olevan rakkautta

Päivät toistensa kaltaisia

kuin samaa loputonta lumisadetta

katselen sitä mutta

en enää näe maisemaa tai itseäni

Enostonen väki muisti minua mukavalla yllätyksellä - kiitos! Harri Hertellin seitsemäs runokokoelma Tiedän sen olevan rakkautta tuntuu suoralta jatkumolta hänen edelliselle runokokoelmalleen Kaikki tunteet sallittuja. Keskiössä on isän tunnot ja pikkulapsiarki kahden tyttären isän ja esiintyvän taiteilijan näkökulmasta. Ylimääräistä haastetta perheelle on tuonut pandemia-aika, jolloin esiintymistilaisuuksia ei ollut eikä niin ollen tienestejäkään. Hertelliä ahdisti se, miten hän pystyy elättämään perheensä ja tietysti se, miten kertoa pienille lapsille vaarallisesta viruksesta. Nyt pienten lasten vanhemmat ovat saaneet vielä uuden haasteen: miten kertoa lapsille sodasta Euroopassa.

Kokoelman runot on ryhmitelty kahden otsikon alle: Niille joilla on kyky haaveilla & Ulkona enemmän rakkautta kuin pystymme näkemään. Runojen otsikot ovat myös hyvin kuvaavia: Päivät toistensa kaltaisia,  Kun ontto merkityksettömyys yrittää astua sisään, Minä pelkään, En ymmärrä mitä tapahtuu, Marraskuun puolivälissä etc.

Runoista huokuu korona-ajan typertyneisyys ja epäusko. Vallitsee omituinen tapahtumattomuus, vaikka arkinen elämä jatkaa kulkuaan, lehdet julkaisevat päivän tartuntalukuja & koronakuolemia ja viranomaiset pitävät tiedotustilaisuuksiaan. Aikuinen ei voi kaataa huoltaan ja ahdistustaan pienten lasten niskaan. Toisaalta vanhempi on myös saava osapuoli, sillä lapset jatkavat arkeaan ja leikkejään kivuttomammin kuin aikuiset.

Helmikuun lopulla

tytär leikkii pihalla keijua

kauhoo lapiolla

lumen alle vihreinä hautautuneita kasveja

sanoo kaivavansa esille kevään

joka pian taas saapuu

yhtä taianomaisena

kuin lapsen mielikuvitus.

…

Juuri kun olen kieltämässä lapsia

hyppimästä lätäköissä

mietin hetken millaista olisi jos

he todella tottelisivat…

Hertell sanoittaa koskettavasti mielessään liikkuvia ajatuksia ja arkisia tuokiokuvia perheensä elämästä. Aina hän ei jaksa olla läsnä lapsilleen, mutta intoutuu myös järjestämään kotona Italian matkoja itse leivottuine pizzoineen ja gondoliajeluineen - olohuoneen sohvalla. Lapset ovat täysillä mukana ilmiömäisellä mielikuvituksellaan! Mustassa koronaputkessa lapset ovat Hertellille sanomattoman suuri onni ja voimavara: hän on vakuuttunut siitä, että yhdessä jaksetaan, koska rakkautta on ylen määrin.

… kun kaikki on epäselvää

pelon lätäkköä

jatkan kulkemista

hymyilemättä näen hyvän

lasten leikkivän

vaikka jokin sisälläni on joustanut

liian monta kertaa

venynyt

pettynyt

odottanut

toivonut

että muutos tulee

ja aina kun se näyttää olevan lähellä

ei siitä koskaan saa otetta.

Tiedän sen olevan rakkautta koskettaa arkisilla havainnoillaan ja sopii myös runoihin tottumattomalle lukijalle. Lue myös postaukseni kokoelmasta Kaikki tunteet sallittuja, jossa kerron Hertellistä enemmän.

Harri Hertell - Tiedän sen olevan rakkautta
Enostone 2022
Arvostelukappale kustantajalta - kiitos!
____________________

Positiivinen ja elämänmyönteinen Tiedän sen olevan rakkautta kuvaa elämää poikkeusoloissa. Runoissa puhutaan arjesta, jossa tavallinen elämä pitää yksilöt liikkeessä globaalin kriisin keskellä, jossa epävarmuudenkin keskellä on oikeus tuntea onnea.

Harri Hertell - Kaikki tunteet sallittuja #runosunnuntai

Kaikki tunteet sallittuja on lavarunouden parissa monipuolisesti toimivan Harri Hertellin kuudes runokokoelma. En ole Hertelliä livenä runolavoilla kuullut, mutta Helsingin kirjamessuilla 2017 kyllä. Tuolloin puhuttiin lavarunousilmiöstä ja keskustelijoiden mukaan lavarunoudessa on tärkeää yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys ja lämminhenkisyys - ilman pönötystä. Tässä runokokoelmassa monen polven stadilainen vain sivuaa urbaaneja ilmiöitä: mukana on oodit Taka-Töölölle ja jouluiselle Helsingille. Keskiössä ovat vanhemmuuden haasteet ja isänä olemisen onni.

Sinä juokset syli avoinna minua kohti
ja saan ottaa vastaan
ilosi
kiukkusi
pelkosi
kipusi
puhumme 
milloin mistäkin...

... duplokasojen keskellä hymyilemme toisillemme
ja vaikka vain toinen meistä tietää että
näin emme tule olemaan aina
on tämä hetki yhtä tärkeä
molemmille
elämää ilman toista
mahdotonta kuvitella.

Meitä rasittaa Suomessa vaikenevan miehen ja isän malli, painava perintö sukupolvesta toiseen. Paljon puhutaan siitä, mitä sota teki miehille, mutta kyllä juroja ja hiljaisia isiä on sitä ennenkin ollut. Kahden pienen tyttären isä Hertell sanoo pelänneensä valtavasti isäksi tuloa, sitä ettei osaa olla isä. Hänen oma isänsä kuului noihin vaikeneviin isiin eikä osannut olla pojalleen läsnä lapsuudessa ja teini-iässä. Heidän välillään oli tietty raja. On hienoa, että isäksi tulo ja aikuistuminen ovat tuoneet ymmärrystä ja hyväksymistä, ja Hertell pystyy tänään sanomaan, että isä teki parhaansa omista lähtökohdistaan ja ettei hän vaihtaisi isäänsä kehenkään. Hertellin kokoelmaa lukiessa liikuttuu, sekä nuoren isän herkästä ja rohkeasta avoimuudesta että myös isien ja lasten paremman tulevaisuuden toivosta. Viitteitä uudenlaisesta isän mallista näkee kaikkialla ympärillä.

Hertell oli nuori 90-luvun laman aikaan. Mieleen on jäänyt isän työttömyys ja rahan niukkuus. Esiintyvän taiteilijankin epäsäännölliset tienestit askarruttavat ja perheen toimeentulo huolettaa. Kirjailijaa surettaa myös lasten eriarvoisuus. Omat lapset saavat kasvaa turvallisessa ja rakastavassa kodissa, mutta kaikilla Suomenkaan lapsilla eivät asiat ole näin hyvin. Monilla vanhemmilla ei ole kapasiteettia tukea lapsiaan henkisesti eikä aineellisesti, siitä niitä päihderiippuvaisia kasvaa.

Miksi meistä vain toiset saavat
aloittaa rakkaudella
ja huolenpidolla
toiset joutuvat vetämään peiton pään yli
kuunnellen riitelyä
pamahtavia ovia
eivätkä uskalla pyytää pottaa
tai kertoa kutiavasta pepusta.

Hyvin intiimeissä ja omakohtaisissa runoissa kuultaa arkipäivän ja lapsiperheen onni, ei hymistelevä vaan realistinen. Runot paljastavat myös, miten vaikeaa ja monen pettymyksen kautta Hertellin perheessä vanhemmaksi tulo onnistui. Isyys ja vanhemmuus ovat olleet runoilijalle elämää mullistavia kokemuksia, mutta elämä ei toki ole päivänpaistetta kaiken aikaa. On itse väsynyt ja haikailee omien menojensa perään, ja työkin pitää hoitaa; lapsi valvottaa ja kiukuttelee eikä aina ymmärrä itsekään miksi. Sitähän se on, pienten lasten isän elämä.

Oppisinpa rakastamaan
samalla johdonmukaisuudella
ja päättäväisyydellä
jolla lapsi koettelee
heti aamusta rajojaan.

Minusta on tavattoman hienoa, että Hertell uskaltaa avautua tunteistaan isänä ja miehenä. Suositan Kaikki tunteet sallittuja -runokirjaa tuoreille isille ja toki äideillekin. Kokoelman runot voivat rohkaista nuoria vanhempia näkemään ohikiitävän ja haastavan pikkulapsiarjen merkityksen, olemaan läsnä lapsilleen ja toisilleen parisuhteessaan. Hertell ei kikkaile kuten nykurunoilijoilla monesti on tapana. Runot ovat helposti lähestyttäviä, siksi teos sopii tottumattomallekin runonlukijalle. 

Harri Hertell - Kaikki tunteet sallittuja
Kansi Janne Kuisma
Enostone 2020
Kirjastosta
_______________

Harri Hertell (s. 1985) on kirjoittanut kuusi runoteosta ja hänen runouttaan on käännetty useille kielille. Hän esiintyy aktiivisesti ja työstää usein samaan aikaan uutta spoken word -materiaalia. Hänen ensimmäinen tietokirjansa, Lavaruno-opas, käsittelee laajasti suomalaista lavarunokulttuuria. Lavarunoustyöpajojen myötä Harri on käynyt levittämässä runouden ilosanomaa mm. kouluissa. Vuosien saatossa myös useat Euroopan lavarunoareenat ovat käyneet hänelle tutuksi.

Kuvassa Sinikka Vuola, Harri Hertell ja Susinukke Kosola Helsingin kirjamessuilla 2017 puhumassa lavarunousilmiöstä.

Runoissa yhteiskunnallisuus, isyys ja lapsuus linkittyvät ylisukupolviseen isä-poikaketjuun. Runoilija tunnistaa suvun sisäisiä sanoittamattomiksi jääneitä kipupisteitä, joita on mahdollista muuttaa kohtaamalla ne ja puhumalla niistä ääneen. Runoissa on tarkkanäköistä sosiaalisten epäkohtien havainnointia, iloa ja leikkiä, koskettavia onnen tunteita sekä lapsiperhe-elämän realistista ja positiivista kuvausta. - Kustantaja