8. marraskuuta 2017

Globaalitaloutta ja empatiaa


Tähän alkuun aasinsilta: Suomen sijainti idän ja lännen välissä on aina leimannut olemassaoloamme: meidän maaperäämme ovat sekä itäinen että läntinen naapurimme havitelleet ja sekä ruotsalaisuus että venäläisyys ovat jättäneet piirteensä kulttuuriimme. Vuoteen 1809 asti kuuluimme Ruotsiin, vuoteen 1917 asti Venäjään, sen jälkeen olemme olleet itsenäinen Suomi. Nyt kuulumme pienenä tähtenä Euroopan unioniin ja erottamattomasti myös globaaliin ihmiskuntaan, jonka haasteet ovat meidänkin haasteitamme.

Eilisen Kirja vieköön! -tapahtuman kattaus ilmensi hyvin edellä esittämiäni ajatuksia. Puhuttiin Pietari Suuresta, Pietari Brahesta, tsaarin upseerista, ilmastonmuutoksesta, Euroopan unionista, Brexitistä ja Tumpista. Lavalla puhuttiin myös ruotsia, olemmehan kaksikielinen maa.


Baba aloitti tapansa mukaan lausumalla, nyt otteita Raija Orasen romaanista Kreivin aikaan. Teos pohjaa kirjailijan jo aiemmin kirjoittamaan  musiikkinäytelmään Kauniin Kaijan balladi ja vie lukijan 1700-luvulle isovihan ja Suuren Pohjan sodan aikaan. Omasta hurjasta tuotteliaisuudestaan Oranen tokaisi: tarinankerronta on mennyt jo manian puolelle. Lisäksi hän tunnusti olevansa kainuulainen horisontaalinen persoonallisuus: nopea, terävä ja äkäinen, kaiken pitää tapahtua heti. Tuolla asenteella romaaneita syntyy: Mannerheimista kertova kirjailijan 31. romaani on hyvällä mallilla ja ilmestyy ensi vuonna.


Mannerheim yhdistikin luontevasti Orasta ja ruotsalaista Herman Lindqvistiä, jonka Mannerheimista kertova teos on juuri ilmestynyt Ruotsissa, marsalkan syntymän 150-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Lindqvist vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Helsingissä, ja hänen mieleensä syöpyi vuosikausiksi Mannerheimin hautajaiskulkue kylmänä helmikuun päivänä vuonna 1951. Christian Rundmanin esittämä ote tulkitsi hienosti pienen 8-vuotiaan pojan tuntoja. Lindqvistiä ovat kiinnostaneet Mannerheimin persoona ja seikkailullinen elämä: hän oli tsaarin upseeri ja tuli vasta viisikymppisenä Suomeen, ja johti sitten  vapaussotaa (Mannerheimin näkökulmasta) sekä myös talvi- ja jatkosotaamme. Mannerheim oli oikea mies, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan, totesi Lindqvist.


Tommi Korpela tulkitsi Kimmo Ohtosen lapsuusmuistoja kodin lähipiirin metsästä ja sen tuhosta, jolloin mennyttä olivat punatulkkujen haikea jokellus ja tikkojen nakutus. Ympäristömme muuttuu monia eläinlajeja uhkaavaan suuntaan, syynä sekä ihmisen toimenpiteet että yhä nopeutuva ilmastonmuutos. Kun ilmasto lämpenee, monen arktisen eläinlajin vuosirytmi menee sekaisin. Vanhoja luonnontilaisia metsiä reviirikseen tarvitsevat eläimet, esim. metso, jäävät yksin sinne huhuilemaan ja tulevat hulluiksi. Puhuttiin myös vihasta suurpetoja kohtaan ja susien räikeästä salametsästyksestä itärajan tuntumassa. Viha tuntuu olevan päivän trendi: aina pitää olla joku tai jokin jota vihata.



Väliajan jälkeen siirryttiin Sampo Sarkolan ja Sixten Korkmanin johdattelemina globalisaation haasteisiin. Suurimmiksi globalisation ongelmiksi timantinkova taloustieteilijä kokee yleisen epävakaisuuden kasvun, kansainvälisen rahoitusjärjestelmän ongelmat sekä kasvavan kansalaisten eriarvoisuuden. Tämä eriarvoisuus ja kansojen jakautuminen kahtia ilmenevät lisääntyvänä populismina, äärinationalistisina virtauksina ja  vihana esim. maahanmuuttajia ja yleensä erilaisuutta kohtaan. Nämä tekijät ilmenevät mm. Britannian Brexitissä ja Trumpin valinnassa.


Korkmanin mukaan valtion on pidettävä huolta heikommin toimeentulevasta väestönosasta ja panostettava inhimilliseen pääomaan - koulutukseen, osaamiseen ja erityisesti pieniin lapsiin. Ilmastonmuutos on iso kansainvälinen haaste, joka vaatii entistä tiiviimpää valtioidenvälistä yhteistyötä. Hän peräänkuulutti yhteneväisempää, suvaitsevaisuutta tukevaa arvopohjaa ja korosti ihmisoikeuksia. Trump ei ole tehnyt palvelusta kellekään, hänhän kieltäytyy ottamasta tietoa vastaan, totesi Korkman.


Jussi Vatanen eläytyi upeasti Alexander Stubbin mustaan hetken marraskuussa 2014. Hoidettavien tehtävien lista oli niin pitkä, että kuulijaakin hengästytti ja uuvutti. Avoimuudellaan Stubb on sekä ärsyttänyt että ihastuttanut kansaa. Hän toi poliittiseen tiedottamiseen uusia avoimempia tapoja, ja samaa avoimuutta hän halusi noudattaa elämäkerrassaankin. Yhteistyö Karo Hämäläisen kanssa sujui hyvin ja toi Tieto-Finlandia ehdokkuuden. Stubbin jaksamisen motto kuuluu: Nuku hyvin, syö hyvin ja liiku.


Keskustelu rönsyili ilmastonmuutoksen, globalisaation ja Euroopan unionin ongelmissa ja tulevaisuudennäkymissä. Todettiin, että tähän asti talous- ja rahaliitto ei ole toiminut toivotulla tavalla. Stubb kuitenkin uskoo unioniin, se on a dream come true: tuonut rauhaa, vakautta ja turvallisuutta. Kehittyvä teknologia kiinnostaa Stubbia, erityisesti tekoäly ja sen aiheuttamat eettiset kysymykset. Hän kuulutti empatiaa ja inhimillisyyttä ja kertoi myös lukevansa päivittäin. Luettavaksi Stubb suositti Dan Brownin Alkua, J. D. Vancen teosta Hillbilly Elegy sekä teosta The 100-Year Life.


Kirja vieköön! -ilta oli taas kerran antoisa ja ajatuksia herättävä. Kiitos Baballe aina yhtä sujuvasta juonnosta, näyttelijöille upeista tulkinnoista sekä illan  uutuuskirjailijoille tulevista lukuelämyksistä! Täältä voit lukea tarkemmin, mitkä kirjat innoittivat keskustelua.

Syyskauden viimeinen Kirja vieköön! -ilta on 13.12.

11 kommenttia:

  1. Hyvin tiivistit illan keskusteluja. Tämä oli minulle tähän mennessä epäkiinnostavin ilta, tällainen kauno(sielu)kirjallisuuden ystävä kun enimmäkseen olen. Kimmo Ohtonen oli sympaattinen ja hyvä keskustelija, niin kuin aina. Harmi kun hän ei ehtinyt kertoa enempää tulevasta fantasiakirjastaan. Sinulla muuten lukee tuolla erehdyksessä Mikko Ohtonen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli hyvin asiapitoinen ilta minullekin, mutta mies piti... Kiitos kirjoitusvirheen vinkkauksesta!

      Poista
  2. Sama kuin Tiina, keskustelijat eivät minullekaan olleet nyt niin kiinnostavia kuin aiemmat ja keskustelutkin hieman tökkivät, ehkä osin sen ruotsinkielen vuoksi. Ja vähän olen väsynyt Mannerheim-aiheeseen myös, kaikesta kunnioituksestani huolimatta. Toki "timantinkova" (kuten hyvin kuvaat) Korkman on aina viisas kuunneltava. Ohtosta jututin tilaisuuden jälkeen ja ostin kirjankin, vaikuttaa hienolta, ja kaveri on sympaattinen ja syvästi luontoasioissa kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän supisuomalaisten on hankala pompata ruotsinkieliseen keskusteluun, niin minunkin. Mutta oikeastaan muuta vaihtoehtoa ei Baballa Lindqvistin takia ollut. Mannerheim ei kiinnosta täälläkään, mutta toivotaan että Mannerheim-kirjat yleisönsä löytävät.

      Esitetään yhteinen toivomus, että joulukuun Kirja vieköön! keskittyy kaunokirjallisuuteen!

      Poista
    2. Ai miten harmitti, kun jouduin ryntäämään heti tilaisuuden päätyttyä kotiin. Olisin halunnut myös ostaa Ohtosen kirjan ja pyytää siihen nimmarin luontoa rakastavalle pojalleni. Ja kysellä siitä tulevasta fantasiakirjasta. Kun pojalle kerroin että Ohtosta olin kuuntelemassa, se heti kysyi joko se lastenkirja on ilmestynyt. Hyvin on poika oppinut kirjabloggarin tavoille, katalogit käydään aina yhdessä läpi :)

      Poista
    3. Pitää selvittää tuota lasten fantasiakirjasarjaa, olisi sopivia lapsia... Yllytin isäntää ottamaan kuvan Ohtosesta, hänhän istui vinosti meidän takana. Ei suostunut :) Metsäkansan tarinan kansikuva on aivan ihana <3 Itsekin tykkään seurata lintuja meidän pihalla. Eilen pergolassa istui kanahaukka!

      Poista
    4. Psst. Tiina!
      Ikimaa: Soturin tie, ilmestyy helmikuussa 2018, Otava
      https://www.risingshadow.fi/library/book/8225-ikimaa-soturin-tie

      Varmasti ihana kirja luontoa rakastaville lapsille!

      Poista
    5. Tämän verran sainkin jo Otavan kevään katalogista tietoa. Poika hihkaisi innosta jo nähdessään kansikuvassa karhun. Pojan lempparikirjoja on ollut fantasiasarja Etsijät, jossa seikkailee neljä karhua arktisissa maisemissa. Ihan mahtavaa, että tulee kotimaista luontofantasiaa ja vielä todelliselta luonnonystävältä!

      Poista
  3. Nyt menee kommentit ristiin, sillä minä olisin kuunnellut Herman Lindqvistiä vaikka koko illan! Mannerheim myöskin jaksaa kiinnostaa, etenkin kun juuri kävin katsomassa upean Mannerheim ja saksalainen suudelma -näytelmän Kaupunginteatterissa. Rundiksen tulkkaama pätkä Hermanin Marski-kirjasta oli niin huikea, että siitä tuli seuraava Storytelin äänikirjani!
    Politiikasta kiinnostuneena businesskonsulttina olin tietenkin innostunut myös Sixten Korkmanista ja Alex Stubbista. Oli hienoa, että siitä syntyi keskustelu ja minun puolestani olisi voitu mennä syvemmällekin Suomen tilanteeseen ja mahdollisuuksiin globaalissa maailmassa. Alex-kirjassa on kyllä keskustelunavauksia vaikka kuinka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lindqvisthän olikin todella hurmaava herra ja tuo tulkittu ote riipaiseva. Ajatella että pienen pojan mieleen tuo hetki syöpyi iäksi. Korkmanin asiantuntevuus tuli esiin hänen puheestaan: eipä tarvinnut sanoja hakea. Pidin myös Stubbin iloisesta esiintymisestä. Ostin omaksi Globalisaation ja Alexin. Oli kiinnostavaa, mutta ymmärrän myös monen bloggarikollegan näkökannan.

      Poista
  4. Tämä oli ensimmäinen Kirja vieköön ilta, johon en päässyt, joten oli mukava kuulla siitä tätä kautta. Muutenkin postauksesi iltojen tiimoilta ovat olleet kiinnostavia.

    VastaaPoista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

HUOM! Kaikki jonkun mainoslinkin sisältävät kommentit poistetaan. - OBS! All comments containing an advertising link shall be removed.

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.