Nele Neuhaus - Algunas heridas nunca se curan

David 92, Hermann 86 & Anita 88 - vainajia.

Vera 85 vielä elossa. Kuinka käy, mistä on kyse?

Neuhausin Bodenstein & Kirchhoff -sarjassa on ilmestynyt jo 8 osaa, joista on suomennettu kaksi: #4 Lumikin on kuoltava (Wsoy 2016) ja #5 Joka tuuleen kylvää (Wsoy 2017). Nyt lukemani #3 Syvät haavat, esp. Jotkut haavat eivät ikinä parane tarttui mukaani barcelonalaisesta divarista. Kieltämättä tuntui hiukan oudolta lukea espanjaksi natsijutuista, mutta näillä mentiin.

Natsismin synkkiin syövereihin siis sukelletaan. Taunus on unelias ja rauhallinen pikkukaupunki lähellä Frankfurtia. Poliisipäällikkö Oliver von Bodensteinin lauantaisuunnitelmat menevät myttyyn kun ensimmäinen murha paljastuu: 92-vuotias juutalainen vanhus, David Goldberg on ammuttu teloitustyyliin kotonaan. Ennen paluutaan Taunukseen kaikkien arvostama Goldberg oli asunut Yhdysvalloissa 60 vuotta ja toiminut siellä jopa eri presidenttien neuvonantajana. Nyt hänen verellään on eteisen peiliin kirjoitettu mystinen luku 16145. On niin ironista, että mies selvisi Auschwitzista ja tapettiin nyt sitten kotonaan. Ruumiinavauksessa paljastuu häkellyttävä juttu: hänen käsivarteensa on tatuoitu veriryhmä SS-miesten tapaan.

Toiseksi uhriksi päätyy 86-vuotias Hermann Schneider, jonka käsivarresta löytyy myös SS-tatuointi ja selästä tuo mystinen luku; vainajaksi päätyy myös ylellisessä hoitokodissa asuva Anita Frings 88 samoin tunnusmerkein. Nämä varakkaat vanhukset olivat paikallisen mahtisuvun matriarkan, Vera Kaltenseen, 85 parhaita ystäviä. Miten käy Veran? Kuka listii hänen lähipiiriinsä kuuluvia ihmisiä? Yhdistääkö näitä neljää Itä-Preussista lähtöisin olevaa vanhusta joku järkyttävä salaisuus, jonka ei haluta pääsevän päivänvaloon? 

Neuhaus rakentaa juonta ja sivupolkuja taitavasti tuoden esiin pikkuhiljaa Kaltenseen perhedynastian sisäisiä kaunoja ja megalomaanisia kostonhaluja. Monelta suvun jäseneltä tuntuu löytyvän motiiveja, moni tuntuu vehkeilevän Veran selän takana. Mutta onko Vera itsekään viaton? Oliko hänen miehensä Eugenin tapaturma sittenkään onnettomuus? Ja miksi Vera haluaa salata visusti vanhimman poikansa Elardin biologisen isän nimen? Bodensteinilla ja Kirchhoffilla on monta kysymystä levällään. Neuhaus kutoo aikamoisen salaisuuksien verkon ja ammentaa natsismin synkistä salaisuuksista. Ennen kaikkea tämä oli kirja vallanhimosta, kostonhalusta ja manipuloinnista. 60 vuoden takaisten tapahtumien ja natsismin lonkerot ulottuvat nykypäivään ja tuhoavat nuorempaakin sukupolvea.

Lukemistani haittasi jonkun verran se, etten tiennyt päähenkilöiden aikaisemmasta elämästä mitään. Keskeiset hahmot ovat siis Hofheimin poliisilaitoksen rikostarkastaja, aatelinen Oliver von Bodenstein ja hänen tärkein apurinsa Pia Kirchhoff, molemmat 35-40-vuotiaita. Bodenstein on toisessa avioliitossa vielä häntäkin ylhäisemmän Cosiman kanssa ja heillä on pieni tyttövauva. Kirchhoff on jättänyt miehensä, hyvin ykstotiselta vaikuttavan patologin Henningin, johon hän edelleen törmää työkuvioissa. Nyt nainen on aivan lääpällään paikkakunnan eläintarhassa työskentelevään Christophiin. Sivuhenkilöinä esiintyvät myös Bodensteinin tyhmältä vaikuttava pomo Nierhoff ja tämän seuraaja, laskelmoiva Nicola Engel.

Kirjan alussa kirjailija marssittaa myös tavattoman paljon uusia henkilöitä lukijan ihmeteltäviksi. Kesti aikansa tajuta kuka on kuka, ja henkilöhahmojen luetteloa pitikin vilkuilla useampaankin otteeseen. Kun henkilöhahmot jäsentyivät, lukeminenkin helpottui. Kelpo, melko perinteinen dekkari, jossa oli mielestäni tunnelmaltaan jotain samaa kodikkuutta ja pientä naiviuttakin kuin Camilla Läckbergin Fjällbackaan sijoittuvissa dekkareissa.

Suosikkihahmoni oli Pia Kirchhoff, maanläheinen ja varsin lähestyttävä nainen. Hänessä oli inhimilliset puutteensa ja hän eli myös normaalia naisen elämää: tuskaili muutaman liikakilon kanssa, rakasti hevosiaan ja varsojaan ja lapioi lantaa työpäivän päätteeksi. Komea Bodenstein jäi aatelisuudessaan minulle etäisemmäksi. Nämä kaksi ovat työskennelleet parina kaksi vuotta, ja heidän suhteensa on virallinen ja korrekti. Loppupuolella heidän suhteensa muuttuu läheisemmäksi, ja Bodenstein jopa uskoo työparilleen henkilökohtaisia asioita - ja skoolataan sinunkauppojen kunniaksi.

Tuntui oudolta lukea natsismista espanjaksi, etenkin kun kääntäjä Laura Manero Jiménez oli saanut säilytettyä käännökseen saksan jämptiyttä ja sotilaallisuutta. Dekkarissa on liki 500 sivua, paljon tapahtumia ja taitavasti punottuja käänteitä. Neuhaus kuvaa tarkalla psykologisella silmällä myös sivuhenkilöitään ja värittää kuvausta eloisilla yksityiskohdilla. Pidin siitä, etten arvannut näiden neljän vanhan musketöörin salaisuuksia. Loppuratkaisu yllätti.

Mucha acción, muchos secretos y, en principio, pocas pistas. ¿Qué tienen en común las víctimas? ¿Qué esconden de su pasado? Es una novela que engancha desde el principio, con giros continuos que dan la vuelta a la investigación. Muerte, ambición, codicia, celos, odio... a lo largo de las páginas vamos viendo cómo se va complicando el trabajo de los dos investigadores, cada descubrimiento que hacen añade un personaje más a la lista de sospechosos. 

Tarukirjan Margit on lukenut tämän saksaksi.

Bodenstein & Kirchhoff -sarja:

#1 Eine unbeliebte Frau, 2006

#2 Mordsfreunde, 2007

#3 Tiefe Wunden, 2009

#4 Schneewittchen muss sterben, 2010, Lumikin on kuoltava, Wsoy 2016

#5 Wer Wind sät, 2011, Joka tuuleen kylvää, Wsoy 2017

#6 Böser Wolf, 2012

#7 Die Lebenden und die Toten, 2014

#8 Im Wald, 2016

Frau, Signora & Bibi -haasteeseen kahdeksas luettu kirja.
Osallistun tällä myös Tuijatan marrasjännitykseen.

Nele Neuhaus

Tiefe Wunden 2009

Algunas heridas nunca se curan

Embolsillo 2014/2015

***

Omasta hyllystä