5. marraskuuta 2017

Dan Brown - Alku


Tiede on uskon vastakohta.
Uskonnon aikakausi on päättymässä, tieteen aamu sarastaa.

En katso lukeutuvani Dan Brownin faneihin. Kyllä hänen teoksensa hyllystä löytyvät, koska puoliso on ne sinne hankkinut. Da Vinci -koodin muistan lukeneeni, muista en ole varma. Helsingin kirjamessuillakaan en mennyt kuuntelemaan tätä maailmanluokan kirjailijaa.  Olen siis heikoilla bloggaukseni kanssa. Ohjaankin lukijan kurkkaamaan Juhani Karilan kivaa ja sympaattista tekstiä Helsingin Sanomiin, sillä hän tunnustautuu kirjailijan faniksi. Yhdyn osittain tähän Karilan lausahdukseen:

KYLLÄ, Brown on kamala kirjoittaja. Mutta koukuttavien jännäreiden rakentajana hän on lyömätön.

Tästä on kyse
Maailmankuulu futuristi ja tunnettu ateisti Edmond Kirsch on järjestänyt Bilbaon Guggenheim-museoon komean presentaatiotilaisuuden, jossa aikoo paljastaa suuren löytönsä. Tuo löytö tulee ravisuttamaan ihmiskunnan ja kaikkien uskontojen perusteita. Harvardin yliopiston symbologian professori Robert Langdon on vip-vieraiden joukossa, sillä Kirsch on hänen entinen oppilaansa ja hyvä ystävänsä. Mutta niinhän siinä käy, että ennen kuin Kirsch saa fanaattisen puheensa päätökseksi sanottavansa julki, salamurhaaja osuu maaliin.

Kuvankaunis Ambra Vidal on Guggenheimin johtaja ja sattumoisin myös kruununprinssi Juliánin tuore kihlattu. Näyttää siltä, että kuninkaallisen sulhonsa pyynnöstä nainen on joutunut lisäämään vieraslistaan tappajan nimen. Illan järkyttävien tapahtumien jälkeen Guardia Real on saanut Madridin kuninkaallisesta palatsista käskyn tuoda sekä morsian että Langdon sinne turvaan. Vidal vaistoaa tässä jotain outoa, joten nämä kaksi säntäävät pakosalle. Heidän määränpäänään on Barcelona ja Kirschin koti, josta tämä suuri tiedelöytö on naisen mukaan löydettävissä.

Espanjan vetävimmissä turistikohteissa
Kirjan tapahtumapaikkana Espanja on minulle maan fanina erityisen kiinnostava. Siksipä innostuin kun parinsadan melko puuduttavan sivun jälkeen päädyttiin Barcelonaan. Brown tuo trillerissään esiin rakkautensa Espanjaan ja sen arkkitehtuuriin, erityisesti Antonio Gaudíin. Näissä linkeissä syyskuisen Barcelonan matkani tunnelmia ja vaikutelmia häkellyttävästä Casa Milàsta / La Pedrerasta ja Sagrada Familiasta. Brown kytkee trillerin hämäräperäisiin juonikuvioihin myös Francon ja hänen diktatuurinsa, ja puhuu myös Kaatuneiden laaksosta / El valle de los Caídos. Tuo Ylen linkki puhuu pelosta, joka vallitsee maassa edelleen. Jos meitä hiertää edelleen lyhyt sisällissotamme, miltähän tuntunee espanjalaisista verisen sodan ja kymmenien vuosien diktatuurin jälkeen? Mutta Espanja ei taida olla niin vanhoillinen, katolisuuden täyttämä maa kuin Brown antaa ymmärtää. Toki suuria haasteita on esim. Katalonian kysymyksessä.

Alku noudattaa Brownin menestysformaattia. Se on häkellyttävä sekoitus synkkää katolisuutta, ilmaan heitettyjä symboleja, salakähmäisiä salaliittoja, tulevaisuudentutkimusta tekoälyineen, kuningashuoneen salaisuuksia ja naivia romantiikaa. Omaan makuuni ehkä vähän liikaa kaikkea - sience fictionilla kuorrutettuna. Brown tuo kyllä loistavasti esiin teknologian kehittymisen ja somen/tiedotusvälineiden nopeuden ja vallan. Romaanin hauskin tyyppi oli ehdottomasti Winston, tuo tekoälyn ja Kirschin nerouden ilmentymä. Hilpeästi brittiaksentilla puhuva Winston pystyi pelottavaan oma-aloitteisuuteen, päättelyyn ja jopa pieniin inhimillisiin tunteisiin. 
  
Kyllä, kärsin Brownin ärsyttävästä ja kömpelöstä dialogista. Kyllä, kursiivitkin kyllästyttivät ja lainausmerkit ihmetyttivät. Mutta hattua nostan kirjailijalle menestymisestä ja tyylin säilyttämisestä! En ilmiselvästikään kuulu Brownin kohderyhmään, mutta eihän sillä yhtikäs mitään merkitystä olekaan. Kirjailija on maailmanlaajuisen fanikuntansa löytänyt.

Minua kiinnosti mitä mieltä espanjalaiset lukijat ovat olleet siitä kuvasta, jonka Brown antaa mm. Espanjan kuningashuoneesta. Todellakaan ikääntyneessä Juan Carloksessa ei ole mitään samaa kuin romaanin vanhassa kuninkaassa. Jo kruunattua poikaansa, nykyistä kuningasta Felipeä en niin tunne, mutta yhteistä lienee vain kaunis, ei-kuninkaallinen vaimo Letizia, entinen journalisti. Tässä muutama netistä löytämäni mielipide:

Joku Goodreads-lukija:
Y en este caso, está en nuestro país. Y aquí comienzan los problemas si uno no tiene la mente abierta. Muy, muy abierta. La representación que hace de España es, cuanto menos, irreal, y uno termina preguntándose si merece la pena que use este país para representarlo con ideas tan anticuadas y una monarquía con un príncipe llamado Julián tan peculiar.
El retrato de la monarquía española pertenece a un mundo paralelo sin duda. Si Dan B. fuera español entendería que es IMPOSIBLE que el príncipe heredero pida la mano de su prometida puesto de rodillas en un programa de entrevistas matutino en la televisión. También entendería que España no es un país tan anticuado como refleja en su obra, dominado por la religión y el franquismo (bueno, esto último podría conservar sus reductos, pero lo del carlismo, eso sí que es fuerte), y que a los reyes los protegen los policías y otros cuerpos de seguridad y no la Guardia Real.

Con todo, los inquietantes comentarios sobre el franquismo, el Valle de los Caídos y la transición española son lo único interesante o llamativo de esta novela. Es un poco penoso que la imagen de España en el extranjero sea la que se ve en el libro.


Alkua on jo luettu ja siitä tullaan bloggaamaan varmasti paljon, tässä kolme mielipidettä - ole hyvä:
Kirja hyllyssä
Kirjaluotsi
Kulttuuri kukoistaa

Dan Brown
The Origin 2017
Alku
Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen
Wsoy 2017
**
Omasta hyllystä

Osallistun tällä postauksella Tuijatan marrasjännitykseen.


10 kommenttia:

  1. Yhtään Dan Brownia en ole lukenut, vaikka niitä hyllystämme löytyy. Mies on saanut niitä lahjoiksi.Tuli tunne, etten lue myöskään Alkua. Mukavaa pyhäpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Brown jakaa lukijat kahteen leiriin. Trillerimäiset hetkensä oli Sagrada Familiassa. Ei muuta.

      Poista
  2. Kirjan antama kuva Espanjasta on kieltämättä sangen erikoinen. Kiva, että olit kaivanut esiin espanjalaisten ajatuksia kirjasta. Niitä oli kiinnostava lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiede vs uskonto on tietysti kiinnostava ikuisuusaihe, mutta en saanut kovin paljon siitä(kään) irti. Kruununprinssi oli luku sinänsä, mm. kruunusta luopumisen ajatuksineen :) Tekoäly oli kiinnostavinta.

      Poista
  3. Kolme kirjaa olen lukenut ennen blogiaikaa ja tietysti olen katsonut elokuvat. Sitten taisi tulla uskonnollinen saturaatiopiste täyteen :)
    Meteoriitti oli hyvä, kun siinä ei ollut sitä uskonnolla mässäilyä, vaan ihan kunnon trilleri kylmissä olosuhteissa. Näin jälkikäteenkin voin räväyttää täydet viisi tähteä Meteoriitille. Dan Brown hallitsee nämä trillerihommat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvauksesi perusteella en ole tainnut Meteoriittia lukea. Uskonto mietityttää Brownia.... Toki Alku on fiktiota, mutta minua häiritsi esp. kuninkaallisista annettu kuva.

      Poista
    2. Meteoriitti oli kyllä hyvä! Ainakin näin scifin ystävälle. Kevyttä luettavaa, aika meni nopeasti. Ei niinkään kovin syvällistä, mutta viihdyttävää.

      Poista
    3. Ehkä pitäisi Meteoriittiin tarttua, omasta hyllystä löytyy!

      Poista
  4. Winston oli aivan huikea, hänenlaisensa kun saisi itselleenkin! Olin kokonaan unohtanut Brownin kursiivit, sillä kuuntelin Alku-kirjan äänikirjana. Siinä muodossa teksti toimi todella hyvin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostan Winstonin heti kun tulee markkinoille, jos ei ole liian kallis :)

      Poista

KIITOS kommentistasi ♥ THANK YOU for your comment ♥

Kirja vieköön! ei pidä lukijarekisteriä eikä kerää minkäänlaisia lukijatietoja itse. Blogger-blogina noudatamme Googlen yksityisyydensuojakäytäntöä. Kommentoimalla HYVÄKSYT, että Google kerää sinusta määrättyjä tietoja. Mitä ne ovat, löytyy sivultaYksityisyydensuoja ja Googlen sivulta.