Haruki Murakami - Miehiä ilman naisia

Odotin Murakami-fanina malttamattomasti tätä uutuutta. Kirjassa on seitsemän novellia, jotka kertovat eri miesten kokemuksista naisista, rakkaudesta ja miltä tuntuu muuttua mieheksi ilman naista. Tarinat ovat murakamimaisen mielikuvituksellisia ja vertauskuvallisia, kieli selkeää ja toteavaa. Novellien otsikot:

DRIVE MY CAR

YESTERDAY

Eilinen / on toissapäivän huominen / tästä taaksepäin yks' päivänen
ITSENÄINEN ELIN

SHERAZADE

KINO
RAKASTUNUT SAMSA
MIEHIÄ ILMAN NAISIA

En tiedä mikä ajatus Murakamilla on ollut kirjan nimeämisessä. Hemingway on julkaissut vuonna 1927 novellikokoelman Men without Women - siis ilman määräävää artikkelia. Murakamin novellien englannin kielisessä versiossa the esiintyy. En osaa tarkemmin analysoida Hemingwayn ja Murakamin yhteneväisyyksiä tai eroja. Yhteistä on melko lyhytlauseinen toteava kerronta, joskin Murakami on aivan omanlaisensa fantasioissaan ja surrealismissaan. Ehkä teoksen nimi on vain kunnianosoitus kirjailijan ihailemalle Hemingwaylle?

Tutut elementit ovat läsnä: The Beatles ja vanha jazz. En väitä ymmärtäväni Murakamia. Pitäisikö ylipäätään vai vain antaa mennä ja nauttia? Yhteistä novellien miehille on yksinäisyyden ja eristyneisyyden kokemus kun he eri syistä ovat menettäneet naisensa. Nainen voidaan ehkä tulkita myös oman mielen symboliksi, josta on riippuvainen ja jota ei pääse pakoon. Alitajunnassa säilyvät kaikki muistot ja ne pulpahtavat pintaan joskus myöhemmin, vaikka ne olisi kuinka tehokkaasti aikoinaan torjunut. Nuo torjutut muistot saattavat hyvinkin olla elämäämme syvästi vaikuttavia helmiä.

Erityisesti tämä muistojen ja kokemusten tiedostamisen tärkeys tuli esiin novellissa KINO. Samanniminen päähenkilö alkoi havaita uhkaavia ennusmerkkejä ympäristössään. Lopulta hän noudatti baarinsa asiakkaan neuvoa lähteä pois ympyröistään. Hän matkusti kauas ja eristäytyi hotellihuoneeseen, jossa muistot alkoivat vaativina koputella sateiseen ikkunaan.

Koputus kutsui Kinoa säännöllisellä äänellään syvälle labyrinttiin. Kop kop, kop kop. Sitten taas kop kop. Älä käännä katsettasi pois, vaan katso suoraan minuun, joku supatti hänen korvaansa. Tältä sinun mielesi näyttää nyt.

Murakamin naiskuvasta voidaan olla montaa mieltä. Mutta näissä novelleissa paljastuu naisen tärkeys miehille - myös ohi seksin, vaikka se yksi tärkeä ja luonnollinen tekijä onkin. Paatunut naistenmies herra Tokoi rakastuu 52-vuotiaana, menettää elämänhalunsa ja riuduttaa itsensä kuoliaaksi. Tanimura taas muistaa kirkkaasti 16 vuoden takaisen yhden ainoan keskustelun Erikan kanssa, ja sen merkityksellisyyden elämässään. Novelleissa oli mainiota huumoria ja sarkasmia. Miesten ohella myös naiset tekivät kanssaihmistensä kummeksumia tekoja. Hahmot eivät mahtuneet yhteisön normeihin etsiessään omalla hullulla tavallaan vastausta kysymykseen Kuka minä olen?

Tämä on 9. lukemani Murakami enkä kaikista ole innostunut, useista hyvinkin paljon. En aivan löytänyt tästä novellikokoelmasta aikaisempien teosten lumoa tai elämystä. Tunnustan toki että Murakami on haasteellinen kirjailija. Ehkä lukukokemustani vesittivät muutamat juuri lukemani huikeat kotimaiset syksyn uutuudet. Olin aikeissa antaa vain kolme tähteä, mutta sitten viimeinen, niminovelli Miehiä ilman naisia sai minut toisiin ajatuksiin. Tavattoman kauniisti kirjoitettu iäksi menetetystä rakkaudesta ja rakastetusta! Kyllä Murakami sittenkin osaa!

Kukaan ei tiedä, kuinka surin ja murehdin hänen lähtöään, kuinka syvään kuiluun vajosin. Ei voikaan tietää. En itsekään pysty muistamaan. Paljonko kärsin? Paljonko tunsin kipua? Olisi kätevää, jos olisi olemassa laite, jolla voisi mitata tarkasti ihmisen kokeman surun määrän.

Eräänä päivänä sinusta tulee yllättäen mies ilman naista. Se päivä tulee luoksesi antamatta tulostaan minkäänlaista vihjettä tai varotusta, pienintäkään aavistusta tai tunnetta, vaimeintakaan koputusta tai rykäisyä. (...) Vain miehet ilman naisia tietävät, miten surullista, miten satuttavaa on tulla yhdeksi heistä. Vain he tietävät, miltä tuntuu menettää länsituulensa.

Haruki Murakami

Onna no inai otokotachi 2014

The Men without Women 2015
Miehiä ilman naisia

Suomentanut Juha Mylläri

Tammi 2016

★★★★

Arvostelukappale - Kiitokseni Tammelle.