Heidi Köngäs - Hyväntekijä

Hyväntekijä on koruton, arkinen ja elämänmakuinen tarina keski-ikäisen naisen yksinäisyydestä ja rakkauden kaipuusta. Kirja kertoo nelikymppisen yksinhuoltajan Alman elämästä yhden vuoden verran, elokuusta elokuuhun. Alma on pienipalkkainen työläisnainen, joka maksaa asuntolainaa ja elättää ylioppilaaksi kirjoittavaa poikaansa Sakua. On pakko tehdä kahta työtä - tarjoilijana ravintolassa sekä Koskelan sairaalan kahviossa. Elämä on yksitoikkoista ja rutiininomaista, ja Alma kaipaa seksiä, miestä elämäänsä. Avioerosta on kulunut jo seitsemän vuotta.

Alma on myös iässä, jossa omat vanhemmat alkavat tulla vanhoiksi ja sairastuvat. Seitsemänkymppisen isänkin voimat ovat huvenneet, mutta äidin terveys on romahtanut Alzheimeriin. Tulee vaihe, jolloin Alma kulkee kotoa yhteen työhön, sieltä toiseen työhön, sitten vanhempiensa luo ja uupuneena kotiinsa. Väsyttää.

Pahin oli se valvottu yö diagnoosin jälkeen, jolloin pelkäsin ensimmäistä kertaa kuolemaa, äidin poismenoa. Ja omaani. (...) En silti käsitä, miten muistista katoaa kokonaisia paloja, ihan kuin sinne tulisi mustia aukkoja, joita mikään ei voi enää täyttää. Äidin pää on kuin Helsingin keskusta maan alta: yhtä reikäjuustoa.

Satunnainen kohtaaminen elokuisen helteisessä Helsingissä vie Almalta jalat alta. Kyseessä on asiakas, Juhani, myös avioeron kokenut mies. Yhteisestä yöstä seuraa äkkirakastuminen ja pitkiä epätietoisuuden täyttämiä eroja, piinaa, kaipausta, raivoa, suuttumusta... Mutta joku liima pitää Alman miehessä.

Ja nyt mies, jonka nimi on pelkkä etukirjain, lähetti tekstiviestin, joka sotki kaiken. Tekee mieli hiihtää suoraan avantoon. Missä hän on? (...) Tunnen itseni kiittämättömäksi, miksen osaa iloita mistään, miksi pitäisi saada mitään muuta kuin yksi lause tekstiviestinä? Mitä minä odotan?

Olen loukkaantunut, niin raivoissani, että voisin paiskata puhelimen metron ikkunaan. Yllätyn reaktiostani, sen voimasta. Olen kai naisia hermoromahduksen partaalla. Minä en jaksa enää yhtään mitään.

Juhani tulee ja menee, hän on aina valmis avustustöihinsä Afrikassa. Hän on tottunut tähän elämäntyyliinsä, onhan hän toiminut lääkärinä ilman rajoja jo 15 vuotta. Juhanin tytär Malvakin on katkera isälleen, koska tämä ei koskaan ole ollut paikalla tytön elämän tärkeissä tilaisuuksissa: ei jouluisin, ei rippijuhlissa, ei lakkiaisissa.

Hänen lähtönsä jälkeen seuraa kevään kylmin vaihe. Hanget läkähtyvät pois, ne uppoavat veteen ja räntään, aurinko ei näyttäydy, Helsingin ilma on likaista, jalat ovat koko ajan märät, ilma kostean raaka. Ei tee mieli mitään. Olemassaolon jälkeen tulee olemattomuus, en tunne eläväni hetkeäkään. Hengitän päiviä eteenpäin. Älä enää tule ja silitä arpea.

Alman ystäväpiiri on melko pieni. On työkaverit ja luottoystävä Keksi, jolle voi kertoa elämän murheet ja mieshuolet. Keksi on ns. paremmasta perheestä, kontrasti Alman lähtökohtiin on suuri. Mutta ystävyys ylittää luokkarajat, Keksi lohduttaa ja ottaa siipiensä suojaan.

Köngäs piirtää Almasta herkän ja liikuttavan henkilöhahmon. Nainen vaikuttaa ripustautuvan Juhaniin, mutta seurustelukumppaneiksi sopivat miehet ovat kortilla - ei niihin juuri törmää. Ihailija Nylanderkin sopii vain satunnaiseen seksiin... Alman raskas arki kahdessa työssä ja rakkaasta äidistä huolehtiminen ja lopulta luopuminen ovat hienosti ja koskettavasti kuvatut. Alma tuntuu aidolta ihmiseltä. Jokainen jolla on ollut Alzheimer-potilas läheisenään tai joka on menettänyt vanhempansa, tunnistaa itsensä Alman ajatuksissa. Juhani sen sijaan jäi varsin pintapuoliseksi ja valjuksi. Jonkun verran sivuttiin hänen työtään ja Afrikan kriisipesäkkeitten surkeutta, mutta kovin etäiseksi Juhanin persoona jäi.

Helsingistä oli mukava lukea. Arkisesta arjesta Köngäs sai hyvän kirjan aikaiseksi, mutta Hyväntekijä ei yltänyt samaan loistokkuuteen kuin Vieras mies, Dora, Dora ja Hertta.

Blogeissa Hyväntekijästä:  Sara / ps. rakastan kirjoja ja Elina / Luettua elämää

Heidi Köngäs

Hyväntekijä

Otava 2006

★★★

Kirjastosta