15. elokuuta 2016

Pekka Hiltunen - Onni


Me ollaan kaikki jonkun leikkikaluja.

Oskari istuu headhunter Emma Lapon huoneessa arvioitavana, koska haluaa ylennyksen. Neljä vuotta riittää Verkko-lehden toimittajana, silmissä siintää toimituspäällikön palli. Aluksi kaikki sujuu haastattelussa hyvin, Oskarin pokka pitää, mutta sitten repeää. Hän heittäytyy rehelliseksi ja alkaa suoltaa tunnustuksia, puhumaan pingviineistä ja arktisista kansoista. Oskari paljastaa itse asiassa vihaavansa lehtialaa, koska kunnon toimittajantyön arvostus on hävinnyt. Nykyään halutaan pelkkää viihdettä ja klikkauksia somessa. Oskarin ohella äänensä kuuluviin saavat myös ex-tyttöystävä Tuulikki ja koulukaveri Roady Runner.

Oskari - Median ryöpytystä
41-vuotias Oskari - eronnut mies ja Saaran isä - potee keski-iän kriisiä, koska keski-ikä on hänen mielestään uusi vanhuus. Tulevaisuudennäkymiä ei ole, sillä työmarkkinoilla jyräävät nuoret.  Oskari esittää - Hiltusen sisäpiirin tiedoilla - loputonta hätähuutoa vakavan journalismin ja sanoma- ja aikakauslehdistön puolesta. Levikit laskevat, lehtiä lakkautetaan ja ammattitaitoiset journalistit saneerataan ulos. Robotit tulevat, ihmiset katoavat. Lehdistön laatu on ajettu alas ja lehtitaloissa luodaan vain sopivia alustoja mainoksille ja muille sidosryhmille. Viihteellinen verkko on päivän sana.

Mun ongelmani on se, että meitä ei enää paljon tarvita. Toimittajien sijaan mediatalot haluaa juttujen tekijöiden olevan kuin visailujuontajia, jotka vetää ainaista show'ta omasta elämästään. Hyvän läpän heittäjiä.

Tuulikki - Missiona homot
Heteronainen Tuhannen Mulkun Tuulikki on outolintu, mutta lämmin ja rakastava ihminen. Hänen missionaan on pelastaa Suomen homot.  Setan Luola on Rovaniemen homojen kohtauspaikka, jossa Tuulikki emoilee. Iltatöinään hän harrastaa 'käsitöitä' tarjoten miehille helpotusta Glory holen läpi assan vessassa. Kapina sovinnaisuutta vastaan ja raju rajojen rikkominen saavat Tuulikin tuntemaan itsensä  täysin rajattomaksi. Tuulikin junaileman Suuren homojutun on tarkoitus edistää homojen asiaa, mutta ei mennyt putkeen, ei.

Ihmisen hyvän olon lihakset, mie olin niin hyvä harjoittamaan niitä, antamaan miehelle laukeamisen onnen, yksinkertaisimman onnen joka on saatavilla ja juuri siksi niin herkän ja hyvän.

Roady Runner - Tähteyttä & hittibisnestä
Roady on kiihkeä, englantilaisperäisiä slangisanoja hönkäilevä ja itseään täynnä oleva hippirokkikukko. 40 ikävuotta eivät ole Roadya lannistaneet, hän uskoo vakaasti suureen tähteyteensä. Roady on yliviety parodinen hahmo, joka olisi mielestäni hyötynyt pienestä hillitsemisestä. Hulvatonta hänen mesomisensa toki oli. 

Kansa ei ymmärrä mitään kolmeakymmentä sekkaa pidempää. Kymmenen sekkaa on jo monille haaste, puoli minuuttia on globaalin verkkoyleisön älyllisen toiminnan yläraja. (...) Mä leikkasin ja jaoin siitä tubeseurakunnalleni pelkän kertsin. Jumalavita niitä tykkäyksiä. (...) Tuli klikkausten tsunami.

Me ollaan kaikki jonkun leikkikaluja - jos ei muun niin elämän.
Ihmiset tekevät absurdeja ja normeihin mahtumattomia tekoja, mukautuakseen alati muuttuvaan ympäristöön, pysyäkseen elämän syrjässä kiinni, tavoitellessaan unelmiaan ja suojellakseen rakkaitaan: Roady koheltaa saadakseen tunnettuutta ja kuuluisuutta millä hinnalla hyvänsä; itäblokista kotoisin oleva siirtotyöläinen suostuu kidnapattavaksi ansaitakseen muutaman euron; Tuulikki myy itseään selvitäkseen hengissä työttömyydestä ja rahattomuudesta; Emma rikkoo ammattietikkaa muuttaakseen Oskarin työnantajalleen välttämättömäksi avainhenkilöksi; Oskari itse hyppää taloudelliseen epävarmuuteen.

Alkumetreillä tuumin, että Onni ei taida olla minun kirjani, mutta sitten Hiltusen paasaus media-alan jatkuvasta muutoksesta ja vakavan toimittajantyön alamäestä alkoi kiinnostaa. Totean tosin, että paasausta oli hiukan liikaa, oli kuin pamflettia olisi lukenut. Kieltämättä Oskarin työhaastattelu Emman kanssa ryöstäytyi oudoille urille. Mikä ettei, näinkin voi käydä, jopa oikeassa elämässä. Homojaan rakastavan ja heistä huolta pitävän Tuulikin hahmo oli suosikkini.

Hiltunen vei minut mukavuusalueeni ulkopuolelle, osin hahmoillaan (Roady), mutta pääosin kielellään. Kirjassa käytetty slangi / murre tuntui aluksi oudolta, mutta lukemisen edetessä siihen tottui. Kyllä Hiltunen kirjoittaa osaa! Kolmen kertojan taktiikkaa harrastaa mm. ihailemani Heidi Köngäs. Tässä nämä kertojaäänet jäivät aavistuksen irrallisiksi ja toisilleen etäisiksi.

Hiukan hämmentyneeksi jäin enkä oikein tiedä miten suhtautua Onniin. Kirjassa oli paljon sarkasmia ja ronskia huumoria, tragiikkaakin. Luulen, että kirja vetoaa hyvin minua nuorempaan lukijakuntaan, jolle mm. musiikkibisnes on tutumpaa. Onnissa oli ansionsa ja maailmankuvani avartui, mutta se ei ole aivan huippusuosikkini viime aikoina lukemieni joukossa. Lohdulliselta tuntuu Hiltusen ajatus, että muuttuvassa maailmassa me tarvitsemme taistelutovereita ja jos yksi unelmistamme pettää, voimme aina kehittää uuden. Oskarilla oli viisautta pitää lähellään kaikki elämänsä naiset.

Onnin on lukenut mm. Krista

Pekka Hiltunen
Onni
Wsoy 2016
★★★
Arvostelukappele - Kiitokseni Wsoy:lle.

4 kommenttia:

  1. Onni odottaa lukupinossa vuoroaan. Kel onni on jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotan mielenkiinnolla näkemystäsi Onnista Mai!

      Poista
    2. Olipa siinä pistetty kolme ihan ääripään ihmistä samaan kirjaan. Murre oli minun murrettani, joten se sopi oikein hyvin. Rovaniemi sopi oikein hyvin kirjaan 90-luvulla, mutta tähtiä ropisi alaspäin, kun Oulua sorsittiin kirjassa. Sisso.
      Roady Runner oli puheeltaan kuin Andy McCoy, mutta piristi ankeeta Hki-akselia.

      Poista
    3. Aikasten hulvaton oli Onni kyllä :) Minä olen taas juuriltani karjalainen, siksi ehkä korviini aluksi särähti. Hyvää ajankuvaa 90-luvusta ja homojen asemasta. Aavistus liikaa oli minusta esitelmää journalismin puolesta, vaikka tuiki tärkeä aihe onkin.

      Aivan - juuri kuin Andy McCoy oli Roady Runner! Kiitos kommentista Mai!

      Poista

Kiva kun kävit & kiitos kommentista!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...