Heidi Köngäs - Jokin sinusta

Tässä kirjassa Köngäs vie nostalgiselle ja elävälle aikamatkalle lähimenneisyyteemme, 1950- ja pääosin 1960-luvuille. Miehet olivat sodan käyneitä, viinaa juotiin ja kossupullo pidettiin piilossa pöydänjalan kupeessa. Maata jälleenrakennettiin, olot olivat köyhät eikä työtä aina ollut. Siirtolaisuus Ruotsiin alkoi kasvaa 1960-luvulla saavuttaen huippunsa 1970-luvulla.

Köngäs on herkkä siirtotyöläisten tunteitten tulkki. Hän kuvaa, miten tuskaisen vaikeaa ruotsalaiseen yhteiskuntaan sopeutuminen oli. Aina kuului Finnjävel! tai En finne igen! Kieli ei tarttunut aikuisiin, siksi lapset joutuivat toimimaan vanhempiensa tulkkeina. Baarissa tilaus tehtiin Kötbullar-paperilappua näyttäen. Ennen kaikkea lapset ja nuoret halusivat käydä ruotsalaisista - sopeutuakseen ja välttyäkseen koulukiusaamiselta. Koti-Suomeen oli hirveä ikävä.

Jokin sinusta on katkerien ja traagisten sisaruus- ja sukulaisuussuhteiden tarina, kertomus harkitsemattomista valinnoista, vihanpidosta, traumoista ja pelosta. Päähenkilöt ovat siskokset Mirja ja Soili sekä jälkimmäisen tytär Margaret, Margaksi kutsuttu. Kaunis Soili oli levoton sielu ja halusi kauas pois köyhistä lähtökohdistaan. Tie vei Tukholmaan töihin ja siellä raskaaksi. Soili teki kaikkensa sikiön abortoimiseksi, mutta Marga syntyi kuin syntyikin. Hän toi tyttärensä parikuukautisena Suomeen sisarelleen hoitoon, toivoen saavansa asiansa ensin järjestykseen.

Mirja oli 10 vuotta vanhempi, aviossa, mutta lapseton. Hän ja miehensä Aatos kiintyivät Margaan ja käyttäytyivät kuin tämä olisi ollut heidän oma biologinen lapsensa. Mutta sekä Mirjalla että pienellä Margalla oli alituinen sielua kylmäävä pelko, että Soili tulee ja vie. Soili oli heille elämänmittainen uhka.

Mennäkseni suoraan asiaan, on minun tietysti heti ilmoitettava, etten ole ajatellutkaan sellaista mahdollisuutta, että antaisin Margaretin teille omaksi. (...) Minua niin suuresti huvittaa, kun aina muistat jankuttaa, että olisi vaikea luopua tytöstä, onhan sitä minunkin täytynyt luopua hänestä, ja onhan se nyt sentään toista, kun minä kerran hänet omistan.

Soili asui myöhemmin Lontoossa, tapasi ravintola-alalla työskentelevän espanjalaisen Pedron, avioitui ja muutti Los Angelesiin. Vasta tässä vaiheessa hän antoi Mirjan adoptoida Margan. Soili kuolee Los Angelesissa 76-vuotiaana vuonna 2006. Viisikymppiselle Margalle syntyy palava halu lähteä sinne. Jonkunlainen viimeinen mahdollisuus etsiä yhteyttä biologiseen äitiin? Mutta sitä yhteyttä ei löydy. Vasta Soilin uurnaa laskiessaan Marga tuntee, että tämä on aina kaikesta huolimatta elänyt pienenä pisteenä hänen sisimmässään.

Soili oli hänen ainoa oikea äitinsä. Ainoa, jota hän oli kaikkein voimakkaimmin työntänyt pois. Soili oli myös lapsuuden uhka, ja tunne oli niin voimakas, ettei se laantunut aikuisenakaan. (...) 'Rakkaus sinuun kalvoi ja söi häntä sisältä.' Ja jollain lailla hän (Marga) tiesi, että se oli totta. Että hän oli aina tuntenut äitinsä olemassaolon, tämän ajatukset, että he olivat olleet yhteydessä, läpi vuosien, yli valtamerten, aina.

Tämä oli loistavaa ajankuvaa ja riipaisevaa tunteiden tulkintaa. Köngäs itse on adoptiolapsi ja asunut myös siirtolaisena Ruotsissa. Erityisesti minua viehättivät uskomattoman tarkat 1960-lukua kuvailevat yksityiskohdat: oli Vuokko-kermaa, Hellaksen ruususuklaata, tekotaljoja lattioilla ja tuoleissa...  Tämä olisi mielestäni hieno aikamatka nuoremmalle lukijakunnalle! Minä pidin valtavasti.

Heidi Köngäs

Jokin sinusta

Otava 2008

★★★★★

Kirjastosta