Elena Ferrante - Loistava ystäväni

Loistava ystäväni aloittaa Ferranten neliosaisen Napoli-sarjan. Kuusikymppinen Elena Greco muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan sodanjälkeisessä Napolissa. Lähiö on kurja ja haiseva. On köyhää, riitaisaa ja väkivaltaista. Sodan ajan fasisti-natsi-kommunisti -asetelmat ja mustanpörssin kaunat hiertävät ja kytevät pinnan alla. Riidat raikavat ja veljet vahtivat siskojensa kunniaa. Isät pieksevät vaimojaan ja tyttäriään, veljet siskojaan, nuoret miehet toisiaan. Napolin ankeassa lähiössä tullaan hulluiksi rakkaudesta, siellä halutaan rikastua ja sieltä halutaan päästä pois.

Muisteluiden pääosassa on Elenan ystävyys Lila Cerulloon. Tyttöjen ystävyyssuhde on vahva, ristiriitainen ja epätasapainoinen. Lahjakas ja älykäs Lila on hallitseva manipuloija, Elena alistuva mukautuja, ystävänsä hyväksynnästä riippuvainen. Keskinäinen kilpailu kaikessa määrittää ystävyyttä, joka etääntyy ja lähentyy sykleissä. Joskus jopa Elena on hitusen niskan päällä, kunnes taas hallinnan ja vallan nappaa Lila.

Tytöt ovat toistensa tukena ja turvana, aikuisista ei tueksi ole. Vanhemmat vain moittivat, lannistavat ja vastustavat koulunkäyntiä. Opettajansa painostaessa Elenan vanhempia hän pääsee keskikouluun ja lukioon, mutta superlahjakas Lila joutuu isänsä suutarinverstaaseen töihin. Lilalla on näyttämisen, pätemisen ja päihittämisen tarve: hän opiskelee itsekseen latinaa, kreikkaa ja englantia, ja lainaa 4 kirjaa viikossa, yhden jokaisen perheenjäsenen kirjastokortilla.

Elenan ja Lilan elämänpiiri on hyvin suppea. Oman lähiön ulkopuolelle, Napolin keskustan rikkaille alueille ja meren rantaan päästään käymään vasta teini-iässä. Ulkonäköseikat muuttuvat päälaelleen. Lapsena Elena oli nätti vaaleatukkainen tyttö, mutta teini-iässä hän lihoi ja sai kasvonsa täyteen aknea. Lila muuttui rumasta pörrötukkaisesta laiheliinista hehkeäksi ja notkeaksi nuoreksi naiseksi, joka veti kaikkien nuorten poikien ja aikuisten miesten katseet puoleensa. Lila menee 16-vuotiaana rikkaisiin naimisiin. Väittää rakastavansa miestään Stefanoa, mutta oliko se sittenkin kylmäpäinen taloudellinen siirto? Lilan häissä Elena tuntee itsensä ulkopuoliseksi, koulutus on erottanut ja vieraannuttanut hänet entisestä elämänpiiristään ja lapsuuden ystävistään.

'Tiedätkö sinä, mitä plebeijit ovat?' (...) Plebeijejä olimme me. Plebeijit taistelivat ruoasta ja viinistä, kinastelivat siitä, keitä palveltiin ensin ja parhaiten. Se tarkoitti tuota tahmaista lattiaa, jonka poikki tarjoilijat kulkivat, noita yhä ruokottomampia maljapuheita. Se tarkoitti minun äitiäni, joka oli juonut ja nojasi nyt isän olkapäähän ja nauraa hohotti suu auki metallikauppiaan rivouksille. Kaikki nauroivat, myös Lila, hyväksyen roolinsa, jonka he aikoivat esittää loppuun asti.

Minä en syttynyt tähän paljonkin hehkutettuun kirjaan. Mikä lie tekstissä ollut, kun sen seuraaminen tuntui työläältä ja tylsältä, etenkin alussa. Sinnitellen jatkoin loppuun kirjassa vilisevien lukuisten perheitten ja yksityiskohtien piinaavan paljouden sokkeloissa. Ehkä luen jatko-osia, ehkä en. Tässä vaiheessahan ei voi tietää, millaiseksi tyttöjen elämä, persoonat ja keskinäinen suhde elämän edetessä muodostuu. Jatko-osiin Ferrante saattaa löytää joitain jännittäviä juonenkäänteitä esim. Lilan kokemista kohtauksista, jolloin ihmisten ääriviivät hälvenevät ja liukenevat. Itse veikkaan, että Elenasta tulee kirjailija ja hän muuttaa Milanoon, Roomaan tai Firenzeen. Muuttuuko Lila leveälanteiseksi spagettia keitteleväksi napolilaiseksi matroonaksi, jää nähtäväksi.

Listaan tähän Napoli-sarjan teokset, nehän on jo käännetty englanniksi, jotta voimme spekuloida kirjojen nimien viittauksilla:

• L'amica geniale 2011- My Brilliant Friend 2012
• Storia del nuovo cognome 2012 - The Story of a New Name 2013
• Storia di chi fugge e di chi resta 2013 - Those Who Leave and Those Who Stay  2014 
• Storia della bambina perduta 2014 -The Story of the Lost Child 2015

Tähdistö on tyly, mutta minusta Silvia Avallonen Teräksen hurma puuttui tästä tyystin. Asetelmat näissä kirjoissa ovat melko samantyyppiset. Teräs ilmestyi ensin, vuonna 2010.

Bloggauksia: Marika, Omppu ja Leena Lumi. Leenalla on useita linkkejä muihin bloggauksiin.

Elena Ferrante

L'amica geniale 2011

Suomentanut Helinä Kangas

Wsoy 2016

★★

Kirjastosta